Millainen mies on vaimonhakkaaja?

Muista normaali ja ystävällinen. Jälkeenpäin kuulee: ei olisi siitä kyllä arvannut. Henkisesti epävakaa ehkä jopa masentunut. Huono itseluottamus.

 

Joo. Ex-mies hakkasi mut sairaalakuntoon. Mä en siihen koskenut, olihan meillä kokoeroakin herranjestas ihan kauheasti. Mutta tosimies se tottakai oli ja on, kaikkien miesten mielestä ainakin.

Jos nyt pidettäisiin nämä yleistykset ihan omina tietoina.. Kaikki miehet eivät hakkaa eikä juokse vieraissa. Jotkut jopa vie roskat pyytämättä.

 

Jos nyt pidettäisiin nämä yleistykset ihan omina tietoina.. Kaikki miehet eivät hakkaa eikä juokse vieraissa. Jotkut jopa vie roskat pyytämättä.

Liikaa vaadittu. Joten liittykäämme joukkoon sakeaan.


"Vittu naiset on kauheita persreikiä jotka vaan pettää ja juonii paskaa muiden pään menoksi".

 

Ne on ne mukavat ja rauhalliset miehet. Jotkut heistä.

 

Hei te miehet. Ymmärrän että yleistys ottaa päähän. Mutta toki me kaikki tiedetään että on olemassa kunnollisia ja mukavia miehiä. Tällaisia on suuriosa. Otsikossa kysyttiin millainen on vaimonhakkaaja ja vastauksistakin voi päätellä että sellainen voi olla kuka vaan.

Naiselle fyysinen väkivalta on kova paikka ja siitä pääseminen yli kestää kauan. Myös luottamuksen muodostaminen toisiin vie aikaa. Itse olen pelännyt oman henkeni ja lasten hengen puolesta ja arvet on syvät. Se että on itse fyysisesti paljon heikompi ja peloissaan omassa kodissa on asetelma mihin miehet ei niin usein joudu ja sitä tunnetta voi olla vaikea käsittää. Onhan näitä väkivaltaisia naisiakin olemassa, mutta vähemmän.

 

[QUOTE="vierasvieras";29335913]Hei te miehet. Ymmärrän että yleistys ottaa päähän. Mutta toki me kaikki tiedetään että on olemassa kunnollisia ja mukavia miehiä. Tällaisia on suuriosa. Otsikossa kysyttiin millainen on vaimonhakkaaja ja vastauksistakin voi päätellä että sellainen voi olla kuka vaan.

[/QUOTE]

Ei hakkaamisesta sovi puhua, pitää uskotella itselleen ja muille että kukaan mies ei koskaan lyö. Ja jos joskus sattuukin lyömään, on sitä ihan varmasti ärsytetty ja kaikin keinoin provosoitu. Naiset nyt vaan on tyhmiä kanoja jotka ei osaa pitää turpaansa kiinni.

 

meillä iskä oli aina muiden aikaan tosi symppis,hauska ja ystävällinen herrasmies-kotona sitten oikea hirviö joka kirosi,huusi,uhkaili ja hakkasi äitiä mustasukkaisuuksissaan ja kuvitteli kaikkea omassa päässään.

 

Ei hakkaamisesta sovi puhua, pitää uskotella itselleen ja muille että kukaan mies ei koskaan lyö. Ja jos joskus sattuukin lyömään, on sitä ihan varmasti ärsytetty ja kaikin keinoin provosoitu. Naiset nyt vaan on tyhmiä kanoja jotka ei osaa pitää turpaansa kiinni.

Ymmärsit pointin kerrassaan nerokkaalla tavalla.

 

Isäni oli vaimon hakkaaja. On kuollut jo. Raskauskaan ei estänyt hakkaamista. Oli narkkari/alkkis/sekakäyttäjä. Jossain vaiheessa diagnosoitiin jokin persoonallisuushäiriö, ei kertonut asiasta enempää.
Selvänäkin hakkas. Myös lapsia, vauvaakin kun ei nukkunut nahka vyöllä veteli kun on tuhma kun itkee vatsavaivoja, pitää nukkua.
Isällä ei vaikuttanu oikein olevan empatiakykyä. Hyvin itsekeskeinen ja itserakas mies.
Lapsuuskin vaikutti isän kehitykseen, oli kova ja rankka lapsuus.

 

Sellainen, jonka vaimo tykkää piiskaleikeistä.

 

Mulla on ollut "onni" asua kolmessa eri asunnossa jossa seinänaapurina on ollut vaimonhakkaaja. Eka oli perus wt-punttiantti jonka vaimo sai turpiinsa aina kun kaljapullo aukaistiin. Toka oli perus bussikuskiduunari joka yritti hakata "hiljaa" vaimoaan (kuului kyllä koko rappukäytävään). Ei siis huutanut, räyhännyt eikä heitellyt tavaroita, nainen vaan juoksi pitkin rappuja karkuun ja nukkui kellarissa piilossa. Kolmas ihanuus oli "hyvän perheen" isä ja jollain helevetin tärkeellä nimikkeellä jossain tärkeässä firmassa. Ja olikin se hulluin tapaus ; mursi vaimonsa leuan ja hakkas koiran ja muilutti muksutkin pihalle pakkaseen.
Pieni hassu yhteensattuma näillä kaikilla sankareilla oli ettei heistä kukaan koskaan tervehtinyt ketään jos tulivat esim pihapiirissä vastaan.

