Onko itsemurha itsekäskin teko...?

[Annu]

Minusta tuo on niin kaksipiippuinen juttu. Toki se on itsekästä siinä mielessä, että haluaa lopettaa omat kärsimykset, eikä ota huomioon sitä, miten muut kärsivät teon jälkeen. Itsemurhaajan lapset, vanhemmat, puoliso, ystävät jne, jos niitä on.

Toisaalta jos on umpikujassa niin kuka asianomaista voi alkaa syytellä. Se ei ole helppo teko!

Mielestäni elämässä tulee eteen mustia hetkiä, jolloin tuntuu, että mitään ei ole enää tehtävissä. Uskon silti, että jossain vaiheessa tilanne alkaa helpottaa kunhan vain antaa elämälle mahdollisuuden.

Voimia!

entä jos niitä ystäviä eikä puolisoa enää ole?

Elämä on vielä vaikeampaa, mutta jos sisimmässään uskoo siihen, että elämällä on vielä jotain annettavaa ja elää päivän kerrallaan niin asiat järjestyy.

Jos ystäviä ei enää ole ja niitä on joskus ollut, niin kukaan tuskin lyö luuria korvaan, jos soitaa ja kysyy kuulumisia. Alkaa siis ottaa yhteyttä ihmisiin. Ehkä naivi kommentti sellaisen korvissa, jonka elämä on tällä hetkellä mustaa ja pelkkään hengittämiseen kuluu kaikki energia. Mutta uskon elämään.

 

[Cassyput]

Ajattele niitä lapsia. He ovat loppuelämänsä ihmisiä, joiden äiti tappoi itsensä.

 

[Madicken04]

Kysyt miksi jotkut kärsivät enemmän kuin muut?
Ei sellaista ihmistä ole olemassakaan joka ei kärsisi. Kaikilla on joitain murheita jotka jokainen kokee omalla tavallaan.
Se murhe joka näyttää ulkopuolisesta aivan mitättömältä on sen kokeneelle ihmiselle täysin musertava. Mutta yhdessä murheista selvitään. Kukaan ei pysty niitä kantamaan yksin ja siksi on hyvä, että apua niiden kantamiseen löytyy jokaiselle.

No juu, jokainenhan kokee asiat omalla tavallaan mutta kyllä näkisin silti että jotkut surut ovat jo itsearvoltaan suurempia kuin toiset vaikka kumpikin tuntuisi kantajalleen ylivoimaiselta.

Varmaan jokainen lapsensa haudannut äiti mielummin itkisi vaikka pilalle menneen kampauksen vuoksi, vaikka saisi kuulla surun ja pettymyksen olevan yhtä pohjaton. :/

 

[Anne]

Pystytkö kertomaan siitä.
Ei mitään seikkaperäistä selostusta jos et halua vaan suunnilleen mistä on kysymys.

Joskus asia tuntuu itsestä mielettömän suurelta kun sitä miettii ja kertomalla muille huomaa muiden reaktioista, että se asia ei ollutkaan niin suuri kuin itse ajatteli

Hmm... en oikeastaan voi kertoa. En usko että ymmärrät. Mutta menetin mieheni, sekä isäni ja siskoni.

Olen pahoillani. Suuri hali sinulle.
En voi edes sanoa että tietäisin mitä tunnet nyt surusi keskellä, mutta toivon sinulle mielettömästi voimia, että jaksat hakea apua surutyöhösi.

 

[minä]

Itsemurha on lopullinen ratkaisu väliaikaisiin ongelmiin. Mikään ongelma ei lopullinen, mutta itsemurha on.

Ja minun vastaus on kyllä. Kyseessä on itsekäs teko, sillä vaikka sinusta ei tällä hetkellä siltä tunnu, niin omaisten suru on pohjaton, mikäli itsesi tappaisit.

Voimia sinulle!

Miksi pitää ajatella muiden surua ohi omansa? Mikä itsemurhaa harkitsevan surussa on vähemmän tärkeää kuin siinä omaisen surussa?

Jokainen suru on tärkeää. Ja mikään suru ei ole lopullinen, mutta itsemurha on. Itsekkään siitä tekee se, että tietoisesti silloin toisille surua tuottaa.

