Miksi yh-äidit on niin vihattuja?

["vieras"]

[QUOTE="taina";23903173]Tämä yh vihahan lähtee Suomessa jo sota-aikojen jälkeen kun moni oli miehensä rintamalla menettäny. Luin tuossa vasta aihetta koskettavan kirjan,oli aika karua luettavaa että sota leskistä tehtiin"kauppatavaraa".
Ihmiset katsoi kieroon naisia jotka oli miehensä menettäneet rintamalla,moni oli saanu päin naamaa haukkusta jne..

Surullista että osa ei ole päässy vieläkään tuon ajan yli vaan ylen katsoo yh äitejä,joissa suurinosa on kunnollisia, enemmän niissä ydinperheissä on mätämunia kuin yh vanhemmissa.[/QUOTE]

Tämä oli mielenkiintoinen kirjoitus. Mitä tarkoittaa tuo että yh-äideistä tuli kauppatavaraa?

 

[gdn]

Mun elämän paras päätös oli pitää lapsi, kun tulin yhden illan jutusta raskaaksi ja tiesin heti kun raskaustestin tein, että minusta tulee yksinhuoltaja 23-vuotiaana. Ei kaduta tippaakaan, elämäni paras päätös kuten sanoin.

Oliko kaikkien aikojen paras päätös ikinä lapsen kannalta, tuskinpa mutta sinun kannalta luultavasti.

 

["juupajuu"]

En olis halunnut yh:ksi mut minkäs teet, kun toinen halusi perheen ja lapsia ja kun niitä oli niistä tulikin "taakka, jonka takia elämä ei ollut enää hauskaa". Sossusta en saa mitään, ex maksaa pienempää elaria kun kelasta saisin. Mutta mulla on hyvä(palkkainen) työ, kiva asunto rivitalossa, uusi auto, varaa reissata lasten kanssa ja välillä ilmankin. Lisäksi opiskelen työn ohella korkeakoulututkintoa... Että ihan näin luuseri yh täällä =D

 

[zaida]

En ymmärrä,miksi jotkut vihaavat tai katsovat alaspäin yksinhuoltajia,onneksi en ole sellaisiin ihmisiin itse törmännyt.Olen itse yh-äidin lapsi,ja voin sanoa että äidilläni oli todella raskasta 3 mukulan kanssa.Töitä painoi että sai osakkeen pidettyä ja meidät huollettua.Ei siinä paljon itselle jäänyt aikaa.Äitini on muutenkin ollut pidetty ihminen,ei ole syrjitty yksinhuoltajuuden vuoksi.On sitten aina näitä perheitä,joissa asiat on kurjasti,lapsista ei välitetä,ryypätään,käytetään kamaa,ja eletään kuin pellossa,mutta se on sitten eri asia.Ei ihmisestä tee huonompaa /parempaa se että on yksihuoltaja.Voimia ja kaikkea hyvää yh-äideille ,kun lapset kasvaa niin arki helpottaa,ja usein välit lapsiin hitsautuvat tosi läheisiksi ,ainakin minulla ja sisaruksillani on tosi lämpimät välit äitini kanssa,ja kiitän häntä usein jaksamisesta .

 

[Littledeath]

Oliko kaikkien aikojen paras päätös ikinä lapsen kannalta, tuskinpa mutta sinun kannalta luultavasti.

Kyllä yksinhuoltajien lapsetkin yleensä ihan täyspäisiä ovat

 

[SporttisMama]

Oliko kaikkien aikojen paras päätös ikinä lapsen kannalta, tuskinpa mutta sinun kannalta luultavasti.

Sinä olet kyllä ikävän kuuloinen ihminen kommenttisi perusteella! Hyvä äitiys ei välttämättä tarvitse miestä. Jos joku ei pysty aborttiin ja tietää olevansa hyvä äiti niin tottakai tämä on silloin lapsen parhaaksi! Lapsi saa hyvän elämän rakastavan äidin kanssa.

