Millä tapaa polyamorisessa perheessä kasvaminen on haitallisempaa lapsille, kuin uusperheessä kasvaminen?

[tytsi-89]

Mutta tätäkään et saa ääneen sanoa, koska silloin leimaat kaikki uusperheet kelvottomiksi ja loukkaat jotakuta.

Ja juuri tuo tietoisuuden "pelko" minuakin ihmetyttää tässä keskustelussa. Minulle on vaan jankutettu, että minä en tiedä asioista mitään, kun en ole itse elänyt tällaisessa suhteessa ja se, että itse omassa päässäni mietin tällaisia ilmiselviä mahdollisuuksia tekee minusta tyhmän pilkunviilaajan.

Sanon sen silläkin uhalla. Itse asiassa suurin osa tuntemistani uusperheistä allekirjoittaa tuon itsekin. Jos ei "halua" nähdä mitään riskejä tai ongelmia niin se on lähinnä huolestuttava merkki. Niitä kun liittyy kaikenlaisiin suhde- ja perhemuotoihin vaikka ongelmat voivat olla erilaisia. Polyamoriaan liittyy usein myös näkemys, ettei suhteiden tarvitse kestää loppuelämää vaan jokainen suhde on erilainen ja yhtä arvokas, kestosta tai laadusta riippumatta, eli silloin tulee mieleen se pysyvyys lasten kannalta.

Aika harvalla tällä palstalla on kokemusta pitkään jatkuneista, toimivista ja onnellisista polysuhteista, saati polyamorisista perheistä, eli aika samalla viivalla ihmiset on sen suhteen tässä keskustelussa.

 

["a p"]

"Tytsin käsitys siitä, että uusi ihastus veisi aikaa ja energiaa olemassaolevalta suhteelta ja se vaaleanpunasilla pilvillä leijaileminen olisi jollain tapaa pois "vanhalta" suhteelta, on myös typerä"

Siinä ei ole mitään typerää vaan se on realismia. "Helppoahan" se silloin on, jos ensisijaisen suhteen kummallakin osapuolella on suhde johonkuhun, mutta joskus saattaa olla vain toisella, jolloin se yksi voi jäädä vähintäänkin joksikin aikaa "paitsioon". Ihmissuhteissa on myös täysin mahdollista hullaantua toiseen jopa niinkin, että tunteet jotain osapuolta kohtaan laimenevat radikaalisti. Vaikka miten olisi polyamorinen. Lasten kannalta mietityttää se pysyvyys siinä kohtaa, kun triadin kolmas osapuoli haluaakin kokea sellaista rakkautta kuin ensisijaisen parin välillä on ja kyllästyy olemaan se kolmas. Toki joillekin riittää sellainen kolmantena olo, jossa kaksi ihmistä on ensisijaisesti yhdessä ja se yksi on kummallekin "vain" toinen suhde, mutta musta se kuulostaa surulliselta. Se on toki vain oma mielipiteeni ja muilla on oikeus sellaisessa suhteessa viihtyä.

Se on realismia monolle, ei polylle. Polyamorinen kun ei haluakaan kasvaa kehenkään kiinni lantiosta, vaan pitää omankin elämänsä. Eivät toki kaikki monotkaan, mutta silloinhan ei esim ravintolaillallinen kaverin tai polylle ihastuksen kanssa liene ongelma. Pari-/monisuhteissa on aina hyviä kausia ja huonompia kausia, tiiviitä ja väljiä jne. Uusi ihastuminen voi jopa parantaa/syventää jo olemassa olevaa suhdetta, mutta JOS joku kuitenkin jää hetkeksi paitsioon, ei se välttämättä ole edes ongelma; hän voi olla iloinen kumppaninsa puolseta ja keksiä itselleenkin jotain mielekästä tekemistä.

 

[säpäle harmaana]

Miksi tarvitaan kokemusta polyamorisesta suhteesta, jotta voisi ymmärtää tai edes arvailla, mitä ihmisten välisessä suhteessa voi tapahtua ja millainen on ihmisluonne ja millaisista asioista voi tulla konflikteja? Jos ajattelet vaikka laskuvarjohyppyä, niin ei kai sinun tarvitse hypätä ensin hyppyä tajutaksesi, että siinä voi mennä tiettyjä asioita mönkään.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="a p";26145841]KUKAAN ei ole MISSÄÄN sanonut, etteikö kaikissa suhdemuodoissa olisi myös niitä ongelmia ja riskejä.

