Millanen elämäntilanne sulla olis nyt jos tulis vauva

Täällä vähän ounastelen vahingon käyneen. Vielä ei voi testata mutta kummia, tuttuja oireita.

Kaksi lasta kolmen vuoden sisään. Parisuhde ollu välillä kovilla, nyt kunnossa ja arki pyörii. Mies ei haluaisi kolmatta ainakaan vielä. En minäkään, vielä. Mutta kuitenkin toivoisin lisää lapsia.

Elämä siis mullistuisi taas.

 

Turhan aikaista. Kohtu ei todennäköisesti ole ehtinyt parantua edellisestä ei ihan oppikirjan mukaan menneestä sektiosta, ja en tiedä (pitäisi selvittää äitiyspolilla) olisiko raskautta turvallista jatkaa. Mutta jos ei sen puolesta estettä olisi, niin sittenpähän perhe kasvaisi... turhan aikaisin, eka on vielä niin pieni että oman jaksamisen nimissä olisin toivonut pidempää taukoa, ja imetyskin on esikoiselle vielä niin tärkeää (sitähän ei ole pakko lopettaa, mutta olen muutenkin niin niukkamaitoinen että raskausajan hormonimuutokset voisivat hoitaa hommansa). Mutta sittenpä sitä sopeuduttaisiin.

 

Ap sun elämäntilanne kuulostaa ihan ok:lta. Eiköhän se kolmas lapsi siinä menis!

Meillä meni just kuopus kouluun ja vihdoin viimein mulla alkaa taas olla omaakin aikaa. Olisi todella-todella rasittavaa ja raskasta aloittaa alusta koko homma! Silloin lasten ollessa pieniä se aika oli ihanaa, mutta aika aikaansa kutakin. Haluan jo päästä eteenpäin ja uusiin elämänvaiheisiin.

 

Hyvä, voisi pikkuhiljaa alkaa innostaakin moinen ajatu. Vanhempi lapsi kivan ikäinen, parisuhde voi hyvin, muutkin asiat reilassa. Harmi että sun olo tuollainen. Toivottavasti asiasi järjestyvät.

 

tulis kyllä tosi hankalaan aikaan. mutta kun kerta itseni olisin siihen tilaan saattanut, niin tervetuloa sitten vain

 

taloudellisesti ei mikään maailman paras, mutta en varmaan ikinä ole ollut näin hyvässä parisuhteessa. Tiedän että isä hemmottelisi lapsen "piloille". Mutta ihan vielä ei ole vauvan aika. Keskiviikkona meen laitattaa kierukan

 

Tervetuloa vaan, ja tulossa onkin. Rv 18+1 ja neljäs lapsi.

Ekat kolme on tehty kolmessa vuodessa ja nyt sitten tämä yksi vielä

 

Turhan aikaista. Kohtu ei todennäköisesti ole ehtinyt parantua edellisestä ei ihan oppikirjan mukaan menneestä sektiosta, ja en tiedä (pitäisi selvittää äitiyspolilla) olisiko raskautta turvallista jatkaa. Mutta jos ei sen puolesta estettä olisi, niin sittenpähän perhe kasvaisi... turhan aikaisin, eka on vielä niin pieni että oman jaksamisen nimissä olisin toivonut pidempää taukoa, ja imetyskin on esikoiselle vielä niin tärkeää (sitähän ei ole pakko lopettaa, mutta olen muutenkin niin niukkamaitoinen että raskausajan hormonimuutokset voisivat hoitaa hommansa). Mutta sittenpä sitä sopeuduttaisiin.

Mulla on muuten kans takana kaksi sektiota. Ja sekin mietityttää. Sain kyllä toisen sektion jälkeen luvan raskautua vaikka puolen vuoden päästä vaikka oli vaikea leikkaus. Tsemppiä sulle vauvan kans ja toivotaan että tokaa ei sulla tarvis leikata sitten kun sen aika on!!

 

Olen sinkkuuden takia ollut sen verran aikaa selibaatissa, että jos nyt tulis vauva, se taitais olla oikea mediasensaatio - lähestulkoon neitseellinen sikiäminen

 

parisuhde huonossa kunnossa, pientä ylä-mäkeä tosin havaittavissa nyt, tosin liian aikaista sanoa onko kuinka pysyvää vai loppuuko se taas viikon kuluttua... mulla kaksi lasta 8v ja 4v. on ollut selvää että mulle että haluan kolmannen lapsen mutta nyt en oikein ole enää varma. jos sattuis vahinko pitäisin lapsen kuitenkin. mies ei halua vielä lisää lapsia koska mä olen työtön ja opinnot jäi kesken.

 

parisuhde huonossa kunnossa, pientä ylä-mäkeä tosin havaittavissa nyt, tosin liian aikaista sanoa onko kuinka pysyvää vai loppuuko se taas viikon kuluttua... mulla kaksi lasta 8v ja 4v. on ollut selvää että mulle että haluan kolmannen lapsen mutta nyt en oikein ole enää varma. jos sattuis vahinko pitäisin lapsen kuitenkin. mies ei halua vielä lisää lapsia koska mä olen työtön ja opinnot jäi kesken.

heh, "mulla on kaksi lasta..." pitäis varmaan sanoa että meillä on kaksi lasta.. onhan ne miehenkin biologisia lapsia

 

Sitten olisi 3 alle 4 vuotiasta lasta, juuri ollaan päästy lähes kokonaan vaipoista ja rattaiden käytöstä eroon molempien lasten kanssa.
Kiva työpaikka ja lapsilla mukava päiväkoti, hyvin lähtenyt rullaamaan tämä kuvio.
Kodissa ja autossa olisi kyllä tilaa, ja kyllähän tähän yksi lapsi vielä menisi, mutta toisaalta maistuu tämä arki näinkin. Jo tuossa kotona on 2008 asti oltukkin, ja nämä uudet tuulet ei ole ollenkaan pahat, ennemminkin virkistää vaan.

