Miltä synnytys tuntuu?

Sattuuko se? Kyllä kuulemma ja paljon, eikä sitä voi kuvailla tai kuvitellakaan kuinka paljon se sattuu, mutta voisitteko yrittää silti selittää Onko se kipu kaiken vaivan arvoista? Osasitteko odottaa mitään sellaista?

 

Itse asiassa, ei kipu ole jäänyt juurikaan mieleen. Toisaalta, minuun sattuu aika huonosti...

 

rankinta siinä on ehkä se kun se kipeä supistelu muutaman minuutin välein kestää monta tuntia , varsinkin esikoisesta. alkaa tuntua jo sellaiselta väsyttävältä. ponnistaminen ei sitten ollutkaan se pahin vaihe. tottakai se on sen kärsimyksen arvoista.

 

Kaikista pahinta oli hetki ennen ponnistusvaihetta, kun supisti ihan koko ajan ilman taukoja. Ei se synnytys silti mitenkää kamalaa ollu ja kipu loppu ku lapsi tuli. Toisaalta, mä en ole montaa hetkeä joutunu kärvistelemään kun synnytykset sujui niin nopeaan.

 

Kaikista pahinta oli hetki ennen ponnistusvaihetta, kun supisti ihan koko ajan ilman taukoja. Ei se synnytys silti mitenkää kamalaa ollu ja kipu loppu ku lapsi tuli. Toisaalta, mä en ole montaa hetkeä joutunu kärvistelemään kun synnytykset sujui niin nopeaan.

valitettavasti, mulle ei sano mitään supistelu.. miltä se tuntuu?

 

Toisilla sattuu enemmän ja toisilla vähemmän. Jotkut jaksaa brassailla sillä, että heillä on niin korkea kipukynnys, että kykenivät synnyttämään luomuna. Asia ei sitten ollenkaan ole niin, vaan niin, että heidän synnytyksensä ei ollut yhtä rankka kuin jonkun toisen.

 

Mulle ponnistaminen oli pahinta... kuvittele paskantavasi kokonaista ananasta... Siis jos olet ollut joskus maha kovalla ja ähissyt sen kanssa vessassa tuskan hiki otsalla, kerro se sadalla niin siinä on ponnistusvaihe. Synnytys supistukset on todella polttavia, ja vaikka kuvittelisi että kaikkeen polttoon haluaisi kylmää, niin noihin haluaa kuumaa, jyväpusseja, kuumaa vettä tms. Ja ne poltot on todella väsyttäviä, henkeä salpaavia, mitenkään päin ei ole hyvä. Kiitä onneasi että et tiedä sitä etukäteen etkä muista jälkikäteen, muuten kukaan ei tekisi yhtään vauvaa maailmassa.

 

Hei alkuperäinen... Sinä et ilmeisesti ole edes raskaana, mutta jos kiinnostaa, niin googleta noita juttuja tai etsi keskustelu sivuston haku toiminnolla, sillä sun kysymykset on varmaan jo kysytty 1000000 krt ja niihin löytyy varmaan sieltä useampi vastaus, kun tämän yön tunteina saat, eikä ihmiset jaksa vastata jokaiselle kysyjälle uudestaan ja uudestaan, kun on vastannut jo useampaan otteeseen...

 

Jokainen synnytys ainakin minulla ollut erilainen. Ensimmäinen nopea / kivulias / imukuppisynnytys / jouduttiin leikkaamaan/ompelemaan-> hidas toipuminen. Toinen "pitkän" kaavan mukaan, n.9h. siinä ehti jo tottumaan kipuun ja ehti itse mukaan... Kipeetähän se teki, mutta tässä vesi/kylpyamme auttoi aivan ihanasti -> tuntui pelastukselta kun veteen pääsi ja supistukset lakkasivat hetkeksi kokonaan... sain huilitauon ennen ponnistusta... Altaasta tosin en meinannut päästä kipujen takia enään pois, mutta kätilö sanoi et altaaseen ei sit synnytetä =D. Kolmas käynnistettiin, kivut valtavat, mutta kuitenkin jotenkin ihana synnytys... tuntui että sain hallittua kipua tosi hyvin, ja pystyin olemaan "läsnä" koko ajan. Jopa lopussa kun lapselta oli vasta pää osittain ulkona, pystyin silittelemään päätä =D Vauva jopa rääkäisi ensimmäisen rääkäisynsäkkin jo kun vasta pää oli ulkona. KANNATTAA =) Itsellä kaikki synnytykset menneet ilman minkäänlaista kivunlievitystä, ellei hyräilyä lasketa kivunlievitykseksi =)

