Minkä rotuista koiraa ette itse ottaisi ikinä?

Ei mitään "nyrkillä tapettavaa" meille.

Kunnon koira pitää olla.

Meille "vahingossa" kotiutunut Belgianpaimenkoira on ollut upea kokemus, todella lapsiperheen koira.
Mutta ei koira mulle ole koskaan pelkästään rotukysymys, nekin on myös yksilöitä.

Ainoa ihan ehdoton on se, että koiran täytyy olla sen kokoinen, ettei siihen vahingossa kompastu

 

minulle kelpaa ainoastaan vinttikoirat ja kiinanharjakoirat.vinttikoirat uljaan ulkonäkönsä ja luonteensa takia ja kintsun sen ulkonäön ja historian takia. molemmat todella vanhoja rotuja ,eikä jalostettuja.
en ottaisi mitään perseen nuolija rotua ja kamalinmmat niistä on:saksis,kultsu,labbis,dobbis,pystykorvat,terrierit.

 

ei mitään ajokoiraa,suomenpystykorvaa tms. eikä mitään pientä räkyttäjää

tanskandoggi tulossa toivottavasti ens vuoden aikana
:heart:

 

en ikinä ottas minkäänsortin pinsereitä..enkä mitään räksyjä mielellään muutenkaan. isommista roduista vinttikoirat eivät miellytä minun silmää eikä sellaiset pitkäturpaiset.

 

en ikinä enää englanninbulldoggia |O

 

en ikinä enää englanninbulldoggia |O

Mä taas ottasin
Mä en oikeastaan tiedä mitä en ottais, voisin oikeastaan ottaa ihan minkä vaan koiran -riippuen ja roikkuen-

 

Amstaffia :|

 

en minkään :kieh: Ainakaan taloon sisälle karvastamaan/kuolastamaan, haisemaan jne.. Vaikka koirat on ihan kivoja :saint:

 

chihuahua vai mikä lienee räkyttävä pikku piski

 

Mitään pikkukoiria ei ainakaan meille tule... Tosin en kyllä minkäänlaista koiraa halua. Onhan se ihania ja ym. mutta minä en jaksais ottaa huolehdittavakseni koiraa.

ei koiria kiitos!!! mut jos koira pitäs ottaa nii ei mitää lattiamoppia vaan koiran pitää olla koiaran kokoinen.. ja ei herneitä kiitos!

 

mopsia en ottaisi ainakaan... ja jos ottaisin niin jonkun noutajan tai kokkerspanielin. (joo, hyvä kun ei ees tiiä miten se kirjotetaan....... )

 

Dobermannia en ottais ikinä..Kammo jäi kun yks sellainen hyökkäs mun kimppuun lapsena..

 

mopsia en ottaisi ainakaan... ja jos ottaisin niin jonkun noutajan tai kokkerspanielin. (joo, hyvä kun ei ees tiiä miten se kirjotetaan....... )

Mopsit on ihania

 

Ainoat negatiiviset kokemukset mulla on Belgianpaimenkoira Groenendaelista, en ottais.

Kappas... Meille tulee juuri sellainen, toivottavasti viimeistään parin vuoden sisällä (sitten kun muutetaan pois kerrostalosta).
Plussat: Luonteeltaan tosi ilosia ja reippaita, ihmisrakkaita ja uskollisia sekä erittäinkin älykkäitä (esim. oppii tooosi nopeasti)
Ulkoisesti koiran kokoisia (niin iso, että sen kanssa ei tarvii hämäriä äijiä pelätä; kuitenkin niin pieni että sen kanssa itse pärjää tilanteessa kuin tilanteessa, esim. sen jaksaa nostaa jos tarvii) ja kauniin näköisiä
Pitkäturkkisia mutta helppohoitoisia, eikä ole jalostuksella tehtyjä piirteitä jotka syystä tai toisesta ei mua miellytä (lyttynenää, luppakorvia, kippurahäntää jne)

Vaivattomin koira se ei kyllä ole, vaan kaipaa paljon toimintaa ja seuraa.

Ja jossain linjoissa tosiaan taitaa olla sitä täälläkin jo mainittua heikkohermoisuutta (liekö Florence törmännyt tällaiseen yksilöön), elikkä pitääkin muistaa tarkastaa sukutaulu/ vanhempien luonnetestit sitten koiraa hankkiessa...

