Minimoidaan joululahjat -pino!!!!

Miehen suvussa on käytäntö, että koko niiden suku viettä joulua yhdessä paikassa. Miehen veljen vaimo on kanssa nyt lanseerannut tämän käytännön, että VAIN lapsille saa ostaa lahjoja. Ja siinä sivussa tietenkin tämä tarkoittaa, että kaikille paikalla oleville lapsille (yht. 12) ostetaan lahja.

Muuten ihan kiva, mutta me on kärsitty lapsettomuudesta nyt 5 vuotta. Mukavaa joka joulun alla kuunnella niitä puheluita, kun veljenvaimo soittelee ja varmistelee, että kai te nyt sitten varmasti muistatte, että aikuisille ei osteta lahjoja. Lapsille vaan ostetaan. Eli me ostamme velvollisuuslahjoja lapsille, joita tapaamme ainoastaan jouluisin (esim. miehen serkun perheitä), ja meitä ei muista kukaan.

Mutta mitäs väliä sitä nyt lapsettomilla aikuisilla olisi, turhiahan ne ovat.

Voittehan te jättäytyä kemuista pois, ja viettää joulua keskenänne? Osallistukaa mukaan sitten, kun/ jos saatte omia lapsia?

 

Miehen suvussa on käytäntö, että koko niiden suku viettä joulua yhdessä paikassa. Miehen veljen vaimo on kanssa nyt lanseerannut tämän käytännön, että VAIN lapsille saa ostaa lahjoja. Ja siinä sivussa tietenkin tämä tarkoittaa, että kaikille paikalla oleville lapsille (yht. 12) ostetaan lahja.

Muuten ihan kiva, mutta me on kärsitty lapsettomuudesta nyt 5 vuotta. Mukavaa joka joulun alla kuunnella niitä puheluita, kun veljenvaimo soittelee ja varmistelee, että kai te nyt sitten varmasti muistatte, että aikuisille ei osteta lahjoja. Lapsille vaan ostetaan. Eli me ostamme velvollisuuslahjoja lapsille, joita tapaamme ainoastaan jouluisin (esim. miehen serkun perheitä), ja meitä ei muista kukaan.

Mutta mitäs väliä sitä nyt lapsettomilla aikuisilla olisi, turhiahan ne ovat.

Voittehan te jättäytyä kemuista pois, ja viettää joulua keskenänne? Osallistukaa mukaan sitten, kun/ jos saatte omia lapsia?

Miksi kaikille 12 täytyy ostaa oma lahja? Voihan paikalle tulla ja tuoda vaikka yhden seurapelin joulun iloksi...

 

Minä en aio ostaa paljon lahjoja lapsille. Mitä sitä turhaa. muutama lahja per nuppi ja sillä sipuli. Miehelle yks.

 

Miehen suvussa on käytäntö, että koko niiden suku viettä joulua yhdessä paikassa. Miehen veljen vaimo on kanssa nyt lanseerannut tämän käytännön, että VAIN lapsille saa ostaa lahjoja. Ja siinä sivussa tietenkin tämä tarkoittaa, että kaikille paikalla oleville lapsille (yht. 12) ostetaan lahja.

Muuten ihan kiva, mutta me on kärsitty lapsettomuudesta nyt 5 vuotta. Mukavaa joka joulun alla kuunnella niitä puheluita, kun veljenvaimo soittelee ja varmistelee, että kai te nyt sitten varmasti muistatte, että aikuisille ei osteta lahjoja. Lapsille vaan ostetaan. Eli me ostamme velvollisuuslahjoja lapsille, joita tapaamme ainoastaan jouluisin (esim. miehen serkun perheitä), ja meitä ei muista kukaan.

Mutta mitäs väliä sitä nyt lapsettomilla aikuisilla olisi, turhiahan ne ovat.

Voittehan te jättäytyä kemuista pois, ja viettää joulua keskenänne? Osallistukaa mukaan sitten, kun/ jos saatte omia lapsia?

Niin joo, mehän voidaan jäädä pois perhejoulusta, tai kaivaa ittellemme kuoppa johon ryömiä, ja tulla sit pois kun ollaan yhteiskuntakelpoisia eli lapsiperhe. Eihän meitä tarvi mitenkään ottaa huomioon, me voidaan mennä pois niin ei tule kiusallisia tilanteita.