 

[Annu]

Pystytkö kertomaan siitä.
Ei mitään seikkaperäistä selostusta jos et halua vaan suunnilleen mistä on kysymys.

Joskus asia tuntuu itsestä mielettömän suurelta kun sitä miettii ja kertomalla muille huomaa muiden reaktioista, että se asia ei ollutkaan niin suuri kuin itse ajatteli

Hmm... en oikeastaan voi kertoa. En usko että ymmärrät. Mutta menetin mieheni, sekä isäni ja siskoni.

Kamalaa ! Jaksat vain aina huomiseen ja jonain päivänä huomaat, että elämä on helpompaa!! Voimia!

 

[Madicken04]

Pystytkö kertomaan siitä.
Ei mitään seikkaperäistä selostusta jos et halua vaan suunnilleen mistä on kysymys.

Joskus asia tuntuu itsestä mielettömän suurelta kun sitä miettii ja kertomalla muille huomaa muiden reaktioista, että se asia ei ollutkaan niin suuri kuin itse ajatteli

Hmm... en oikeastaan voi kertoa. En usko että ymmärrät. Mutta menetin mieheni, sekä isäni ja siskoni.

Menetitkö heidät lopullisesti (=kuolemalle) vai jonkun riidan tms takia?

Entä jäikö sinulle jäljelle ketään muuta? Äitiä, lapsia, muita sisaruksia, ystäviä jne?

 

[min]

Itsemurha on lopullinen ratkaisu väliaikaisiin ongelmiin. Mikään ongelma ei lopullinen, mutta itsemurha on.

Ja minun vastaus on kyllä. Kyseessä on itsekäs teko, sillä vaikka sinusta ei tällä hetkellä siltä tunnu, niin omaisten suru on pohjaton, mikäli itsesi tappaisit.

Voimia sinulle!

Miksi pitää ajatella muiden surua ohi omansa? Mikä itsemurhaa harkitsevan surussa on vähemmän tärkeää kuin siinä omaisen surussa?

Ei kai niitä suruja voi lähteä vertailemaan. Itse olen sitä mieltä että itsemurha on ennenkaikkea epätoivoinen teko ja tuskin kukaan itsemurhaaja on loppuun asti osannut kuvitella sitä suunnatonta surua ja syyllisyyttä jonka jälkeensä jättää. puhumattakaan vaarallisesta ratkaisumallista,etenkin nuoremmille...

 

[läheltä seurannut]

Minä olisin syvästi loukkaantunut (suuren surun keskellä), jos joku läheinen tekisi itsemurhan pyytämättä ensin apua multa/ muilta läheisiltä.

Olen myös elänyt suuressa epavarmuudessa/ ahdistuksessa, kun olen joutunut pelkäämään, milloin lähellä elävä ihminen viimein onnistuu itsariyrityksessään. Onneksi nyt eletään tasapainoista hetkeä.

Itsekästä tai ei, mutta ei ainakaan keino pyytää apua!!! Sä voit onnistuakin siinä, eikä sitten enää ole mitään. Sua ei sitten enää ole.

Aina löytyy toinenkin vaihtoehto!

 

[vieras]

Pystytkö kertomaan siitä.
Ei mitään seikkaperäistä selostusta jos et halua vaan suunnilleen mistä on kysymys.

Joskus asia tuntuu itsestä mielettömän suurelta kun sitä miettii ja kertomalla muille huomaa muiden reaktioista, että se asia ei ollutkaan niin suuri kuin itse ajatteli

Hmm... en oikeastaan voi kertoa. En usko että ymmärrät. Mutta menetin mieheni, sekä isäni ja siskoni.

Menetitkö heidät lopullisesti (=kuolemalle) vai jonkun riidan tms takia?

Entä jäikö sinulle jäljelle ketään muuta? Äitiä, lapsia, muita sisaruksia, ystäviä jne?

En kuolemalle, vaan muuten. Mutta isän ja siskon menettäminen tuolla tavalla on pahempaakin kuin kuolema. Kuolema olisi "järjellinen" syy, tuo toinen ei ole, en koskaan ymmärrä sitä.
Ja kyse ei ole riidasta, ei todellakaan.
Miehen menetin eron takia, hän oli elänyt kaksoiselämää viimeiset viisi vuotta ja sain siitä nyt syksyllä tietää.
Lapsia mulla on kolme.

