Millanen elämäntilanne sulla olis nyt jos tulis vauva

Elämäntilanne ihan hyvä vauvan tuloon. Mutta noin niinku muuten ajateltuna... Ei helvetissä :O

 

no aika rankkaa olisi, en nyt heti perään haluaisi uutta vauvaa. Ikäeroa tulis n.vuosi ja töissä en kerkeis välissä olemaan lainkaan : / isompi asuntokin pitäs löytyä nopeesti.

 

Töihin palaaminen siirtyisi, mikä ei harmittaisi kyllä yhtään. Esikoinen saisi olla pidempään kotona ja sisarukset olisivat mukavalla ikäerolla. Talous mietityttäisi, mutta kyllä siitä selvittäisiin. Positiivinen asia olisi ehdottomasti.

 

Sellanen ois, että nuorin lapsista täyttää kohta 3kk ja sit toisiks nuorin 1v5kk. muut on vähän vanhempia.
En tiedä... Ei kait se raskaus mun maailmaa kaatais, vaikka en (vielä) sellaista toivo.

 

Olen pyöritellyt samaa mielessäni, meille ei kertakaikkiaan nyt saisi vauvaa tulla.

Avioliitto on kiikun kaakun, kotona kaksi sairasta lasta ja alkava uusi työ huomattavasti reilummalla palkalla.

Näine hyvineni pärjäisin yksin jäädessäni työni ansioista, mutta kolmen (sairaan) lapsen kanssa äitiyspäivärahalla en tulisi selviytymään.

Tai siis kyllä kai me henkiin jäätäisiin, mutta tilanne olisi kovin raskas.

Mieluummin keskityn nyt työntekoon ja olemassaoleviin lapsiini, ei kiitos vauvoille.

Miten mä ymmärsin et te olette jo eronnut ja muuttanut erilleen ja sulle jo miehen kaverit lähetti niitä vonkausviestejä kun kuuli et olet vapaa?

 

Jos nyt saisin vauvan niin olisin liian vanha, 41v.
Nyt lapset 9 ja 7.
Aborttia en tekisi. Vahingon sattuessa asennoituisin siihen et vauva tulee.

 

Ei ois kyllä hyvä tilanne ollenkaan. Enempää lapsia ei enää ikinä tule monestakaan syystä.

 

no jos vahinko kävisi nyt niin mies olisi onnessaan, ilolla odotettaisiin.

 

No näin sinkkuna niin vauva olisi saanut alkunsa jostain yhdenillansuhteesta, niin en pitäisi. Kahden alle kouluikäisen lapsen yksinhuoltajana en vaan voisi kuvitella jaksavani vielä vauvaa. Onneksi tämänkin ongelman pystyy välttämään sillä kun ei harrasta seksiä ollenkaan

 

Olis kyllä karmeeta. Kolme lasta jo on, talonrakennus kiivaimmillaan, opiskeluissa aloitin just graduvaiheen ja tenttejä sekä muita juttuja piisaa. Sitä paitsi miehelle on tehty vasektomia, joten ois kyllä aikamoinen ihme, jos paksuksi pamahtaisin. Parisuhteessa kyllä menee hyvin vielä 16 vuoden jälkeenkin, mutta muutoin olisi kyllä "pienimuotoinen" katastrofi, jos vauva olisi tulossa.

 

[QUOTE="vieras";27041794]Miten mä ymmärsin et te olette jo eronnut ja muuttanut erilleen ja sulle jo miehen kaverit lähetti niitä vonkausviestejä kun kuuli et olet vapaa?[/QUOTE]

Me ollaan muutettu väliaikaisesti erillemme kesäkuun alussa, ja palattu yhteen asumaan elokuussa. Teknisesti ottaen oltaisiin jokatapauksessa naimisissa vaikka olisikin paperit jo laitettu vetämään.