Onhan se nyt herranenaika tärkeämpää, että veljenvaimo saa mieleisensä "vain lapsiperheet on olemassa"-joulun, kuin esimerkiksi se, että mieheni saa viettää joulua perheensä kanssa. Olisihan se nyt ihan kauhea uhraus, jos joku meidän vuoksi kokisi painostusta vaikkapa ostaa lahjoja niille, jotka läheiseksi kokee, vaikka tämä olisikin jo täysi-ikäinen.

 

Me ollaan minimoitu ne aina. Panostetaan laatuun määrän sijaan. Syy tosin taitaa olla lähinnä tilan puute.

 

Nyt täytyy kyllä edelliseen vastata, että itse ennen lapsettomana en todellakaan ole kaivannut mitään lahjoja jouluna!! Ja ihan mielelläni olen sukulaislapsille lahjoja ostellut. EN velvollisuudentunnosta vaan ihan antamisen ilosta. Yksi per nuppi ja raja johonkin. Serkunkaiman lapset jäävät varmasti ilman lahjaa minun puolestani.

Enkä itse todellakaan väijy kuka ostaa lapselleni lahjoja (toivottavasti vain lähipiiri!), enkä pidä kirjaa mikä maksoi mitäkin. En loukkaannu vaikka joku jättää lahjan ostamatta.

 

Miehen suvussa on käytäntö, että koko niiden suku viettä joulua yhdessä paikassa. Miehen veljen vaimo on kanssa nyt lanseerannut tämän käytännön, että VAIN lapsille saa ostaa lahjoja. Ja siinä sivussa tietenkin tämä tarkoittaa, että kaikille paikalla oleville lapsille (yht. 12) ostetaan lahja.

Muuten ihan kiva, mutta me on kärsitty lapsettomuudesta nyt 5 vuotta. Mukavaa joka joulun alla kuunnella niitä puheluita, kun veljenvaimo soittelee ja varmistelee, että kai te nyt sitten varmasti muistatte, että aikuisille ei osteta lahjoja. Lapsille vaan ostetaan. Eli me ostamme velvollisuuslahjoja lapsille, joita tapaamme ainoastaan jouluisin (esim. miehen serkun perheitä), ja meitä ei muista kukaan.

Mutta mitäs väliä sitä nyt lapsettomilla aikuisilla olisi, turhiahan ne ovat.

Voittehan te jättäytyä kemuista pois, ja viettää joulua keskenänne? Osallistukaa mukaan sitten, kun/ jos saatte omia lapsia?

Niin joo, mehän voidaan jäädä pois perhejoulusta, tai kaivaa ittellemme kuoppa johon ryömiä, ja tulla sit pois kun ollaan yhteiskuntakelpoisia eli lapsiperhe. Eihän meitä tarvi mitenkään ottaa huomioon, me voidaan mennä pois niin ei tule kiusallisia tilanteita.

Onhan se nyt herranenaika tärkeämpää, että veljenvaimo saa mieleisensä "vain lapsiperheet on olemassa"-joulun, kuin esimerkiksi se, että mieheni saa viettää joulua perheensä kanssa. Olisihan se nyt ihan kauhea uhraus, jos joku meidän vuoksi kokisi painostusta vaikkapa ostaa lahjoja niille, jotka läheiseksi kokee, vaikka tämä olisikin jo täysi-ikäinen.

No mutta eihän ne muutkaan aikuiset saa mitään, vai? Ostakaa toisillenne vaikka sata lahjaa, jos ei tunnu kivalta olla ilman.

 

En osannut muotoilla sanojani näköjään oikein.
Luulin, että et edes halunnut osallistua niihin joulujuhliin. Jos kerran miehesi haluaa niihin osallistua, ei teidän sitten auta muu kuin mennä sinne. Joku ehdotti yhden yhteisen lahjan ostamista lapsille. Tehkää niin.
Jos se nyt on sitten lahjoista kiinni, pitäkää vaikkapa synttärijuhlat miehenne kanssa kerran vuodessa?