En kyllä ole kulluut polyamorisen olevan ennakkoluuloinen monosuhdetta kohtaan. Ennakkoluulohan on pelkoa sellaista kohtaan, jota ei tunne. Jokainen poly on varmasti jossain elämänsä vaiheessa ollut tavan parisuhteessakin, edes hetken, jolloin kyllä tietää mitä se on ja miksi se ei itselle sovi. Sen kertominen ei ole muiden tuomitsemista, vaan oman kokemuksen ääneen sanomista.

Jos alkaa valmiiksi kuvittelemaan riskejä ja ongelmia, tulee niitä aivan varmasti. Ongelmat voi ratkaista sitten, jos/kun niitä ilmenee; ei niiden murehtimiseen koko elämää kannata vaan varmuuden vuoksi käyttää.[/QUOTE]

Ai, mä olen. Olen kuullut sitä sanottavan lapselliseksi omistussuhteeksi, epäterveeksi symbioosiksi, monoamorista suhdemuotoa itsekkääksi jne. jne.

 

[tytsi-89]

Miksi tarvitaan kokemusta polyamorisesta suhteesta, jotta voisi ymmärtää tai edes arvailla, mitä ihmisten välisessä suhteessa voi tapahtua ja millainen on ihmisluonne ja millaisista asioista voi tulla konflikteja? Jos ajattelet vaikka laskuvarjohyppyä, niin ei kai sinun tarvitse hypätä ensin hyppyä tajutaksesi, että siinä voi mennä tiettyjä asioita mönkään.

Olen osittain samaa mieltä. Onhan mullakin monia näkemyksiä mm. lasten kasvatuksesta vaikkei mulla ole kokemusta vanhemmuudesta.

 

[tytsi-89]

Tää menee ihan OT, mutta muakin alkaa epäilyttämään, kuinka syvää se rakkaus kumppanien välillä on, jos ei YHTÄÄN tunne mustasukkaisuutta, edes väliaikaisesti joissain tilanteissa tai silloin, kun aiheutuu jotain ongelmia tai eriarvoista kohtelua. Varmasti mustasukkaisuutta on polysuhteissa vähemmän kuin monosuhteessa, mutta aika skeptinen olen sen suhteen, ettei sitä pitkälläkään aikavälillä esiintyisi. Mikään rakkaus ei ole täysin epäitsekästä. Tunnen jonkin verran polyihmisiä ja kyllä olen osassa heistäkin havainnut erinäisissä tilanteissa paljonkin mustasukkaisuudeksi laskettavia piirteitä vaikkei ehkä samoissa määrin kuin monoamorisilla. En haluaisi uskoa etteikö polysuhteissakin olisi yhtä vahvaa ja syvää rakkautta kuin monosuhteissakin. Toki silloin harvemmin esiintyy kauheasti mustasukkaisuutta, jos on paljon ns. kevyitä suhteita eikä ole kehenkään kovin sitoutunut tai kiintynyt. Niitä nyt voi olla monoamorisellakin esim. nuoruusiässä.

 

[Lilii lisänimetön]

Varmasti mustasukkaisuutta on polysuhteissa vähemmän kuin monosuhteessa

Kummallinen lausahdus.

 

["vieras"]

Mä en jaksa lukea tätä keskustelua, mutta välillä oon sivusilmällä seurannut. Lähinnä mietityttää ap:n asenne, ettei polysuhteissa olisi lasten kannalta haasteita. Ei ole tervettä ajatella noin sinisilmäisesti. Ne haasteet on varmaan erilaisia kuin muissa perhemuodoissa, mutta mä ne ole ollenkaan vakuuttunut, että kaikki olisi aina polysuhteissa "kypsiä ja vastuuntuntoisia aikuisia". Eihän ihmiset muuallakaan ole.

Kannattais avata silmät ja todeta, että ainakin se että suurin osa ympäröivästä maailmasta ei katsele polysuhteita kovin hyvällä muodostaa jo itsessään lapselle haasteita. Lapsi on hankalassa välikädessä ja joutuu aina perustelemaan vanhempiensa perhevalintoja ympäristölle. Kannattais avata silmät ja huomata, että kannattais nimenomaan keskittyä lapsen näkökulmasta tarkastelemaan polysuhteiden haasteita.

