Kyllä mua kylmää nämä "käännettiin lapsi 9kk kasvot menosuuntaan". Itsellä kaksivuotias poika, ja yhden kolarin kokeneena voin todeta, että käännän vasta kun on aivan pakko, luultavasti 3-4-vuotiaana.
Meillä siis kävi niin, että kaupunkinopeudella toisen osapuolen aiheuttamana ajettiin kolari. Ihan vaan pikkuinen töytäisy, mutta kyllä tömähti. Siinä ei paljon positiivinen ajattelu auta kun toinen tulee päälle. Paloauton hoitohenkilökunta totesi automme nähtyään, että poika säästyi täysin vammoitta, koska oli istuimessa ja OIKEIN PÄIN. Sillä hetkellä kyllä siunasin turvaistuinfanaattisuuteni.
Olen myös kuullut sanottavan, että Suomessa ei ole yhtäkään ensihoitajaa, joka pitäisi pientä lastaan nenä menosuuntaan autossa. He kun näkevät työssään mitä siitä pahimmillaan voi aiheutua.
Sanokaa vaan fanaattiseksi ja syyllistäjäksi, mutta mun mielestä autoillessa jyllää niin hirvittävät voimat, että lapsen turvallisuus on maksimoitava kaikin tavoin. Turvallisuus ennen mukavuussyitä. Vaikka itse ajaa kuinka varovasti ja ajattelee positiivisesti niin se ei auta jos joku muu toheloi.