Miksi tyttöystäväni pitää mukanaan ison pataljoonan entisiä poikaystäviään?

mitään järkeä olla suhteessa naisen kanssa, joka pitää yhteyttä kaikenmaailman pizzatuttuihin ja varsinkin, kun ne ovat niiiiiin tärkeitä.

 

mitään järkeä olla suhteessa naisen kanssa, joka pitää yhteyttä kaikenmaailman pizzatuttuihin ja varsinkin, kun ne ovat niiiiiin tärkeitä.

No ei olekaan. Jotkut tällä ketjulla vaan yrittävät puolustella että olisi. Taitaa olla omat lehmät ojassa pahemman kerran.

Ja sanamuodot että "olen eksieni ystävä ja jollei nyksä sitä siedä, saa nyksästäkin tulla eksä" mitä noikin kertovat... kunnioitus pyöreä 0.

 

"Tuskin hän muuten sinuun yhteyttä pitää, yleensä ainoastaan kivoihin exiin pidetään yhteyttä..."

Hahhah... Eksiin EI TARVITSE pitää mitään yhteyttä, jos ei halua. En minä ainakaan pidä, on sitten erottu vihoissa tai sovussa. Miksi tuhlata aikaa johonkin menneisyyden henkilöihin, kun tämä elämä on tässä ja nyt?

No niin. Itse olen nyt pitkähkössä parisuhteessa ja ihmettelisin todella paljon jos jollain kapakki tms reissulla törmäisin vaikka sattumalta johonkin eksääni, joka pyytäisi yhteystiedot jotta voisimme tapailla ja soitella ja meilailla myöhemminkin. