Miksiköhän 6v saattaa sanoa yllättäen näin "äiti miksi sinä löit minua nyrkillä silmään?"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Näitä on tullut nyt tässä syksyllä muutaman kerran ja viimeksi tänä aamuna sanoi noin. En osunut häneen mitenkään edes ohi kulkiessa. Tuo puhe on ihan höpöpuhetta ja koskaan en ole lyönyt, tukistanut tms. lapsiani. Tai edes uhannut millään tällaisella. Mietin hakeeko tuolla jotain huomiota, koska olen itse kotona äitiyslomalla ja on aihetta mustasukkaisuuteen. Puhuin tuosta aamulla ja sanoin miten häntä löin niin sanoi, että nyrkillä silmään löin ihan äsken. Puhuin sitten miten tällaiset höpöpuheet on väärin ja jos kertoo niistä eskarissa niin se on todella vakava asia ja jos jotkut vanhemmat tekee näin niin niiden lapset otetaan pois niiltä toisiin perheisiin. Sanoin, jos joku tekee näin ja muuta pahaa niin täytyy kertoa, mutta ihan huvikseen ei saa valheita kertoa, koska nämä vakavia asioita.
Sitten toinen mitä on alkanut toitottaa jo päiväkodissa on mieheni kaljan juominen. "Isi se aina juo kaljaa". Kaiken huippu tässä on se, että mieheni ei ryyppää vaan ottaa vain pari kertaa vuodessa saunakaljan tai pari eikä ole edes kännissä. Meillä ei ole mitään kaljabileitäkään tms. Itsekin viimeksi olen alkoholia eli viiniä juonut kesällä 2010.

Voisiko lapsi kuulla noita joltain toiselta lapselta ja alkaa puhua niistä oman perheen asioina? Vai kehitteleekö jotain omia juttujaan jostain? Miten tähän suhtautua? Vai onko normijuttuja tuon ikäiselle?
 
Mitä lapsesi vastasi, kun kysyit häneltä, miksi hän valehtelee?

Painota, että hänet voidaan viedä pois kotoa, jos jatkaa valehtelua. Kyllä tuon ikäinen jo ymmärtää.
 
Mitä lapsesi vastasi, kun kysyit häneltä, miksi hän valehtelee?

Painota, että hänet voidaan viedä pois kotoa, jos jatkaa valehtelua. Kyllä tuon ikäinen jo ymmärtää.

Vastasi vain, että kyllä löit. Sen jälkeen aloin selittämään tuota, että ei saa valehdella, koska silloin voidaan viedä pois kotoa. En ole varma menikö juttu perille nyt kun kerroin tuon kotoa pois joutumisen. Toivottavasti meni. En oikein tykkää tuosta pelottelusta pois kotoa ajamisella tms., mutta pakko se oli mainita, koska näinhän siinä käy jos joku tekee oikeasti noin.
 
Kerro myös, miksi hänet vietäisiin pois. "Jos joku luulee, että sinulla ei ole kotona hyvä olla, niin heidän mielestään on parempi että muutat johonkin muualle." Ja voisit mielestäni kertoa, että sinä tulisit kovin surulliseksi jos näin kävisi ja kysy vielä pelottaako häntä jokin asia tai miltä hänestä tuntuu tms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;25238576:
Kerro myös, miksi hänet vietäisiin pois. "Jos joku luulee, että sinulla ei ole kotona hyvä olla, niin heidän mielestään on parempi että muutat johonkin muualle." Ja voisit mielestäni kertoa, että sinä tulisit kovin surulliseksi jos näin kävisi ja kysy vielä pelottaako häntä jokin asia tai miltä hänestä tuntuu tms.

Täytyy iltapäivällä kysyä häneltä tuosta.
Huomattavissa on ollut jotain mustasukkaisuutta ja hän ei ole enää ainoa lapsi. On alkanut käyttäytyä mm. salaa vauvamaisesti. Yhtenä päivänä huomasin kun leikitteli vauvan tutilla patjan päällä aivan kuin vauva heitellen sitä ja kieputellen patjalla. Sama muutamalla muulla lelulla ja tekee tätä samoin kuin vauvat.
 
mullekkin 3.5 vuotias selitti että isä juo kaljaa ja isä lyö. meillä isä ei juo edes yhtä pulloa kaljaa eikä lyö. mietin että mitäköhän ne kerhossa ajattelee. lisäksi oli kertonut minustakin jotain satuja jotka ei pidä paikkaansa
 
Lapset puhuu mitä sattuu. Ja veikkaisin että päiväkodin henkilökuntakin ymmärtää tämän. Meidän poika esimerkiksi aina kaupassa osoittaa kaljatölkkejä ja kysyy pitäisikö vaarille viedä sitä kun se niin tykkää siitä ja aina juo. Oikeasti vaari ottaa saunakaljan silloin kerran kahdessa viikossa kun saunoo ja poika on yleensä sillon siellä näkemässä.
Poikani myös väitti päiväkodissa että minä olen oikeasti mies. :D

Ja tosiaan, ainakin mun tuntemat lapset kertoo muilta lapsilta kuultuja juttuja perheistä niin kuin olisivat omasta perheestä.
 
Siis ihan kammottavaa ylireagointia, että aletaan puhumaan siitä, että viedään pois. Se nyt vasta epäilyttävältä kuulostaakin, kun lapsi alkaa sanomaan, että äiti löi, mutta älä kerro, ettei joudu pois kotoa :laugh:. Suosittelen poistumista palstailusta tervehenkisempien harrastusten pariin. Normaalit ihmiset tapaavat sanoa tuollaisiin, että lakkaa höpöttämästä.
 