 

[mie]

minusta itsemurha ei ole ratkaisu vaikka suru ja ahdistus olisi kuinka suuri, vaan se on säälittävä, epätoivoinen ja todella itsekäs teko. Kyllä apua ja voimia aina jostain saa,ennemmin tai myöhemmin. Jos luulee/tietää lasten kärsivän vanhemman kanssa joka ei jaksa ja meinaa että lapsille olisi parempi olla ilman vanhempaa, on huomattavasti parempiakin vaihtoehtoja järjestää asia. Voi vaikka itse ottaa yhteyttä esim. lastensuojeluun tai mll:ään ja pyytää ottamaan lapset huostaa, kunnes on saanut itsensä kuntoon ja hankkii itselleen apua.

Tunne ihmisen joka kerran yritti "päästä vähällä" ja tappaa itsensä, onneksi ei siinä onnistunut. Nyt vuosia myöhemmin hän on onnellisen tytön äiti ja varmasti onnellinen ja kiitollinen pelastuneesta hengestää, vaikka tuolloin tuntui ettei mikään ole enään elämisen arvoista.

 

[auryn]

jos on lapsia niin silloin itsemurha on sairas teko....jättää nyt omat lapset suremaan :/

Juu, ja kun suru ei ole ainoa mitä lapsille jää. Epävarmuus, itsetunto-ongelmat, masennus... Multa ei löydy ymmärrystä itsemurhan tehneille :|

 

[lumihiutale82]

Pystytkö kertomaan siitä.
Ei mitään seikkaperäistä selostusta jos et halua vaan suunnilleen mistä on kysymys.

Joskus asia tuntuu itsestä mielettömän suurelta kun sitä miettii ja kertomalla muille huomaa muiden reaktioista, että se asia ei ollutkaan niin suuri kuin itse ajatteli

Hmm... en oikeastaan voi kertoa. En usko että ymmärrät. Mutta menetin mieheni, sekä isäni ja siskoni.

Menetitkö heidät lopullisesti (=kuolemalle) vai jonkun riidan tms takia?

Entä jäikö sinulle jäljelle ketään muuta? Äitiä, lapsia, muita sisaruksia, ystäviä jne?

En kuolemalle, vaan muuten. Mutta isän ja siskon menettäminen tuolla tavalla on pahempaakin kuin kuolema. Kuolema olisi "järjellinen" syy, tuo toinen ei ole, en koskaan ymmärrä sitä.
Ja kyse ei ole riidasta, ei todellakaan.
Miehen menetin eron takia, hän oli elänyt kaksoiselämää viimeiset viisi vuotta ja sain siitä nyt syksyllä tietää.
Lapsia mulla on kolme.

minulle kävi kolme vuotta sitten samalla tavalla.....odotin kuopusta ja mies ilmoitti kuin salama kirkkaalta taivaalta ettei halua jatkaa kanssani...sain samalla tietää että mies seurusteli parhaan ystävani kanssa..molemmat siis pettivät minut.menetin monta ihmistä siinä...olin hajalla pitkän aikaa...vuosi sitten alkoi vasta tuntumaan että olen päässyt asian yli..tosin vieläkin meinaa itku tulla kun muistelen sitä aikaa.

voimia :hug:

 

[Madicken04]

Pystytkö kertomaan siitä.
Ei mitään seikkaperäistä selostusta jos et halua vaan suunnilleen mistä on kysymys.

Joskus asia tuntuu itsestä mielettömän suurelta kun sitä miettii ja kertomalla muille huomaa muiden reaktioista, että se asia ei ollutkaan niin suuri kuin itse ajatteli

Hmm... en oikeastaan voi kertoa. En usko että ymmärrät. Mutta menetin mieheni, sekä isäni ja siskoni.

Menetitkö heidät lopullisesti (=kuolemalle) vai jonkun riidan tms takia?

Entä jäikö sinulle jäljelle ketään muuta? Äitiä, lapsia, muita sisaruksia, ystäviä jne?