 

[QUOTE="alkup.";22322399]valitettavasti, mulle ei sano mitään supistelu.. miltä se tuntuu?[/QUOTE]

Supistellessa lihakset jännittyy. Tuntuu vähän samalta kuin jos teet liian kauan jotain lihasliikettä etkä lopeta, vaikka sattuu. Tai itse asiassa niitä lihasliikkeitä ei pysty lopettamaan...

Supisteluvaihe on karsea/tylsä, kun ei voi tehdä juuri muuta kuin odotella. Itse sain epiduraalin, mutta en silti pystynyt nukkumaan, lukeminen ei kiinnostanut jne. Ponnistusvaihe sattuu (en kyllä muista miten paljon), mutta se on helpompaa, kun sulla on jokin "tehtävä".

 

Sorry. Ne supistuksetkin varmaan on eri ihmisillä erituntoisia. Mulla ne oli aluksi kuin menkkakipuja jotka koveni koko ajan. Tuo yhtäjaksoinen supistus joka mulla oli, tuntui hmm. Ihan sairaalta menkkakivulta joka tuntui koko mahassa, selässä ja jaloissa. Ja maha kovettuu supistuksen aikana joten se vielä lisää epämukavaa tunnetta. Sit lisäisin vielä kauhen kuumuuden jota vaan pahensi hoitajan selälle laittama kaurapussi tms (olin siis seisollaan sängyn vieressä ja nojasin käsillä sänkyyn) jota en kyennyt siitä pois huiskimaan ku sattui Kuulostaa kivalle, eikö.

Ekan aikaan se oli inhottavampaa, koska en saanu liikkua (käynnistetty synnytys) joten makasin kyljellään sängyssä liikkumatta ja yritin ajatella niitä aaltoja jotka mun pitää ylittää

 

Hei alkuperäinen... Sinä et ilmeisesti ole edes raskaana, mutta jos kiinnostaa, niin googleta noita juttuja tai etsi keskustelu sivuston haku toiminnolla, sillä sun kysymykset on varmaan jo kysytty 1000000 krt ja niihin löytyy varmaan sieltä useampi vastaus, kun tämän yön tunteina saat, eikä ihmiset jaksa vastata jokaiselle kysyjälle uudestaan ja uudestaan, kun on vastannut jo useampaan otteeseen...

noh, kiitos että jaksoit edes tän verran tänne vastata eikä kukaan pakota sua vastaamaan, ne vastaa jotka jaksaa esim. tuoreet äidit

 

supistelu synnytyksen jo alettua on kuin selkääsi leikattaisiin kahtia liekeissä olevalla moottorisahalla, hitaasti ja kivuliaasti, niin että jokainen hermosolu sinussa huutaa kuolemaa. Mikään ei auta, voit vaan hengitellä ja huohottaa ja atella sen olevan "hyvää ja tuloksellista" kipua ja että et kuole, kohta se on ohi, kohta kohta.... Joka paikkaan sattuu niin per******i että todennäköisesti luulet kuolevasin ihan just, kierit niin tuskissa ettet enää edes tajua kuinka sinuun sattuu koska se miten paljon ihmiseen voi koskaan fyysisesti sattua on jo ohitettu eikä mikään tässä maailmassa voi tuntua enempää, olet ihan jossain muualla sen kipusi kanssa eikä muu maailma ole enää olemassa. Mutta siitä kamaluudesta selviää, puuskuttamalla ja mielikuvien avulla pahimman yli kauniita kukkaketojen reunustamia vuoria ylittämällä, ja kas, kohta jo toteaakin vauva sylissä että tämänhän voisi tehdä uudestaan, vaikka vain hetkeä ennemmin oli valmis perumaan koko homman ja mietti mielessään kuka saatan**n hullu ryhtyy tällaiseen ja vielä riemu rinnassa, vapaaehtoisesti.

