Miksi??!

[Väsynyt kaikkeen ja nyt todellakin harmaana]

Miksi täälä aina toitotetaan sitä kliseistä lausetta että ihmiselle annetaan sen verran kuin se kestää?Minkä takia jo pelkästään suomessa itsemurhia tehdään vuodessa n.1500 tai esim.vuonna 2000 maailmassa tehtiin n.815 000 itsemurhaa..Miksi näin jos ihmiselle annetaan kestettäväksi vain sen verran kuin se kestää??Kertokaapa mulle se?!

 

[Mantatyttö82]

Mää en kans allekirjoita tuota sanontaa :ashamed:

 

[nirppis]

sanonta jolla voi sulkea ne omat simmut.
ihmisen oma henkilökohtainen tapa kestää maailman pahuus jotta elämä jatkuisi ja jotta se oma ämpäri ei vuotaisi yli.

 

[Keittiönoita]

sanonta jolla voi sulkea ne omat simmut.
ihmisen oma henkilökohtainen tapa kestää maailman pahuus jotta elämä jatkuisi ja jotta se oma ämpäri ei vuotaisi yli.

Voi sen ajatella noinkin. Toisaalta sen voi ajatella myös lohdutuksena. Tarkoittaa samaa kuin että kyllä sinä tästäkin vielä selviät.

 

[vieras]

En mäkään tykkää tuosta sanonnasta, useinkin ihmiselle annetaan enemmän kuin kestäisi. Sitten ihmiset tulevat hulluiksi, tekevät itsareita, syövät lääkkeitä, eristäytyvät, eroavat, tappavat.... kuka mitäkin.

Ehkä se on jotain "kärsimys jalostaa" -aatetta. Tai surkea yritys sanoa, että kyllä sinä vielä selviät, vaikka sinulla on nyt kamalan raskasta.

 

[NeitiNasu]

sanonta jolla voi sulkea ne omat simmut.
ihmisen oma henkilökohtainen tapa kestää maailman pahuus jotta elämä jatkuisi ja jotta se oma ämpäri ei vuotaisi yli.

Voi sen ajatella noinkin. Toisaalta sen voi ajatella myös lohdutuksena. Tarkoittaa samaa kuin että kyllä sinä tästäkin vielä selviät.

Ollaanpas me oltu samaa mieltä tänään, mutta näin mäkin sanoisin.

 

[AP]

:`( mitä jos siltikin tuntuu ettei selviä?jos ei vaan kertakaikkiaan jaksa enää..jos on koko elämänsä koittanut jeesiä muita..ystäviä,perhettä ym.läheisiä ja huomannut kerta toisensa jälkeen että silloin kun itsellä todella ois vaikeeta niin nämä ihmiset tai kukaan muukaan ei välitä?jos lopettais päivänsä niin monikohan näistä läheisistä ihmisistä kokisi surua?tai heräiskö ne kenties silloin elämään..?

 

[Keittiönoita]

:`( mitä jos siltikin tuntuu ettei selviä?jos ei vaan kertakaikkiaan jaksa enää..jos on koko elämänsä koittanut jeesiä muita..ystäviä,perhettä ym.läheisiä ja huomannut kerta toisensa jälkeen että silloin kun itsellä todella ois vaikeeta niin nämä ihmiset tai kukaan muukaan ei välitä?jos lopettais päivänsä niin monikohan näistä läheisistä ihmisistä kokisi surua?tai heräiskö ne kenties silloin elämään..?

Mä luulen, että on aika tavallista, että joku on se olkapää kaikille muille. Se on sellanen "rooli", jonka joku ottaa tai yksinkertaisesti vaan saa. Se on monesti yksipuolista, mutta ei onneksi aina. Joskus on myös hyvä oppia sanomaan, että ei jaksa toisen huolia kantaa. Maailmassa on niin paljon surua ja murhetta, ettei kukaan sitä kaikkea jaksa harteilleen ottaa.

Päiviensä päättäminen muiden ihmisten takia ei kyllä ole kovinkaan järkevää. Koska ethän sä oikeasti saisi edes tietää, surisiko joku sua vai ei. Jos tuntuu, ettei yksinkertaisesti jaksa, pitää pyytää apua. Jos ystävissä tai lähipiirissä ei ole auttajaa, ammattilaisissa on. Ihmisillä, jotka ovat aina olleet valmiita tukemaan ja auttamaan muita, on suuri riski nk. sairastua vahvuuteensa. Sanonta "kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kestää" ei suinkaan tarkoita, että siitä kaikesta pitäisi selvitä yksin.