 

Miehen suvussa on käytäntö, että koko niiden suku viettä joulua yhdessä paikassa. Miehen veljen vaimo on kanssa nyt lanseerannut tämän käytännön, että VAIN lapsille saa ostaa lahjoja. Ja siinä sivussa tietenkin tämä tarkoittaa, että kaikille paikalla oleville lapsille (yht. 12) ostetaan lahja.

Muuten ihan kiva, mutta me on kärsitty lapsettomuudesta nyt 5 vuotta. Mukavaa joka joulun alla kuunnella niitä puheluita, kun veljenvaimo soittelee ja varmistelee, että kai te nyt sitten varmasti muistatte, että aikuisille ei osteta lahjoja. Lapsille vaan ostetaan. Eli me ostamme velvollisuuslahjoja lapsille, joita tapaamme ainoastaan jouluisin (esim. miehen serkun perheitä), ja meitä ei muista kukaan.

Mutta mitäs väliä sitä nyt lapsettomilla aikuisilla olisi, turhiahan ne ovat.

Voittehan te jättäytyä kemuista pois, ja viettää joulua keskenänne? Osallistukaa mukaan sitten, kun/ jos saatte omia lapsia?

Niin joo, mehän voidaan jäädä pois perhejoulusta, tai kaivaa ittellemme kuoppa johon ryömiä, ja tulla sit pois kun ollaan yhteiskuntakelpoisia eli lapsiperhe. Eihän meitä tarvi mitenkään ottaa huomioon, me voidaan mennä pois niin ei tule kiusallisia tilanteita.

Onhan se nyt herranenaika tärkeämpää, että veljenvaimo saa mieleisensä "vain lapsiperheet on olemassa"-joulun, kuin esimerkiksi se, että mieheni saa viettää joulua perheensä kanssa. Olisihan se nyt ihan kauhea uhraus, jos joku meidän vuoksi kokisi painostusta vaikkapa ostaa lahjoja niille, jotka läheiseksi kokee, vaikka tämä olisikin jo täysi-ikäinen.

No mutta eihän ne muutkaan aikuiset saa mitään, vai? Ostakaa toisillenne vaikka sata lahjaa, jos ei tunnu kivalta olla ilman.

Minulle on ihan se ja sama saanko yhtäkään lahjaa vai en. Pidän kuitenkin lahjojen antamisesta, mutta veljenvaimon vuoksi en voi antaa lahjoja niille henkilöille joille haluan, esimerkiksi miehen vanhemmille tai miehen siskolle. Tämän lisäksi minulla on velvollisuus antaa lahjoja henkilöille, joille en muuten ikinä antaisi lahjoja.

Mutta ehkä se olisi tosiaan liikaa vaadittu, että kaikki ratkaisisivat lahjomispolitiikkansa itse. Ehkä on tosiaan sääntö, että lasten pitää saada lahjoja kaikilta läsnäolijoilta, olivat antajat kiinnostuneet lahjojen antamisesta tai eivät.

 

joo olen päättänyt,etten osta tänä vuonna ku pari lahjaa ukolle ja tytölle..itse en haluu ees lahojoi..
viime vuonnakin meni ihan överiks..ja lopputulos..likka sai reilusti yli 50 lahjaa..

 

Mutta mitäs väliä sitä nyt lapsettomilla aikuisilla olisi, turhiahan ne ovat.

Voittehan te jättäytyä kemuista pois, ja viettää joulua keskenänne? Osallistukaa mukaan sitten, kun/ jos saatte omia lapsia?

En osannut muotoilla sanojani näköjään oikein.
Luulin, että et edes halunnut osallistua niihin joulujuhliin. Jos kerran miehesi haluaa niihin osallistua, ei teidän sitten auta muu kuin mennä sinne. Joku ehdotti yhden yhteisen lahjan ostamista lapsille. Tehkää niin.
Jos se nyt on sitten lahjoista kiinni, pitäkää vaikkapa synttärijuhlat miehenne kanssa kerran vuodessa?

Onko sinusta oikeasti jotenkin käytännössä toimiva idea ostaa yhteinen lahja kahdelletoista eri perheistä olevalle lapselle, jotka tapaavat kerran vuodessa?