 

[Sagapaga]

En mä kyllä ole kokenut minkäänlaista vihaa itseäni kohtaan missään. Tai sitten luen huonosti ihmisiä. Mutta mä en olekaan mikään villi bilettäjä tai joka miehelle raskautuja enkä sossun vakio tt-tukiasiakas. Valitettavasti tunnen kyllä tällaisenkin yh:n ja harmittaa että just ne tyypit saa jostain syystä ilmeisesti meidät kaikki yh:t näyttämään vampeilta : /

 

[Littledeath]

Sinä olet kyllä ikävän kuuloinen ihminen kommenttisi perusteella! Hyvä äitiys ei välttämättä tarvitse miestä. Jos joku ei pysty aborttiin ja tietää olevansa hyvä äiti niin tottakai tämä on silloin lapsen parhaaksi! Lapsi saa hyvän elämän rakastavan äidin kanssa.

No niinpä. Itse en millään olisi aborttiin kyennyt. Lapsella on paljon lähipiirissä rakastavia aikuisia minun lisäkseni. Todennäköisesti tulee myös isäänsä tapaamaan/tuntemaan nyt kun isyys on dna-testillä varmistettu.

 

[dbn]

Sinä olet kyllä ikävän kuuloinen ihminen kommenttisi perusteella! Hyvä äitiys ei välttämättä tarvitse miestä. Jos joku ei pysty aborttiin ja tietää olevansa hyvä äiti niin tottakai tämä on silloin lapsen parhaaksi! Lapsi saa hyvän elämän rakastavan äidin kanssa.

En ole ikävä ihminen, olen vain elänyt lapsuuteni ilman isää ja tiedän mitä se on omakohtaisesti, sitä aukkoa sinä etkä kukaan muu pysty ikinä täyttämään vaikka jauhaisit mitä hyvänsä. Ei se tarkoita, että ihmisestä tulisi jotenkin huono tästä johtuen, voi niinkin käydä mutta sinä et luultavasti tule ikinä ymmärtämään mitä tämä tarkoittaa varsinkin pojalle kun isää ei ole.

 

[SporttisMama]

En ole ikävä ihminen, olen vain elänyt lapsuuteni ilman isää ja tiedän mitä se on omakohtaisesti, sitä aukkoa sinä etkä kukaan muu pysty ikinä täyttämään vaikka jauhaisit mitä hyvänsä. Ei se tarkoita, että ihmisestä tulisi jotenkin huono tästä johtuen, voi niinkin käydä mutta sinä et luultavasti tule ikinä ymmärtämään mitä tämä tarkoittaa varsinkin pojalle kun isää ei ole.

Luuletko etten ole itkenyt ja miettinyt poikani vuoksi kun isä ei halua tavata häntä? Mutta silti poikani elää tasapainoista ja onnellista elämää minun, puolisoni ja pikkusiskonsa kanssa. Pojan isä teki veemäisesti; oli ensimmäiset neljä vuotta pois elämästämme mutta sitten pyysi tulla mukaan kuvioihin ja viimein luotin häneen. Vuoden hän jaksoi leikkiä hyvää isää ja tapasi poikaansa säännöllisesti, kunnes tuli uusi nainen kuvioihin ja PAM tapaamiset jäivät siihen. Se oli viisivuotiaalle aikamoinen paikka... Sitä kadun että menin luottamaan isään, toista tilaisuutta hän ei saa ennenkuin poikani on sen verran iso että saa itse päättää haluaako tavata isäänsä. Puolisoni on miehen mallina pojalleni ja poikani rakastaa isäpuoltaan. Meidän elämä on ihanaa vaikkei poikani biologista isäänsä tapaakaan.

 

[SporttisMama]

No niinpä. Itse en millään olisi aborttiin kyennyt. Lapsella on paljon lähipiirissä rakastavia aikuisia minun lisäkseni. Todennäköisesti tulee myös isäänsä tapaamaan/tuntemaan nyt kun isyys on dna-testillä varmistettu.

