Alkuperäinen kirjoittaja mä:
Kannattaa fokusoida katseensa Jeesukseen, HÄN on se kenet kannattaa tuntea ja tietää. Toki vastapuolen olemassaolokin täytyy tiedostaa.
Miten tuo on mahdollista nykyaikana? Tuossa edellisellä sivulla mainittiin miten kristillinen liike on jakautunut kahteen suuntaan.
Toinen suunta piti kiinni aatteesta, totuudesta ja sen ilmentävästä tiedosta jonka valossa he tahtovat valistua ja kasvaa.
Totuushan on aina totuus, mutta siinä voi syventyä, laajentua ja kasvaa.
Toinen suunta ei ajatellut noin elävästi, syvästi, kasvavasti. Heille riitti vain se, että he saivat kuulua ihmeelliseen liikkeeseen, kirkkoon, seurakuntaan. He eivät huomanneet sitä hienoa eroa, että seurakunta, sen arvo ja mahti tuli vähitellen ensiarvoisiksi, jolloin Herran esittämä aate ja oppi, siinä opissa ja aatteessa kasvaminen, jäi toiselle sijalle.
He joutuivat altavastaajiksi. Noiden toisten syvempi, henkevämpi pyrkimys ja tieto teki heidät hermostuneiksi, ärtyneiksi, levottomiksi ja rauhattomiksi.
Tämä johti siihen, että he ryhtyivät muovailemaan valmiita oppilauseita, ns. dogmeja, opin ja uskon tunnustuksia. He eivät huomanneet, että he täten jähmettivät henkisen elämän, henkisen kehityksen.
He olivat menossa sokeaan, umpimähkäiseen, kuolleeseen totenapitämisen uskoon. Sen lisäksi heidän menettelynsä johti heidät vallanhimoon, pakkokeinoihin, väkivaltaan. Ja kun valtaan pyrkiminen on aina lähempänä ihmisen luontaista itsekkyyttä, kuten totesitkin, lähempänä kuin pyrkiminen ja pääseminen totuuden tietoon, niin noiden dogmien laatijoiden oli verrattain helppo saada enemmistö puolelleen. Ja lopulta nuo toiset karkotettiin yhteisestä seurakunnasta.
Näin muodostui kirkko, joka ei enää pyrkinyt Kristuksen opin mukaiseen tietoon ja taitoon, vaan puolittain tietoisesti ja puolittain tietämättään, pyrki valtaan ja mahtiin. Sen jälkeen kirkko on ottanut inspiraasationsa alemmasta kolminaismaailmasta, kuvaavasti sanoen helvetistä, kiirastulesta ja persoonallisesta taivaasta.
Että näin on ollut, sen todistaa kirkollisen puun tuottama hedelmä, menettelytapa. Siinä ovat rehottaneet sodat, inkvisiitiot, noitavainot. Kristikunta jäi ulkonaiseen pimeyteen, kun nuoden toisten tieto hävisi ja heidän kirjansa tuhottiin. Vieläpä uskonkiihkoiset ihmiset polttivat Aleksandrian suuren kirjaston, johon oli koottu kaikki sen ajan kirjallinen tieto ja viisaus.
Joitakin kirjoja unohtui jonnekin, mistä löytyy tuo alkuperäinen totuus ja opit.
Mutta mistä nuo löytää tai on luettavissa, jos haluaa Jeesuksesta oppia ja häntä seurata? Niistä on näemmä ollut tässäkin treadissa joitakin kertoja puhe, joten jonkun täytyy tietää.