Millanen elämäntilanne sulla olis nyt jos tulis vauva

Olen sinkku ja opiskelut on kesken. Taloudellinen tilannekaan ei siis ole mikään kovin hyvä, mutta tukiverkot olisi kunnossa ja saisin kaikenlaista apua vanhemmiltani ja muilta lähipiiristä. Ei olisi missään nimessä hyvä ajankohta ja tilanne, kun en ole parisuhteessa. Pitäisin kuitenkin lapsen, jos olisin raskaana. Turha pelko, kun en irtosuhteita harrasta.

 

Olis loistava tilanne, tänne vaan!

 

Olen 49 ja kohtu poistettu, joten vauva ei kyllä meille tule ainakaan minusta....

Mutta tietysti, kun iso piiri läheisiä ihmisiä on ympärillä, niin on teoreettinen mahdollisuus, että meille tulisi vauva. Jos joku läheisistä saisi vauvan ja äkkiä ei voisikaan siitä huolehtia (esim. sairaus tms), niin voihan olla että meille tulisikin vauva.

Jos ottaisin vauvan huollettavakseni, niin kyllä kai mun sitten ainakin pitäisi pistää työelämä jotenkin uusiksi ja lakata tekemästä noita 55-tuntisia työviikkoja...

 

Ihan ensimmäiseksi ihmettelsin syvästi ja alkaisin katsella taivaalta suurehkoa tähteä sekä varailla sijaa majatalosta. Sen jälkeen varmuuden vuoksi haastaisin ehkäisykapselin valmistajan oikeuteen.

Juuri työnohessa opiskelun aloitteena joutuisin melko varmasti paitsi taloudelliseen, myös henkiseen perikatoon, koska voimavarani riittävät juuri ja juuri tämänhetkisessä elämäntilanteessani. Henkilökohtainen konkurssi olisi joka tapauksessa edessä, koska asunto olisi välttämätöntä vaihtaa suurempaan, ja nykyisenkin maksamisessa on riittävästi tekemistä. Isompien lasten isä saisi jatkossa osallistua nykyistäkin enemmän lastensa arkeen, koska pienen vauvan totaali-yh:na joutuisin luultavasti hermoparantolaan alta aikayksikön.

Eli tämä ei taitaisi olla sopivin mahdollinen hetki lisääntymiselle. Ja kyllä, ne vähätkin irtosuhteet loppuivat tähän mielikuvaan.

 

Elämäntilanne olisi ihan ok, mutta lapsia en lisää halua. Yhtäkään.

 

Lapset ovat nyt jo ylittäneet taaperoiän, ihastuttavia ja sinällään helppoja leikki-ikäisiä ja viihtyvät pk:ssa. Olen iloinen, ettei meillä ole enää vauvaa tai taaperoa, ei vaippoja, ei rattaita! Opiskelen ja työskentelen samalla, mies on juuri aloittanut uudessa haastavassa työssä - nytkin tekee 50-60 tuntista työviikkoa. Eli totaalisen asennemuutoksen joutuisimme tekemään tai ainakin erittäin vaikean ratkaisun.
Enkä tiedä uskaltaisinko enää olla raskaana, saan jättivauvoja tuntemattomasta syystä ja raskaudet ja synnytyksen ja lapsivuodeaika ovat olleet kamalia.

 

Normaali katastrofi.

Pidän tästä nykyisestä tilanteesta, siitä että vauvaelämä on meidän osalta ohi. Nuorinkin on jo pian viisi.

 

Elämäntilanne on hyvä, mutta vauvaa en halua.

 

Opinnot loppusuoralla, tytär 2v5kk ja omaa tahtoa tuntuu löytyvän vähän liikaakin. Työpaikka melki valmiina, että koulunpenkiltä ehkä suoraan töihin. Eli menis kyllä koko pakka sekasin jos nyt tulis toinen. Harmittais jo senkin takia, että oon nyt semmosella alalla mikä todella on mun juttu ja harmittais että, en pääsis näyttämään osaamistani töihin. Eli meille ei toista muutamiin vuosiin, vaikka toisesta haaveilenkin. Mutta sen aika ei ole vielä.

 

Sopisi vallan hyvin. Häistä on 9 kk, parisuhde kukoistaa ja molemmat haluaisivat vauvan. Mutta me ollaan 39 ja 41 eikä meillä ole aikaisempia lapsia kummallakaan ekalta kierrokselta kun tokallahan me ollaan.

 

Olisi tervetullut, ei siis suuri järkytys jos niin kävisi
Uusperhe, lapset jo kaikki kouluikäisiä, miehen kanssa olemme molemmat jo reippaasti yli kolmikymppisiä eli ei ihan nuoria enää mutta se ei ongelma, molemmilla vakiduunit, sen verran iso talo että mahtuisi yksi asukas hienosti lisää, hyvä parisuhde ja toimiva perhe, yhteistä biologista lasta ei ole, joten jos tulisin raskaaksi olisi vauva tervetullut.

 

Esikoinen on nyt 8 kk eli lapsille tulisi ikäeroa sellainen 1, 5 vuotta. Ilolla otettaisiin vastaan, esikoinen on tehty hoidoilla pitkään ja kalliisti, joten luomuihme olisi oikein kiva. Kotonaoloaika varmaan jatkuisi sitten ainakin vuodella, vakityö odottaa. Miehellä kanssa vakityö ja parisuhde kunnossa. Isompi asunto ehkä pitäis hommata, tässäkin kyllä mahduttais niin kauan olemaan kuin vauva nukkuu meidän kanssa.

