Millä tapaa polyamorisessa perheessä kasvaminen on haitallisempaa lapsille, kuin uusperheessä kasvaminen?

["a p"]

No miten sinä voit täällä esittää noita yleistyksiäsi sitten yleisinä totuuksina, kun minä en saa esittää omia pohdintojani? Siksi koska vain sinulla on polysuhteista kokemusta?

Yleistykseni ovat keskiarvoja ja itsekin halusit puhua yleisellä tasolla.

Sinun pohdintosi taas ovat omia mielipiteitäsi, jotka pohjaavan omiin kokemuksiisi ja näinollen ne edustavat monoamorista ajattelutapaa. Ne siis eivät vastaa polyamorisen ihmisen tulkintaa/ajatusta/teoriaa/pohdintoa/kokemusta samasta aiheesta, mutta näiden eroa en ole tainnut sinulle saada vielä selitettyä? Polyamoria liittyy niin vahvasti koko elämään ja persoonaan, etten usko monoamorisen voivankaan kunnolla ymmärtää sitä. Ihan yhtälailla uskon, ettei polyamorinen voi koskaan kunnolla ymmärtää monoamorisuuttakaan.

Minun puolestani saat julkaista vaikka kirjan pohdinnoistasi, mutta älä niitä totuuksina esitä, ainakaan jos tästä aiheesta on kyse.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="a p";26146360]Yleistykseni ovat keskiarvoja ja itsekin halusit puhua yleisellä tasolla.

Sinun pohdintosi taas ovat omia mielipiteitäsi, jotka pohjaavan omiin kokemuksiisi ja näinollen ne edustavat monoamorista ajattelutapaa. Ne siis eivät vastaa polyamorisen ihmisen tulkintaa/ajatusta/teoriaa/pohdintoa/kokemusta samasta aiheesta, mutta näiden eroa en ole tainnut sinulle saada vielä selitettyä? Polyamoria liittyy niin vahvasti koko elämään ja persoonaan, etten usko monoamorisen voivankaan kunnolla ymmärtää sitä. Ihan yhtälailla uskon, ettei polyamorinen voi koskaan kunnolla ymmärtää monoamorisuuttakaan.

Minun puolestani saat julkaista vaikka kirjan pohdinnoistasi, mutta älä niitä totuuksina esitä, ainakaan jos tästä aiheesta on kyse.[/QUOTE]

Eli on ihan vain minun mielipiteeni, että ihmisluontoon kuuluu tiettyjä ominaisuuksia? Nämä ominaisuudet ovat vain jotain monoamorisen maailman luomaa harhaa?

 

["a p"]

Mitä sellaisia "suuria totuuksia" minä olen nyt tässä julistanut, mikä ei kertakaikkiaan pidä paikkaansa?

Esim että polysuhteissa esiintyisi monimuotoisemmin ongelmia, että ihmismäärän lisääntyessä tulee suhteesta väistämättä hankalampi, että polysuhteissa epävakaat tilanteet olisivat todennäiköisempiä jnejnejne

 

[säpäle harmaana]

Sinä puhut yleistyksenä polyamoreista, joka perustuu omaan polyamoriseen suhteeseesi. Minä taas puhun yleistyksenä kaikista ihmisistä, joka perustuu omaan kokemukseeni kaikista ihmisistä ja ihan psykologiaan ym. En tiedä miten paljon tunnet polyamoreja ja miten paljon heidän luonteenpiirteitään on tutkittu, mutta kuvittelen heitä olevan satoja, jopa tuhansia, että sinun otoksesi polyamoreista on luotettavampi kuin minun kokemukseni kaikista ihmisistä plus monet psykologian yleistykset.

 

["a p"]

Eli on ihan vain minun mielipiteeni, että ihmisluontoon kuuluu tiettyjä ominaisuuksia? Nämä ominaisuudet ovat vain jotain monoamorisen maailman luomaa harhaa?

