Minkä ikäisenä on valmis äidiksi?

[Gallup]

Hei!

Haluaisin ihan mielenkiinnosta tietää, mitä te ajattelette: minkä ikäisenä teidän mielestä on valmis saamaan ensikerran lapsen? Siis jokainenhan sen yksilöllisesti itse tietää ja tuntee, kun on sopiva hetki yrittää lasta, mutta näin yleisellä tasolla. Mitä hyviä ja huonoja puolia on nuorissa (alle 25-v) ensisynnyttäjissä? Mitä hyvää yli 30-vee ensisynnyttäjistä? Itse olen 25-vuotias avoliitossa asuva nainen, eikä kukaan esim. omasta kaveripiiristäni ole edes harkinnut vielä lapsen tekoa. Ajattellaanko nykyisin enemmän uraa ja sitä että "pitää olla hyvä asema työelämässä" ennen kuin uskaltaa alkaa lapsenteko puuhiin? Toisaalta ei sekään varmaan ole kivaa, kun alkaa olla lapsenlapsien aika, niin itse on jo niin huonossa kunnossa, ettei ehdi/jaksa seurata lapsenlapsien elämää...

 

[khalawah]

Se on jokaisen oma valinta, biologisesti kai n. 20-vuotias on parhaimmillaan ja hedelmällisin.

 

[kangasajuruoho]

Riippuu henkilöistä.

Mä olin valmis 22-vuotiaana, mies taas oli silloin jo ihan miehen (28) iässä.

Ja muut ovat mielipidejuttuja. Toinen tykkää tehdä toisin, toinen toisin, jollekulle ei ole väliä...

 

[vieras]

Ompas vaikea kysymys. Joku voi olla valmis äidiksi 17-vuotiaana ja joku vielä 35-vuotiaana ei... eli en kyllä osaa sanoa. Itse tulin äidiksi 23-vuotiaana ja mun mielestä oli hyvä ikä.

 

[vieras]

riippuu paljon ihmisestä, toinen voi olla valmis 16 vuotiaana ku toinen taas 40 senä, mä oli valmis 25 v

 

[Orion-]

No en tiedä mutta ite ainaki oisin todellakin valmis saamaan lapsen vaikka heti huomena! Ja ikää 20v. Olisin ollu valmis jo vuosi sitten, mutta eipä sitten asiat mennykään niinku ois tahtonu.

 

[kimi]

Ei se ole ikä kysymys.

 

[illuusia]

No, mä tunsin olevani valmis äidiksi 21 vuotiaana.
Tilanne oli sellainen että vauva saaattoi hyvin tulla.
Varmaankin, jos olisin ollut keskellä opiskeluja ja muutenkin kovin suunnitelmallinen siinä vaiheessa, niin lapsentekopuuhat olisivat saaneet jäädä. Mutta hyvä etten ollut.

 

[Scarlett O Harava]

Mä olen halunnut lapsia jo yläasteikäisestä lähtien ja 23-vuotiaana vauvakuume äityi niin pahaksi, että lapsi oli pakko saada. 24-vuotiaana sitten sain tytön, joka ainakin vielä on ainokaiseni.

Mä en olisi pystynyt odottamaan vielä vuosiakausia lapsen yrittämistä vaan tunsin jo olevani valmis. Mun äiti oli 19 mut saadessaan ja ihan suunniteltu lapsi olen.

Mulla on kavereita jotka lähentelevät 30v. eivätkä he tunne olevansa vielä valmiita vanhemmiksi, mutta se on heidän päätöksensä.