Sun tilanne kuulostaa aikalailla samalta kuin mikä mulla oli. Meillä vaan ikävä kokemus siitä kun isä halusi tulla poikani elämään, lue aikaisempi kommenttini numero 135.

 

[dbn]

Ymmärrän, että on erilaisia tilanteita jossa isä ei vain ole mahdollinen lapsen elämässä, mutta en todellakaan ymmärrä sellaista hällä väliä asennetta jota välillä kuulee kuinka isä on täysin yhdentekevä, eikä lapsi isää tarvitse ja plää, plää. Se saa minut kiehumaan raivosta kun kuulen tälläistä paskaa.

 

[Littledeath]

Sun tilanne kuulostaa aikalailla samalta kuin mikä mulla oli. Meillä vaan ikävä kokemus siitä kun isä halusi tulla poikani elämään, lue aikaisempi kommenttini numero 135.

Joo luinkin, ja todella ikävä tapaus sun poikasi biologinen isä..

Itsehän olisin toki voinut pitää suuni kiinni ja salata isän, mutta ajattelin lapsen parasta. Välillä on tuntunut että teinkö oikein, mutta lapsellahan on oikeus isään ja haluan että lapsi tietää kuka hänen isänsä on. Annan isälle mahdollisuuden tutustua lapseensa ja olla osa tämän elämää. Jos ei halua niin en voi sitten mitään, mutta se on turha tulla sitten ruikuttamaan ja leikkimään isää kun lapsi on iso.

 

[zenn]

YH-äitejä on erilaisia, kuten muitakin ihmisiä, mutta valitettavasti huomio kiinnittyy siihen epätoivoiseen, väsyneeseen naiseen, joka ei jaksa pitää itsestään huolta, mutta käy mahdollisimman usein baareissa saadakseen edes ripauksen huomiota ja aikuisen läheisyyttä. Heistä moni saattaa kokeilla etsiä rakkautta lisääntymällä harkitsematta, toisen epäsäännöllistä elämää, elävän kanssa. Ja kierros jatkuu.

Kun taas YH-äitien toisessa laidassa ovat vahvat, itsetunnon omaavat ja itsenäiset naiset, heitä perhana ei tunnista YH-äideiksi. Heidät joutuu kategorioimaan upeiksi naisiksi.

Tämän selityksen olen ihan itse keksinyt.

 

[3.14159265358979323646264]

Itseäni oikeasti vituttaa se, että minua pidetään jotenkin ensisijaisesti YKSINHUOLTAJANA. Minä olen kaikille "vaan" YH, varsinkin kun olen nuori ja vielä toistaiseksi pienituloinen. Minä olen ihan ensisijaisesti oma itseni. Olen myös äiti. Kyllä minusta äitiys on paljon määrittelevämpi sana minulle kuin YH.

Ja sitten tosiaan luullaan, että kaikki eronneet/yksin lapsensa saaneet ovat samaa harmaata massaa. Köyhiä, tyhmiä lähiöpubiruusuja.

Googlettakaa Yhden Vanhemman Perheiden Liiton puheenjohtaja, Eija Tuominen. Hän on sellainen kauhea YH. Hän on myös kokeellisen hiukkasfysiikan tohtori. Sopiiko hän kastiin köyhä, tyhmä lähiöpubiruusu? Tai miten olis Tarja Halonen, maamme presidentti? Hänkin alhaista YH saastaa.

Älkää katsoko yhden vanhemman perheitä YH lasien kautta. Älkää miettikö, että tuo varmaan johtuu siitä ku se on sellanen yhäri. Tai niin, totta kai se tekee noin, kun sehän on yh, yh:than tekee noin. Yksinhuoltajat ovat ihmisiä. Meitä on jokaisessa sosioekonomisessa luokassa. On rikkaita, on köyhiä, on peruskoulusta hädin tuskin selvinneitä ja on niitä tohtoriksi väitelleitä. On jakorasioita ja pettäjiä, mutta on myös selibaatissa vuosikymmenen olleita. On hoikkia ja nuoria ja nättejä, on myös pulskia ja vanhoja. On uskovaisia, on ateisteja, on tummia ja vaaleita. Kaikenlaisia! Ihmisiä! Ihan tavallisia sellaisia!