En kuolemalle, vaan muuten. Mutta isän ja siskon menettäminen tuolla tavalla on pahempaakin kuin kuolema. Kuolema olisi "järjellinen" syy, tuo toinen ei ole, en koskaan ymmärrä sitä.
Ja kyse ei ole riidasta, ei todellakaan.
Miehen menetin eron takia, hän oli elänyt kaksoiselämää viimeiset viisi vuotta ja sain siitä nyt syksyllä tietää.
Lapsia mulla on kolme.

Olen pahoillani menetyksistäsi. :hug:

Onko mahdollista saada isä ja sisko takaisin vielä joskus? En tiedä millä lailla heidät menetit, joten vaikea verrata. Itse menetin pikkuveljeni kuolemalle (juuri itsemurhan kautta) ja vielä 1,5v myöhemmin sattuu joka päivä. En oikein osaa edes kuvitella minkälainen menettäminen tuntuisi paremmalle. :/

Sinulla on kuitenkin kolme lasta olemassa, oletko ajatellut asiaa heidän kannaltaan? He ovat mitä ilmeisimmin menettäneet nyt isoisänsä ja tätinsä eikä heillä taida mummoakaan olla... Oletko varma että isänsä ja tämän uusi puoliso ottaisi heidät avosylein kotiinsa, eikä lapsilla olisi mitään tätä järjestelyä vastaan? He kuitenkin tarvitsevat todella paljon tukea ja rakkautta osakseen jotta pystyisivät jollain lailla edes käsittelemään noin kammottavan asian kuin äidin itsemurhan.

 

[Black Diamond]

jos on lapsia niin silloin itsemurha on sairas teko....jättää nyt omat lapset suremaan :/

Siinä tilanteessa ei enää tajuta tuota puolta.

 

[lumihiutale82]

jos on lapsia niin silloin itsemurha on sairas teko....jättää nyt omat lapset suremaan :/

Siinä tilanteessa ei enää tajuta tuota puolta.

itse ainakin tajusin.....

 

[vierasap]

Pystytkö kertomaan siitä.
Ei mitään seikkaperäistä selostusta jos et halua vaan suunnilleen mistä on kysymys.

Joskus asia tuntuu itsestä mielettömän suurelta kun sitä miettii ja kertomalla muille huomaa muiden reaktioista, että se asia ei ollutkaan niin suuri kuin itse ajatteli

Hmm... en oikeastaan voi kertoa. En usko että ymmärrät. Mutta menetin mieheni, sekä isäni ja siskoni.

Menetitkö heidät lopullisesti (=kuolemalle) vai jonkun riidan tms takia?

Entä jäikö sinulle jäljelle ketään muuta? Äitiä, lapsia, muita sisaruksia, ystäviä jne?

En kuolemalle, vaan muuten. Mutta isän ja siskon menettäminen tuolla tavalla on pahempaakin kuin kuolema. Kuolema olisi "järjellinen" syy, tuo toinen ei ole, en koskaan ymmärrä sitä.
Ja kyse ei ole riidasta, ei todellakaan.
Miehen menetin eron takia, hän oli elänyt kaksoiselämää viimeiset viisi vuotta ja sain siitä nyt syksyllä tietää.
Lapsia mulla on kolme.

Olen pahoillani menetyksistäsi. :hug:

Onko mahdollista saada isä ja sisko takaisin vielä joskus? En tiedä millä lailla heidät menetit, joten vaikea verrata. Itse menetin pikkuveljeni kuolemalle (juuri itsemurhan kautta) ja vielä 1,5v myöhemmin sattuu joka päivä. En oikein osaa edes kuvitella minkälainen menettäminen tuntuisi paremmalle. :/

Sinulla on kuitenkin kolme lasta olemassa, oletko ajatellut asiaa heidän kannaltaan? He ovat mitä ilmeisimmin menettäneet nyt isoisänsä ja tätinsä eikä heillä taida mummoakaan olla... Oletko varma että isänsä ja tämän uusi puoliso ottaisi heidät avosylein kotiinsa, eikä lapsilla olisi mitään tätä järjestelyä vastaan? He kuitenkin tarvitsevat todella paljon tukea ja rakkautta osakseen jotta pystyisivät jollain lailla edes käsittelemään noin kammottavan asian kuin äidin itsemurhan.