 

[mm]

Näyttäisi nyt siltä, että ap on ihan puhki. En tiedä mistä se jkohtuu, onko väsymys kehittyny pitkältä ajalta vähitellen vai onko rytissyt nyt paskaa niskaan oikein kunnolla.
Sinä taidat olla niitä naisia, jotka tuntuvat, näyttävät muiden silmissä vahvemmilta kuin ovatkaan.
Oletko pyytänyt apua, vai oletatko, että joku tajuaisi itse tulla apuun?
Kaikki eivät ole niin tarkkasilmäisiä läheistensä suhteen. Kaikki eivät osaa auttaa vaikka haluaisivat.
Jos lopettaisit päiväsi, oletan että todella moni kokisi surua, suurempaa kuin ymmärrätkään nyt.
Toivon sinulle voimia, toivon että saat apua, toivon, että otat huomenna puhelimen kouraan ja soitat apua itsellesi sieltä missä sitä osataan antaa.

 

[AP]

Kerrompa heti alkuun,että päiviäni en ole päättämässä.En ole niin välinpitämätön kuin moni muu.Musta itsemurha on maailman itsekkäin teko.Se siitä.Mietin vain kun mun elämässä on tapahtunu,paukkunu ja rytissy niin ettei kukaan edes uskois..Hyvät ystävät tietää..Jostain syystä pidän niitä oikein hyvinä ystävinä..Kyllä ne kuuntelee kun kerron,mutta kun pyydän jotain pientä,kuten ihan vaan läsnäolijaa ja kuuntelijaa niin ei onnistu kun on sitä,tätä ja tota..Luurin päässä kyllä juttelevat.Miksi mä olen aina vamis vaikka keskellä yötä herättyäni juoksemaan 7km siskoni tai hyvän ystäväni luo,jotta saan antaa tukea ja lohduttaa?Tuntuu vaan niin hiton pahalta kun kukaan ei oikeasti välitä.Ammattiapu ei oo mun juttu.En sano sitä siksi että väitän olevani terve,enkä hullu,niinkuin moni sanoo.Vaan koska kokeilin psykologille puhumista jo yläaste aikana,omasta vapaasta tahdosta.Mutta en vaan voi jutella vieraalle ihmiselle,joka kuuntelee mua vain koska hänelle maksetaan siitä.Tältä musta tuntui silloin...

 

[Keittiönoita]

Kerrompa heti alkuun,että päiviäni en ole päättämässä.En ole niin välinpitämätön kuin moni muu.Musta itsemurha on maailman itsekkäin teko.Se siitä.Mietin vain kun mun elämässä on tapahtunu,paukkunu ja rytissy niin ettei kukaan edes uskois..Hyvät ystävät tietää..Jostain syystä pidän niitä oikein hyvinä ystävinä..Kyllä ne kuuntelee kun kerron,mutta kun pyydän jotain pientä,kuten ihan vaan läsnäolijaa ja kuuntelijaa niin ei onnistu kun on sitä,tätä ja tota..Luurin päässä kyllä juttelevat.Miksi mä olen aina vamis vaikka keskellä yötä herättyäni juoksemaan 7km siskoni tai hyvän ystäväni luo,jotta saan antaa tukea ja lohduttaa?Tuntuu vaan niin hiton pahalta kun kukaan ei oikeasti välitä.Ammattiapu ei oo mun juttu.En sano sitä siksi että väitän olevani terve,enkä hullu,niinkuin moni sanoo.Vaan koska kokeilin psykologille puhumista jo yläaste aikana,omasta vapaasta tahdosta.Mutta en vaan voi jutella vieraalle ihmiselle,joka kuuntelee mua vain koska hänelle maksetaan siitä.Tältä musta tuntui silloin...

