V
vieras
Vieras
Siis minulla kolme ihanaa lasta ja mies. Olemme onnellisisa näinkin, mutta jo usean vuoden olen miettinyt vielä sitä yhtä lasta....ees taas....minkä näistä mielestäsi pitäisi olla se vahvin tekijä päätöksenteossa.....
pelko: kauhistus siitä että voi 5 kk pahoin, synnytys on kamalaa, jos kaikki ei menekään hyvin, keskenmeno myöhäisessä vaiheessa, ongelmat synnytyksessä, jos lapsi ei ole terve, miten itse jaksan, miten reagoi astmani raskauteen....siis jos jotain kamalaa tapahtuu...
järki: kaikki nyt hyvin, lapset jo "hyvässä vaiheessa" jää itselle aikaa, raha riittää paremmin kun 3 lasta, maailma on paha paikka, jaksan nyt hyvin, uuden lapsen myötä isoja järjestelyjä mm. tilojen ja auton suhteen, matkustelu ja kulkeminen isompien lasten kanssa taas "himmantuisi" muutamaksi vuodeksi, olen jo 36, nuorimmainen 5 vuotias. Mies yrittää kuunnella järjen ääntä, mutta sanonut että jos tulen vielä yhdestä lapsesta onnelliseksi, niin antaa mennä sitten vaan. Olen aloittanut harrastuksen, jossa hiukan tienaakin ja haluaisin sitä jatkaa.
sydän: haave vielä yhdestä lapsesta on kova, pitäisi luottaa siihen että elämä kantaa, lapset ovat ihania, olen sellainen äitihahmo kuitenkin ja mielestäni iän puolesta nyt viimeiset hetket ryhtyä tähän, tai sitten ei enää koskaan....jos sitten kuitenkin harmittaa, jos ei anna mahdollisuutta....
Tiedän, että tämä ei ole mikään nettikyselyn paikka, mutta kiinnostaa tietää, mitent te toimisitte/olette toimineet, miten se on onnistunut, oleteko olleet päätökseenne tyytyväisiä ? Kiitos.
pelko: kauhistus siitä että voi 5 kk pahoin, synnytys on kamalaa, jos kaikki ei menekään hyvin, keskenmeno myöhäisessä vaiheessa, ongelmat synnytyksessä, jos lapsi ei ole terve, miten itse jaksan, miten reagoi astmani raskauteen....siis jos jotain kamalaa tapahtuu...
järki: kaikki nyt hyvin, lapset jo "hyvässä vaiheessa" jää itselle aikaa, raha riittää paremmin kun 3 lasta, maailma on paha paikka, jaksan nyt hyvin, uuden lapsen myötä isoja järjestelyjä mm. tilojen ja auton suhteen, matkustelu ja kulkeminen isompien lasten kanssa taas "himmantuisi" muutamaksi vuodeksi, olen jo 36, nuorimmainen 5 vuotias. Mies yrittää kuunnella järjen ääntä, mutta sanonut että jos tulen vielä yhdestä lapsesta onnelliseksi, niin antaa mennä sitten vaan. Olen aloittanut harrastuksen, jossa hiukan tienaakin ja haluaisin sitä jatkaa.
sydän: haave vielä yhdestä lapsesta on kova, pitäisi luottaa siihen että elämä kantaa, lapset ovat ihania, olen sellainen äitihahmo kuitenkin ja mielestäni iän puolesta nyt viimeiset hetket ryhtyä tähän, tai sitten ei enää koskaan....jos sitten kuitenkin harmittaa, jos ei anna mahdollisuutta....
Tiedän, että tämä ei ole mikään nettikyselyn paikka, mutta kiinnostaa tietää, mitent te toimisitte/olette toimineet, miten se on onnistunut, oleteko olleet päätökseenne tyytyväisiä ? Kiitos.