Miksi yrität juuri nyt?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja helena
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

helena

Vieras
Eikös nykyään mene niin, että lapsia ei noin vain tule ehkäisyn vuoksi, vaan päätös alkaa yrittää lasta täytyy tehdä joko jättämällä ehkäisy pois tai muuten vaan.

Miksi olet alkanut kumppanisi kanssa yrittää lasta juuri nyt? Millainen elämäntilanne on sinusta hyvä, miten olet perustellut sen itsellesi? Oletko liian nuori/vanha, tai miksi juuri hyvän ikäinen?

Mitkä ovat sinusta vähimmäisvaatimukset siihen, että lasta voi ylipäänsä alkaa yrittää?

Kiitos jos avaat oman elämäntilanteesi, näitä asioita pohdiskellessa...


 
tää on tällänen kumma olotila kun vaan huomaa yhtäkkiä haluavansa tulla äidiksi ja ottaa vastuuta toisesta elämästä. olen 20-vuotias ja kohta 2 vuotta ollut naimisissa.. jotenkin on vaan ruvennu kaipaan sellasta "oikeeta perhettä" missä on vanhemmat ja lapsi/lapsia.. ei toi koira kauaa auta tähän vauvakuumeeseen!! :)
 
Minäkin olen 22w ja lasta on yritetty jo yli vuosi. Lapset täytyy tehdä nuorena jos haluaa. Ja eihän sitä tiedä vaikka saisin vasta kolme kymmipsenä kun ei millään onnistu:(Vakkari duuni ja kihloissa ollaan ja omistus asunto:)
 
Minä taas kuulun tähän porukkaan joka aloittaa yrityksen vähän vanhempana (31 v.) ja joka on sitä mieltä ettei lapsia todellakaan tarvitse tehdä nuorena!!! Nuorena saattaa jaksaa hieman paremmin ja onnistumisprosenttikin on varmaan hieman parempi mutta on niitä hyviä puolia yrityksen aloittamisella vanhempanakin. Itse koen saaneeni juosta baareissa tarpeeksi, vihdoinkin, olen löytänyt elämänkumppanini vasta 26-vuotiaana ja yhteensopivuutta kokeiltu viitisen vuotta, vakkarityö ja omakotitalo tuovat vakautta ja turvaa uuteen elämäntilanteeseen, kaikennäköisten kokemusten jälkeen olemme todella valmiita omiin pienokaisiin. Itse olisin voinut aloittaa raskaaksi tulemisen parisen vuotta sitten mutta miehellä on kestänyt hiukan pidempään kypsyä siihen. Nyt on molemmat juostu "menomme" ja olemme molemmat valmiita antamaan kaikkemme tuleville lapsillemme. Nyt sitten vaan pupuillaan ja toivotaan parasta!
 
Edellinen kirjoitus oli kuin omani, siksi melkein matkin myös nimimerkkiä ;). Eli 25 vuotiaana löysin mieheni, ja halusimme ensin elellä kahdestaan. Tutustella ja katsella että onko tässä se kenen kanssa haluaa elellä pidempäänkin. Nyt molemmilla on vakityö, asunto on ostettu (sitä toki vielä maksellaan) ja perushankinnat muutenkin olemassa..ja ennen kaikkea todellakin odotetaan perheenlisäystä innokkaasti. Juuri nyt. Ikä ei haittaa, tunnen olevani juuri sopivassa iässä, 31-vuotiaana. Ja olen muuten raskaana :).
 
- Vakiintunut elämäntilanne (hyvä parisuhde, jo vuosia yhdessä, molemmilla vakituiset työpaikat)
- Molemmat haluavat lapsia
- Endodiagnoosini vaikutti yrityksen aloituksen ajankohtaan
 
Ensimmäinen tuli ihanana yllätyksenä ja nyt on luontevaa hommata kaveri. Elämäntilanne ei ole päälisin puolin mitenkään valmis (opiskellaan vielä jonkin aikaa, ym.) mutta eipä tuo ole mukavaa perhe-elämää ensimmäisenkään kanssa haitannut. Elämää eletään lapsen kanssa näistä lähtökohdista, ei siis varsinaisesti lasta varten...toivottavasti ymmärrätte pointtini niin kuin sen tarkoitan. :)
 
Elämä ei aina mene käsikirjoituksen mukaisesti, vaikka nuorena niin haaveileekin, kaksi lasta pienellä ikäerolla, omakotitalo, koira jne... täällä yksi -65 syntynyt vauvahaaveilija, yritystä jo kolme vuotta, hoitojakin mukana, mutta tulosta emme ole saaneet, mutta ihan en ole luovuttamisen ajatukseen sopeutunutkaan, ainakaan vielä, totuus kuitenkin on, että elämäntilanteet voivat olla ihmisillä kovin erilaisia, kaikki eivät syystä tai toisesta saa lapsia nuorena, tai eivät halua niitä silloin vielä, tai mitä tahansa, mikä ikä on toiselle hyvä, ei välttämättä käy toiselle, toivotan onnea ja plussasäteitä kuitenkin kaikille vauvahaaveilijoille, olkoon haaveenne sitten esikoinen tai vaikka iltatähti ;=)
 
- Hyvä elämäntilanne (hyvä parisuhde, naimisissa, vakkarityöt, oma asunto)
- Molemmat haluamme lapsia
- Olen aina ajatellut, että haluaisin lapsia suht nuorena (nyt 25 vee). Enemmän ja vähemmän TJOTtailu aloitettu vuosi sitten, ei vielä tärppiä...joten kerkeää tässä vauvahaaveilun aikana vanheta.
- Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että liikaa ei kannata suunnitella
 
Lapset eivät nuorempana olisi voineet vähempää kiinnostaa, päinvastoin raskaus joskus 20-vuotiaana olisi ollut katastrofi! Halusin bilettää, matkustella ja viettää railakasta sinkkuelämää ystävieni kanssa. Tätä kesti n. 5 vuotta. Sitten 23-vuotiaana tapasin ihanan miehen ja aloimme seurustella. Muutimme yhteen vuoden päästä ja yhteiseloa takana nyt 4 vuotta. Siinä ajassa on käyty läpi karikot, kriisit ja onnenkukkulat ja varmistuttu, että tässä on nyt se oikea. Saimme opiskelut päätökseen, vakituiset työpaikat ja ostimme omistusasunnon. Olimme saaneet elää vuosikausia itsekkäästi ja se kannatti, tuntuu, ettei ole jäänyt mitään kokematta. Annoimme luvan lapselle tulla jos on tullakseen ja tärppäsi samantien! Olen nyt 28 ja laskettuun aikaan vajaa 4 viikkoa... =) Pointtini on, älkää hyvät ihmiset hätiköikö!
 
- Hyvä elämäntilanne: Hyvä parisuhde, häät kk:n päästä, oma asunto suunnitteilla
- Molemmat haluamme lapsia
- Sopiva ikä (28v.)
- Työt tympäisee, haluaisin "luonnolliselle töistähuilivapaalle" ;)
 

Yhteistyössä