Ja kuten sanottua, minä ja mieheni emme tarvitse lahjoja. Kuitenkin mielelläni muistaisin esim. appivanhempiani, miehen sisaruksia jne. Tämän älyvapaan "aikuisille ei saa ostaa lahjoja"-politiikan johdosta en voi kuitenkaan näin tehdä.

Joo, tiedän, voisinhan minä ostaa nille vaikka helluntailahjoja tai pääsisäislahjoja "jos se nyt sitten lahjoista on kiinni", mutta haluaisin muistaa heitä jouluna.

Mutta ei sitten. Vain lapsille. Vain lapset ovat tärkeitä. Lasten ehdoilla. Lasten etu. Lapset pitää huomioida. Myös ventovieraat lapset. Aikuisilla ei ole niin väliä, kunhan muistavat tuoda Meidän Lapsille jotain kivaa.

 

Ei auta. :snotty:

ME ollaan aina ostettu ne kalliimmat lahjat, tyyliin 1 per ipana esim isot Lego- laatikot, tai My Litlle Pony- linna jne, ja NÄÄ ostaa samalla rahalla sata roina-kamaa. :kieh:

NÄÄ on vissiin ne isovanhemmat? Meillä on mennyt aina niin, että ei mun lapseni ole joka vuosi saanutkaan samanarvoisia lahjoja. Yksi saa tänä jouluna tietsikan, toinen saa vasta kahden vuoden päästä. Eli ei olle pyrittykään sihen, että jokainen saa joka joulu rahallisesti tasan yhtä arvokkaita lahjoja. Musta systeemi on ollut ihan hyvä.

 

Onko sinusta oikeasti jotenkin käytännössä toimiva idea ostaa yhteinen lahja kahdelletoista eri perheistä olevalle lapselle, jotka tapaavat kerran vuodessa?

Minä kirjoitin sen ja minusta siinä on paljon enemmän järkeä kuin ostaa 12 mukulalle lahja. Se lahjan sisältö siis on jouluillaksi tarkoitettu ja jääköön sitten isäntäväelle.

Se että sinä et osta lahjaa kaikille, ei kyllä tunnu lasten lahjakuormassa mitenkään. Lisäksi tuntemattomampana ostaisit kumminkin jotain ihan turhaa...

 

No auttakaapas mua puhumaan järkeä mun miehelle! Mun mielestä 1-2 lahjaa peri lapsi olis passeli, että olis niitä vähän laadukkaampia ja isoja. No miehen mielestä ne + 5 pienempää lahjaa jokaiselle. Siis omille lapsillemme. Vieteään joulua yleensä keskenämme, ja muualta lapsemme ei saa lahjoja (en ala tässä erittelemään syitä, mutta niitä on monia).
Miehellä ei lapsen ollut leluja juuri ollenkaan, eikä juuri saanut lahjoja jouluna, joten tämä kai vaikuttaa siihen että omilla lapsilla pitää olla/saada turhankin paljon...

 

Mutta mitäs väliä sitä nyt lapsettomilla aikuisilla olisi, turhiahan ne ovat.

Voittehan te jättäytyä kemuista pois, ja viettää joulua keskenänne? Osallistukaa mukaan sitten, kun/ jos saatte omia lapsia?

En osannut muotoilla sanojani näköjään oikein.
Luulin, että et edes halunnut osallistua niihin joulujuhliin. Jos kerran miehesi haluaa niihin osallistua, ei teidän sitten auta muu kuin mennä sinne. Joku ehdotti yhden yhteisen lahjan ostamista lapsille. Tehkää niin.
Jos se nyt on sitten lahjoista kiinni, pitäkää vaikkapa synttärijuhlat miehenne kanssa kerran vuodessa?

Onko sinusta oikeasti jotenkin käytännössä toimiva idea ostaa yhteinen lahja kahdelletoista eri perheistä olevalle lapselle, jotka tapaavat kerran vuodessa?