 

Voisit ihan tosissasi harkita adoptiota. Jos et itse halua lasta, anna se sellaisille, joilla ei ole mahdollisuutta lisääntyä.

 

Talous ja parisuhde ihan ok, mutta järkyttäis kovasti. Olen niiiiiin tyytyväinen tilanteeseemme nyt. Toki pitäisin lapsen, mutta sulattelemista se vaatisi.

Olen yrittänyt saada miestä sterilisaatioon, on lupautunut, mutta se ajan varaaminen venyy ja vanuu.....Tästä asiasta tulikin mieleen että tänä iltana muuten mun pitkikset pysyy jalassa, on kyllä niin nuhakin että pärsk vaan.

 

Kaipa se nyt vois tulla. Parisuhde voi hyvin, taloudellisesti tilanne on paljon paljon parempi kuin kahden ensimmäisen syntymän aikana, mutta........ Miehen tarttis olla työtön tai jotain, koska mä kärsin niin järkyttävän pahasta raskauspahoinvoinnista etten pysty tekemään yhtikäs mitään moneen kuukauteen... Kuopusta kun odotin makasin vaan sängyllä ja oksensin heti, jos yritin noustakaan ylös Ei ollenkaan kivaa!

 

Mulla on samanmoinen tilanne kuin ap:llä. Enkä kyllä nyt haluais olla raskaana, just alotin pitkästä aikaa täysoäiväsesti töissä ja se on kivaa. Ehkä puolen vuoden päästä voisinkin olla raskaana.. Ajatus on kuitenkin että halutaan kolme lasta enkä haluais nuorimmaisen olevan kovin paljon vanhempaa kaksikkoa nuorempi. Kolme alle neljävuotiasta tuntuis silti pahalta, siks ootellaan nyt vähän ja toivotaan että tärppää nopeesti ku se hetki on..

 

No ihan hyvä ois, tarpeeks iso asunto, auto ja rahakin riittäis, parisuhde voi hyvin, mutta henkinen kantti ei riittäis.. ja se on iso este se. ja toiseksi, ei ole tippaakaan vauvakuume!

 

Pitäisin kyllä lapsen, mutta suunnitellusti emme enää tee, sillä ikä alkaa painaa jo molemmilla ja olisi jo ihan mukava aloittaa elämänvaihe ilman pikkulapsia.

 

Koska sterilisaatio petti, on lääkärin mukaan ihan mahdollista... Nyt raskaus reilusti yli puolenvälin ja positiivisella mielellä. Talous tosin mietityttää.Mutta oli kyllä melkoinen yllätys!

 

Taloudellisesti se ei olisi sen suurempi katastrofi kun aikaisemmatkaan raskaudet,
paitsi se pakottaisi meidät kyllä varmaan parin vuoden sisällä isomman asunnon hakuun.
( joka toki olisi kallimpaa)
Mutta en haluaisi enää vauvaa tässä iässä, en. Enkä varmaan jaksaisikaan.

 

Nyt on tokaluokkalainen, eskarilainen, 2 v 1 kk ja tänään 1 vuotta täyttänyt lapsi, ensi syksynä alkamassa AMK-opinnot...mutkia tulis matkaan, mutta kaikkihan nuo on vaan järjestelykysymyksia

 

Mies hyppisi kattoon, sillä on vauvakuume! mua vähän jarruttelee tässä nyt parikin asiaa. A) ei oo varmaa että asutaanko täällä ensikesänä ja B) oon ollut aika monta vuotta nyt kotona kun lapset on -06, -07, -11 ja välissä vain yksi kouluvuosi.
Mutta saishan se tulla, en oo vieläkään sitä kierukkaa hakenut

 

Elämäntilanne olis varmaan suurelta osin suotuisa vauvan tuloon. Taloudellisesti menee hyvin, talossa on tilaa ja henkisesti olen kypsempi kun nuorempana. Ainoa mikä taitas olla esteenä niin minun terveyteni. Kolmas raskaus ylipainoisena ei menisi välttämättä yhtä hyvin kun kaks ekaa. Olin kuitenkin silloin nuori ja ylipainoinen. En kyllä nytkään mikään vanhus, päälle kolmekymppinen. Ehkä 20kg kevyempänä ois ok...En taida edes leikkiä ajatuksella :xmas: Iltatähti

 

Elämäntilanteessa ei oo mitään vikaa mutta vauvaa en todellakaan halua joten katastrofi se olisi ihan täysin jos nyt raskaaksi tulisin !

 

Täälläkin hieman pelko takaraivossa... Meillä kolme lasta, joista vanhin 5v. ja nuorin täytti juuri 2v. Neljäs ei ollut suunnitelmissa juuri. Tarkoitus oli olla kotona kunnes kuopus täyttää 3v. ja käydä nyt talven aikana samalla vähän koulua eteenpäin iltaopintoina. Nyt jo jaksaisi koulun penkilläkin istua kun ei enää ole vauvaa. Hieman kyllä raskaus sekoittaisi pakkaa...

Mies kyllä valmistuu nyt vuoden loppuun mennessä ja sitten pitäisi taloudellisen tilanteenkin parantua. Autolaina on maksettu keväällä, joten sekin ehtisi sitten juuri helpottamaan arkea... Tosin, uusi autohan sitä sitten pitäisi hankkia! :xmas: