Minkä ikäisenä olet alkanut seurustelemaan nykyisen kumppanisi kanssa ja kauan olette olleet yhdessä? Lapsia?

Olin 15, jouluna tulee 7 vuotta täyteen ja kaksi lasta on.

 

olin 18, 27v ollaan oltu yhdessä ja 4 lasta saatu

 

Me alettiin seurustella 16v ja vasta mentiin naimisiin. Lapsia on kuitenkin kohta kolme. Meillä alkoi myrskyisästi. Haluttiin toisemme muttei kumpikaan kuitenkaan halunnut seurustella. Viime kevät-syksy meillä oli kriisin aikaa. Näimme toisiamme hyvin harvoin, keskimäärin joka toinen pv muutaman tunnin ajan. Olin väsynyt yksinäisyyteen, oli esikoinen ja keskimmäisen raskaus. Mies oli väsynyt, koko ajan hommissa. Kun elämä asettui me oltiin vain isä ja äiti. Suhde kuitenkin palautui siitä kun molemmat piti "matalaa profiilia". Pikkuhiljaa alkoi läheisyys, keskustelu ja rakkaus.

 

28vuotiaana tapasin mieheni, 8v ollaan yhdessä oltu ja kaks lasta löytyypi.

 

21-vuotiaana aloimme seurustelemaan. yhdessä olemme olleet 8-vuotta. lapsia on kaksi

 

Olin juuri täyttänyt 23 kun aloimme seurustella. Muutimme heti yhteen. Juuri ennen 25-vuotis syntymäpäiviäni synnytin esikoisemme, menimme naimisiin kun olin 26 ja kuopus syntyi kun olin 27. Nyt olen 29 ja olemme onnellinen, ehjä perhe.

 

Olin 22 tavatessa ja 24 kun mentiin naimisiin. Takana on 11v yhteiseloa ja yks mukula.

 

Olin 18-v. kun alettiin seukkaamaan. Muutettiin olosuhteiden pakottamana hyvin pian yhteen. Nyt olen 32-v. Nyt alkaa olla aika tasan 14 vuotta siitä, kun alettiin olemaan.

 

Ensimmäisessä suhteessa olin 16 seurustelun alkaessa, samoin silloinen poikaystäväni. Saimme ainoan lapsemme 17- vuotiaina. 3 vuotta oltiin yhdessä, erottiin kun oltiin molemmat 19.

Nykyisessä suhteessa.. Olin 17- vuotias, kun tapasin nykyisen mieheni ensimmäisen kerran, mieheni silloin 45 vuotias. Alettiin seurustella maaliskuussa minun ollessa 25, mies 53. Viisi kuukautta seurusteltu, ei yhteisiä lapsia. (eikä lapsia tule)

 

Olin 17, kuukauden päästä täytin 18. Mies oli 19. Ollaan oltu yhdessä kohta 11v ja meillä on 1v tyttö.

 

[QUOTE="emäntä";26947213]Ensimmäisessä suhteessa olin 16 seurustelun alkaessa, samoin silloinen poikaystäväni. Saimme ainoan lapsemme 17- vuotiaina. 3 vuotta oltiin yhdessä, erottiin kun oltiin molemmat 19.

Nykyisessä suhteessa.. Olin 17- vuotias, kun tapasin nykyisen mieheni ensimmäisen kerran, mieheni silloin 45 vuotias. Alettiin seurustella maaliskuussa minun ollessa 25, mies 53. Viisi kuukautta seurusteltu, ei yhteisiä lapsia. (eikä lapsia tule)[/QUOTE]

Miksei tule? Onko miehellä lapsia?

 

On jo neljä lasta, ja päätyi sitten siihen lopulliseen ehkäisykeinoon, eli piuhat on poikki. Sanoi, ettei enää tuossa iässä halua lapsia, neljä riittää.

 

18v, 13 vuotta yhdessä ja 2 lasta. Ylämäkiä ja alamäkiä löytyy jos jonkinmoista, mutta sitä se elämä on.

 

Olin 20 v. Yhdessä 11 vuotta tuli heinäkuussa, kaksi lasta 5v ja 4v.