Ei, vaan ne sinun mielestäsi ihmisluontoon kuuluvat ominaisuudet edustavat monoamorista valtavirtaa. Polyamorisen ihmisen luontaiset ominaisuudet ovat hieman valtavirrasta poikkeavia.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="a p";26146449]Esim että polysuhteissa esiintyisi monimuotoisemmin ongelmia, että ihmismäärän lisääntyessä tulee suhteesta väistämättä hankalampi, että polysuhteissa epävakaat tilanteet olisivat todennäiköisempiä jnejnejne[/QUOTE]

1. Polysuhteissa on monimuotoisemmin ongelmia, jotka ovat MAHDOLLISIA.
2. Ihmismäärän lisääntyessä konfliktien MAHDOLLISUUS kasvaa ja haasteet suhteen ylläpitämiselle lisääntyy
3. Polysuhteissa on useampia mahdollisuuksia suhteen muuttumiselle (voidaan erota, mutta myös "ottaa lisää jäseniä" suhteeseen

Oliko lisää väärinkäsityksiä? Voidaan oikaista ne tässä saman tien (vaikka olen mielestäni nämä asiat selittänyt jo sataan kertaan).

 

["a p"]

Sinä puhut yleistyksenä polyamoreista, joka perustuu omaan polyamoriseen suhteeseesi. Minä taas puhun yleistyksenä kaikista ihmisistä, joka perustuu omaan kokemukseeni kaikista ihmisistä ja ihan psykologiaan ym. En tiedä miten paljon tunnet polyamoreja ja miten paljon heidän luonteenpiirteitään on tutkittu, mutta kuvittelen heitä olevan satoja, jopa tuhansia, että sinun otoksesi polyamoreista on luotettavampi kuin minun kokemukseni kaikista ihmisistä plus monet psykologian yleistykset.

Luuletko minun eläneen purkissa? Vai miten päättelit, ettei minulla olisi kokemusta ihmisistä ja/tai tietoa psykologiasta. Kumpaakin löytyy. LISÄKSI olen sekä kokemuksen että tiedon tasolla perehtynyt polyamoriaan, kun taas sinä olet vasta raapaissut pintaa. Vastahan sinä opit senkin, ettei kaikki polyamoriset suhteet ole sellaisia joissa kaikki ovat keskenään rakastavaisia. Linkkaisin kommenttisi siitä toisesta ketjusta jos jaksaisin, mutten viitsi nyt nähdä vaivaa.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="a p";26146470]Ei, vaan ne sinun mielestäsi ihmisluontoon kuuluvat ominaisuudet edustavat monoamorista valtavirtaa. Polyamorisen ihmisen luontaiset ominaisuudet ovat hieman valtavirrasta poikkeavia.[/QUOTE]

Ahaa, eli esimerkiksi kateus, oman edun tavoittelu, huomion tarve jne eivät ole inhimillisiä ominaisuuksia?

 

[Minä, sinä, hän]

Ei kannata kenenkään muunkaan. Tai jos jonkun, niin ammattikasvattajan, oli tällä lapsia tai ei. Lapset, perheet ja parisuhteet ovat aina yksilöllisiä - aika harvasta "omasta kokemuksesta" voi yleistää yhtään mitään.

Bra-vo! Ei ehkä tainnu ap tajuta mitä tässä sanot. Ihanaa että tulit takaisin palstalle.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="a p";26146198]Eikai kukaan aikuinen lähde mihinkään parisuhteeseenkaan lasten vuoksi? Kyllä aikuisten väliset suhteet on nimenomaan aikuisten tarpeisiin perustuvia, ei lapset niihin liity.[/QUOTE]

Ei lähde ei, mutta ihannetilanteessa lapsi saa tuntea molemmat biologiset vanhempansa ja kasvaa heidän kanssaan. Se on lapsen etukin, että saa kasvaa rakastavien vanhempien kanssa, joihin kuuluu mielellään ne biologisetkin vanhemmat. On eri asia syntyä johonkin perheeseen kuin kasvattaa jo olemassaolevaa perhettä uusilla aikuisilla ja heidän lapsillaan. Siinä suhteessa polyamorinen perhe muistuttaa paljon uusperhettä.

 

["a p"]

1. Polysuhteissa on monimuotoisemmin ongelmia, jotka ovat MAHDOLLISIA.
2. Ihmismäärän lisääntyessä konfliktien MAHDOLLISUUS kasvaa ja haasteet suhteen ylläpitämiselle lisääntyy
3. Polysuhteissa on useampia mahdollisuuksia suhteen muuttumiselle (voidaan erota, mutta myös "ottaa lisää jäseniä" suhteeseen

Oliko lisää väärinkäsityksiä? Voidaan oikaista ne tässä saman tien (vaikka olen mielestäni nämä asiat selittänyt jo sataan kertaan).