Siltä se synnytys supistus ja kipu tuntuu->elämän ihanin ja hienoin asia, vauvan syntymä

 

Mulle ponnistaminen oli pahinta... kuvittele paskantavasi kokonaista ananasta... Siis jos olet ollut joskus maha kovalla ja ähissyt sen kanssa vessassa tuskan hiki otsalla, kerro se sadalla niin siinä on ponnistusvaihe. Synnytys supistukset on todella polttavia, ja vaikka kuvittelisi että kaikkeen polttoon haluaisi kylmää, niin noihin haluaa kuumaa, jyväpusseja, kuumaa vettä tms. Ja ne poltot on todella väsyttäviä, henkeä salpaavia, mitenkään päin ei ole hyvä. Kiitä onneasi että et tiedä sitä etukäteen etkä muista jälkikäteen, muuten kukaan ei tekisi yhtään vauvaa maailmassa.

auts, kuulostaa todella epämiellyttävältä. en osaa kuvitella edes, mutta varmaan olisin paniikissa ja miettisin vain koska se on ohi. Nämä tarinat saavat vakuuttuneeksi, kun iskee vauvakuume ,että en halua synnyttää enkä hankkia lapsia

 

Mullakaan ei ole kokemusta synnyttämisestä, mutta joskus kun on sattunut tulemaan oikein kovat menkkakivut, olen miettinyt, että miten niitä supistuksia kestää, kerta ne kertomusten mukaan ovat monta kertaa pahempia. Jos en ole ottanut särkylääkettä etukäteen menkkojen alkupäivinä saattavat kivut äityä niin pahaksi etten pysty kuin kävelemään edes takaisin, välillä pysähtyä istumaan kippurassa ja keskittymään hengittämiseen. Puhisemisestani tulee mieleen elokuvien synnytysvalmennukset. Kerran olen myös ollut lähellä pyörtyä kuukautiskipujen takia, kun korvissa alkoi soida ja silmissä musteni. Siispä synnytystä odotan kauhuissani...

 

toisaalta, jäisit paitsi naisen yhdestä elämän hienoimmasta ja kauneimmasta asiasta ristiriitaista, eikö totta, mutta näin se on. Sitä paitsi, kun olet suoriutunut synnyttämisestä suoriudut tässä elämässä ihan mistä vaan. Ja nainenhan on luotu selviytymään synnytyksestä.

Ja tämä on vain minun henkilökohtainen mielipide mutta mielestäni vasta kun nainen on synnyttänyt, tämä voi sanoa olevansa nainen.

 

Sorry. Ne supistuksetkin varmaan on eri ihmisillä erituntoisia. Mulla ne oli aluksi kuin menkkakipuja jotka koveni koko ajan. Tuo yhtäjaksoinen supistus joka mulla oli, tuntui hmm. Ihan sairaalta menkkakivulta joka tuntui koko mahassa, selässä ja jaloissa. Ja maha kovettuu supistuksen aikana joten se vielä lisää epämukavaa tunnetta. Sit lisäisin vielä kauhen kuumuuden jota vaan pahensi hoitajan selälle laittama kaurapussi tms (olin siis seisollaan sängyn vieressä ja nojasin käsillä sänkyyn) jota en kyennyt siitä pois huiskimaan ku sattui Kuulostaa kivalle, eikö.