Tiedän, mitä tarkoitat. Mäkin olen ollut niitä, jotka aina kuuntelee. Tosin kuuntelen edelleen, mutta olen oppinut tiedostamaan, miten paljon, ketä ja milloin jaksan kuunnella. Mulla varmaan olisi ihmisiä, joille voisin omista murheistani puhua. Mun ongelma on se, etten mä osaa. Mun pitää ensin murehtia murheeni omassa päässäni ennenkuin voin niistä kellekään puhua. Eli vasta sitten, kun mitään ongelmaa ei enää ole. Olen kuitenkin jo tottunut siihen ja juttelenkin huolistani tuolle mun koiralle. Ei se aina ihan helppoa ole ollut. Siis se, että niitä asioita vaan omassa kuupassaan kelailee. Mutta kuten sanoin, siihenkin olen tottunut.

 

[mm]

Sä olet nk. liian kiltti.
Sinä juokset yöllä hätiin, et koskaan kieltäydy. Siirrät varmaan omat menosi, jos joku pyytää apua. Ehdit kuunnella kaikkia ja auttaa jokaista. Olet vahva olkapää.
Sinun on ensiksikin opittava sanomaan ei. Kaikkeen ei sinunkaan voimavarat riitä.
Toisaalta kaikki ei yksinkertaisesti ymmärrä vastavuoroisesti tarjota olkapäätä vaikka sitä pyytääkin. Jos sinulla on ollut paljon surua ja murhetta, saattaa läheisesi myös olla siinä luulossa, että kestät mitä vain, olet vahva, olethan aina ollut heidän tukena.
Sulla on huono kokemus psykologille puhumisesta. Mutta onhan niitäkin monenlaisia, on myös mielenterveyshoitajia, perhetyöntekijöitä.. On paljon erilaisia kuuntelijoita. Joskus on oikeasti parempi, että kuuntelija on puolueeton, hänellä ei ole lastina ennakkokäsityksiä, menneisyyden tapahtumista, syistä tai seurauksista tietoa. Voit puhua, ja ehkä oivallat ihan itse ongelmasi ja löydät itse ratkaisun, tuon kuuntelijan avulla. Anna itsellesi mahdollisuus, ja kokeile josko nyt löytäisit hyvän ulkopuolisen kuuntelijan!

 

[AP]

Kerrompa heti alkuun,että päiviäni en ole päättämässä.En ole niin välinpitämätön kuin moni muu.Musta itsemurha on maailman itsekkäin teko.Se siitä.Mietin vain kun mun elämässä on tapahtunu,paukkunu ja rytissy niin ettei kukaan edes uskois..Hyvät ystävät tietää..Jostain syystä pidän niitä oikein hyvinä ystävinä..Kyllä ne kuuntelee kun kerron,mutta kun pyydän jotain pientä,kuten ihan vaan läsnäolijaa ja kuuntelijaa niin ei onnistu kun on sitä,tätä ja tota..Luurin päässä kyllä juttelevat.Miksi mä olen aina vamis vaikka keskellä yötä herättyäni juoksemaan 7km siskoni tai hyvän ystäväni luo,jotta saan antaa tukea ja lohduttaa?Tuntuu vaan niin hiton pahalta kun kukaan ei oikeasti välitä.Ammattiapu ei oo mun juttu.En sano sitä siksi että väitän olevani terve,enkä hullu,niinkuin moni sanoo.Vaan koska kokeilin psykologille puhumista jo yläaste aikana,omasta vapaasta tahdosta.Mutta en vaan voi jutella vieraalle ihmiselle,joka kuuntelee mua vain koska hänelle maksetaan siitä.Tältä musta tuntui silloin...

Tiedän, mitä tarkoitat. Mäkin olen ollut niitä, jotka aina kuuntelee. Tosin kuuntelen edelleen, mutta olen oppinut tiedostamaan, miten paljon, ketä ja milloin jaksan kuunnella. Mulla varmaan olisi ihmisiä, joille voisin omista murheistani puhua. Mun ongelma on se, etten mä osaa. Mun pitää ensin murehtia murheeni omassa päässäni ennenkuin voin niistä kellekään puhua. Eli vasta sitten, kun mitään ongelmaa ei enää ole. Olen kuitenkin jo tottunut siihen ja juttelenkin huolistani tuolle mun koiralle. Ei se aina ihan helppoa ole ollut. Siis se, että niitä asioita vaan omassa kuupassaan kelailee. Mutta kuten sanoin, siihenkin olen tottunut.