Minä en ajattele, että sinä olet tossun alla ja alistettu asemaasi koska olet naimisissa/avoliitossa. Minä en ajattele, että sinulla on kaikki paremmin/huonommin kuin minulla. Minä en ajattele, että sinä olet pilalle hemmoteltu kakara. En tee oletuksia koulutustasostasi tai tuloistasi sen perusteella, oletko parisuhteessa vai et. Jos lapsesi riehuu holtittomasti leikkipuistossa, niin en heti ajattele, että miehesi on varmaan väkivaltainen.

Ethän sinäkään tee minusta tai lapsestani mitään typeriä oletuksia vaikka olenkin sinkku?

 

[Littledeath]

Ymmärrän, että on erilaisia tilanteita jossa isä ei vain ole mahdollinen lapsen elämässä, mutta en todellakaan ymmärrä sellaista hällä väliä asennetta jota välillä kuulee kuinka isä on täysin yhdentekevä, eikä lapsi isää tarvitse ja plää, plää. Se saa minut kiehumaan raivosta kun kuulen tälläistä paskaa.

Eikö se oikeastaan ole isän, eikä äidin vika? Miksi sanot että päätökseni on lapsen kannalta huono? Miksi nimenomaan minun päätökseni, miksei jonkun isän päätös siitä ettei hän halua olla lapsensa isänä?

On kyllä varmaan naisia jotka eivät halua että lapsi tapaa isäänsä tai tule edes tietämään kuka on isä. Ja varmaan siihenkin on monenlaisia syitä. Minulle kumminkin olisi tärkeää että lapsi tuntisi isänsä, mutta se ei valitettavasti ole minun käsissäni.

 

[3.14159265358979323646264]

Ymmärrän, että on erilaisia tilanteita jossa isä ei vain ole mahdollinen lapsen elämässä, mutta en todellakaan ymmärrä sellaista hällä väliä asennetta jota välillä kuulee kuinka isä on täysin yhdentekevä, eikä lapsi isää tarvitse ja plää, plää. Se saa minut kiehumaan raivosta kun kuulen tälläistä paskaa.

Sinä syytät naisia siitä, että aikuiset miehet käyttäytyvät keskenkasvuisesti....?

Jos mies jäisi yksinhuoltajaksi kolmelle pienelle lapselle eikä äiti tapaisi heitä enää ikinä koska ei tahtoisi, niin pitäisitkö miestä vastuuttomana sikana kun ei ottanut parempaa puolisoa? Vai pitäisikö kenties naista vastuuttomana lehmänä ja isää sankarina kun huolehtii lapsista hyvin ihan yksin?

 

[ghsd]

Eikö se oikeastaan ole isän, eikä äidin vika? Miksi sanot että päätökseni on lapsen kannalta huono? Miksi nimenomaan minun päätökseni, miksei jonkun isän päätös siitä ettei hän halua olla lapsensa isänä?

On kyllä varmaan naisia jotka eivät halua että lapsi tapaa isäänsä tai tule edes tietämään kuka on isä. Ja varmaan siihenkin on monenlaisia syitä. Minulle kumminkin olisi tärkeää että lapsi tuntisi isänsä, mutta se ei valitettavasti ole minun käsissäni.

Voi niitä lapsia tehdä vankemmallakin pohjalla kuin yhdenillanjutuissa, halusit lapsen ja piste, se tuleeko sen lapsen isän kanssa hommista mitään päätit heittää noppaa ja ottaa riskin sekä katsoa josko se isä tulisi mukaan lapsen elämään.