Ekan aikaan se oli inhottavampaa, koska en saanu liikkua (käynnistetty synnytys) joten makasin kyljellään sängyssä liikkumatta ja yritin ajatella niitä aaltoja jotka mun pitää ylittää

joo ei kuulosta kauhean mukavalle.. mullahan ei oo menkkakipuja, joten oon siitä onnellisessa asemassa

 

toisaalta, jäisit paitsi naisen yhdestä elämän hienoimmasta ja kauneimmasta asiasta ristiriitaista, eikö totta, mutta näin se on. Sitä paitsi, kun olet suoriutunut synnyttämisestä suoriudut tässä elämässä ihan mistä vaan. Ja nainenhan on luotu selviytymään synnytyksestä.

Ja tämä on vain minun henkilökohtainen mielipide mutta mielestäni vasta kun nainen on synnyttänyt, tämä voi sanoa olevansa nainen.

Joo, niin se varmaan menee mutta en tiedä haluanko koskaan aikuistua, kasvaa naiseksi. Enkä ole varma, onko lapsi niin hieno asia elämässä kuin väitetään, että sen takia voisi uhrautua kaikissa asioissa. Ja siitä tuoko lapsi iloa ja merkitystä elämään tms. järjellä ajateltuna en näe kovinkaan montaa hyvää syytä hankkia lapsia, mutta ehkä olen liian kapeakatseinen, etten ymmärrä äitiyden tuomia iloja. Oon samaa mieltä siitä, että synnyttämisen jälkeen suoriutuu elämässä ihan mistä vain, ja varmaan mikään ei tunnu enää kivuliaalta kun on kokenut synnytyskivun..

 

supistelu synnytyksen jo alettua on kuin selkääsi leikattaisiin kahtia liekeissä olevalla moottorisahalla, hitaasti ja kivuliaasti, niin että jokainen hermosolu sinussa huutaa kuolemaa. Mikään ei auta, voit vaan hengitellä ja huohottaa ja atella sen olevan "hyvää ja tuloksellista" kipua ja että et kuole, kohta se on ohi, kohta kohta.... Joka paikkaan sattuu niin per******i että todennäköisesti luulet kuolevasin ihan just, kierit niin tuskissa ettet enää edes tajua kuinka sinuun sattuu koska se miten paljon ihmiseen voi koskaan fyysisesti sattua on jo ohitettu eikä mikään tässä maailmassa voi tuntua enempää, olet ihan jossain muualla sen kipusi kanssa eikä muu maailma ole enää olemassa.

Jes! Taidanpa jättää kokematta tämän kivuliaan kuoleman...

 

supistelu synnytyksen jo alettua on kuin selkääsi leikattaisiin kahtia liekeissä olevalla moottorisahalla, hitaasti ja kivuliaasti, niin että jokainen hermosolu sinussa huutaa kuolemaa. Mikään ei auta, voit vaan hengitellä ja huohottaa ja atella sen olevan "hyvää ja tuloksellista" kipua ja että et kuole, kohta se on ohi, kohta kohta.... Joka paikkaan sattuu niin per******i että todennäköisesti luulet kuolevasin ihan just, kierit niin tuskissa ettet enää edes tajua kuinka sinuun sattuu koska se miten paljon ihmiseen voi koskaan fyysisesti sattua on jo ohitettu eikä mikään tässä maailmassa voi tuntua enempää, olet ihan jossain muualla sen kipusi kanssa eikä muu maailma ole enää olemassa.

Jes! Taidanpa jättää kokematta tämän kivuliaan kuoleman...

 

supistelu synnytyksen jo alettua on kuin selkääsi leikattaisiin kahtia liekeissä olevalla moottorisahalla, hitaasti ja kivuliaasti, niin että jokainen hermosolu sinussa huutaa kuolemaa. Mikään ei auta, voit vaan hengitellä ja huohottaa ja atella sen olevan "hyvää ja tuloksellista" kipua ja että et kuole, kohta se on ohi, kohta kohta.... Joka paikkaan sattuu niin per******i että todennäköisesti luulet kuolevasin ihan just, kierit niin tuskissa ettet enää edes tajua kuinka sinuun sattuu koska se miten paljon ihmiseen voi koskaan fyysisesti sattua on jo ohitettu eikä mikään tässä maailmassa voi tuntua enempää, olet ihan jossain muualla sen kipusi kanssa eikä muu maailma ole enää olemassa.

ja tämä kivulias kuolema on hienoin asia.. taidanpa pysyä kokemattomana..