*halaus*(jos nää hymiöt hittosoikoon toimis kirjautumattakin)Se vaan on niin pyllystä..Mä haluan auttaa ystäviäni ja kuunnella heitä,Auttaa ja ottaa alkkis-siskon meile asumaan.Teen kaikeni kuka mitäkin milloinkin tarvitsee ja ihan sydämestäni haluan tehdä sen.Mut en vaan käsitä etteikö kukaan osaa mitenkään arvostaa sitä?Kitosta en tarvitse.Pienen pieni vastapalvelus kuten kuuntelu olis heikolla hetkellä ihan huippujuttu,mut ei..Mulla on ihana mies joka jaksaa pitää mut jaloillani jotenkin,mut näissä asioissa se ei kykene auttamaan.Se ei voi käsittää miksi olen niin kiltti läheisilleni joita ei kiinnosta kuin oma napa.Sen mielipide on et anna jo olla ja unohda..Mä en vaan voi..

 

[AP]

Sä olet nk. liian kiltti.
Sinä juokset yöllä hätiin, et koskaan kieltäydy. Siirrät varmaan omat menosi, jos joku pyytää apua. Ehdit kuunnella kaikkia ja auttaa jokaista. Olet vahva olkapää.
Sinun on ensiksikin opittava sanomaan ei. Kaikkeen ei sinunkaan voimavarat riitä.
Toisaalta kaikki ei yksinkertaisesti ymmärrä vastavuoroisesti tarjota olkapäätä vaikka sitä pyytääkin. Jos sinulla on ollut paljon surua ja murhetta, saattaa läheisesi myös olla siinä luulossa, että kestät mitä vain, olet vahva, olethan aina ollut heidän tukena.
Sulla on huono kokemus psykologille puhumisesta. Mutta onhan niitäkin monenlaisia, on myös mielenterveyshoitajia, perhetyöntekijöitä.. On paljon erilaisia kuuntelijoita. Joskus on oikeasti parempi, että kuuntelija on puolueeton, hänellä ei ole lastina ennakkokäsityksiä, menneisyyden tapahtumista, syistä tai seurauksista tietoa. Voit puhua, ja ehkä oivallat ihan itse ongelmasi ja löydät itse ratkaisun, tuon kuuntelijan avulla. Anna itsellesi mahdollisuus, ja kokeile josko nyt löytäisit hyvän ulkopuolisen kuuntelijan!

Millaisista syistä voi hakeutua sitten puhumaan ammattiauttajalle?Mä kun kerran tosiaan ylästeaikoina kävin ja se psykologi oli silleen et no mikä sulla nyt on et koit kaipaavas mun apua..?Se kysymys tuntui tosi ahdistavalta..siis tuntui et hän oli silleen että onks sulla nyt oikeesti hyvä syy tuhlata mun kallista aikaani..Sanoi vielä et aloita vaikka kertomalla lyhyesti.No mä kerroin lyhyesti että mun äiti on alkkis.Isä asuu muualla,mulla on muutama sisko.Pikkusiskon isä istuu linnassa,kun ampui äidin veljen vaimoa ja plaa plaa...Usein on tän ukon takia jouduttu muuttamaan ja piileskelemään jne..Sit se nainen oli ihan tyyliin et aijjaaaa..no sitten!Tyyliin että no on sulla sittenkin syy tulla mun vastaanotolleni.No pian se aika onneksi loppuikin ja varattiin uusi,johon en koskaan mennyt..

 

[Keittiönoita]

*halaus*(jos nää hymiöt hittosoikoon toimis kirjautumattakin)Se vaan on niin pyllystä..Mä haluan auttaa ystäviäni ja kuunnella heitä,Auttaa ja ottaa alkkis-siskon meile asumaan.Teen kaikeni kuka mitäkin milloinkin tarvitsee ja ihan sydämestäni haluan tehdä sen.Mut en vaan käsitä etteikö kukaan osaa mitenkään arvostaa sitä?Kitosta en tarvitse.Pienen pieni vastapalvelus kuten kuuntelu olis heikolla hetkellä ihan huippujuttu,mut ei..Mulla on ihana mies joka jaksaa pitää mut jaloillani jotenkin,mut näissä asioissa se ei kykene auttamaan.Se ei voi käsittää miksi olen niin kiltti läheisilleni joita ei kiinnosta kuin oma napa.Sen mielipide on et anna jo olla ja unohda..Mä en vaan voi..