 

[QUOTE="Noh";29335966]Isäni oli vaimon hakkaaja. On kuollut jo. Raskauskaan ei estänyt hakkaamista. Oli narkkari/alkkis/sekakäyttäjä. Jossain vaiheessa diagnosoitiin jokin persoonallisuushäiriö, ei kertonut asiasta enempää.
Selvänäkin hakkas. Myös lapsia, vauvaakin kun ei nukkunut nahka vyöllä veteli kun on tuhma kun itkee vatsavaivoja, pitää nukkua.
Isällä ei vaikuttanu oikein olevan empatiakykyä. Hyvin itsekeskeinen ja itserakas mies.
Lapsuuskin vaikutti isän kehitykseen, oli kova ja rankka lapsuus.[/QUOTE]
Aikoinaan eräs kollega spekuloi, että sodan jälkeisistä sukupolvista vasta joskus 80-luvulla syntyneet alkavat olla yleisesti ottaen normaalisti kykeneviä vanhemmiksi. Sodasta palanneet miehet olivat "tärähtäneitä" monella tapaa, ja heidän mielenjärkytyksensä valui kasvatuksessa heidän lapsilleen, jotka yrittivät tietysti samoja kasvatuskonsteja kuin omat vanhempansa. Nykyiset 20-30 -vuotiaat alkaisi tuon teorian mukaan olla ensimmäisiä "terveitä suomalaisia vanhempia".

En tiedä onko tuossa oikeasti mitään totuuspohjaa, mutta äkkiseltään ei tunnu ihan täysin typerältä ajatukselta. Ei tieteskään tarkoita etteikö kenenkään isoisä tai isä olisi voinut olla ihan terve ja hyvä vanhempi, ex-kollega pohdiskeli asiaa enemmän isossa mittakaavassa.

 

Joku jolla ei sanat riitä ja pää solmussa. useimmiten varmaan molemmat lyövät toisiaan tälläisistä pareista.

Häh? Mikä ihmeen kommentti tämä on? Mitä, "useimmiten"??? Kyllä minä ainakin lähdin vähän äkkiä käpälämäkeen (ensiksi turvakotiin, kun ei heti ollut asuntoa), kun tukistelut ja sängylle paiskomiset alkoi. Kyllä siinä tilanteessa teki kaikkensa, ettei vaan olisi toista ärsyttänyt, mutta eihän hulluun mikään tehoa :O. Ei näille miehille tarvitse sanoa yhtään mitään, joskus pelkkä naamakin ärsyttää. Ja se, että oot olemassa. Kerran ärsytin kun en ollut "siivonnut kunnolla".

En todellakaan olisi uskaltanut ruveta ärsyttämään sitä hullua edes hiustaan katkaisemalla! :O

 

Kokemuksesta ehkä siksi osa naisista jää näiden hakkajamiesten luo koska miehet ovat saaneet niin hyvin naisen itsetunnon jo alas. Ja nainen luulee ettei enään kelpaa kellekkään ja yksin ei pärjää että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jäädä miehen luo. :/ Ja tämä itsetunnon alentaminen saattaa kestää pidempään ennenkun nyrkki heiluu tai muuten käsiksi käydään.

 

Aikoinaan eräs kollega spekuloi, että sodan jälkeisistä sukupolvista vasta joskus 80-luvulla syntyneet alkavat olla yleisesti ottaen normaalisti kykeneviä vanhemmiksi. Sodasta palanneet miehet olivat "tärähtäneitä" monella tapaa, ja heidän mielenjärkytyksensä valui kasvatuksessa heidän lapsilleen, jotka yrittivät tietysti samoja kasvatuskonsteja kuin omat vanhempansa. Nykyiset 20-30 -vuotiaat alkaisi tuon teorian mukaan olla ensimmäisiä "terveitä suomalaisia vanhempia".

En tiedä onko tuossa oikeasti mitään totuuspohjaa, mutta äkkiseltään ei tunnu ihan täysin typerältä ajatukselta. Ei tieteskään tarkoita etteikö kenenkään isoisä tai isä olisi voinut olla ihan terve ja hyvä vanhempi, ex-kollega pohdiskeli asiaa enemmän isossa mittakaavassa.

Uskon että sodankokemukset todellakin on vaikuttanut joidenkin kasvatus"metodeihin". Mutta en tiedä täsmääkö isäni kohdalla, isä syntyi -47 ja hänen isä teki itsemurhan kun isä oli 2v. Isän äiti ei kyennyt kasvattamaan lapsiaan ja antoi kasvattilapsiksi naapureille.
Ja isä joutui taloon jos oli hirveä kasvattiäiti, väkivaltainen, piti nälässä ja teette raskaita aikuisen miehen töitä. Viiden vanhana joutui tuohon taloon ottopojaksi.
Enempää isä ei suostunut kertomaan lapsuudesta mutta tiedän että pahasti meni isässä jotain rikki ja jotain sanoinkuvaamattoman pahaa siellä on tapahtunut.

