Miten kerron lapselle hänen biologisesta isästään?

[harmaahoo]

Minulla 2 vuotias lapsi joka sai alkunsa yhdenillanjutusta. Olisin halunnut että lapsi tapaa oikeaa isäänsä ja loisi häneen suhteen. No asia ei mennytkään ihan niin, mies ja HÄNEN ÄITINSÄ!! päättivätkin että haluavat lapsen itselleen. He soittelivat ja lähettelivät viestejä jossa uhkasivat hakata ja tappaa minut jos en tee niinkuin he käskevät ja he hoitavat asiat niin etten näkisi lasta enää koskaan. Miehellä ja tällä äidillä on taustalla rikollisuutta ja huumeiden käyttöä. No päätin sitten ettei lapsen todellakaan ole hyvä olla heidän kanssaan tekemisissä.

Tapasin sitten raskaana olessani nykyisen mieheni jota lapseni nyt kutsuu isäksi. Ja isä hän onkin, koska rakastaa lasta kuin omaansa ja on kantanut hänestä vastuun aina.

Mutta olemmekin alkaneet miettiä miten lapselle kerromme että hänellä on biologinen isä jossain ja koska sen kerromme?

Tilanne mietityttää minua usein koska olen niin onnellinen miten hyvän isän lapseni sai ja sitten joudumme joskus kertomaan hänelle ettei isä olekkaan oikea isä.

 

[jskjsk]

Olisit säästänyt viestit, niin olisit saanut ne hullut vastuuseen. Jo uhkaus on rikos.

Mitä aiemmin lapselle asiasta kertoo, sitä parempi. Tiedän useita tapauksia missä biologinen isä ollut eri ja asia kun on pienestä asti kerrottu niinkuin se on, ei ole tullut mitään ongelmia! Kun taas on sellaisia tapauksia missä asiaa viivytelty, kaikissa on tullut hirveät kriisit lapselle. Eräskin sai tietää asiasta vasta koulussa (muut ihmetteli silmänväriä) ja eräs serkultaan rippikoulussa...

Voit kertoa, että on olemassa biologinen isä ja OIKEA isä joka sinut on kasvattanut. Ei missään nimessä kannata kertoa, että tuo mies tuossa EI ole isäsi. Hän on isä vaikka ei biologisesti. Näin lapselle ei tule mitään shokkia.

 

["äiti"]

Ei kannata kertoa lainkaan. Pyydä nykyistä miestäsi adoptoimaan lapsi?

 

["diudiu"]

[QUOTE="äiti";26142973]Ei kannata kertoa lainkaan. Pyydä nykyistä miestäsi adoptoimaan lapsi?[/QUOTE]

Joo ap älä tällaisten ihme friikkien neuvoista ota mallia.

Kirjoittaja 'jskjsk' sen sijaan neuvoi hyvin; kun asian tietää jo pienenä, se ei tule järkytyksenä vaan on ihan luonnollinen juttu. Kertoisin sitten kun lapsi alkaa muutenkin kyselemään tuon tapaisia juttuja, ehkä 4-5 vuoden iässä.

 

[Yksi yh]

Olisit säästänyt viestit, niin olisit saanut ne hullut vastuuseen. Jo uhkaus on rikos.

Mitä aiemmin lapselle asiasta kertoo, sitä parempi. Tiedän useita tapauksia missä biologinen isä ollut eri ja asia kun on pienestä asti kerrottu niinkuin se on, ei ole tullut mitään ongelmia! Kun taas on sellaisia tapauksia missä asiaa viivytelty, kaikissa on tullut hirveät kriisit lapselle. Eräskin sai tietää asiasta vasta koulussa (muut ihmetteli silmänväriä) ja eräs serkultaan rippikoulussa...

Voit kertoa, että on olemassa biologinen isä ja OIKEA isä joka sinut on kasvattanut. Ei missään nimessä kannata kertoa, että tuo mies tuossa EI ole isäsi. Hän on isä vaikka ei biologisesti. Näin lapselle ei tule mitään shokkia.

Olen samoilla linjoilla kuin tämä vastaaja. Pari vuotiaana kun alkaa kertomaan bio-isästä, niin lapsi kasvaa tähän tietoisuuteen eikä asiasta todennäköisesti tule mitenkään iso. Omani kanssa olen toiminut samoin, meidän perheessä ei ole isää, mutta hänellä on jossain bio-isä (antanut ne vauvansiemenet). Sinun tapauksessa nykyistä miestäsi voisi hyvin kutsua tässä jutussa oikeaksi isäksi tai omaksi isäksi... ja sitten jossain vain on se bio-isä, josta ei sitten sen enempää tiedetäkään. Olen avoimuuden kannalla ja mahdollinen adoptio ei poista bio-isän olemassa oloa eli kerro ihmeessä.

