Alkuperäinen kirjoittaja ristikuningatar ei jaksa enää kirj:
Toinen: "ja myös palvelijoihini ja palvelijattarini päälle minä vuodatan Henkeni ja he ennustavat"
Jos ajattelee mitä Jeesus opetti Jumalasta ja ihmiselämästä. Hän opetti, että Jumala on rakkaus ja että meidän ihmisten on myös opittava elämään rakkaudessa. Kun niin tapahtuu, silloin sellaisen ryhmän päälle muodostuu pyhä näkymätön voima. Se voima inspiroi koko ryhmää ja jokaista jäsentä.
Ryhmä ja jokainen sen jäsen puolestaan antaa sieluvoimaansa tuohon näkymättömään pyhään valovoimaan. Ja niin inspirointi ja kasvaminen on molemminpuolinen.
Niinpä Apostoleiden teoissa kerrottu Pyhän Hengen vuodatus kokoontuneiden opetuslasten ryhmään käy ymmärrettäväksi. Ymmärrettäväksi käy myös, että jos Jeesus Kristus olisi saanut olla kristikunnan hierofanttina, johtavana opettajana, silloin kristikunnassa olisi voinut jatkuvasti tapahtua tuollainen Pyhästä Hengestä syntyminen.
Totuuden Pyhä Henki olisi saanut jatkuvasti vaikuttaa, niin että ihmiset olisivat sielussaan puhdistuneet, tulleet neitseellisiksi, äidillisiksi, jotka olisivat voineet synnyttää itsessään taivaallisen ihmisen, sisäisen Kristuksen, Jumalan Pojan.
Mutta näin ei tapahtunut. Ainakin noin vuodesta 325 Jeesus menetti lopullisesti kirkkonsa.
Ja mikä tämän sai aikaan?
Sen sai aikaan ihmisissä vaikuttava jäljentelemisen henki, joka on alemman luonnon itsekäs itsesäilymisvaisto. Etenkin juutalaisuudessa oli puhuttu jumalan vihasta, eläinten ja ihmisten veriuhrista jumalan vihan lepyttämiseksi ja mielisuosion saavuttamiseksi. Jäljentelemisen henki sai aikaan, että nuo vanhat, raakamaiset, julmat ja sotaisat käsitteet pääsivät hiipimään ja kotiutumaan kristikuntaan.
Tästä taas johtui, että tuo pyhä valovoima, joka ensimmäisenä helluntaina oli päässyt näyttämään voimansa ja merkityksensä, alkoi himmentyä. Se sai kristikunnasta toisenlaista tunne ja ajatusvoimaa. Se synkistyi. Jumalan vihaa lepyttävä oppi tuli nyt kirkon keskeiseksi ajatukseksi. Tuo alkuseurakunnan pälle muodostunut näkymätön pyhä valovoima sai yhä enemmän astraalis-elementaalisen luonteen. Se ei enää kasvattanut ihmisten tunne-elämää Marian kaltaiseen neitsytäitiyteen, ei heidän järkeään Joosefin kaltaiseen puhtauteen, rehelliseen, myötätuntoisuuteen. Kasvatus alkoi mennä aivan toiseen suuntaan. Tunne-elämä painui salaperäiseen hempeilyyn, älyelämä luisevaan dogmatisointiin, sotaisuuteen, kidutuksiin, maailmanlopun tuomioilla ja loputtomilla helveteillä uhkailuun.
Sen sijaa, että väiteltäisiin hamaan tulevaisuuteen Pyhän Hengen olemuksesta, eikö tärkeämpi olisi pitää mielessä Pyhän Hengen tarkoitus?
Jumala on kolminainen: Kosmillinen Isä, joka sisältää itseensä kaiken, ollen Voimaa ja Majesteettiutta. Toisessa ilmennyksessään Jumala on Poika, kosmillinen Kristus, Jumala Rakkautena, Äitinä, koossa pitävänä Elämänä. Kolmannessa ilmennyksessään Jumala on kosmillinen Pyhä Henki, Järki, Järjestys, syyn ja seurauksen Laki.
Tämän kolminaisen Jumalan ilmennystä on sitten kaikki mitä on. Niin on ihminenkin. Ulkoisella tavalla tämä kolminaisuus on ilmennyt sillä tavoin, että on täytynyt olla kolme ihmistä yhdessä, jotaa elämän on voinut jatkua. On täytynyt olla Mies, Nainen ja Lapsi. Mies tässä kolmiossa on joutunut edustamaan Pyhää Henkeä, nainen Poikaa, Kristusta, rakkautta, Äitiyttä, Lapsi kosmillista Isää. Niinkuin tavallinen lapsi pyrkii ja pääsee esille äidin ja isän kautta, samoin Jumala kosmillisena Isänä pyrkii ja pääsee esille Pyhän Hengen ja Pojan, eli Rakkauden, Äidin, kautta.
Tämä kolminaisuus toimii Lain kautta kaikessa.
Sitä en tosiaan tiennyt.