Miten sitten kerron heille, ettei pappa halua nähdä heitä enää, koska pappa uskoo että me kaikki kuolemme maailmanlopussa?

 

[mie]

Pystytkö kertomaan siitä.
Ei mitään seikkaperäistä selostusta jos et halua vaan suunnilleen mistä on kysymys.

Joskus asia tuntuu itsestä mielettömän suurelta kun sitä miettii ja kertomalla muille huomaa muiden reaktioista, että se asia ei ollutkaan niin suuri kuin itse ajatteli

Hmm... en oikeastaan voi kertoa. En usko että ymmärrät. Mutta menetin mieheni, sekä isäni ja siskoni.

Menetitkö heidät lopullisesti (=kuolemalle) vai jonkun riidan tms takia?

Entä jäikö sinulle jäljelle ketään muuta? Äitiä, lapsia, muita sisaruksia, ystäviä jne?

En kuolemalle, vaan muuten. Mutta isän ja siskon menettäminen tuolla tavalla on pahempaakin kuin kuolema. Kuolema olisi "järjellinen" syy, tuo toinen ei ole, en koskaan ymmärrä sitä.
Ja kyse ei ole riidasta, ei todellakaan.
Miehen menetin eron takia, hän oli elänyt kaksoiselämää viimeiset viisi vuotta ja sain siitä nyt syksyllä tietää.
Lapsia mulla on kolme.

Olen pahoillani menetyksistäsi. :hug:

Onko mahdollista saada isä ja sisko takaisin vielä joskus? En tiedä millä lailla heidät menetit, joten vaikea verrata. Itse menetin pikkuveljeni kuolemalle (juuri itsemurhan kautta) ja vielä 1,5v myöhemmin sattuu joka päivä. En oikein osaa edes kuvitella minkälainen menettäminen tuntuisi paremmalle. :/

Sinulla on kuitenkin kolme lasta olemassa, oletko ajatellut asiaa heidän kannaltaan? He ovat mitä ilmeisimmin menettäneet nyt isoisänsä ja tätinsä eikä heillä taida mummoakaan olla... Oletko varma että isänsä ja tämän uusi puoliso ottaisi heidät avosylein kotiinsa, eikä lapsilla olisi mitään tätä järjestelyä vastaan? He kuitenkin tarvitsevat todella paljon tukea ja rakkautta osakseen jotta pystyisivät jollain lailla edes käsittelemään noin kammottavan asian kuin äidin itsemurhan.

Miten sitten kerron heille, ettei pappa halua nähdä heitä enää, koska pappa uskoo että me kaikki kuolemme maailmanlopussa?

Kerro vaikka että papalla on omia ongelmia (aikusten ongelmia) eikä hän pysty heitä tapaamaan ennen kuin on ongelmat saanut selvitettyä. Asiaa ei tarvitse sen yksityiskohtaisemmin selittää.

 

[vierasap]

Pystytkö kertomaan siitä.
Ei mitään seikkaperäistä selostusta jos et halua vaan suunnilleen mistä on kysymys.

Joskus asia tuntuu itsestä mielettömän suurelta kun sitä miettii ja kertomalla muille huomaa muiden reaktioista, että se asia ei ollutkaan niin suuri kuin itse ajatteli

Hmm... en oikeastaan voi kertoa. En usko että ymmärrät. Mutta menetin mieheni, sekä isäni ja siskoni.

Menetitkö heidät lopullisesti (=kuolemalle) vai jonkun riidan tms takia?

Entä jäikö sinulle jäljelle ketään muuta? Äitiä, lapsia, muita sisaruksia, ystäviä jne?

En kuolemalle, vaan muuten. Mutta isän ja siskon menettäminen tuolla tavalla on pahempaakin kuin kuolema. Kuolema olisi "järjellinen" syy, tuo toinen ei ole, en koskaan ymmärrä sitä.
Ja kyse ei ole riidasta, ei todellakaan.
Miehen menetin eron takia, hän oli elänyt kaksoiselämää viimeiset viisi vuotta ja sain siitä nyt syksyllä tietää.
Lapsia mulla on kolme.