 

Olin 18 kun aloin mieheni kanssa seurustelemaan, 2,5 vuotta ollaan oltu yhdessä ja vuoden ikäinen lapsi on.

Ensimmäinen alamäki alkoi kun tulin raskaaksi ja riideltiin tosi usein miehen juomisesta, ja riidellään siitä vieläkin. Se on oikeestaan ainoa asia mistä meillä tapellaan.

 

Olin 19-vuotias, yhteisiä vuosia takana reilut 15 tähän mennessä, lapsia kolme.

 

Olin vähän alle 18v yhdessä ollaan oltu 18v ja lapsia on 4.
Yhteen muutettiin 2v seurustelun jälkeen kun vihdoin asuttiin samalla paikkakunnalla.
Kihloihin mentiin 4v seurustelun jälkeen ja naimisiin 8vuoden.

Ensimmäinen lapsi syntyi 2v naimisiinmenon jälkeen.

Kyllähän näihin vuosiin mahtuu niin niitä ylämäkiä kuin alamäkiäkin, mutta luovutettu ei olla. Yhdessä läpi vaikka harmaan kiven.

 

Tapasimme 2006 keväällä ( minä 36 ja mies 34), yhteen muutettiin kesällä 2007, kihloihin mentiin 2008,ensimmäinen lapsi syntyi talvella 2009, naimisiin mentiin syksyllä 2009 ja toinen lapsi syntyi 2011.

 

26v, mies oli 22v silloin
Reilut 7v yhdessä, joulukuussa 7v-hääpäivä
3 yhteistä lasta

 

oltiin 23 vuotiaita molemmat kun alettiin seurustelemaan. yhdessä oltu nyt 12 vuotta joista 10 vuotta naimisissa. lapsia on siunaantunut 3 ( ikähaarukka 2-7v )

 

Naimisiin mentiin kun mies oli 23v ja minä 33v (ei olla siis seurusteltu). Yksi yhteinen lapsi, minulla oli ennestään kaksi. Seitsemän vuotta ollaan elelty yhdessä.

 

Olin 19, nyt 25. 2 lasta.
Ylämäkiä, alamäkiä. Ollaan aika erilaisia keskenämme, päät kolisee yhteen melko paljon.

 

Oltiin kumpikin 17-vuotiaita

14v ollaan oltu yhdessä ja kolme lasta ( 7v, 6v ja 1v )

 

20-v alettiin seurustella(n.3-viikkoa seurusteltua, muutettiin yhteen), kohta ollaan oltu 5-vuotta naimisissa (ikää mulla parin kuukauden päästä 28-v). Esikoinen syntyi, kun olin 24-v, ja toinen nyt 27-v.

 

Ap:lle: jos susta tuntuu, että vielä rakastat, yritä ottaa asia puheeksi ja sanoa mitä toivot suhteelta. Yrittäkää järjestää aikaa suhteellenne. Älkää laittako suhdetta jäihin pikkulapsiajaksi!

Me ollaan oltu yhdessä 18-vuotiaista, nyt 10 vuotta. Siitä 9 asuttu yhdessä ja 7 oltu naimisissa, lapsi on 3-vuotias. Meillä ei lapsen syntymän jälkeen ole ollut parisuhdetta lainkaan, eikä enää aiota sitä elvyttääkään, kun ei oikein kumpikaan enää olla edes samoja ihmisiä, joita suhteen alkuaikoina oltiin. Me ollaan hyviä ystäviä ja tullaan aina olemaan samaa mieltä lapsen kasvatuksesta ja sen asioista... Pystytään varmasti ne sumplimaan... Mutta ei me yhdessä enää haluta jatkaa, eli ollaan eroamassa. En usko, että huoltajuuskuvioiden järjestely jne. tulee olemaan helppoa, ja varmasti tulee monesti yksinäinen olo. Mutta toisaalta, ei mun mies ole mun yksinäisyyttä pystynyt lievittämään enää vuosiin enkä minä hänen. Eli uskon, että meidän kohdalla ero on varmasti oikea ratkaisu. Te sen sijaan tunnutte olevan vielä alussa, ehkä ei kannata vielä luovuttaa?