Alkuperäinen kirjoittaja Aksun ja Veeran äiti:
Maalla asutaan ja julkinen liikenne kulkee tunnin välein 300 METRIN päästä. Viemäriverkko löytyy ja toisella meistä auto käytössä. Kerho,eskari ja ala-aste löytyvät n. 2km päästä.
On oma iso piha eikä kukaan kyttää tekemisiä. Lapset saa juosta ja telmiä huoletta eikä tartte koko ajan varoa,että millon ne jää auton alle.
Aivan ihanan puu lämmitteisen saunan jälkeen voit mennä kesällä vaikka pyyhkeisilläs ulos nauttimaan kylmän kaljan...RAITTIISEEN ilmaan kuunnellen lintujen laulua.
Lapsia ei välttämättä tarvitse viedä puistoihin vaan pihasta löytyy keinut,hiekkalaatikko,leikkimökki,jätti-trampoliini,polkupyörät,mönkkärit...
Hepoissa ja lampaissa on pienille nähtävää ja ihmeteltävää ja nekin löytyvät n. 1km päästä.
Riittääkö tuo kertomaan miksi ainakaan me ei kaivata kaupunkiin muuta kuin ruoka-ostoksille.
Voiko ihminen elämältään tämän enempää toivoa... B)
Tässä tuli tosi paljon sitä mitä itekin ajattelen.
Olen ollut maalla lapsen kanssa ja välillä krs-talossa, joten osaan
vertailla!
Suoraan sanoen, paljon tuskallisempaa täällä kaupungissa on.
Kun lapsi oli pieni, piti aina e r i k s e e n lähteä ulos!!
Puistoon.
Maalla ei muuta kuin pihalle ja samalla pysty tekeen omia juttuja.
Ja oli turvallista.
Itse asiassa ihmettelen kun täällä on niin hitsin rumia paikkoja,
täällä kaupungissa mis nyt olen, että miten jotkut voivat vapaaehtoisesti
asua niin rumilla, ahdistavilla alueilla.
Alueilla, missä ei ole mitään muuta kuin asfalttia ja asfalttia ja
rumaa teräksenväriä, maasta suoraan kohoavia elementtitaloja
ja jalkakäytävät vieressä.
Kun Suomesta löytys kauniita maisemia, kaunista luontoa ympärillä
ja nättejä taloja pihapiireineen ja järvineen!!
Osa ihmisistä on ilmeisesti niin kaupungistunut että maisemana
harmaa asfaltti on ok, eikä sitä kyseenalaisteta??
Sitäpaitsi kaupungissa asuminen on paljon kalliimpaa, kaiken lisäksi.
Asumiseen kuuluu myös se minkälainen on lähiympäristö,
ei vain asunto sisältä päin.