Milloin apua nuorelle?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
14 vuotias teini-ikäinen tyttäreni on aina ollut melko haastava lapsi. Suuttuessa sulkeutuva ja vaikea saada irti mikä vikana.

Nyt kaikki tuntuu pahentuneen. Tyttö on valtaosan ajasta vihainen, sulkeutunut ja masentunut. En saa kontaktia. Ei vastaa mitään tai korkeintaan sanoo, että anna olla tai ei mua mikään vaivaa.

Tuntuu, että tytön ulkonäkökin on muuttunut täysin. Ennen hymyilevän ja valoisan näköinen lapsi on nyt meikannut silmänsä mustiksi eikä katso päin.

Mikään ei kiinnosta. Ei koulu eikä harrastukset. Viettää paljon aikaa tietokoneella ja kännykällä.

Ei ole ketään, jonka kanssa puhuisin tästä. Lasten isä on lähtenyt vuosia sitten eikä pidä yhteyttä. Omat vanhempani ovat sen verran vanhoja, että en halua rasittaa heitä näillä asioilla ja ystävillekin on vaikea puhua miten epätoivoiseksi koen tilanteen. Tunnen epäonnistuneeni vanhempana ja kasvattajana.

Onko teillä kokemusta vaikeasta teini-iästä ja miten siitä selvisitte? Vai voiko tyttöni olla masentunut?
 
Kyllä minä ottaisin yhteyttä ainakin koulupsykologiin ja ehkä luokanvalvojaankin.

Yleensä, jos vanhempi/vanhemmat on vähänkin huolissaan niin yhteydenotto kannattaa. Mieluummin se turha yhteys kuin että asian hoitaminen siirtyy ja avun saanti lykkääntyy. Laita viestiä lapsesi luokanvalvojalle ja ilmaise huolesi asiasta. Kannattaa puhua suoraan vähättelemättä. Se on lapsen etu.
 
Kyllä minä ottaisin yhteyttä ainakin koulupsykologiin ja ehkä luokanvalvojaankin.

Yleensä, jos vanhempi/vanhemmat on vähänkin huolissaan niin yhteydenotto kannattaa. Mieluummin se turha yhteys kuin että asian hoitaminen siirtyy ja avun saanti lykkääntyy. Laita viestiä lapsesi luokanvalvojalle ja ilmaise huolesi asiasta. Kannattaa puhua suoraan vähättelemättä. Se on lapsen etu.

Mitä kummaa se luokanvalvoja sun mielestä tekisi? Netissä on nyt lapsen eläämä ja se sinua harmittaa? Niin se on monen muunkin kohdalla, kellon ympäri, jos et ole huomannut. Nukkuuko lapsi tarpeeksi? Mitä syö?
 
Mitä kummaa se luokanvalvoja sun mielestä tekisi? Netissä on nyt lapsen eläämä ja se sinua harmittaa? Niin se on monen muunkin kohdalla, kellon ympäri, jos et ole huomannut. Nukkuuko lapsi tarpeeksi? Mitä syö?

Luokanvalvoja saattaa olla huomannut käytöksessä myös jotain muutosta. Tai sitten ei. Mutta voisi mahdollisesti ottaa kantaa onko huoli hänen mielestään aiheellinen ja ohjata lapsi eteenpäin.

Onko sinusta normaalia viettää kaikki aika tietokoneella ja sulkeutua siihen maailmaan? Ei se ole normaalia edes tänä päivänä. Kyllä tuon ikäisellä kuuluu olla vielä muutakin. Herkästihän ne sinne ajautuu ja jää, mutta vanhemman tehtävä on ottaa se kone ja kännykkä välillä pois ja ohjata tekemään muuta. Eihän ne siitä tykkää, mutta ei kaikesta tarvitse aina tykätäkään. Kasvattaminen vain on sellaista, että aina ei voi olla mukava ja lapselle mieliksi.
 
Lapsi syö huonosti. Nirsoilee ja haukkuu kouluruokaa. Murot, leipä ja kaakao on ne mitkä kelpaa. Ja banaani. Lämmintä ruokaa syö hyvin, jos se on mieleistä ja jos ei niin jättää väliin.
 
Tietokone, kännykkä ja netti pois kunnes teini käyttäytyy taas ihmisiksi. Ja sinulta läsnäoloa. Menkää vaikka korpeen joka viikonloppu siihen asti, että yhteistä säveltä alkaa löytyä. Teinille kannattaa tehdä selväksi, että hyvässä ja pahassa pitää puhua perheelle, koska muuten maailmassa jää todella yksin. Kaverit katoavat pahan hetken tullen, perhe ei yleensä kulumallakaan.
 