Kyse ei välttämättä ole siitä, että sun lähipiirisi ajattelisi vain omaa napaansa. Jos ja kun sä olet ollut aina se kuuntelija ja auttaja, se vahva, voi olla heille - ainakin alitajuisesti - pelottavaa, että sä saattaisitkin olla heikko. Sulla on tietty "rooli" yhteisössä, vähän sellainen äidin tai parantajan rooli. Jos roolit heittävät kuperkeikkaa, se voi olla ahdistavaa ja pelottavaa. Lähipiirisi ei välttämättä edes tiedosta koko asiaa, mutta käyttäytyy kuitenkin sen mukaan. Kun mun avomies kauan sitten kuoli, mä olin se, joka lohdutti muita. Normaalisti kai muiden olisi kuulunut lohduttaa mua? Kun likka sitten 3 viikkoa myöhemmin syntyi vammaisena, kuulin usein tuon lauseen "kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kestää". Nyt kun asiaa ajattelen tarkemmin, siihen lauseeseen on voinut lohdutuksen lisäksi kuulua myös tietynlainen toivomus siitä, että mä selviän. Koska kehen muuhun muut sitten olisivat turvautuneet, jos mä en olisikaan selvinnyt?

Ei se ammattiauttaja haitaksikaan ole, mutta mä tajuan hyvin, mitä tarkoitat tuolla kuuntelemisella maksua vastaan. Oletko pitänyt koskaan päiväkirjaa? Usein kirjoittaminen auttaa jäsentämään asioita päässään siinä missä niistä puhuminenkin.

 

[AP]

*halaus*(jos nää hymiöt hittosoikoon toimis kirjautumattakin)Se vaan on niin pyllystä..Mä haluan auttaa ystäviäni ja kuunnella heitä,Auttaa ja ottaa alkkis-siskon meile asumaan.Teen kaikeni kuka mitäkin milloinkin tarvitsee ja ihan sydämestäni haluan tehdä sen.Mut en vaan käsitä etteikö kukaan osaa mitenkään arvostaa sitä?Kitosta en tarvitse.Pienen pieni vastapalvelus kuten kuuntelu olis heikolla hetkellä ihan huippujuttu,mut ei..Mulla on ihana mies joka jaksaa pitää mut jaloillani jotenkin,mut näissä asioissa se ei kykene auttamaan.Se ei voi käsittää miksi olen niin kiltti läheisilleni joita ei kiinnosta kuin oma napa.Sen mielipide on et anna jo olla ja unohda..Mä en vaan voi..

Kyse ei välttämättä ole siitä, että sun lähipiirisi ajattelisi vain omaa napaansa. Jos ja kun sä olet ollut aina se kuuntelija ja auttaja, se vahva, voi olla heille - ainakin alitajuisesti - pelottavaa, että sä saattaisitkin olla heikko. Sulla on tietty "rooli" yhteisössä, vähän sellainen äidin tai parantajan rooli. Jos roolit heittävät kuperkeikkaa, se voi olla ahdistavaa ja pelottavaa. Lähipiirisi ei välttämättä edes tiedosta koko asiaa, mutta käyttäytyy kuitenkin sen mukaan. Kun mun avomies kauan sitten kuoli, mä olin se, joka lohdutti muita. Normaalisti kai muiden olisi kuulunut lohduttaa mua? Kun likka sitten 3 viikkoa myöhemmin syntyi vammaisena, kuulin usein tuon lauseen "kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kestää". Nyt kun asiaa ajattelen tarkemmin, siihen lauseeseen on voinut lohdutuksen lisäksi kuulua myös tietynlainen toivomus siitä, että mä selviän. Koska kehen muuhun muut sitten olisivat turvautuneet, jos mä en olisikaan selvinnyt?

Ei se ammattiauttaja haitaksikaan ole, mutta mä tajuan hyvin, mitä tarkoitat tuolla kuuntelemisella maksua vastaan. Oletko pitänyt koskaan päiväkirjaa? Usein kirjoittaminen auttaa jäsentämään asioita päässään siinä missä niistä puhuminenkin.