1. Ei ole.
2. Ei lisäänny. Konfliktien mahdollisuus VOI joskus kasvaa, mutta yhtälailla kasvaa ongelmanratkaisukykykin, kun ihmisiä on enemmän, jolloin tilanne on aikalailla plus miinus nolla.
3. Polysuhteessa voidaan erota tai jatkaa yhdessa sovittujen sääntöjen mukaan. Ei eroa monosuhteesta mitenkään.

Sinä olet juu "selittänyt", eli jankannut, nämä asiat jo sata kertaa. Näet ne edelleen monoamorisen näkökulmasta, etkä hahmota, miten polysuhde todellisuudessa rakentuu ja toimii.

 

["a p"]

Ahaa, eli esimerkiksi kateus, oman edun tavoittelu, huomion tarve jne eivät ole inhimillisiä ominaisuuksia?

Noinko sanoin? Mielenkiintoinen tulkinta.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="a p";26146494]Luuletko minun eläneen purkissa? Vai miten päättelit, ettei minulla olisi kokemusta ihmisistä ja/tai tietoa psykologiasta. Kumpaakin löytyy. LISÄKSI olen sekä kokemuksen että tiedon tasolla perehtynyt polyamoriaan, kun taas sinä olet vasta raapaissut pintaa. Vastahan sinä opit senkin, ettei kaikki polyamoriset suhteet ole sellaisia joissa kaikki ovat keskenään rakastavaisia. Linkkaisin kommenttisi siitä toisesta ketjusta jos jaksaisin, mutten viitsi nyt nähdä vaivaa.[/QUOTE]

Niin, muistan tuon kommenttini, ja siihenkin silloin vielä jatkoin, että joku siinä samassa ketjussa nimenomaan määritteli, että kaikki ovat yhdessä rakastavaisia. Jos siis sitä ketjua lähdet kaivelemaan, niin etsi sekin kommentti.

Jos sinulla on tosiaan kokemusta ihmisistä ja olet lukenut psykologiaa, miten voit sivuuttaa ihmisen normaalit heikkoudet vain heittämällä, että "ei polyamoriset ihmiset ole tuollaisia"?

 

["a p"]

Ei kannata kenenkään muunkaan. Tai jos jonkun, niin ammattikasvattajan, oli tällä lapsia tai ei. Lapset, perheet ja parisuhteet ovat aina yksilöllisiä - aika harvasta "omasta kokemuksesta" voi yleistää yhtään mitään.

Äidin näkökulmaa voi ymmärtää täysin vain äiti, ei ammattilainen ja/tai lapseton. Yleistää ei oman kokemuksen perusteella voi, mutta voi kertoa sen oman kokemuksen. Ja nyt tarkoitan nimenomaan sitä, mitä sanoin kasvatuksellisista haasteista ja äidin näkökulmasta, en ketjun oikeaa aihetta.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="a p";26146565]Noinko sanoin? Mielenkiintoinen tulkinta.[/QUOTE]

No jos nuo ominaisuudet eivät missään olosuhteissa koske polyamoreja ja he kai ovat ihmisiä, miksei heillä sitten muka olisi näitä ominaisuuksia missään muodossa?

 

[tytsi-89]

Mä en oikeastaan tiedä, onko lasten kannalta parempi, että polyamorisissa perheissä muutetaan saman katon alle niiden muiden romanttisten suhteiden osapuolten kanssa vai niin, että pidetään elämät jokseenkin erillään. Siis tapauksissa, joissa on jo olemassa perhe ja sen aikuiset tai jompikumpi aikuisista löytää uusia suhteita. Saman asian äärellä ollaan tosiaan silloinkin, kun uusperheen osapuolet pohtivat, muuttaakko saman katon alle. Riippuu varmaan paljon tapauksesta. Riskejä ja hyviä puolia liittyy molempiin. Jos ei muuteta saman katon alle, voi aikuiset nauttia suhteistaan ilman, että lasten etu kärsii, mutta toisaalta yhdessä asumisessakin on positiivisia puolia.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="a p";26146613]Äidin näkökulmaa voi ymmärtää täysin vain äiti, ei ammattilainen ja/tai lapseton. Yleistää ei oman kokemuksen perusteella voi, mutta voi kertoa sen oman kokemuksen. Ja nyt tarkoitan nimenomaan sitä, mitä sanoin kasvatuksellisista haasteista ja äidin näkökulmasta, en ketjun oikeaa aihetta.[/QUOTE]

Niin voi ymmärtää TÄYSIN vain äiti, mutta ei kai täysjärkiselle lapsettomallekaan ole mahdotonta ymmärtää, että yövalvomiset ovat rankkoja tai että lapsi ei toimi niin kuin kone. Aika tyhmä saa ihminen olla, jos ei tällaisia oletuksia osata tehdä, ennen kuin on itse kokenut äitiyden.

