Millaiset välit sinulla on sisaruksiisi? Paljonko teillä on ikäeroa?

Meille ei tullutkaan lapsia pienellä ikäerolla. Kiinnostaa vaikuttaa ikäeron suuruus sisarusten suhteisiin.

 

Isoveljen kanssa on 7.5v ikäero ja ollaan todella hyviä kavereita.nähdään päivittäin ja viestitään. Pikkuveljen kanssa 7v ja ollaan hänenkin kanssa hyvissä väleissä,nähdään ja viestitään.
Auttelemme toisiamme jos tarvii jeesiä asiassa kuin asiassa. Voimme luottaa toistemme apuun aina.

 

isoveljeen 3,5v ikäero, oltiin parhaat ystävät kunnes kuolema erotti,
pikkuveljeen 9v ikäero, lasteni ohella rakkain ihminen koko maailmassa.

 

Mulla isoveljeen 1 v. 7 kk ikäero. Ei olla kovin läheisiä (n. Kolmekymppisiä ollaan nyt), välimatkaakin monta sataa kilometriä. Eipä juuri yhteyttä pidettä, muutaman kerran vuodessa nähdään, yleensä vanhempien luona. Silloin kyllä juttu luistaa ja on kiva viettää aikaa yhdessä, mutta eipä juurikaan soitella tai muuten olla yhteyksissä.

 

Nuorimpaan isosisko(puoleen) 16v ikäero, vanhimpaan 26v. Ihan asialliset välit, mun ollessa lapsi ei oltu hirveästi tekemisissä nyt aikuisena enemmän. Keskenään heillä on jonkun verran tulehtuneet välit, vaikka ikäeroa ei paljon olekaan (sisaruksia yht. 6 +minä).

 

[QUOTE="...";30170157]Nuorimpaan isosisko(puoleen) 16v ikäero, vanhimpaan 26v. Ihan asialliset välit, mun ollessa lapsi ei oltu hirveästi tekemisissä nyt aikuisena enemmän. Keskenään heillä on jonkun verran tulehtuneet välit, vaikka ikäeroa ei paljon olekaan (sisaruksia yht. 6 +minä).[/QUOTE]

Tässä siis pointtina, ettei pieni ikäero välttämättä tarkoita hyviä ja tiiviitä välejä. Meidän suvussa jopa päinvastoin...

 

Lapsena isoveljeni oli erittäin mustasukkainen kaikesta. Tappelimme paljon, epätavallisen paljon. Nyt välit on etäiset, mutta riitoja meillä ei enää ole.

 

Mulla on pikkusiskoihin ikäeroa 1v1kk ja 3v2kk ja pikkuveljeen melkein tasan 12 vuotta.

Siskojen kanssa tapeltiin pieninä aina ja tänä päivänä emme ole juurikaan tekemisissä siksi, että olemme valinneet kulkea eri "polkuja" elämässä.

Pikkuveli on aina ollut se lellikki, jota hoidin ja paijasin pienempänä. Nyt tuo on pahimmassa teini-iässä ja edelleen tulee huolehdittua - välillä se aiheuttaa isojakin konflikteja mutta veli pyytää anteeksi toimintaansa (toisin kuin esim. isältään ja äitipuoleltaan). Joku aika sitten veli haistatteli oikein kunnolla, mutta vastasin vain että saa haukkua ja kirota niin paljon kuin sielu sietää, vielä jonakin päivänä tulee kiittämään kun joku on pitänyt päänsä ja on välittänyt.

 

Toinen 5 vuotta nuorempi ja toinen 11 vuotta nuorempi, ovat parhaat ystäväni. Ja tuon 5v nuoremman kanssa leikit sujui lapsena hyvin.

 

No minä olen vanhin kuudesta sisaruksesta. Ensimmäiseen pikkusiskooni minulla on 2,5v ikäeroa ja olemme olleet kuin paita ja perse ihan penskasta asti, ihan tärkeimmät tuki ja turva aina ja ikuisesti. Ensimmäiseen pikkuveljeeni minulla on 5v ikäeroa ja lapsena emme tehneet muuta kuin tapelleet, nyt välit ovat hyvät vaikka emme hirveästi yhteyttä pidäkkään. Muihin minulla on 14-17v ikäeroa joten heille olen ollut aina lapsenvahtina ja muutenkin tylsä vanha isosisko

Omilla lapsillani on ikäeroa 4v, ei tosin omasta tahdosta, ei vaan suotu meille toista lasta aikaisemmin.

 

Olen vanhin lapsi, pikkuveljeen on 5 vuoden ikäero, pikkusiskoon 9 vuoden ikäero ja vielä yhteen pikkuveljeen 18 vuoden ikäero. Pienenä oltiin veljen ja siskon kanssa ihan hyvissä väleissä, leikittiin yhdessä ja minä lähinnä kiusasin heitä. Nuoremman veljeni kanssa emme asuneet kuin pari vuotta saman katon alla, hoidin häntä paljon kun hän oli vauva.