 

["a p"]

Miksi tarvitaan kokemusta polyamorisesta suhteesta, jotta voisi ymmärtää tai edes arvailla, mitä ihmisten välisessä suhteessa voi tapahtua ja millainen on ihmisluonne ja millaisista asioista voi tulla konflikteja? Jos ajattelet vaikka laskuvarjohyppyä, niin ei kai sinun tarvitse hypätä ensin hyppyä tajutaksesi, että siinä voi mennä tiettyjä asioita mönkään.

Ilman kokemusta voit nimenomaan vain arvailla, et koskaan täysin ymmärtää.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="a p";26146089]Ilman kokemusta voit nimenomaan vain arvailla, et koskaan täysin ymmärtää.[/QUOTE]

No onko se sitten huonompi juttu jos vaikka arvaan, että hypätessä laskuvarjolla pitää tarkistaa että laskuvarjo on ehjä. En voi mennä sanomaan tätä kenellekään, ennen kuin olen itse hypännyt laskuvarjolla?

Entä jos arvaan, että etäsuhteessa varmaankin pitää luottaa toiseen ja kestää erossa olemista. Ei, enhän minä nyt sitä voi mennä sanomaan, koska en ole itse asunut etäsuhteessa.

 

[tytsi-89]

Kummallinen lausahdus.

Jaa miksi? Sehän yleensä mahdollistaa polysuhteen, että kykenee hyväksymään kumppanilleen muitakin romanttisia suhteita tuntematta juurikaan mustasukkaisuutta. Polyihmisillä se mustasukkaisuus tuntuu tulevan esiin vasta kun kokevat tulevansa huonosti/eriarvoisesti kohdelluiksi kun taas monosuhteessa on jo lähtökohtaisesti "kiellettyä" ryhtyä suhteeseen muiden kanssa. Usein monoamoriset on mustasukkaisia jo siitäkin, jos kumppani ihastuu toiseen.

Olen muuten jonkun aiemman kanssa samaa mieltä siitä, että polyamorinen perhe perustuu mielestäni yleensä aikuisten haluille ja tarpeille saada useita romanttisia suhteita, ei varsinaisesti lasten edulle. Jos vaikka lapsi on syntynyt ja kasvanut ydinperheessä ja perheeseen tulee yhtäkkiä kolmas aikuinen ja tämän lapsi/lapsia ja mahd. vielä yhteisiäkin lapsia, en suoralta kädeltä näe, että se olisi niille kaikille lapsille parempi kuin se "edellinen perhe-elämä". Lapset eivät ole immuuneja mustasukkaisuudelle vaikka aikuiset olisivat. Toimivuus riippuu paljon ihmisten välisistä kemioista ja luonteen ominaisuuksista ja siitä, miten hyvin kaikkien lasten (ja aikuisten) tarpeet kyetään ottamaan huomioon. Silloin se muistuttaa paljon uusperhettä. Sama on toki vaikka niissä uusperheissäkin, eli en pidä sitä mitenkään tuomittavana. En kuitenkaan ihan allekirjoita sitä, että siihen ensisijaisesti lähdettäisiin lapsia ajatellen vaikka siinä lapsikin voi saada lisää positiivisia asioita elämäänsä (mm. lisää niitä läheisiä aikuisia, sisaruspuolia jne.) Vaikea selittää, mitä ajan takaa. Samoin kuin tutkimusten mukaan ydinperheessäkin lapsi on onnellisempi, jos vanhemmat ovat yhdessä mikäli ei ole vakavia ongelmia, kuten väkivaltaa tai alkoholismia, mutta silti vanhemmilla on mielestäni "oikeus" erota, jos eivät yhdessä halua elää.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="a p";26146089]Ilman kokemusta voit nimenomaan vain arvailla, et koskaan täysin ymmärtää.[/QUOTE]

Ei se ihan niinkään ole. Kaikki suhteet on erilaisia. Niin mono- kuin polysuhteetkin eikä koskaan voi täysin ymmärtää toisten suhteita. Silti voi osallistua keskusteluun. Tuossa ylempänä jo sanoinkin, että mielestäni polyamorisesta perheestä voi tietää (oikeasti) tarpeeksi vasta kun sellaisessa on elänyt kauan. En usko, että sellaisia on paljon tällä palstalla.

 

[säpäle harmaana]

Niin ja jos lähdetään tälle linjalle, että mitään ei saa itse omassa päässään ajatella ja miettiä ja sitten kertoa näistä ajatuksistaan, ennen kuin on kokemusta, niin olisihan tämäkin keskustelu aika olematon. Ja miten sellaista elämää ylipäätään voi elää, jos ei mitään voi olettaa kokematta niitä asioita ensin.