 

heh, "mulla on kaksi lasta..." pitäis varmaan sanoa että meillä on kaksi lasta.. onhan ne miehenkin biologisia lapsia

Noin alkaa puhua, kun se parisuhde on huonossa jamassa.

 

Aloitin juuri työt, joten pomoni kannalta olisi vähän ikävää, mutta järjestettävissä. Noin muuten en usko sen ainakaan negatiivisesti vaikuttavan mihinkään.

 

No en kyllä yhtään jaksais olla raskaana ja kun sektiosta jossa tehtiin useampi reikä kohtuun on vasta 2kk niin en tiä voisko raskautta jatkaakaan (jos ylipäänsä voin tulla edes raskaaksi?).
No mutta jos olisin raskaana ja sitä vois jatkaa niin sit meille tulis vauva ja itkisin, ruikuttaisin ja vaikka rukoilisin että saisin sen synnyttää suunntellulla sektiolla.

Vauva ei ois maailmanloppu, mielelläni vaikka adoptoisin yhden lapsen vielä, mutta kroppa ei ehkä kestäis enää yhtään raskautta ja synnytystä.

 

Abortin tekisin,ei enää vauvoja meille-monestakin syystä.

 

Periaatteessa aika hyvä aika, jos/kun sitä neljättä haluaisi. Isommat 6v ja7v koulunaloittajia, kuopus 1v9kk joka voisi olla vielä kotihoidossa (tai pari päivää viikossa päiväkodissa) pidempään. Ikäkin alkaa tulla vastaan nin ettei ihan hirveästi noita "järkeviä" lisääntymisvuosia ole edessä.

Toisaalta taas isommat on erityislapsia joiden kanssa on omat kuvionsa ja työnsä - vaikka nyt näyttäisikin että ollaan hyvään suuntaan menossa. Tietysti oma jaksaminen vähän mietityttäisi ja hiukan sekin että kuitenkin olisi neljäs sektio edessä jne. Puolensa ja puolensa.

 

Täällä vähän ounastelen vahingon käyneen. Vielä ei voi testata mutta kummia, tuttuja oireita.

Kaksi lasta kolmen vuoden sisään. Parisuhde ollu välillä kovilla, nyt kunnossa ja arki pyörii. Mies ei haluaisi kolmatta ainakaan vielä. En minäkään, vielä. Mutta kuitenkin toivoisin lisää lapsia.

Elämä siis mullistuisi taas.

Meille olisi vauva kovin tervetullut.

 

En ilahtuisi. Olen jo kääntänyt tuntosarveni kohden sitä elämää, että lapset ovat itsenäisiä ja aikuiset voivat ajoittain olla irti lapsistaan.

 

Parisuhde on niin romuna just nyt ja ero aika varmasti tulossa.. kyseessä olis samalla myös meidän esikoinen eli ei olis hyvä juttu

 

6 lasta ennestään. Nuorin jo 5v. Luultavasti koko perhe olisi ihmeissään ja onnellinen. Toisaalta ehtiny jo asennoitua elämiseen "isojen" lasten kanssa ja lisääntyvä vapaa-aika miehen kanssa. Mutta siis kuitenkin olisi ihana yllätys. Ollaan tuo 5v oltu ilman ehkäisyä eikä vauvaa ole kuulunut joten pikkuhiljaa alkanut luopua toivosta.

 

ihan hyvä. Eikoinen meni ekalle, toinen eskariin ja kolmas on 1v4kk. Ainoa este olisi se kauhea raskausaika ( joka oli aika hirveää tässä viimeisessä raskaudessa ) ja kun ikääkin jo alkaa olla, niin ei ehkä kuitenkaan. Mutta jos niin kävisi, niin mikäpä tässä.

 

Ei nyt aktiivisesti yritetä et ihan ehkäisy on käytössä mutta ei tuo nyt varmaan maailmanloppu olisi.

 

Tuleva isä ei alkuun olisi kovinkaan tyytyväinen..
mutta voisin veikata että vähän ajan päästä olisi ihan eri mielellä ja varsinkin sen jälkeen kun saisi lapsen syliinsä.
Rahallinen tilanne ei olisi kovin hyvä ja muitakin vaikeuksia olisi, mutta minä olisin järjettömän onnellinen jos nyt moisen uutisen saisin.

 

Olen pyöritellyt samaa mielessäni, meille ei kertakaikkiaan nyt saisi vauvaa tulla.

Avioliitto on kiikun kaakun, kotona kaksi sairasta lasta ja alkava uusi työ huomattavasti reilummalla palkalla.

Näine hyvineni pärjäisin yksin jäädessäni työni ansioista, mutta kolmen (sairaan) lapsen kanssa äitiyspäivärahalla en tulisi selviytymään.

Tai siis kyllä kai me henkiin jäätäisiin, mutta tilanne olisi kovin raskas.

Mieluummin keskityn nyt työntekoon ja olemassaoleviin lapsiini, ei kiitos vauvoille.