 

[QUOTE="Nipsu";22322428]Mullakaan ei ole kokemusta synnyttämisestä, mutta joskus kun on sattunut tulemaan oikein kovat menkkakivut, olen miettinyt, että miten niitä supistuksia kestää, kerta ne kertomusten mukaan ovat monta kertaa pahempia. Jos en ole ottanut särkylääkettä etukäteen menkkojen alkupäivinä saattavat kivut äityä niin pahaksi etten pysty kuin kävelemään edes takaisin, välillä pysähtyä istumaan kippurassa ja keskittymään hengittämiseen. Puhisemisestani tulee mieleen elokuvien synnytysvalmennukset. Kerran olen myös ollut lähellä pyörtyä kuukautiskipujen takia, kun korvissa alkoi soida ja silmissä musteni. Siispä synnytystä odotan kauhuissani...[/QUOTE]

Minulla on endometrioosi ja olen myös joskus saanut h*vetillisiä kipukohtauksia kuukautisten aikaan, semmoisia ettei pysty olemaan missään asennossa, ei puhumaan, ei tekemään mitään ja kramppi ei tuntunut laukeavan millään. Minäkin kuvittelin että synnytyskipu olisi samanlaista, kun paikkakin on sama (minulla on endometrioosia kohdunkaulassa), mutta ei se kuitenkaan ollut yhtään samaa... Minulla supistuskipu tuntui siltä, kuin joku olisi työntänyt kuumaa sukkapuikkoa sisuksiin ja teki vielä kipeämpää kuin oikein pahoissa kuukautiskivuissa, vaikka en uskonut sen olevan mahdollista. Kipu tuli onneksi kohtauksittaisena eli helppasi hetkeksi, mutta ei tietenkään ollut kiva odotella sitä seuraavaa kohtausta... Sain epiduraalin, joten se onneksi helpotti sitten kun se annettiin. Ponnistusvaihe oli minusta kakkupala noihin supistuskipuihin verrattuna, vaikka epiduraali ei enää vaikuttanutkaan kuin osittain silloin.

 

[QUOTE="alkup.";22322447]ja tämä kivulias kuolema on hienoin asia.. taidanpa pysyä kokemattomana..[/QUOTE]

No, sinä et halua tarpeeksi kovasti lapsia (vielä), joten sinun ei kannata niitä nyt hankkia. Useimmat ovat valmiita kestämään 9-12 h kivut (tuon kai ensimmäinen synnytys yleensä kestää, myöhemmät yleensä vähemmän) saadakseen ihanan nyytin itselleen. Raskaudessakin on tietysti omat vaivansa eli joillakin on silloin jos jonkinlaista kremppaa.

Se oli minusta tosi jännää ja jotenkin ehkä kauhistuttavaakin, kun pääsi synnytyshuoneeseen ja tajusi, että oma lapsi tulee syntymään siinä huoneessa muutaman tunnin kuluttua ellei mitään ihmeellistä tapahdu. Se oli menoa sitten, eikä siihen ollut mitään sanomista äidillä eikä isällä Meidän lapsi syntyi klo 5 yöllä ja se lisäsi kummallista tunnetta, että meidän elämämme mullistuu sillä aikaa kun muu maailma nukkuu rauhassa pedeissään.

 

Mielestäni ainakin ekassa synnytyksessäni kaikkein ikävimmältä tuntui, kun vauvan pää painoi peräsuolta avautumisvaiheen lopussa. Ja muutenkin supistukset toivat mieleen vatsataudissa tulevat kunnon vatsakrampit, kuukautiskivuilta ne tuntuivat vain synnytyksen alussa.

 

Mulla jäi eniten mieleen ponnistusvaiheen kipu,kun tuntui että repeän Kohta pitäisi kokea taas sekin riemu uudestaan,hiukan pelottaa vaikka eka synnytys olikin ihan ok