Alkuperäinen kirjoittaja mä...;27571493:
Voisin kysyä toisinpäin. Useat kahden vanhemman perheet ovat saaneet tukiperheen vaikka lähellä on hoitavia ihmisiä pilvin pimein. Sitten taas tiedän yh:ta, jotka ovat lapsensa kanssa 24/7 kun ei yksinkertaisesti vain ole ketään, joka auttaisi, mutta siltikään eivät saa tukiperhettä.
Kyllä se aikoinaan pahalle tuntui kun pyysin sossusta tukiperhettä minulle sanottiin, että minun täytyy vaan jaksaa. Olin yksin kolmen alle kouluikäisen kanssa, oma suku satojen kilometrien päässä, miehen suku kävi vaan haukkumassa mua, lapset ei heitä kiinnostaneet. Samaan aikaan tiesin yhden äidin (työssäkäyvän), joka oli elänyt täysin tasapainosta perhe-elämää, mies jätti yllättäin, eroon sopeutuminen oli tukiperhe peruste eli hälläkin lapset joka toinen viikonloppu isällä, joka toinen tukiperheestä. Äiti löysi nopeasti uuden miehen ja alkoholin, olihan se mukava rakentaa uutta suhdetta ja ryypiskellä, kun lapset oli joka viikonloppu jaloista poissa.
Silloin kun on itse rikki, ei näe asioita niin selkeästi. Minusta tuntui silloin, että sossun mielestä leskeys ja päälle käyvä suku on pikku juttu avioeron rinnalla. Kyllä minä nyt ymmärrän, että minä oli rikkinäisenäkin lapsilleni läsnä. Rakensin minäkin aikanani sitten suhteen lapset jaloissa pyörien, eikä se haitannut. Tämä eronnut nainen, niinkuin minäkin päädyimme näiden miestemme kanssa yhteen ja aikanaan naimisiinkin.
Me jatkoimme lasten kanssa normaalia perhe-elämää johon mukaan tuli ja sopeutui tämä uusi mies. Tämä eronnut rouva jatkoi ryypiskelyä uuden miehen kanssa, meni työpaikka, meni lapset, meni koti... Ehkä hän olisi tarvinnut jotain muuta(kin) tukea eroon...