 

En ottaisi mitään metsästysviettistä koiraa, koska en harrasta (enkä aio) metsästystä.
Enkä myöskään lyttynaamaisia, kuten esim. mopsia jonka on vaikea jo hengittää.
Sekarotuinen sopii sekarotuiselle emännälle kaikkein parhaiten?

 

Dobermannia en ottais ikinä..Kammo jäi kun yks sellainen hyökkäs mun kimppuun lapsena..

Ottakaamme huomioon että näissä tapauksissa harvoin on syy tietyssä koirarodussa, vaan ainoastaan omistajan vääränlaisessa asenteessa, ts.suhtautumisessa koiransa koulutukseen. Sen verran on kyseisetä rodusta faktaa mulla että tiedän kuinka saadaan dobberi käyttäytymään väärin, luontoaan vastaan. Ihanne tapauksissa, oikeanlaisella koulutuksella, mitä lempein ja perheestään huoltapitävä rotu, vaikkakin kaipaa kyllä todella paljon aktiviteettia ja aivotyöskentelyä. Olen pahoillani että olet saanut tästä rodusta ikäviä kokemuksia!

Olen tainnut jo aiemmin tähän ketjuun vastatakkin, mutta lainatakseni erästä: "ei mitään nyrkillä tapettavaa rotua" tai mitään josta lähtee ihanpirusti karvaa, pitkää karvaa, mä saan hyperventilaatioita muutenkin jos on vähänkään roskaa sohvilla/lattioilla tms.

 

vinttikoiria, boxereita, noi tuli aluksi mieleen

 

Dobermannia en ottais ikinä..Kammo jäi kun yks sellainen hyökkäs mun kimppuun lapsena..

Ottakaamme huomioon että näissä tapauksissa harvoin on syy tietyssä koirarodussa, vaan ainoastaan omistajan vääränlaisessa asenteessa, ts.suhtautumisessa koiransa koulutukseen. Sen verran on kyseisetä rodusta faktaa mulla että tiedän kuinka saadaan dobberi käyttäytymään väärin, luontoaan vastaan. Ihanne tapauksissa, oikeanlaisella koulutuksella, mitä lempein ja perheestään huoltapitävä rotu, vaikkakin kaipaa kyllä todella paljon aktiviteettia ja aivotyöskentelyä. Olen pahoillani että olet saanut tästä rodusta ikäviä kokemuksia!

Olen tainnut jo aiemmin tähän ketjuun vastatakkin, mutta lainatakseni erästä: "ei mitään nyrkillä tapettavaa rotua" tai mitään josta lähtee ihanpirusti karvaa, pitkää karvaa, mä saan hyperventilaatioita muutenkin jos on vähänkään roskaa sohvilla/lattioilla tms.

Kyllä elukat on aina elukoita, vaikka ne voissa paistais. Kerran napsahtaa päässä, niin se on menoa vaikka miten olis koulutettu ja omistaja kuvittelee tapauksen tuntevan. Paska puhetta sanon minä

 

mäyräkoiraa

 

mitään muuta puhdasrotuista kuin amstaffin

 

En ottais mitään kamalan pientä koiraa kun astuisin kuitenkin littiin, enkä mitään ylijalostettua rotua (sakemannit ym.) kun niistä ei loppupeleissä tiedä mitä saa.

 

Dobermannia en ottais ikinä..Kammo jäi kun yks sellainen hyökkäs mun kimppuun lapsena..

Ottakaamme huomioon että näissä tapauksissa harvoin on syy tietyssä koirarodussa, vaan ainoastaan omistajan vääränlaisessa asenteessa, ts.suhtautumisessa koiransa koulutukseen.

Peesaan.

Ja vaikka omistajan asenne olis periaatteessa kohdallaankin niin ei välttämättä osaa kouluttaa juuri sitä koiraa oikein; eri koirat tarvii vähän erilaista koulutusta. Koiraakin pitää "kuunnella"...

 

Dobermannia en ottais ikinä..Kammo jäi kun yks sellainen hyökkäs mun kimppuun lapsena..

Ottakaamme huomioon että näissä tapauksissa harvoin on syy tietyssä koirarodussa, vaan ainoastaan omistajan vääränlaisessa asenteessa, ts.suhtautumisessa koiransa koulutukseen.

Peesaan.

Ja vaikka omistajan asenne olis periaatteessa kohdallaankin niin ei välttämättä osaa kouluttaa juuri sitä koiraa oikein; eri koirat tarvii vähän erilaista koulutusta. Koiraakin pitää "kuunnella"...

Nimenomaan.