Ne oli kyllä mun omia kavereita =)

 

Mulla on aina ja jatkuvasti se tilanne että tavallaan olis ihan maailman ihaninta jos niin kvisi, ja tavallan...apua voi helvetti taloudellisesti.... Joten mennään samalla linjalla kun viimeset 5 vuotta, ulos ja varmat päivät, ja jos nappaa niin sitten deal with it

 

Sitähän tässä vähän niinkuin toivotaan. Terveisiä lapsettomuushoidoista

 

Puitteet olisi kunnossa, molemmilla vakituiset työt, taloon ja autoon mahtuisi vielä yksi ja lasten ikäerotkin olisivat ihan sopivia, mutta mulla ei varmaan kroppa kestäisi enää uutta raskautta.

 

Nyt jos olisin raskaana, vauva syntyisi toukokuussa ja ikäeroa kuopukseen tulisi sen tasan kaksi vuotta. Ei paha ollenkaan, mutta itse en enää lapsia halua, haluan tehdä jo muita juttuja.

 

Pistäisin rahoiksi, olisihan kyse suht harvinaisesta tapahtumasta.

 

hyvä avioliitto, talous ok, muksut leikki-iässä. Olishan se järkytys, kun miehelle on tehty vasektomia, mutta toki olis vauva meille tervetullut, kun järkytyksestä eka selviäis.

 

Opinnot kesken, rahaa ei ole, parisuhdetta ei ole. En haluaisi lasta. Abortin tekisin. Tosin, ottaen huomioon etten harrasta irtosuhteita, voisin tulla raskaaksi ainoastaan jumalallisen ihmeen kautta. Voiko Jeesuksen toista tulemista lykätä abortilla?

 

no isommat lapset jo molemmat yli 9v. äikkäloma olisi kivaa vaihtelua, mut sit tarttis kolmoselle tehdä kaverikin, ja se ei enää 46v-50 v. varmaan tapahtuis helposti

taloremppa olis sit pakko aloittaa, auto meillä jo oliskin

 

[QUOTE="eee";27041491]Olen sinkkuuden takia ollut sen verran aikaa selibaatissa, että jos nyt tulis vauva, se taitais olla oikea mediasensaatio - lähestulkoon neitseellinen sikiäminen [/QUOTE]

Joo mulla raskautuminen olis myös ihan valtava mediasensaatio.

 

Jos eilen olisi kysytty olisin vastannut, että ilolla otettais vauva vastaan. Tämän päivän perusteella ei kiitos. Mies soitti kännipuhelun ja totes, että kaikki on päin peetä, ei missään järkeä. Oon liian kiltti. Puhun nyt kuulemma liian lässyttävällä äänellä.

 

hyvä avioliitto, talous ok, muksut leikki-iässä. Olishan se järkytys, kun miehelle on tehty vasektomia, mutta toki olis vauva meille tervetullut, kun järkytyksestä eka selviäis.

Tai miehesi selviäisi järkytyksestä ...

 

Mutta mulla, vauva erittäin tervetullut, kun on tulossakin seuraavan n. viiden viikon sisällä :heart:.

 

Toivottu olisi. Ja toisen tahtoisimme saada. Mutta koska lapsenmme kuolemasta on alle vuosi, olisi raskaus/tulee raskaus olemaan henkisesti rankka.

 

Olisi aika hankalaa, kun tuo nuorimmainen on vasta vuoden ikään tullut ja vieläkin yöt katkonaisia. Olisin hurjan väsynyt ensimmäiset kuukaudet (kuten aina alkuraskauden) ja tuon epelin yövalvomisten kanssa se olisi todella tuskaisaa. Tosin kevätvauva, voisiko ihanampaa olla... Uusi kesä uuden pikkuisen kanssa. Kyllä siitä selvittäisiin, vaikka syksy ja talvi olisivat toooodella pitkiä. Kunhan se vauva sitten osaisi nukkua. Ettei menisi toinen kesä perätysten ihan sumussa :/