 

[Yks mono vaan]

[QUOTE="a p";26146198]Eikai kukaan aikuinen lähde mihinkään parisuhteeseenkaan lasten vuoksi? Kyllä aikuisten väliset suhteet on nimenomaan aikuisten tarpeisiin perustuvia, ei lapset niihin liity.[/QUOTE]

Kalskahti vähän korvaan tuo "ei lapset niihin liity". Kyllä ne on vaan liityttävä jo seurustelupäätöstä tehdessä! Jos haluan perheen, niin haluaako samaa tuo treffeillä kanssani istuva mies, onko tuo mies sopiva isäksi, haittaako sen alkoholismi ja vähän pelimiehen käytös mahdollista tulevaa perhe-elämäämme...
Polysuhde jo suhdemuotona altistaa eroille. En katsoisi (lapsiin ja polysuhteisiin liittyviä) ongelmia vasta sitten kun niitä ilmenee, vaan niitä on ennakoitava jo suhdemuotoa valitessa. Jos polysuhteen osapuolilla on monosuhdetta suurempi liikkumavapaus, niin vaikka se vapaus olisikin ennalta sovittuaniin kyllä lapsilla on suurempi todennäköisyys siihen että joutuvat aikuisten välisiä eroja näkemään elämässään. Ja luulen että ei varmaan niin helposti löydy 50 vuotta yhdessä olleita polyja kuin monoja, vaikka olisikin suljettu kolmikko tai nelikko.

Ikäänkuin tässä yhteiskunnassa ei olisi jo ihan tarpeeksi välinpitämättömyyttä, lyhytjännitteisyyttä, turtumista ja hälläväliä-meininkiä, piti siihen vielä polyamoristen tulla lisänä.

 

["a p"]

No jos nuo ominaisuudet eivät missään olosuhteissa koske polyamoreja ja he kai ovat ihmisiä, miksei heillä sitten muka olisi näitä ominaisuuksia missään muodossa?

En ole väittänyt, etteivät nuo ominaisuudet MISSÄÄN olosuhteissa koske polyamoreja, vaan niiden olevan tyypillisempiä, voimakkaampia ja yleisempiä monoamorisilla.

Esim mustasukkaisuutta on vähemmän, jos ollenkaan, keskiverto polyllä, kuin monolla.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="a p";26146248]Kyllä, niin voi. Mutta esim lapsettoman ei kannata julistaa suuriakaan totuuksia uhmaikäisten kasvattamisesta ja siitä, mikä siinä on äidin näkökulmasta haasteellista ja mikä ei, vaikka olisi opiskellut asiaa ja hoitanut muiden lapsiakin.[/QUOTE]

Mun mielestä voi helpostikin keskustella lasten kasvatuksen ideaaleista vaikkei olisikaan käytännön kokemusta siitä, miten hyvin niihin kykenee vastaamaan tai kokemusta vanhemmuudesta.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="a p";26146552]1. Ei ole.
2. Ei lisäänny. Konfliktien mahdollisuus VOI joskus kasvaa, mutta yhtälailla kasvaa ongelmanratkaisukykykin, kun ihmisiä on enemmän, jolloin tilanne on aikalailla plus miinus nolla.
3. Polysuhteessa voidaan erota tai jatkaa yhdessa sovittujen sääntöjen mukaan. Ei eroa monosuhteesta mitenkään.

