14-vuotiaasta saman miehen kanssa, nyt 13 vuotta kasassa jos oikein laskin
Yksi lapsi, 2-vuotias.
Huumaa ei ole hetkeen näkynyt, mutta lämpöä senkin edestä. Mulla kesti kauan opetella, että jos mun mielestä meillä on liian vähän läheisyyttä / toisen huomioimista / keskustelua / tjsp., niin huonoin tapa lähestyä asiaa on VAATIA sitä, paljon enemmän hedelmää on tuottanut se kun yrittää antaa sitä
Ja toisaalta me ollaan todettu, että mitään, mikä toinen tekee tai jättää tekemättä, ei johdu ilkeydestä, välinpitämättömyydestä tai rakastamisen puutteesta, vaan yleensä ihan vain puhtaasti siitä ettei osata lukea toistemme ajatuksia. Ja tuon toteamuksen myötä meillä on ollut hyvin hedelmällisiä ja tuloksekkaita keskusteluja entisten "mikset sä koskaan" -keskustelujen sijaan.
Ja toisaalta, hyvin kestetään sekin että mies katsoo nyt telkkaria ja minä istun koneella, aina ei jaksa kuherrella ja silti toista ajattelee vain lämmöllä <3