 

Monet onki jo vastannu sen mitä itekin tulin kirjoittamaan eli ulospäin hyvinkin asiallinen, hyvin tienaava, normaalin perheenisän näköinen. Lähisuvusta paljastui erään "unelmapariskunnan" yhtäkkisen eroamisen syyksi miehen väkivalta vaimoaan kohtaan. Ensimmäisiä kommentteja mitä kuulin oli juurikin "en usko, se penttihän on niin hyväkäytöksinen ja asiallinen!".

 

En mene yleistämään, mutta omalla kohdalla näin.

Lisäksi hyvä seuramies, mutta hieman jyräävä mielipiteissään. Puhe alkaa usein sanalla "minä". Toisten eriävät mielipiteet lytätään. Epäkohdista ei oikein hänelle uskalla huomauttaa, koska saattaa niin sanotusti räjähtää silmille. Silloin karjuu silmät kiiluen ja haukkuu kumppanin ja koko suvun. Riitely menee muutenkin henkilökohtaisuuksiin.

Tätä samaa myös kohdalla, "kukaan ei olisu siitä miehestä uskonut" ennenkuin kymmenhenkisessä porukassa löi nyrkillä ja huoritteli päälle. Mitenkäs se selitys seuraavana päivänä menikään... "Rakastan sua niin paljon ja pelkään että menetän sut ja mulla päässä vaan napsahti"

Nooh, erottiin sitten kun tämä samainen mies petti ja jätti mut. Olen miettinyt milloin lähettäisin uudelle vaimolle terveiset tapahtuneesta, jotenkin veikkaan etteivät ole tätä keskustelleet läpi ennen naimisiinmenoa...vai laittaisko vaan wifebeaterin pukinkonttiin

 

Häh? Mikä ihmeen kommentti tämä on? Mitä, "useimmiten"??? Kyllä minä ainakin lähdin vähän äkkiä käpälämäkeen (ensiksi turvakotiin, kun ei heti ollut asuntoa), kun tukistelut ja sängylle paiskomiset alkoi. Kyllä siinä tilanteessa teki kaikkensa, ettei vaan olisi toista ärsyttänyt, mutta eihän hulluun mikään tehoa :O. Ei näille miehille tarvitse sanoa yhtään mitään, joskus pelkkä naamakin ärsyttää. Ja se, että oot olemassa. Kerran ärsytin kun en ollut "siivonnut kunnolla".

En todellakaan olisi uskaltanut ruveta ärsyttämään sitä hullua edes hiustaan katkaisemalla! :O

Huih. Useimmiten on varmaan väärä sana, tarkoitin, että aina ei ole niin että toinen vaan hakkaa toista, vaan voi olla kyseessä taistelupari. Ihan hirveää tuo että kaikesta tulee turpiin. Sellasta on vaikee käsittää edes.

 

Jaa'a, että minkälainen mun isä sitten oikeasti oli...

Myös erittäin pidetty seuramies. Omas kyllä liudan vihamiehiäkin .Alkoholisoitunut pieni äijä(n. 160 cm), jolla kova näyttämisenhalu. Mustasukkainen. Lyhytpinnainen, itsekeskeinen. Oma todellisuus... Narsistinen....

 

En mene yleistämään, mutta omalla kohdalla näin.

Lisäksi hyvä seuramies, mutta hieman jyräävä mielipiteissään. Puhe alkaa usein sanalla "minä". Toisten eriävät mielipiteet lytätään. Epäkohdista ei oikein hänelle uskalla huomauttaa, koska saattaa niin sanotusti räjähtää silmille. Silloin karjuu silmät kiiluen ja haukkuu kumppanin ja koko suvun. Riitely menee muutenkin henkilökohtaisuuksiin.

Tiedän samanlaisia tapauksia muutaman.
Ei omalle kohdalleni, mutta lähipiirissä on sattunut.

 

http://www.runkkaa.com/videot/vaimonhakkaaja-hyvaksikayttaa-teinityttoa/

 

Vaimo on ilmiselvästi loukannut suvun kunniaa ja hänen on saatava rangaistus.

 

Mun eksä oli oikee psykologian mestari ja repi mut pään sisältä rikki. Asuttiin ulkomailla, mies etelä-amerikkalainen. Miehen vei poliisi. Oli etsintäkuulutettu naisväkivallasta ja sai 2 vuoden linnatuomion. Ei ehtinyt hakata minua(kin).

 

On niitä naisia jotka oikeasti ansaitsevat ja omilla teoillaan (oikeuttavat) turpaan saamisen.

 

Mun exästä, 3 pitkää suhdetta ennen minua joista jokainen oli päättynyt hakkaavan miehen takia...
Meidän suhteen viimeinen niitti oli se että olisin kohta hakannut tämän naisen itsekkin.