[QUOTE="vieras";25238827]Siis ihan kammottavaa ylireagointia, että aletaan puhumaan siitä, että viedään pois. Se nyt vasta epäilyttävältä kuulostaakin, kun lapsi alkaa sanomaan, että äiti löi, mutta älä kerro, ettei joudu pois kotoa :laugh:. Suosittelen poistumista palstailusta tervehenkisempien harrastusten pariin. Normaalit ihmiset tapaavat sanoa tuollaisiin, että lakkaa höpöttämästä.[/QUOTE]

No eikös ap ollut näin sanonutkin. Kyllä minusta on vähän pelottavaa, jos lapsi ihan tosissaan väittää äitinsä lyöneen nyrkillä silmään ja vielä toistuvasti. No ehkä olen hysteerinen, mutta minusta tuo ei ole kyllä kovin yleistä.

Ja vielä sen verran, että ymmärrän toki vielä jotkut kalja- tai tyttöystäväjutut, mutta jos puhutaan väkivallasta, niin herää kyllä kysymys, mistä lapsi saisi tuollaista päähänsä ja muutenkin toivon, että esim päiväkodissa tällaisiin suhtauduttaisiin vähän vakavammin.
 
Viimeksi muokattu:
Voithan ottaa moisen puheeksi ihan päiväkodissakin. Kysyä, keksiikö lapsi sielläkin juttuja/syyttääkö toisia turhasta/tms. Kyllä varmaan siellä ymmärtävät. Onhan se kova paikka noinkin isolla, kun ei yhtäkkiä olekaan enää se äidin "vauva", voisitteko viettää joskus aikaa ihan kahden? Jos vauva olisi isän kanssa ja menisitte vanhemman kanssa vaikka ostoksille, ulos syömään?
 
Ollessani päiväkodissa työharjoittelussa piirtelin lapsille paljon. Kerran eräs poika 6v pyysi minua piirtämään kuvan omasta perheestäni ja tein työtä käskettyä. Piirsin paperille itseni, mieheni ja kaksi lastamme. Kun pojan äiti tuli hakemaan tätä kotiin, poika riensi iloisena piirtämäni kuvan kanssa häntä vastaan huutaen: Äiti katso, xxx piirsi minulle kuvan tyttöystävästään! Äiti vilkaisi minua paheksuen ja taisi siinä nassuni vähän punertua.. :D
 
Oma lapseni joka on 3-vuotias on joskus myös sanonut minun lyöneen häntä. Enkä koskaan ole tietenkään lyönyt.
Työskentelen lasten kanssa (pph) ja toki me hoitajat ymmärrämme että lapset puhuvat "satuja". Kuitenkin aina kun väkivallasta kyse, keskustelen huoltajan kanssa näistä puheista ja selvitetään tilanne. Joskus (onneksi harvoin) puheet saattavat olla totta.
 
Eräs kaunis aamu, kun olimme lähdössä tytön kanssa päiväkotiin... Siirsin tytön käden pois ovenkahvalta, siis että otin kiinni ja siirsin pois, ihan sievästi, jotta saisin oven auki. Avasin oven, ja juuri sillä hetkellä tyttö huutaa isoon ääneen "äiti, miksi sää lyöt mua". Kyllähän hävetti :D Onneksi ei ollut naapureita kuulemassa...(asumme luhtitalossa)
 
Mua ärsyttää liioittelevat ja valehtelevat kakarat. Jos omani joskus alkaa syyttämään minua jostain mitä en ole tehnyt niin enpä tiedä miten suhtautuisin. 6-vuotiaskin on kuitenkin jo sne ikäinen, että tajuaa jotain. Ei ihan terveeltä kuulosta.. Ja joidenkin mielestä tuollainen valehtelu on normaalia? Mikä niitä valehtelivia mukuloita oikein vaivaa? Jotenkin karmivaa..
 
Mua ärsyttää liioittelevat ja valehtelevat kakarat. Jos omani joskus alkaa syyttämään minua jostain mitä en ole tehnyt niin enpä tiedä miten suhtautuisin. 6-vuotiaskin on kuitenkin jo sne ikäinen, että tajuaa jotain. Ei ihan terveeltä kuulosta.. Ja joidenkin mielestä tuollainen valehtelu on normaalia? Mikä niitä valehtelivia mukuloita oikein vaivaa? Jotenkin karmivaa..
No sinä se olet karmiva. Niitä vaivaa vaan lapsuus :laugh:.
 
Lapsesi ei tiedä mitä lyöminen ja ryyppääminen oikeasti tarkoittaa ja käsitteet sekoittuvat. Minunkin poikani kirjoitti vielä koulussa terveydenhoitajan papereihin ruksin "kyllä", kun kysyttiin oletko kokenut kotona väkivaltaa. (Tivasin pojalta että miksi näin ja selityksenä oli se, kun naapurin poika oli kerran heittänyt häntä kivellä varpaaseen ja se musteni. En tiedä mitä terveydenhoitaja ajatteli, ehkä parempi etten tiedä.)

Kerran hän alkoi osaaottavaisena puhua, kun televisiossa joku mainitsi käsitteen "lasten hyväksikäyttö", että kyllä hän tietää miten kurjaa se on ja hänkin on kokenut hyväksikäyttöä. Oikein karvat nousi pystyyn, että miten niin? (Poika kertoi mm.miten häntä harmitti kun joku toinen oli hänen kaveri vaan silloin kun hänellä oli taskurahaa ja sitten myöhemmin ei itse jakanutkaan omia karkkejaan.)

En oikein itsekkään tiedä miten lapselle pitäisi selittää, että vaikka nämä väkivallat ja hyväksikäytöt ovat ikäviä, mieleenpainuvia ja tärkeitä tapauksia hänelle, niin silti niistä ei pitäisi puhua julkisesti kun aikuiset ajattelevat heti pahinta.
 

Yhteistyössä