 

[harmaahoo]

Olisit säästänyt viestit, niin olisit saanut ne hullut vastuuseen. Jo uhkaus on rikos.

Mitä aiemmin lapselle asiasta kertoo, sitä parempi. Tiedän useita tapauksia missä biologinen isä ollut eri ja asia kun on pienestä asti kerrottu niinkuin se on, ei ole tullut mitään ongelmia! Kun taas on sellaisia tapauksia missä asiaa viivytelty, kaikissa on tullut hirveät kriisit lapselle. Eräskin sai tietää asiasta vasta koulussa (muut ihmetteli silmänväriä) ja eräs serkultaan rippikoulussa...

Voit kertoa, että on olemassa biologinen isä ja OIKEA isä joka sinut on kasvattanut. Ei missään nimessä kannata kertoa, että tuo mies tuossa EI ole isäsi. Hän on isä vaikka ei biologisesti. Näin lapselle ei tule mitään shokkia.

Kiitos! Mä kävin poliisilaitoksella silloin kun se uhkailu alkoi, poliisi tokasi vain "näissä asioissa on aina kaksi puolta, mitäs sä sitten olet niille laitellut?". Onneksi pääsin myös puhumaan sosiaalityöntekijän kanssa ja hän sitten tuki minua ja sanoi että vaihda puhelinneumero ja jos silti vielä jatkuu haetaan yhdessä heille lähestymiskielto.

 

["mama"]

[QUOTE="äiti";26142973]Ei kannata kertoa lainkaan. Pyydä nykyistä miestäsi adoptoimaan lapsi?[/QUOTE]

En kannata tätä vaihtoehtoa. Adobtoida toki voi ja olisi ehkä hyväkin asia mutta lapsella on oikeus tietää syntyperänsä. Ajankohta voisi olla vähän vanhempana kylläkin, vaikka ihan täysi ikäisyyden kynnyksellä jolloin lapselle voi puhua asiasta vähän suoremmin kuin pienelle lapselle. Vanhempana lapsi ymmärtää syyt ja seuraukset toisin kuin pikkulapsi joka vain ihmettelee suruissaan, eikö isä välitä.

 

[harmaahoo]

[QUOTE="äiti";26142973]Ei kannata kertoa lainkaan. Pyydä nykyistä miestäsi adoptoimaan lapsi?[/QUOTE]

Ollaan puhuttu adoptiosta, mutta onhan lapselle silti kerrottava miten asia oikeasti on. Ettei kuule sitten muualta.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Isä ja bio-isä. Ei pieni ihminen kaipaa vielä enempää tietoa. Ja kun kaipaa, kysyy. Jos pohjalla jo on tieto siitä, että on erikseen ns. bio-isä ja hänet omana lapsenaan kasvattanut isä, on helpompi kaikkien keskustella asiasta myöhemmin, jos tarvetta ilmenee.

 

[Yksi yh jatkaa]

[QUOTE="mama";26143021]En kannata tätä vaihtoehtoa. Adobtoida toki voi ja olisi ehkä hyväkin asia mutta lapsella on oikeus tietää syntyperänsä. Ajankohta voisi olla vähän vanhempana kylläkin, vaikka ihan täysi ikäisyyden kynnyksellä jolloin lapselle voi puhua asiasta vähän suoremmin kuin pienelle lapselle. Vanhempana lapsi ymmärtää syyt ja seuraukset toisin kuin pikkulapsi joka vain ihmettelee suruissaan, eikö isä välitä.[/QUOTE]

Ei meillä ole mitenkään suruissaan mitään ihmetelty, vaikka bio-isästä on kerrottu jo pienelle lapselle. Tietty pienelle ei tarvitse/kuulu ihan koko tarinaa kertoa (ap esim. uhkailuista), mutta lapsen kasvaessa ja asiasta kysyessä tarinaa voi sitten lisätä vähitellen (jos on lisätietoja asiasta). Pienen lapsen kanssa voi esim. lukea jotain kirjaa ja tähän sopivasti tämän oman tarinan liittää eikä siitä sitten tarvitse sen isompaa asiaa tehdä. Jatkossa vain sitten vastata esitettyihin kysymyksiin, jos ja kun sellaisia tulee. En tosiaa jättäisi murrosikään tai aikuisiän kynnykselle tällaisen asian kertomista, johan se veisi pohjan vanhemman ja lapsen väliseltä luottamukselta.