Ja kuten sanottua, minä ja mieheni emme tarvitse lahjoja. Kuitenkin mielelläni muistaisin esim. appivanhempiani, miehen sisaruksia jne. Tämän älyvapaan "aikuisille ei saa ostaa lahjoja"-politiikan johdosta en voi kuitenkaan näin tehdä.

Joo, tiedän, voisinhan minä ostaa nille vaikka helluntailahjoja tai pääsisäislahjoja "jos se nyt sitten lahjoista on kiinni", mutta haluaisin muistaa heitä jouluna.

Mutta ei sitten. Vain lapsille. Vain lapset ovat tärkeitä. Lasten ehdoilla. Lasten etu. Lapset pitää huomioida. Myös ventovieraat lapset. Aikuisilla ei ole niin väliä, kunhan muistavat tuoda Meidän Lapsille jotain kivaa.

Nyt haiskahtaa aika katkeralta... :/ Nauttikaa siitä joulusta ja yhdessäolosta, siinä sitä on lahjaa kaikille aikuisille.

 

Onko sinusta oikeasti jotenkin käytännössä toimiva idea ostaa yhteinen lahja kahdelletoista eri perheistä olevalle lapselle, jotka tapaavat kerran vuodessa?

Ja kuten sanottua, minä ja mieheni emme tarvitse lahjoja. Kuitenkin mielelläni muistaisin esim. appivanhempiani, miehen sisaruksia jne. Tämän älyvapaan "aikuisille ei saa ostaa lahjoja"-politiikan johdosta en voi kuitenkaan näin tehdä.

Joo, tiedän, voisinhan minä ostaa nille vaikka helluntailahjoja tai pääsisäislahjoja "jos se nyt sitten lahjoista on kiinni", mutta haluaisin muistaa heitä jouluna.

Mutta ei sitten. Vain lapsille. Vain lapset ovat tärkeitä. Lasten ehdoilla. Lasten etu. Lapset pitää huomioida. Myös ventovieraat lapset. Aikuisilla ei ole niin väliä, kunhan muistavat tuoda Meidän Lapsille jotain kivaa.

Voittehan te viedä ennen jouluaattoa lahjat näille läheisille ennen jouluaattoa kaikessa hiljaisuudessa? Minä tekisin niin. Jos etäisyydet on pitkät, lahjat voi aina myös postittaa.
Lapsille nyt voitte ostaa vaikkapa konvehtirasiat.

 

Minimoin joka joulu lasten lahjat. Aikuisille hankitaan jotain tarpeellista tai jotain yhteistä. Laatu korvaa määrän. Ja ite tehtyjä lahjoja tulee joka vuosi.

 

Minulle on ihan se ja sama saanko yhtäkään lahjaa vai en. Pidän kuitenkin lahjojen antamisesta, mutta veljenvaimon vuoksi en voi antaa lahjoja niille henkilöille joille haluan, esimerkiksi miehen vanhemmille tai miehen siskolle. Tämän lisäksi minulla on velvollisuus antaa lahjoja henkilöille, joille en muuten ikinä antaisi lahjoja.

Mutta ehkä se olisi tosiaan liikaa vaadittu, että kaikki ratkaisisivat lahjomispolitiikkansa itse. Ehkä on tosiaan sääntö, että lasten pitää saada lahjoja kaikilta läsnäolijoilta, olivat antajat kiinnostuneet lahjojen antamisesta tai eivät.

Nyt en oikein ymmärrä. Ei kai veljenvaimo voi estää sinua antamasta lahjoja vanhemmillesi ja muille, joille haluat?

Miten sinä suostut tähän, vai onko veljenvaimollasi niin määräävä asema perheessä, että hänen sanansa menee sinun sanasi yli?

Marttyyri-kynnysmatto-elämä pitää lopettaa alkuunsa.

 

Mutta mitäs väliä sitä nyt lapsettomilla aikuisilla olisi, turhiahan ne ovat.

Voittehan te jättäytyä kemuista pois, ja viettää joulua keskenänne? Osallistukaa mukaan sitten, kun/ jos saatte omia lapsia?