Sä kirjoitat aina niin viisaasti(ja missä mun hymiöt on?)Jos löytyis sinunlaisesi psykologi,oisin heti valmis..Mut en mä tiedä..ehkä voisin koittaa hakea parempaa(varmasti niitä löytyy)kuin se yks ja ainut kokemus silloin n.11vuotta sitten..Päiväkirjaa pidin lapsena ja nuorena joka päivä,kunnes siihen kajottiin..:/

 

[Keittiönoita]

Sä kirjoitat aina niin viisaasti(ja missä mun hymiöt on?)Jos löytyis sinunlaisesi psykologi,oisin heti valmis..Mut en mä tiedä..ehkä voisin koittaa hakea parempaa(varmasti niitä löytyy)kuin se yks ja ainut kokemus silloin n.11vuotta sitten..Päiväkirjaa pidin lapsena ja nuorena joka päivä,kunnes siihen kajottiin..:/

Mä luulen, että mä en jaksaisi työskennellä psykologina, koska kuuntelemisesta ja asioiden miettimisestä multa katoaisi aitous, jos sitä tekisi työkseen. Siihen tulisi ajan mittaan väkisinkin sellainen "pakon maku" ja silloin olisi ihan sama, puhuuko mulle vai hattaralle.

Oisko sulla nyt mahdollisuus kirjoittaa päiväkirjaa? Vaikka tietokoneella muistitikulle, jota kannat lompakossasi?

Mä näin Jenkeissä yhdessä kirjakaupassa tosi nätin kirjan, johon oli tarkoitus joka päivä kirjoittaa vain hyviä asioita. Nyt harmittaa, etten sitä ostanut. Tosin saman asian ajaisi kyllä vaikka Tiimarivihko. Mutta musta sen kirjan idea oli aika hyvä. Koska oikeasti jokaisessa päivässä on jotain hyvää, kun oikein tarkkaan miettii. Jos ei muuta niin ainakin niinkuin siinä yhdessä mainoksessa "tänään ei sada ollenkaan niin paljon kuin eilen". Pitäisi vaan osata aina löytää ne päivän hyvät asiat, vaikka päivää varjostaisikin kymmenen pieleen mennyttä asiaa.

 

[AP]

Sä kirjoitat aina niin viisaasti(ja missä mun hymiöt on?)Jos löytyis sinunlaisesi psykologi,oisin heti valmis..Mut en mä tiedä..ehkä voisin koittaa hakea parempaa(varmasti niitä löytyy)kuin se yks ja ainut kokemus silloin n.11vuotta sitten..Päiväkirjaa pidin lapsena ja nuorena joka päivä,kunnes siihen kajottiin..:/

Mä luulen, että mä en jaksaisi työskennellä psykologina, koska kuuntelemisesta ja asioiden miettimisestä multa katoaisi aitous, jos sitä tekisi työkseen. Siihen tulisi ajan mittaan väkisinkin sellainen "pakon maku" ja silloin olisi ihan sama, puhuuko mulle vai hattaralle.

Oisko sulla nyt mahdollisuus kirjoittaa päiväkirjaa? Vaikka tietokoneella muistitikulle, jota kannat lompakossasi?

Mä näin Jenkeissä yhdessä kirjakaupassa tosi nätin kirjan, johon oli tarkoitus joka päivä kirjoittaa vain hyviä asioita. Nyt harmittaa, etten sitä ostanut. Tosin saman asian ajaisi kyllä vaikka Tiimarivihko. Mutta musta sen kirjan idea oli aika hyvä. Koska oikeasti jokaisessa päivässä on jotain hyvää, kun oikein tarkkaan miettii. Jos ei muuta niin ainakin niinkuin siinä yhdessä mainoksessa "tänään ei sada ollenkaan niin paljon kuin eilen". Pitäisi vaan osata aina löytää ne päivän hyvät asiat, vaikka päivää varjostaisikin kymmenen pieleen mennyttä asiaa.

Soot ihana ihminen,mä oon sanonu tän täälä ennenkin.Nyt vaan harmaana.Mut tiedän et sullakin on ollut ja on varmasti vieläkin vaikeita aikoja.Silti sä jaksat ja osaat piristää täälä muita.*hug*Sinunlaisia ihmisiä tarttis tähän maailmaan paljon enemmän.Ehkä voisin yrittää sitä päväkirjaa,ei tiimarivihkoa vaan jotain perinteistä..Eikä muistitikulle..Kyllä pk:ta pitää osata liikkua..