Olen pahoillani menetyksistäsi. :hug:

Onko mahdollista saada isä ja sisko takaisin vielä joskus? En tiedä millä lailla heidät menetit, joten vaikea verrata. Itse menetin pikkuveljeni kuolemalle (juuri itsemurhan kautta) ja vielä 1,5v myöhemmin sattuu joka päivä. En oikein osaa edes kuvitella minkälainen menettäminen tuntuisi paremmalle. :/

Sinulla on kuitenkin kolme lasta olemassa, oletko ajatellut asiaa heidän kannaltaan? He ovat mitä ilmeisimmin menettäneet nyt isoisänsä ja tätinsä eikä heillä taida mummoakaan olla... Oletko varma että isänsä ja tämän uusi puoliso ottaisi heidät avosylein kotiinsa, eikä lapsilla olisi mitään tätä järjestelyä vastaan? He kuitenkin tarvitsevat todella paljon tukea ja rakkautta osakseen jotta pystyisivät jollain lailla edes käsittelemään noin kammottavan asian kuin äidin itsemurhan.

Miten sitten kerron heille, ettei pappa halua nähdä heitä enää, koska pappa uskoo että me kaikki kuolemme maailmanlopussa?

Kerro vaikka että papalla on omia ongelmia (aikusten ongelmia) eikä hän pysty heitä tapaamaan ennen kuin on ongelmat saanut selvitettyä. Asiaa ei tarvitse sen yksityiskohtaisemmin selittää.

Luuletko, ettei ne ihmettele kun ei koskaan todellakaan enää nähdä? Pitääkö lapsilta salata tuollainen, jos ne niistä koulusurmistakin tietää???

 

[Madicken04]

Pystytkö kertomaan siitä.
Ei mitään seikkaperäistä selostusta jos et halua vaan suunnilleen mistä on kysymys.

Joskus asia tuntuu itsestä mielettömän suurelta kun sitä miettii ja kertomalla muille huomaa muiden reaktioista, että se asia ei ollutkaan niin suuri kuin itse ajatteli

Hmm... en oikeastaan voi kertoa. En usko että ymmärrät. Mutta menetin mieheni, sekä isäni ja siskoni.

Menetitkö heidät lopullisesti (=kuolemalle) vai jonkun riidan tms takia?

Entä jäikö sinulle jäljelle ketään muuta? Äitiä, lapsia, muita sisaruksia, ystäviä jne?

En kuolemalle, vaan muuten. Mutta isän ja siskon menettäminen tuolla tavalla on pahempaakin kuin kuolema. Kuolema olisi "järjellinen" syy, tuo toinen ei ole, en koskaan ymmärrä sitä.
Ja kyse ei ole riidasta, ei todellakaan.
Miehen menetin eron takia, hän oli elänyt kaksoiselämää viimeiset viisi vuotta ja sain siitä nyt syksyllä tietää.
Lapsia mulla on kolme.

Olen pahoillani menetyksistäsi. :hug:

Onko mahdollista saada isä ja sisko takaisin vielä joskus? En tiedä millä lailla heidät menetit, joten vaikea verrata. Itse menetin pikkuveljeni kuolemalle (juuri itsemurhan kautta) ja vielä 1,5v myöhemmin sattuu joka päivä. En oikein osaa edes kuvitella minkälainen menettäminen tuntuisi paremmalle. :/

Sinulla on kuitenkin kolme lasta olemassa, oletko ajatellut asiaa heidän kannaltaan? He ovat mitä ilmeisimmin menettäneet nyt isoisänsä ja tätinsä eikä heillä taida mummoakaan olla... Oletko varma että isänsä ja tämän uusi puoliso ottaisi heidät avosylein kotiinsa, eikä lapsilla olisi mitään tätä järjestelyä vastaan? He kuitenkin tarvitsevat todella paljon tukea ja rakkautta osakseen jotta pystyisivät jollain lailla edes käsittelemään noin kammottavan asian kuin äidin itsemurhan.

Miten sitten kerron heille, ettei pappa halua nähdä heitä enää, koska pappa uskoo että me kaikki kuolemme maailmanlopussa?