 

[umbrella-]

Mun mielestä (niinkuin muutkin on vastannet) se on niin henkilöstä kiinni ja uskon, että jokainen sen itse parhaiten tietää. Uskon myös että äitiyteen kasvaa odotuksen ja lapsen syntymän myötä, eikä sitä voi etukäteen mitenkään harjoitella. Mielestäni myös äitiys yllättää eli omat mielikuvat siitä millainen tulee vanhempana olemaan eivät välttämättä pidäkään todellisuudssa paikkaansa.
Yksi asia jota oon viime aikoina miettinyt on se, että nuorena sitä ei ole ehtinyt elämään vielä niin itselleen, harrastamaan, matkustamaan yms. eli se elämänmuutos ei ole niin suuri(?), no ainahan se toki suuri on, mutta pari yli kolmekymppistä ystävääni ovat vuosia halunneet lasta ja nyt viimein äidiksi tultuaan ovat molemmat kokeneet masennusta. oon miettinyt, että he molemmat oat olleet uraihmisiä, harrastaneet ja matkustaneet paljon. Elämässä on ollut hirveesti ohjelmaa, teatterimatkoja, kylpylälomia... ja yhtäkkiä he ovatkin sidottuja kotiin ja se pieni ihminen määrää tahdin. Eli olisiko se elämänmuutos yksi osasyy siihen masennukseen.

Siltikin uskon ja tiedän ettei elämä lapsen saantiin lopun, itse olen äitina lasten kanssa matkustanut paljon enemmän mitä enneb lapsia ja harrastuksiakin on edelleen, mutta eihän se elämä enää vapaata ole, eli tuosta vaan ei pysty lähtemään esim. teatteriin. Jos joku ymmärsi mitä tarkoitan

 

[jurristi harmaana]

Se riippuu niin kovasti ihmisestä. Mä olin valmis 22-vuotiaana, jolloin saimme miehen (tuolloin 26-vuotias) kanssa esikoisemme. Nyt meillä on kolme lasta ja olen 30-vuotias. Ja meidän lapsilukumme on nyt täysi.

 

[d u m b o]

Nuorempikin kasvaa hyväksi äidiksi, jos vain haluaa. Nuoruuden hyvät puolet on jaksaminen, mutta toisaalta nuorilla on yleensä kiire ja tietynlainen rauhallisuus on taas vanhemman äidin etu.

 

[Nekkis]

Minun mielestäni se riippuu ihan ihmisestä.

Minä tulin äidiksi 18-vuotiaana, mulle se oli sopiva ikä. =)

 

[kriztina83]

peesaan tota ettei oo ikäkysymys. äidiksi on valmis kun tietää mitä se tuo vastuuna ja myös kykenee ottamaan sen vastuun. joku valmis jopa 15-16v (ei ehkä muuten paras idea vielä silloin, mutta silti) ja joku kun on 30-40.. joku ei koskaan...

 

[Poula]

Luulen että asia riippuu kunkin ihmisen omista arvoista. Toiset tavoittelevat pääomaa ja materiaa ja ehkä jonkinlaista tiettyä yhteiskunnallista statusta opiskelujen ja uran kautta, joidenkin mielestä pitää olla ensin oma asunto ja kaikkia ns valmista lapsentuloa varten, ja yleensä tämä vaatii sit myös korkeampaa ikää vanhemmilta. Toiset uskoo siihen että lapsi tuo kaiken hyvän tullessaan, ja jos ei tuokkaan, niin perhe on kuitenki se arvo numero 1 ja loppu maallinen on vain plussaa. Silloin voi olla jo valmis nuorempana, uskoisin.

 

[vieras]

Mä halusin äidiksi jo ennen kun täytin 24. Ei vaan tärpännyt. Nyt olen äiti, 28v ja minusta tuntuu, että olen sittenkin tullut äidiksi ehkä liian nuorena. Toisaalta ajattelen, että ne jotka tulevat äidiksi nuorena eivät ehkä osaa kaivata sellaista elämää mitä eivät ole eläneet. Mutta yhtäkaikki, elämäni paras asia ja päivääkään en pois antais !!!

 

[hulipumpsis]

mun mielestä mä olin täysin valmis äidiksi 19 vuotiaana jolloin sain esikoisen :heart: jaksaahan sitä nuorena paremmin =) ja mulle noi baarit ei nyt oo niin tärkeitä.ihan riittävästi ehtisin jo niissä juoksemaan mä olisin jo 15v:na halunu raskaaks,oon aina rakastanu lapsia yli kaiken :heart: en vois kuvitellakkaan elämää ilman lapsia.joku on valmis 18v ja joku toinen ei oo valmis viel 40 vuotiaanakaan...meitä on monenlaisia.onneksi =)