 

[AP]

Sä kirjoitat aina niin viisaasti(ja missä mun hymiöt on?)Jos löytyis sinunlaisesi psykologi,oisin heti valmis..Mut en mä tiedä..ehkä voisin koittaa hakea parempaa(varmasti niitä löytyy)kuin se yks ja ainut kokemus silloin n.11vuotta sitten..Päiväkirjaa pidin lapsena ja nuorena joka päivä,kunnes siihen kajottiin..:/

Mä luulen, että mä en jaksaisi työskennellä psykologina, koska kuuntelemisesta ja asioiden miettimisestä multa katoaisi aitous, jos sitä tekisi työkseen. Siihen tulisi ajan mittaan väkisinkin sellainen "pakon maku" ja silloin olisi ihan sama, puhuuko mulle vai hattaralle.

Oisko sulla nyt mahdollisuus kirjoittaa päiväkirjaa? Vaikka tietokoneella muistitikulle, jota kannat lompakossasi?

Mä näin Jenkeissä yhdessä kirjakaupassa tosi nätin kirjan, johon oli tarkoitus joka päivä kirjoittaa vain hyviä asioita. Nyt harmittaa, etten sitä ostanut. Tosin saman asian ajaisi kyllä vaikka Tiimarivihko. Mutta musta sen kirjan idea oli aika hyvä. Koska oikeasti jokaisessa päivässä on jotain hyvää, kun oikein tarkkaan miettii. Jos ei muuta niin ainakin niinkuin siinä yhdessä mainoksessa "tänään ei sada ollenkaan niin paljon kuin eilen". Pitäisi vaan osata aina löytää ne päivän hyvät asiat, vaikka päivää varjostaisikin kymmenen pieleen mennyttä asiaa.

Soot ihana ihminen,mä oon sanonu tän täälä ennenkin.Nyt vaan harmaana.Mut tiedän et sullakin on ollut ja on varmasti vieläkin vaikeita aikoja.Silti sä jaksat ja osaat piristää täälä muita.*hug*Sinunlaisia ihmisiä tarttis tähän maailmaan paljon enemmän.Ehkä voisin yrittää sitä päväkirjaa,ei tiimarivihkoa vaan jotain perinteistä..Eikä muistitikulle..Kyllä pk:ta pitää kirjottaa käsin..

 

[Keittiönoita]

Soot ihana ihminen,mä oon sanonu tän täälä ennenkin.Nyt vaan harmaana.Mut tiedän et sullakin on ollut ja on varmasti vieläkin vaikeita aikoja.Silti sä jaksat ja osaat piristää täälä muita.*hug*Sinunlaisia ihmisiä tarttis tähän maailmaan paljon enemmän.Ehkä voisin yrittää sitä päväkirjaa,ei tiimarivihkoa vaan jotain perinteistä..Eikä muistitikulle..Kyllä pk:ta pitää osata liikkua..

:hug: Kokeile sitä päiväkirjaa =) Mutta nyt mä painelen katsomaan telkkaria, alkaa Yhdestoista hetki. Huomiseen :wave:

 

[AP]

Soot ihana ihminen,mä oon sanonu tän täälä ennenkin.Nyt vaan harmaana.Mut tiedän et sullakin on ollut ja on varmasti vieläkin vaikeita aikoja.Silti sä jaksat ja osaat piristää täälä muita.*hug*Sinunlaisia ihmisiä tarttis tähän maailmaan paljon enemmän.Ehkä voisin yrittää sitä päväkirjaa,ei tiimarivihkoa vaan jotain perinteistä..Eikä muistitikulle..Kyllä pk:ta pitää osata liikkua..

:hug: Kokeile sitä päiväkirjaa =) Mutta nyt mä painelen katsomaan telkkaria, alkaa Yhdestoista hetki. Huomiseen :wave:

Jeps,mä lähden nukkuun.Öitä ja huomiseen!

 

[piupiu]

ehkä se on klisee mutta joillekin ihmisille, ehkä mulle ainoo syy jatkaa. Mun äiti on tehnyt itsemurhan ja jälleen on taas vaikeeta ku on molempien synttärit tulossa. Mut ehkä se äiti on tuolla jossain mun suojelusenkelinä :saint: Sinne ammattiauttajalle saa mennä ja pitäis mennä sillon kun tuntuu ettei jaksa. Oon muuten ite hakemas psykologin koulutukseen, pitäkää peukkuja että pääsen Pidetäänhä pää pystys?