En osannut muotoilla sanojani näköjään oikein.
Luulin, että et edes halunnut osallistua niihin joulujuhliin. Jos kerran miehesi haluaa niihin osallistua, ei teidän sitten auta muu kuin mennä sinne. Joku ehdotti yhden yhteisen lahjan ostamista lapsille. Tehkää niin.
Jos se nyt on sitten lahjoista kiinni, pitäkää vaikkapa synttärijuhlat miehenne kanssa kerran vuodessa?

Onko sinusta oikeasti jotenkin käytännössä toimiva idea ostaa yhteinen lahja kahdelletoista eri perheistä olevalle lapselle, jotka tapaavat kerran vuodessa?

Ja kuten sanottua, minä ja mieheni emme tarvitse lahjoja. Kuitenkin mielelläni muistaisin esim. appivanhempiani, miehen sisaruksia jne. Tämän älyvapaan "aikuisille ei saa ostaa lahjoja"-politiikan johdosta en voi kuitenkaan näin tehdä.

Joo, tiedän, voisinhan minä ostaa nille vaikka helluntailahjoja tai pääsisäislahjoja "jos se nyt sitten lahjoista on kiinni", mutta haluaisin muistaa heitä jouluna.

Mutta ei sitten. Vain lapsille. Vain lapset ovat tärkeitä. Lasten ehdoilla. Lasten etu. Lapset pitää huomioida. Myös ventovieraat lapset. Aikuisilla ei ole niin väliä, kunhan muistavat tuoda Meidän Lapsille jotain kivaa.

Nyt haiskahtaa aika katkeralta... :/ Nauttikaa siitä joulusta ja yhdessäolosta, siinä sitä on lahjaa kaikille aikuisille.

Ai ihan tosi, haiskahtaako?

No, lueskelin noita aiempia kommentteja jossa motkotettiin siitä kuinka sukulaiset ostaa liikaa lahjoja/liian vähän lahjoja/liian kalliita lahjoja/liian halpoja lahjoja, ja kuvittelin, että tässä oli ideana kommentoida sukulaisten lahjomiskulttuureja. Olin väärässä. Ilmeisesti tähän kaivattiinkin vain aloitusta puoltavia viestejä, ja ainoastaan "vain lapsille lahjoja" on hyväksytty vastaus.

Mutta ehkä se on tosiaan väärin ajatella, että haluaisin antaa lahjan aikuiselle henkilölle. Eihän aikuinen ihminen kuitenkaan enää voi ilahtua mistään, toivoa mitään tai pitää mistään. Luultavasti en kuitenkaan osaisi sitä edes ostaa, ja se olisi aivan turha.

No, onneksi oman puolen sukulaisista ei kukaan vielä ole keskinyt tuota "vain lapsille sitten saatte ostaa lahjoja" soittokierrosta.

 

Ja kuten sanottua, minä ja mieheni emme tarvitse lahjoja. Kuitenkin mielelläni muistaisin esim. appivanhempiani, miehen sisaruksia jne. Tämän älyvapaan "aikuisille ei saa ostaa lahjoja"-politiikan johdosta en voi kuitenkaan näin tehdä.

Joo, tiedän, voisinhan minä ostaa nille vaikka helluntailahjoja tai pääsisäislahjoja "jos se nyt sitten lahjoista on kiinni", mutta haluaisin muistaa heitä jouluna.

Mutta ei sitten. Vain lapsille. Vain lapset ovat tärkeitä. Lasten ehdoilla. Lasten etu. Lapset pitää huomioida. Myös ventovieraat lapset. Aikuisilla ei ole niin väliä, kunhan muistavat tuoda Meidän Lapsille jotain kivaa.

Nyt haiskahtaa aika katkeralta... :/ Nauttikaa siitä joulusta ja yhdessäolosta, siinä sitä on lahjaa kaikille aikuisille.

Katkeralta joo lemuaa...
Osta aikuisille niitä lahjoja jos kerran haluat! Eihän sitä kukaan pysty kieltämään eikä myöskään kukaan pysty pakottamaan että pitäis vieraille muksuille ostaa lahjoja!
Mikään ei oo pakko kuin kuolema...