Kun edelleenkään kukaan ei ole tehnyt oletuksia tai esittänyt väitteitä nimenomaan ap:n elämästä, vaan tuollaisesta suhdemuodosta ylipäätään.

 

["vieras"]

Ap käy ihan kuumana, kun joku on hänen kanssaan eri mieltä eikä ole polyamorin kannalla

 

[säpäle harmaana]

Ja onko ap se sinun kokemuksesi polyamoriasta tosiaan niin kattava, että pystyt esittämään näitä itse mainitsemiasi faktoja tuosta noin vain kaikkia polyamoreja koskevina totuuksina (koska niin olet tässä ketjussa aika monessa kohtaa tehnyt).

 

[Lilii lisänimetön]

[QUOTE="a p";26146089]Ilman kokemusta voit nimenomaan vain arvailla, et koskaan täysin ymmärtää.[/QUOTE]

Mutta ilman omakohtaista kokemusta voi silti valistuneesti ja tasa-arvoisesti keskustella asiasta, ihan kuten vaikkapa äitiydestä, huumeista tai hindulaisuudestakin.

 

["a p"]

Jaa miksi? Sehän yleensä mahdollistaa polysuhteen, että kykenee hyväksymään kumppanilleen muitakin romanttisia suhteita tuntematta juurikaan mustasukkaisuutta. Polyihmisillä se mustasukkaisuus tuntuu tulevan esiin vasta kun kokevat tulevansa huonosti/eriarvoisesti kohdelluiksi kun taas monosuhteessa on jo lähtökohtaisesti "kiellettyä" ryhtyä suhteeseen muiden kanssa. Usein monoamoriset on mustasukkaisia jo siitäkin, jos kumppani ihastuu toiseen.

Olen muuten jonkun aiemman kanssa samaa mieltä siitä, että polyamorinen perhe perustuu mielestäni yleensä aikuisten haluille ja tarpeille saada useita romanttisia suhteita, ei varsinaisesti lasten edulle. Jos vaikka lapsi on syntynyt ja kasvanut ydinperheessä ja perheeseen tulee yhtäkkiä kolmas aikuinen ja tämän lapsi/lapsia ja mahd. vielä yhteisiäkin lapsia, en suoralta kädeltä näe, että se olisi niille kaikille lapsille parempi kuin se "edellinen perhe-elämä". Lapset eivät ole immuuneja mustasukkaisuudelle vaikka aikuiset olisivat. Toimivuus riippuu paljon ihmisten välisistä kemioista ja luonteen ominaisuuksista ja siitä, miten hyvin kaikkien lasten (ja aikuisten) tarpeet kyetään ottamaan huomioon. Silloin se muistuttaa paljon uusperhettä. Sama on toki vaikka niissä uusperheissäkin, eli en pidä sitä mitenkään tuomittavana. En kuitenkaan ihan allekirjoita sitä, että siihen ensisijaisesti lähdettäisiin lapsia ajatellen vaikka siinä lapsikin voi saada lisää positiivisia asioita elämäänsä (mm. lisää niitä läheisiä aikuisia, sisaruspuolia jne.) Vaikea selittää, mitä ajan takaa. Samoin kuin tutkimusten mukaan ydinperheessäkin lapsi on onnellisempi, jos vanhemmat ovat yhdessä mikäli ei ole vakavia ongelmia, kuten väkivaltaa tai alkoholismia, mutta silti vanhemmilla on mielestäni "oikeus" erota, jos eivät yhdessä halua elää.

Eikai kukaan aikuinen lähde mihinkään parisuhteeseenkaan lasten vuoksi? Kyllä aikuisten väliset suhteet on nimenomaan aikuisten tarpeisiin perustuvia, ei lapset niihin liity.

 

["a p"]

Ja onko ap se sinun kokemuksesi polyamoriasta tosiaan niin kattava, että pystyt esittämään näitä itse mainitsemiasi faktoja tuosta noin vain kaikkia polyamoreja koskevina totuuksina (koska niin olet tässä ketjussa aika monessa kohtaa tehnyt).

Minä olen tietoisesti yleistänyt ja jopa mainitsin niin tekeväni.

 

["a p"]

Mutta ilman omakohtaista kokemusta voi silti valistuneesti ja tasa-arvoisesti keskustella asiasta, ihan kuten vaikkapa äitiydestä, huumeista tai hindulaisuudestakin.