 

[mulla tilanne]

Mulla on 4 vuotias tyttö, jonka bio-isä tapaa noin 2krt/vuodessa. Minä oon aina välillä kertoillut että se on se toinen iskä biologinen iskä. Mummot ja tädit käy vähän useemmins sieltä puolelta kylässä. Mutta ei tuo mun 4v oikeen vielä kuitenkaan sisäistä sitä asiaa.. hällä kun on myös mun nykyinen mies isänä, jota kutsuu isäksi.. tuli meidän elämään, kun tyttö oli 6kk Vaikka onkin selvästi äitin tyttö, mutta kutsuu miestäni isäksi niin kuin pikkuveljensäkkin, jonka isä mieheni biologisestikkin on. Nyt tyttö ymmärtää jo sen, että hällä on 2 iskää, mutta toista hän ei nää juuri koskaan.. ehkä vielä vanhempana ymmärtää sen biologisen merkityksen

 

[harkitkaa sitä adoptiota]

Oikea isähän lapsella siinä lähellä on. Biologinen isä voi olla jotain muuta. En tuon ikäiselle kertoisi vielä mitään, mutta ehkä 2-3 vuoden päästä vaikka jonkun kirjan avulla.

 

[no joo]

[QUOTE="äiti";26142973]Ei kannata kertoa lainkaan. Pyydä nykyistä miestäsi adoptoimaan lapsi?[/QUOTE]

mutta sitten ei saisi elatustukea,kai?

 

["hmm"]

Ei sais elatustukea enää, jos lapsi adobtoidaan, mutta onko niin väliksikään.

 

["vieras"]

Isä ja bio-isä. Ei pieni ihminen kaipaa vielä enempää tietoa. Ja kun kaipaa, kysyy. Jos pohjalla jo on tieto siitä, että on erikseen ns. bio-isä ja hänet omana lapsenaan kasvattanut isä, on helpompi kaikkien keskustella asiasta myöhemmin, jos tarvetta ilmenee.

Näin.

 

["harmaa"]

Adoptiossa menetät lapsen elatustuen ja lapsi saa oikeuden teidän molempien perintöön.

 

["mama"]

mutta sitten ei saisi elatustukea,kai?

ei saisi ei mutta kaatuuko teidän talous siihen? onko bioisä tunnustanut lapsen? silloin adoptio ei onnistu ilman hänen lupaansa.

 

[samassa tilanteessa ollut]

Voin kertoa kokemuksesta, että kannattaa kertoa asia mahdollisimman luonnollisesti, ikään kuin ohimennen lapselle. Hyvä on ottaa asia mahdollisimman varhain puheeksi, kun lapsi alkaa kysellä niitä kysymyksiä. Itse kerroin ennen kuin lapsi meni eskariin. Ja nimenomaan sanoin, että lapsella on kaksi isää. On se isä, jonka kanssa on eletty niin kauan kuin lapsi muistaa (tapasin mieheni lapsen ollessa 1v). Ja sit on se toinen isä, jota lapsi ei valitettavasti ole koskaan tavannut. (lapsen isä siis ulkomaalainen) En puhunut mistään bio-isästä, sillä termi on noin pienen aika vaikea käsittää. Helpompi on puhua vain toisesta isästä.

Myöhemmin olen näyttänyt myös kuvia biologisesta isästä, kertonut sen mitä tiedän ja olimme viime syksynä myös lomamatkalla bioisän kotimaassa. Teki lapselle hyvää ymmärtää omaa taustaansa. Aluksi niitä kysymyksiä oli enemmän, nyt enää satunnaisesti.

Asiasta kannattaa ehdottomasti tehdä puheissaan hieno juttu, josta voi olla ylpeä. Ei saa näyttää mitään häpeilyä asian suhteen tai pyytää lasta olemaan sanomatta asiasta kavereilleen. Se tuo vain hämmennystä. Voit sanoa lapselle, että jotkut lapset ovat niin onnekkaita, että heillä on useampi äiti/isä joka rakastaa heitä.

 

["hop"]

"Sinulla on toinenkin isä, on tämä oikea isä, joka asuu meidän kanssa ja leikkii kanssasi ja sitten toinen isä, jolta äiti sai vauvansiemen, josta sinä synnyit"

 

["vieras"]

Lapsi on vielä niin pieni, ettei ehkä tajua, mutta vähän isompana voisit puhua sukusoluista ja sitä kautta selittää, ettei hän ole biologista sukua isälleen. sillä tavalla et vie lapselta hänen tuntemaansa isää pois, vaan pidät samalla seksuaalikasvatusta. Vuoden päästä ehkä? Voit piirtää kuvankin, missä voit näyttää, miten sukusolut menevät.

Ymmärrän täysin, miksi et halua, että lapsi on biologisen isänsä ja tämän svun kanssa tekemisissä. Minä olisin toiminut samoin. Toivottavasti saat olla heiltä rauhassa.

 

[jepssss]

kerrot heti vaan että hänen oikea isänsä asuu jossainpäin suomea..eikä teidän kanssa.. jnejne.. ei tosta ny kauheeta numeroa tartte tehdä... kerroin mäkin ja aina välillä sanon et xxxx:n isä asuu itäsuomessa jos vaikka jossain jotain juttuja iseistä...ite oon totaali yh..