 

Niin joo, mehän voidaan jäädä pois perhejoulusta, tai kaivaa ittellemme kuoppa johon ryömiä, ja tulla sit pois kun ollaan yhteiskuntakelpoisia eli lapsiperhe. Eihän meitä tarvi mitenkään ottaa huomioon, me voidaan mennä pois niin ei tule kiusallisia tilanteita.

Onhan se nyt herranenaika tärkeämpää, että veljenvaimo saa mieleisensä "vain lapsiperheet on olemassa"-joulun, kuin esimerkiksi se, että mieheni saa viettää joulua perheensä kanssa. Olisihan se nyt ihan kauhea uhraus, jos joku meidän vuoksi kokisi painostusta vaikkapa ostaa lahjoja niille, jotka läheiseksi kokee, vaikka tämä olisikin jo täysi-ikäinen.

Sun kirjoituksestasi kuultaa katkeruus. Katkeruus siitä, että teillä ei lapsia ole. Mikä sinällään on ihan ymmärrettävää....siis se katkeruus. Mutta jokainen rakentaa joulunsa itse. Ja mä kuulun niihin, jotka eivät ole rakentanaeet vaan välttääkseni muiden mielipahaa olen lähes aina joustanut jouluissa. Mun sukua on joskus ihmetelty, että kuinka me aikuisillekin lahjoja hankitaan. Hankitaan jouluahjojen lisäksi synttäri- ja nimpparilahjatkin. Mutta kyllähän se joulu on sellainen lasten juhla, että aikuisille riittää ihan hyvin yksikin lahjapaketti.

Mulla on ollut tiettyjä ongelmia asian kanssa jo toistakymmentä vuotta, kun exäni vanhemmat ovat jehovan todistajia eivärkä siten joulua edes vietä. Exällä ajatusmaailma sama kuin vanhemmillaan, mutta vielä on evankelisluterilainen. Ihan ollaan joulut saatu sovittua, kun suumme olemme aukaisseet.

 

Minulle on ihan se ja sama saanko yhtäkään lahjaa vai en. Pidän kuitenkin lahjojen antamisesta, mutta veljenvaimon vuoksi en voi antaa lahjoja niille henkilöille joille haluan, esimerkiksi miehen vanhemmille tai miehen siskolle. Tämän lisäksi minulla on velvollisuus antaa lahjoja henkilöille, joille en muuten ikinä antaisi lahjoja.

Mutta ehkä se olisi tosiaan liikaa vaadittu, että kaikki ratkaisisivat lahjomispolitiikkansa itse. Ehkä on tosiaan sääntö, että lasten pitää saada lahjoja kaikilta läsnäolijoilta, olivat antajat kiinnostuneet lahjojen antamisesta tai eivät.

Nyt en oikein ymmärrä. Ei kai veljenvaimo voi estää sinua antamasta lahjoja vanhemmillesi ja muille, joille haluat?

Miten sinä suostut tähän, vai onko veljenvaimollasi niin määräävä asema perheessä, että hänen sanansa menee sinun sanasi yli?

Marttyyri-kynnysmatto-elämä pitää lopettaa alkuunsa.

minuakin ihmetyttää tämä miksi suostuu tällaiseen veljenvaimon diktatuuriin.

 

Jossain kirjassa tai leffassa pidettiin arpajaiset. Kaikkien nimet laitettiin lapuille ja jokainen osti lahjan sille, jonka nimen oli nostanut. En ole vielä päässyt kokeilemaan tätä käytännössä.

 

Mä en haluais ostaa aikuisille mitään! Ja kannatan samaa linjaa kaikille muillekin! Lapsille omantunnon mukaan, No-vierailijalle ehdotan että vetää rajan lähipiiriin. Ja jos haluat muistaa lahjalla jouluna jotain tärkeää ihmistä, niin muista ihmeessä! Ei kai se veljenvaimo voi noin pelottava auktoriteetti olla! Tai vie joulukukka, viinipullo, tms vaikka ennen joulua niinkuin joku täällä ehdottikin.

 

minuakin ihmetyttää tämä miksi suostuu tällaiseen veljenvaimon diktatuuriin.

Ehkä siksi, että jos ei suostu, joutuu käymään perkeleellisen henkien taiston suvun kanssa. Ei kaikki jaksa tai viitsi siihen ryhtyä.