Milloin/miten kertoa lapselle biologisesta isästä?

[eipä nimellä nyt]

Isä ei siis missään tekemisissä, minulla ei ole tietoa missä nykyään asuu tms.. Toki yhteisiä tuttuja on, joiden kautta saisi nykyisen numeron, osoitteen yms.. mutta enpä heidänkään kanssa muutamaan vuoteen ole tekemisissä ollut, facebookissa kyllä muutama edelleen kaverilistoilla.

Isä ei ole nähnyt lasta kolmeen vuoteen, kertaalleen kävi lapsen ollessa vajaa 2kk ikäinen, silloinkin vähän väkipakolla.

Minulla on nykyisen mieheni kanssa yksi yhteinen lapsi, ja molemmat kutsuvat nykyistä miestäni isäkseen ja ovat ns samalla viivalla myös miehen sukulaisten silmissä. Isompi ei biologisen isänsä puoleista sukua ole koskaan edes tavannut.

Jotenkin se tieto pitäisi lapselle saada ns takaraivoon mahdollisimman pienenä vaikka ei se tieto sinänsä muuta mitään, ei hän isäänsä tapaisi eikä hänellä sieltä sukulaisia tms ole eikä tule.

 

["vieras"]

No ehkä joskus 4v mainitsisin että hällä on toinen isä jossain, mutta ei tule häntä koskaan näkemään.

Kaveri sai yllättäin tietää että miehellään on teini-ikäinen poika! Ei tainnu mieskään olla ihan varma lapsestaan ennenkuin sen äiti oli lapselleen kertonut (kun poika oli suunnilleen kysynyt että onko sulla aavistustakaan kuka hänen isänsä on vai ootko kelle vaan jaellut)

 

[ABCD]

Kun teillä seuraavan kerran tulee yleensäkin isyydestä juttua, niin kerro vaikka siinä yhteydessä lapselle, että hänellä on ollut aiemmin jo yksi isä. Lapsi todennäköisesti tarttuu tähän, jonka jälkeen asiasta tulee keskustelua.

Meillä oli muutamia vuosia sitten ihan vastaavanlainen tilanne. Halusin jättää lapselle jonkinlaisen mielikuvan ja muistikuvan siitä, että vaikka lapsella onkin ihan oma isä, niin hänellä on joskus ollut joku toinenkin isä.

Tein lapselle tuolloin hyvin selväksi, että tämä nykyinen isä on pysyvä isä, eli isä ei enää vaihdu uudelleen. Täten toimin lähinnä siksi, ettei lapselle jää mielikuva jossa isä tai äiti voivat vaihtua jatkossakin.

Ikätasoisesti olemme isästä sitten puhuneet, mutta ainakaan toistaiseksi lasta (10v) ei ole se ensimmäinen isä kiinnostanut siinä määrin, että hän olisi tätä puheeksi ottanut. Mikäli hän haluaa asiasta aikoinaan keskustella, sen toki teemme. Itsekin pidän tärkeänä sitä, ettei lapselta salata tällaisia asioita, vaan hän saa halutessaan tietää taustoistaan.

 

[ploploplo]

minun pikkuveljelleni kerrottiin hänen ollessa n. 6v että meillä on eri isät kun minun mummuni tuli hakemaan minua ja sillon veli kysyi ekan kerran että miksi toi on siskon mummu muttei minun.... itketti veljee sillon hetken mutta elämä jatkui normaalisti.

 

["minni"]

Tiiätkö, mulla on IHAN sama tilanne! Olen lapselle välillä maininnut tästä biologisesta isästä ihan ohimennen, että hänellä on toinenkin isä jossain. Lapsi (4v) totesi vain ettei halua tavata sellaista isää joka ei ole hänestä huolta pitänyt ja nykyinen isä riittää hänelle. Sen jälkeen ei ole asiasta halunnut puhua.

 

["äiti"]

asiasta kerrotaan lapselle hyvin pienestä lähtien. Sinulla on isä mutta ei asu täällä vaan jossain kaukana.

Pahinta on räjäyttää pommi isompana ,kuule isä ei olekaan isäsi.
Äläkää valehdelko lapsellenne.