Sinä olet juu "selittänyt", eli jankannut, nämä asiat jo sata kertaa. Näet ne edelleen monoamorisen näkökulmasta, etkä hahmota, miten polysuhde todellisuudessa rakentuu ja toimii.[/QUOTE]

Huoh! Eli et sittenkään ole tajunnut yhtään mitään.. Miten se voi olla monoamorinen näkökulma jos sanoo, että neliössä on neljä kulmaa, mutta kolmiossa vain kolme :headwall:

 

[tytsi-89]

[QUOTE="a p";26146449]Esim että polysuhteissa esiintyisi monimuotoisemmin ongelmia, että ihmismäärän lisääntyessä tulee suhteesta väistämättä hankalampi, että polysuhteissa epävakaat tilanteet olisivat todennäiköisempiä jnejnejne[/QUOTE]

Osa noista on ihan mielipideasioita. Kukaan ei muuten sanonut, että ne ovat _väistämättä_ hankalampia. Uusperheissä on keskimäärin enemmän ongelmia kuin ydinperheissä. Miksi polyamoriset perheet eroaisivat tässä suhteessa?

 

["a p"]

Kalskahti vähän korvaan tuo "ei lapset niihin liity". Kyllä ne on vaan liityttävä jo seurustelupäätöstä tehdessä! Jos haluan perheen, niin haluaako samaa tuo treffeillä kanssani istuva mies, onko tuo mies sopiva isäksi, haittaako sen alkoholismi ja vähän pelimiehen käytös mahdollista tulevaa perhe-elämäämme...
Polysuhde jo suhdemuotona altistaa eroille. En katsoisi (lapsiin ja polysuhteisiin liittyviä) ongelmia vasta sitten kun niitä ilmenee, vaan niitä on ennakoitava jo suhdemuotoa valitessa. Jos polysuhteen osapuolilla on monosuhdetta suurempi liikkumavapaus, niin vaikka se vapaus olisikin ennalta sovittuaniin kyllä lapsilla on suurempi todennäköisyys siihen että joutuvat aikuisten välisiä eroja näkemään elämässään. Ja luulen että ei varmaan niin helposti löydy 50 vuotta yhdessä olleita polyja kuin monoja, vaikka olisikin suljettu kolmikko tai nelikko.

Ikäänkuin tässä yhteiskunnassa ei olisi jo ihan tarpeeksi välinpitämättömyyttä, lyhytjännitteisyyttä, turtumista ja hälläväliä-meininkiä, piti siihen vielä polyamoristen tulla lisänä.

Lapset eivät liity siihen, mitä tunteita kahden tai useamman aikuisen välillä on. Vastuullinen vanhempi kuitenkin huomioi lapsen, jos joku tämän vanhemman tunne tai ihmissuhde tähän lapseen vaikuttaa.

Näyttäisitkö lähteen väittämällesi siitä, että polysuhde jo suhdemuotona altistaa eroille. Minusta monosuhde altistaa eroille ja pettämiselle, mutten julista sitä totuutena, koska mitään kunnollista tutkimusta en aiheesta ole lukenut tai tehnyt.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="a p";26146552]1. Ei ole.
2. Ei lisäänny. Konfliktien mahdollisuus VOI joskus kasvaa, mutta yhtälailla kasvaa ongelmanratkaisukykykin, kun ihmisiä on enemmän, jolloin tilanne on aikalailla plus miinus nolla.
3. Polysuhteessa voidaan erota tai jatkaa yhdessa sovittujen sääntöjen mukaan. Ei eroa monosuhteesta mitenkään.

Sinä olet juu "selittänyt", eli jankannut, nämä asiat jo sata kertaa. Näet ne edelleen monoamorisen näkökulmasta, etkä hahmota, miten polysuhde todellisuudessa rakentuu ja toimii.[/QUOTE]

Jos vetoat keskustelussa vain jokaisen omiin kokemuksiin, pitäisi sinullakin olla pitkä käytännön kokemus toimivassa polyamorisessa perheessä elämisestä. Pitkät polysuhteetkaan ei ole verrattavissa tilanteeseen, jossa eletään jo kaikki yhdessä perheenä.

 

["a p"]

Huoh! Eli et sittenkään ole tajunnut yhtään mitään.. Miten se voi olla monoamorinen näkökulma jos sanoo, että neliössä on neljä kulmaa, mutta kolmiossa vain kolme :headwall:

Tätä tarkoitin jo ensimmäisessä sinulle suunnatussa viestissäni: sinulle on aivan turha selittää tätä. Luulet ettei sinua ymmärretä, vain koska et itse pysty avartamaan mieltäsi.