:/ No jos vaikka sanot että pappalla on nyt vähän omia kiireitä eikä hän oikein jaksa pitää yhetyksiä. Paha näitä on toisen aikuisen typeryyksiä lapsille selitellä. :hug:

Mutta olisiko lastesi sitten helpompi kuulla selitykset noista ja lisäksi äidin itsemurhasta isältään? Miten muuten luulet miehen uuden naisen suhtautuvan siihen että lapset muuttaisivat heille? Pystyisikö hän osoittamaan heille sitä samaa rakkautta mitä lapset jäävät kaipaamaan äidiltään?

 

[Samoyed]

On kyllä todella narsistista |O

 

[Madicken04]

Kerro vaikka että papalla on omia ongelmia (aikusten ongelmia) eikä hän pysty heitä tapaamaan ennen kuin on ongelmat saanut selvitettyä. Asiaa ei tarvitse sen yksityiskohtaisemmin selittää.

Luuletko, ettei ne ihmettele kun ei koskaan todellakaan enää nähdä? Pitääkö lapsilta salata tuollainen, jos ne niistä koulusurmistakin tietää???

Mutta itsemurhan myötä lapsillasi olisi kestettävän papan totuuden lisäksi totuus äitinsä tahallisesta kuolemasta. Luuletko tosissaan että se helpottaisi heidän tilannettaan?

(jos haluat niin voit toki kertoa lapsille papasta vaikka tuon oikean totuuden, mitä se nyt sitten ikinä sisällään pitääkään. parempi sekin kuin äidin menettäminen)

 

[No just juu]

Pystytkö kertomaan siitä.
Ei mitään seikkaperäistä selostusta jos et halua vaan suunnilleen mistä on kysymys.

Joskus asia tuntuu itsestä mielettömän suurelta kun sitä miettii ja kertomalla muille huomaa muiden reaktioista, että se asia ei ollutkaan niin suuri kuin itse ajatteli

Hmm... en oikeastaan voi kertoa. En usko että ymmärrät. Mutta menetin mieheni, sekä isäni ja siskoni.

Menetitkö heidät lopullisesti (=kuolemalle) vai jonkun riidan tms takia?

Entä jäikö sinulle jäljelle ketään muuta? Äitiä, lapsia, muita sisaruksia, ystäviä jne?

En kuolemalle, vaan muuten. Mutta isän ja siskon menettäminen tuolla tavalla on pahempaakin kuin kuolema. Kuolema olisi "järjellinen" syy, tuo toinen ei ole, en koskaan ymmärrä sitä.
Ja kyse ei ole riidasta, ei todellakaan.
Miehen menetin eron takia, hän oli elänyt kaksoiselämää viimeiset viisi vuotta ja sain siitä nyt syksyllä tietää.
Lapsia mulla on kolme.

Jos toinen valitsee uskon ja sinä et niin minkä sinä sille mahdat? siltähän tuo nyt vaikuttaa että näin on käynyt. Miehiä menee ja tulee, so what? Pienestä se on elämä kiinni jos näin vähistä pitää alkaa itseltään henkeä ottaa... Itsekästä on, todella! Hanki keskusteluapua MTTstä ja tule järkiisi.

 

[mie]

Kerro vaikka että papalla on omia ongelmia (aikusten ongelmia) eikä hän pysty heitä tapaamaan ennen kuin on ongelmat saanut selvitettyä. Asiaa ei tarvitse sen yksityiskohtaisemmin selittää.

Luuletko, ettei ne ihmettele kun ei koskaan todellakaan enää nähdä? Pitääkö lapsilta salata tuollainen, jos ne niistä koulusurmistakin tietää???

Varmasti ihmettelevätkin, mutta totuus on se että papalla on ongelmia jotka hänen pitää itse ensin selvittää, se on totuus. Turha lapsia on maailmanlopulla pelotella.
Jos et itse osaa asiaa heille selvittää pyydä apua.

 

[vieras]

ok, uskotaan että sulla on vaikeaa. mutta niin kauan kuin ihmisellä on lapset, kuuluu hietä ajatella ensisijaisesti. Eli millälailla uskot lastesi tilanteen helpottuvan nykyisestä itsemurhasi jälkeen??