Tietokone, kännykkä ja netti pois kunnes teini käyttäytyy taas ihmisiksi. Ja sinulta läsnäoloa. Menkää vaikka korpeen joka viikonloppu siihen asti, että yhteistä säveltä alkaa löytyä. Teinille kannattaa tehdä selväksi, että hyvässä ja pahassa pitää puhua perheelle, koska muuten maailmassa jää todella yksin. Kaverit katoavat pahan hetken tullen, perhe ei yleensä kulumallakaan.

Mutta miten ottaa ne pois,kun kaikki elämä on siellä? Ei pysty soittamaan edes,jos kännykän takavarikoi.
 
Ota yhteyttä kouluterveydenhoitajaan, sinne pääsee matalimman kynnyksen kautta. Sitä kautta pääsee sitten koululääkärille, koulupsykologille tai koulukuraattorille ja eteenpäinkin, jos sitä masennusta löytyy.
 
Kyllä minä ottaisin yhteyttä ainakin koulupsykologiin ja ehkä luokanvalvojaankin.

Yleensä, jos vanhempi/vanhemmat on vähänkin huolissaan niin yhteydenotto kannattaa. Mieluummin se turha yhteys kuin että asian hoitaminen siirtyy ja avun saanti lykkääntyy. Laita viestiä lapsesi luokanvalvojalle ja ilmaise huolesi asiasta. Kannattaa puhua suoraan vähättelemättä. Se on lapsen etu.
Usein se luokanvalvoja on ihan yhtä tyhjän kanssa taho. Monesti se voi olla henkilö, jonka kanssa oppilas tapaa tunnin kerran viikossa, jo sitäkään.
 
Mutta miten ottaa ne pois,kun kaikki elämä on siellä? Ei pysty soittamaan edes,jos kännykän takavarikoi.
Kenen elämä siellä kännykässä oikein on, sinun vai lapsen? Ei minun ainakaan. Pystyn vallan mainiosti menemään mökille rentoutumaan ja laittamaan kännykän kiinni.

Jos nyt välttämättä pitää voida soittaa, haet käytettyjen puhelimien myyjältä laitteen, jossa ei ole kosketusnäyttöä eikä nettiä, ja annat sen lapselle kunnes lapsi on taas kartalla elämästä. Mutta tämä vaatii myös sitä, että sinä olet valmis viettämään lapsesi kanssa aikaa etkä itse ole nenä kiinni kännykässä tai tietokoneessa.
 
Tuota vaihetta kutsutaan murrosiäksi. Ei siinä ole sen kummempaa. Se että sinä tulkitset hänen olevan masentunut, ei tarkoita että hän olisi. Masennukseen voi lähteä hakemaan apua vain jos henkilö itse kokee olevansa masentunut.

Kyllä se siitä. Odottelet 3-4 vuotta ja problem is solved.
 
Tuota vaihetta kutsutaan murrosiäksi. Ei siinä ole sen kummempaa. Se että sinä tulkitset hänen olevan masentunut, ei tarkoita että hän olisi. Masennukseen voi lähteä hakemaan apua vain jos henkilö itse kokee olevansa masentunut.

Kyllä se siitä. Odottelet 3-4 vuotta ja problem is solved.
Murrosikä on pahin aika jättää lapsi heitteille ja vain odotella. Kontakti lapseen pitää saada tai lapsi saattaa vaikkapa hurahtaa ihan mihin tahansa itsemurhalahkoon.
 
Murrosikä on pahin aika jättää lapsi heitteille ja vain odotella. Kontakti lapseen pitää saada tai lapsi saattaa vaikkapa hurahtaa ihan mihin tahansa itsemurhalahkoon.

Muistelkaapa omaa murrosikää. .
Mulla ainakin ulkonäkö muuttui radikaalistikin sinne ja tänne. Enkä ottanut kuuleviin korviin vanhempia . Kaikkea typerääkin tuli tehtyä. Silti ihan kunnon kansalaisia tässä ollaan.ei tietenkään aina päde että se on vaan se "murrosikä ", Voi myös olla että lapsi on masentunut, kiusataanko koulussa ?
 
Omasta murrosiästäni muistan pahan olon tunteen. Ajattelin, ettei äitini välitä minusta eikä rakasta lainkaan, vaikka mitään siihen viittaavaa ei ollut olemassa. Jos siinä tilanteessa äitini olisi alkanut rangaista minua kännykkäkielloilla tai muilla rajoituksilla (kännyköitä tai tietokoneita ei silloin onneksi ollut), niin tilanne olisi mennyt varmasti entistä pahemmaksi. Tai jos äitini olisi vienyt minut lääkäriin ja lääkäri määrännyt masennuslääkkeitä ( siihen aikaan masennuslääkkeitä ei määrätty normaaleille ihmisille normaaleihin tunnetiloihin), niin luultavsti olisin viimeistään siinä vaiheessa masentunut ja alkanut oireilemaan oikeasti.