Kyllä, niin voi. Mutta esim lapsettoman ei kannata julistaa suuriakaan totuuksia uhmaikäisten kasvattamisesta ja siitä, mikä siinä on äidin näkökulmasta haasteellista ja mikä ei, vaikka olisi opiskellut asiaa ja hoitanut muiden lapsiakin.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="a p";26146210]Minä olen tietoisesti yleistänyt ja jopa mainitsin niin tekeväni.[/QUOTE]

No miten sinä voit täällä esittää noita yleistyksiäsi sitten yleisinä totuuksina, kun minä en saa esittää omia pohdintojani? Siksi koska vain sinulla on polysuhteista kokemusta?

 

["a p"]

Niin ja jos lähdetään tälle linjalle, että mitään ei saa itse omassa päässään ajatella ja miettiä ja sitten kertoa näistä ajatuksistaan, ennen kuin on kokemusta, niin olisihan tämäkin keskustelu aika olematon. Ja miten sellaista elämää ylipäätään voi elää, jos ei mitään voi olettaa kokematta niitä asioita ensin.

Kun edelleenkään kukaan ei ole tehnyt oletuksia tai esittänyt väitteitä nimenomaan ap:n elämästä, vaan tuollaisesta suhdemuodosta ylipäätään.

Niin, voithan sinä olettaa kuun olevan juustoa ja olla uskomatta, kun joku siellä käynyt sinulle sanoo, ettei se ole. Jos itse siellä kävisit, voisit huomata miten väärässä olit, mutta se nyt ei taida olla mahdollista.

Eikä kukaan ole olettanutkaan keskustelun ja päätelmien koskevan minun suhteitani tai elämääni, paitsi ehkä sinä?

 

[Lilii lisänimetön]

[QUOTE="a p";26146248]Kyllä, niin voi. Mutta esim lapsettoman ei kannata julistaa suuriakaan totuuksia uhmaikäisten kasvattamisesta ja siitä, mikä siinä on äidin näkökulmasta haasteellista ja mikä ei, vaikka olisi opiskellut asiaa ja hoitanut muiden lapsiakin.[/QUOTE]

Ei kannata kenenkään muunkaan. Tai jos jonkun, niin ammattikasvattajan, oli tällä lapsia tai ei. Lapset, perheet ja parisuhteet ovat aina yksilöllisiä - aika harvasta "omasta kokemuksesta" voi yleistää yhtään mitään.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="a p";26146248]Kyllä, niin voi. Mutta esim lapsettoman ei kannata julistaa suuriakaan totuuksia uhmaikäisten kasvattamisesta ja siitä, mikä siinä on äidin näkökulmasta haasteellista ja mikä ei, vaikka olisi opiskellut asiaa ja hoitanut muiden lapsiakin.[/QUOTE]

Mitä sellaisia "suuria totuuksia" minä olen nyt tässä julistanut, mikä ei kertakaikkiaan pidä paikkaansa?

 

[ninn]

Ja onko ap se sinun kokemuksesi polyamoriasta tosiaan niin kattava, että pystyt esittämään näitä itse mainitsemiasi faktoja tuosta noin vain kaikkia polyamoreja koskevina totuuksina (koska niin olet tässä ketjussa aika monessa kohtaa tehnyt).

Aivan. Minua ihmetyttää, miten sellaisen ryhmän edustaja, joka lähtökohtaisesti peräänkuuluttaa vapaampaa ajattelua, on sitten kuitenkin valmis niputtamaan omat sukulaissielunsa yhdeksi massaksi ja toimimaan sen äänitorvena. Vai kuuluuko polyamoriaan lahkomainen yhteisöllisyys?

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="a p";26146276]Niin, voithan sinä olettaa kuun olevan juustoa ja olla uskomatta, kun joku siellä käynyt sinulle sanoo, ettei se ole. Jos itse siellä kävisit, voisit huomata miten väärässä olit, mutta se nyt ei taida olla mahdollista.

Eikä kukaan ole olettanutkaan keskustelun ja päätelmien koskevan minun suhteitani tai elämääni, paitsi ehkä sinä?[/QUOTE]

Eli sinusta on ihan järjetöntä olettaa, että myös polyamorit ovat ihmisiä, joilla on taipumus samanlaisiin ominaisuuksiin kuin muillakin ihmisillä?