V
vierailija
Vieras
14 vuotias teini-ikäinen tyttäreni on aina ollut melko haastava lapsi. Suuttuessa sulkeutuva ja vaikea saada irti mikä vikana.
Nyt kaikki tuntuu pahentuneen. Tyttö on valtaosan ajasta vihainen, sulkeutunut ja masentunut. En saa kontaktia. Ei vastaa mitään tai korkeintaan sanoo, että anna olla tai ei mua mikään vaivaa.
Tuntuu, että tytön ulkonäkökin on muuttunut täysin. Ennen hymyilevän ja valoisan näköinen lapsi on nyt meikannut silmänsä mustiksi eikä katso päin.
Mikään ei kiinnosta. Ei koulu eikä harrastukset. Viettää paljon aikaa tietokoneella ja kännykällä.
Ei ole ketään, jonka kanssa puhuisin tästä. Lasten isä on lähtenyt vuosia sitten eikä pidä yhteyttä. Omat vanhempani ovat sen verran vanhoja, että en halua rasittaa heitä näillä asioilla ja ystävillekin on vaikea puhua miten epätoivoiseksi koen tilanteen. Tunnen epäonnistuneeni vanhempana ja kasvattajana.
Onko teillä kokemusta vaikeasta teini-iästä ja miten siitä selvisitte? Vai voiko tyttöni olla masentunut?
Nyt kaikki tuntuu pahentuneen. Tyttö on valtaosan ajasta vihainen, sulkeutunut ja masentunut. En saa kontaktia. Ei vastaa mitään tai korkeintaan sanoo, että anna olla tai ei mua mikään vaivaa.
Tuntuu, että tytön ulkonäkökin on muuttunut täysin. Ennen hymyilevän ja valoisan näköinen lapsi on nyt meikannut silmänsä mustiksi eikä katso päin.
Mikään ei kiinnosta. Ei koulu eikä harrastukset. Viettää paljon aikaa tietokoneella ja kännykällä.
Ei ole ketään, jonka kanssa puhuisin tästä. Lasten isä on lähtenyt vuosia sitten eikä pidä yhteyttä. Omat vanhempani ovat sen verran vanhoja, että en halua rasittaa heitä näillä asioilla ja ystävillekin on vaikea puhua miten epätoivoiseksi koen tilanteen. Tunnen epäonnistuneeni vanhempana ja kasvattajana.
Onko teillä kokemusta vaikeasta teini-iästä ja miten siitä selvisitte? Vai voiko tyttöni olla masentunut?