Rakkaus, välittäminen ja huomioiminen ovat tässä tilanteessa paras lääke. Vaika olisi masennustakin, niin ne toimivat parhaiten. Keskustelu jonkun ulkopuolisen kanssa voi olla myös hyvä apu.
 
Tuota vaihetta kutsutaan murrosiäksi. Ei siinä ole sen kummempaa. Se että sinä tulkitset hänen olevan masentunut, ei tarkoita että hän olisi. Masennukseen voi lähteä hakemaan apua vain jos henkilö itse kokee olevansa masentunut.

Kyllä se siitä. Odottelet 3-4 vuotta ja problem is solved.
Tai sitten ei ole selvinnyt ja tilanne on entistä huonompi.

Tuohon masentuneisuuteen voi joku toinenkin ammattitaitoisempi ihminen sanoa mielipiteensä. Voisi olla ihan hyvä saada lapsi juttelemaan koulun terveydenhoitajan, koulupsykologin tms kanssa eli vanhempi ottaa yhteyttä heihin ja he voivat sitten pyytää lasta käymään koulupäivän aikana ja kuulostella todellista tilannetta.
 
Tulen tänne nyt 16v masennuksesta ennen kärsineenä teininä. Puhelimen pois ottaminen saattaa pahentaa tilannetta, se on tärkeä kommunikaatioväline ja sen kautta voi keskustella kavereille olostaan milloin vain. Lähinnä kaikki on kyse siitä miten tyttäresi haluaa asennoitua sinua kohtaan. Suosittelen verkkaista yritystä parantaa välejänne viettämällä aikaa yhdessä ja voit yrittää tietenkin puhua hänen kanssaan. Vielä tuosta puhelimesta, itse sain nuorempana kaiken tukeni netistä kavereilta jotka olivat samassa tilanteessa. Toisen masentuneen on helppo keskustella toisen masentuneen kanssa. Kun minulta otettiin puhelin pois sorruin valitettavasti viiltelyyn (tämä ei tarkoita että tyttäresi tekisi niin) ja nykyään ravaan sen ja alkoholisti isäni takia psykologilla viikoittain puhumassa ongelmista. Psykologi on helpottanut tilannettani valtavasti mutta olin kuitenkin itse se joka haki apua, olin yhteistyöhaluinen. Suosittelen että puhut tyttäresi kanssa ja jos jotain niin ilmaiset huolesi koulukuraattorille tai hänen luokanvalvojalleen tai jollekkin ammatti ihmiselle.
 
Tietokone, kännykkä ja netti pois kunnes teini käyttäytyy taas ihmisiksi. .
Tämä asenne on vaarallisen haitallinen tässä tilanteessa! Älä missään nimessä rankaise teiniä siitä, että hän kokee murrosikää. Se on muutenkin vaikeaa aikaa, eikä hän välttämättä tiedä miltä juuri nyt tuntuu, ja kysymyksiin saattaa olla siksi vaikea vastata. Älä kyseenalaista tunteiden heittelyä tai vaadi tarkkoja kuvauksia tunnetiloista, mutta kuuntele ja hyväksy se mitä hän sanoo. Tässä elämänvaiheessa pitää vain olla kärsivällinen, tukena ja läsnä, mutta myös antaa tilaa nuorelle. Koita olla aidosti kiinnostunut esim. siitä, mitä nuori puuhailee netissä. On vaikea alkaa selittää vanhemmille jotain sellaista, josta tietää jo alkuunsa, etteivät he ymmärrä. Sinun ei tarvitse pakottaa murrosikäistä harrastusten pariin, mutta koita investoida aikaa arjen yhteisiin pieniin hetkiin. Tämä saattaa vaatia kompromisseja ja pitkää pinnaa sinun osaltasi, mutta teinikin lähtee mielellään kauppareissulle mukaan esim. herkkupalkalla. Automatkalla ja ostosten ohella on helppo rupatella, teinin piinapenkissä tenttaaminen on varma sulkeutuneisuuden laukaisin.

Vaikkei lapsi sitä näytäkään, eikä ota kontaktia, on vetäytyväinen ja hiljainen, on äiti todella tärkeä henkilö juuri nyt. Tsemppiä.
 
Kurinpito on lapsen tunne-elämälle ylipäätään vahingollista, ja aivan erityisen haitallista se on murrosiässä. Lapsella tulee olla oikeus tunteisiinsa ja niiden näyttämiseen ilman, että kukaan niitä yrittää hänestä kitkeä. Kurinpito tuottaa katkeria ja kieroutuneita aikuisia.
 

Yhteistyössä