 

[gnh]

Tiedän tasan tarkkaan, että monet naiset haluavat lapsia vain itsekkäistä syistä johtuen, olen tätä touhua jo jonkin verran katsellut. Kaikki muu on ihan paskapuhetta, ei joidenkin kohdalla lapsen etu paina vaakakupissa yhtään mitään.

 

["vieras"]

Itseäni oikeasti vituttaa se, että minua pidetään jotenkin ensisijaisesti YKSINHUOLTAJANA. Minä olen kaikille "vaan" YH, varsinkin kun olen nuori ja vielä toistaiseksi pienituloinen. Minä olen ihan ensisijaisesti oma itseni. Olen myös äiti. Kyllä minusta äitiys on paljon määrittelevämpi sana minulle kuin YH.

Ja sitten tosiaan luullaan, että kaikki eronneet/yksin lapsensa saaneet ovat samaa harmaata massaa. Köyhiä, tyhmiä lähiöpubiruusuja.

Googlettakaa Yhden Vanhemman Perheiden Liiton puheenjohtaja, Eija Tuominen. Hän on sellainen kauhea YH. Hän on myös kokeellisen hiukkasfysiikan tohtori. Sopiiko hän kastiin köyhä, tyhmä lähiöpubiruusu? Tai miten olis Tarja Halonen, maamme presidentti? Hänkin alhaista YH saastaa.

Älkää katsoko yhden vanhemman perheitä YH lasien kautta. Älkää miettikö, että tuo varmaan johtuu siitä ku se on sellanen yhäri. Tai niin, totta kai se tekee noin, kun sehän on yh, yh:than tekee noin. Yksinhuoltajat ovat ihmisiä. Meitä on jokaisessa sosioekonomisessa luokassa. On rikkaita, on köyhiä, on peruskoulusta hädin tuskin selvinneitä ja on niitä tohtoriksi väitelleitä. On jakorasioita ja pettäjiä, mutta on myös selibaatissa vuosikymmenen olleita. On hoikkia ja nuoria ja nättejä, on myös pulskia ja vanhoja. On uskovaisia, on ateisteja, on tummia ja vaaleita. Kaikenlaisia! Ihmisiä! Ihan tavallisia sellaisia!

Minä en ajattele, että sinä olet tossun alla ja alistettu asemaasi koska olet naimisissa/avoliitossa. Minä en ajattele, että sinulla on kaikki paremmin/huonommin kuin minulla. Minä en ajattele, että sinä olet pilalle hemmoteltu kakara. En tee oletuksia koulutustasostasi tai tuloistasi sen perusteella, oletko parisuhteessa vai et. Jos lapsesi riehuu holtittomasti leikkipuistossa, niin en heti ajattele, että miehesi on varmaan väkivaltainen.

Ethän sinäkään tee minusta tai lapsestani mitään typeriä oletuksia vaikka olenkin sinkku?

Amen! :flower:

 

[Littledeath]

Voi niitä lapsia tehdä vankemmallakin pohjalla kuin yhdenillanjutuissa, halusit lapsen ja piste, se tuleeko sen lapsen isän kanssa hommista mitään päätit heittää noppaa ja ottaa riskin sekä katsoa josko se isä tulisi mukaan lapsen elämään.

Minä en yksin ole lasta tehnyt. Jos et tiedä, niin siihen tarvitaan sekä mies että nainen. Minä en ole yksin vastuussa ehkäisyn pettämisestä. Mikä oikeus miehellä on päästä kuin koira veräjästä? Juu, minun on päätös että synnytänkö lapsen vai teenkö abortin, mutta se päätös ei kuule ole helppo. Abortti ei kohdallani tullut kysymykseen joten lapsen pitäminen oli ainoa vaihtoehto.

 

[Littledeath]

Sinä syytät naisia siitä, että aikuiset miehet käyttäytyvät keskenkasvuisesti....?

Jos mies jäisi yksinhuoltajaksi kolmelle pienelle lapselle eikä äiti tapaisi heitä enää ikinä koska ei tahtoisi, niin pitäisitkö miestä vastuuttomana sikana kun ei ottanut parempaa puolisoa? Vai pitäisikö kenties naista vastuuttomana lehmänä ja isää sankarina kun huolehtii lapsista hyvin ihan yksin?