Nyt aikuisina olemme kaikki hyvissä väleissä, näemme paljon ja soittelemme usein. Lähinnä siskon kanssa näemme enemmän, kävimme yhteen aikaan samassa harrastuksessakin. Olemme ristiin toistemme lasten kummeja.

 

kaksi isoveljeä toinen mua kymmenen vuotta vanhempi ja toinen yksitoista vuotta vanhempi, ja ollaan nyt aikuisina läheisiä. varsinkin toisen kanssa voidaan puhua kaikesta, ollaan samanluonteisia. Vanhempi veli suhtautuu minuun vähän holhoavasti edelleen ja puhuu aina pikkusiskosta, mutta hyvällä tavalla. Lapsina veljet hoiti mua ja vei ulos, välillä tietysti ne meni vaan kavereittensa kanssa ja pikkusisko ei päässyt mukaan vaikka halusin. Mutta kotona ne piti sylissä ja leikki, kun ei ollut niitten kavereita näkemässä. Aikuistuessani veljet oli tärkeä tuki. Nykyään molemmat kuuluu parhaimpiin ystäviini ja saa tietää mieheni jälkeen tärkeimmät asiani.

 

Vanhimpaan 5 vuotta ikäeroa ja toinen on myöskin vanhempi minua 2 vuotta.

5 vuoden ikäero näkyi ja tuntui vanhemman murrosikään tultua ja myöhemmin minun tultua murrosikäiseksi. Lapsena kaikki sujui hyvin. Nykyään erittäin läheisiä.

Toisen kanssa 2 vuotta ikäeroa ja ei ikinä mitään ongelmia, erittäin läheisiä oltu lapsesta saakka.

 

Pari vuotta ikäeroa isoveljen kanssa. Taapero- ja leikki-ikää lukuunottamatta on ollut aina myrskyisät ja tulehtuneet välit. Alettiin tulemaan toimeen vasta sitten kun molemmat muutti kotoa omilleen, ja nykyään ollaan tosi läheisiä ystävyksiä ja tekemisissä suunnilleen viikottain.

 

Veljeni on alle kaksi vuotta minua nuorempi. Meillä ei ole välejä. Emme pahemmin ole tekemisissä keskenämme, enkä oikein tiedä, että pidänkö veljestäni. Siskoni on viitisen vuotta minua nuorempi. Olemme säännöllisesti yhteydessä, mutta en voi sanoa olevani läheinen hänenkään kanssaan.

Tosin nämä asiat johtuvat kyllä ihan vain kyvyttömistä ja huonoista vanhemmista, joihin en myöskään ole pahemmin yhteydessä. Perheessäni ei pahemmin myönteisiä tunteita ilmaistu.

 

Vähän reilu 10v sisaruksiani vanhempi olen (heillä siis vähän yli vuosi ikäeroa) , nenää oikein voi sanoa, että tuntisin sisaruksiani...olin 18v kun muuton kotoa pois ja pikkuiset oli silloin 7ja 8v
Asiallisissa väleissä ollaan, siskoa nään 1-2x vuodessa, soitellaan yhtä "usein" ! Veljeä olen viimeks nähnyt pari vuotta sitten , soitellaan ehkä kerran vuodessa. Ei mitään riitoja, mut ei vaan olla tuttuja!
Omat lapset on syntyneet pienillä ikäerolla toivotusti

 

Oon seitsemän vuotta veljeäni vanhempi. Ja vanhempi hänelle olen ollutkin - hoitanut syntymästä lähtien, ottanut enempi vastuuta vuosi vuodelta kunnes veljen ollessa kuudentoista hän muutti mun ja perheeni kolmioon, sai oman nurkan olohuoneesta. Meillä asui kunnes jouduin valitsemaan hänen ja oman lapseni väliltä, ja näin veli päätyi SPR:n turvakotiin ja sitä kautta sai oman asunnon. Nyttemmin välit parantuneet kun veli saanut ikää ja elämänkokemusta, myös äitimme kuolema lähentänyt meitä omalla tavallaan.

Edelleen näen veljeni "lapsenani", vaikka näin ei ole. On hän hyvin rakas ja korvaamaton. Aina tervetullut meille. Olen loppupeleissä ainoa asia hänen elämässään johon hän voi luottaa ja veli tietää sen itsekin, haluaa nähdä ja joskus jopa ottaa itse yhteyttä. On myös kummankin lapseni kummi.

 

Suku on niin sekava, mutta isoveljeen 3v, eikä nähdä kuin jos tarvitsee nukkumapaikkaa/on sukulaisella juhla niin pummii kyydin/on meidän lasten synttärit.

Toinen isosiskopuoli on 10v vanhempi, nähdään aikalailla viikottain, nykyään vähän harventunut. Mutta hyvissä väleissä ollaan ja vietetään aikaa

Sitten löytyy 3 vanhempaa velipuolta ja siskopuoli, joita näen todella harvoin, näistä yksi veli tulee syntymäpäiville ja yhtä en edes enää kutsu kun ei vastaa. Siskon mies saattaa tulla niiden pojan kanssa.