Näinpä. Tai jos minun tapauksessani olisin lapsen synnyttyä antanut sen isälleen, olisin paska ja vastuuton, mutta isä olisi sankari ja mahtava yksinhuoltaja.

 

[SporttisMama]

Ymmärrän, että on erilaisia tilanteita jossa isä ei vain ole mahdollinen lapsen elämässä, mutta en todellakaan ymmärrä sellaista hällä väliä asennetta jota välillä kuulee kuinka isä on täysin yhdentekevä, eikä lapsi isää tarvitse ja plää, plää. Se saa minut kiehumaan raivosta kun kuulen tälläistä paskaa.

Minä tein kaikkeni että isä saisi olla poikansa elämässä, 4vuotta siihen meni ennenkuin suvaitsi tulla, vuodeksi kokeilemaan isän roolia ja sitten piti kadota. Et usko miten mua ottaa päähän?!? Ja tämäkö oli myös jotenkin minun vikani??? Jos poikani sai tästä asiasta jonkun trauman yms. voin sanoa että voisin vaikka kuristaa sen nilkin! Sanat ei riitä kertomaan kuinka pettynyt ja surullinen olen ja pelkään kuollakseni reagoiko poikani tuohon isän katoamistemppuun jotenkin isompana. Olen itsekin ihan kysymysmerkkinä, en tiedä mitä sanoa pojalleni. Tällä hetkellä olen sanonut että isä on pitkällä työmatkalla ulkomailla, eipä ole kyllä enää kysellytkään isästään.
Totta hitossa isä on tärkeä, ihan niinkuin äitikin. MUTTA jos isä on selkärangaton ja vastuutaan pakoileva, eikö sen miehen mallin ole parempi tulla muulta tasapainoiselta ja järkevältä, rakastavalta mieheltä???

 

[ghgh]

Minä tein kaikkeni että isä saisi olla poikansa elämässä, 4vuotta siihen meni ennenkuin suvaitsi tulla, vuodeksi kokeilemaan isän roolia ja sitten piti kadota. Et usko miten mua ottaa päähän?!? Ja tämäkö oli myös jotenkin minun vikani??? Jos poikani sai tästä asiasta jonkun trauman yms. voin sanoa että voisin vaikka kuristaa sen nilkin! Sanat ei riitä kertomaan kuinka pettynyt ja surullinen olen ja pelkään kuollakseni reagoiko poikani tuohon isän katoamistemppuun jotenkin isompana. Olen itsekin ihan kysymysmerkkinä, en tiedä mitä sanoa pojalleni. Tällä hetkellä olen sanonut että isä on pitkällä työmatkalla ulkomailla, eipä ole kyllä enää kysellytkään isästään.
Totta hitossa isä on tärkeä, ihan niinkuin äitikin. MUTTA jos isä on selkärangaton ja vastuutaan pakoileva, eikö sen miehen mallin ole parempi tulla muulta tasapainoiselta ja järkevältä, rakastavalta mieheltä???

Jäikö kommentissani jotain epäselväksi, mielestäni siihen on kirjoitettu vastaukset, joten senkus luet sen uudestaan.

 

["vieras"]

Tiedän tasan tarkkaan, että monet naiset haluavat lapsia vain itsekkäistä syistä johtuen, olen tätä touhua jo jonkin verran katsellut. Kaikki muu on ihan paskapuhetta, ei joidenkin kohdalla lapsen etu paina vaakakupissa yhtään mitään.

Oletpa sinä fiksu tai pirun kerkeeväinen! Että ihan koko suomen tilanteen voit kartoittaa muutaman hassun tuntemasi tyypin perusteella, vai oletko kerennyt juosta kaikki suomen kaupungit läpi ja tutustua jokaiseen yh:aan?!? Tämäpä tätä streotypiaa parhaimmillaan!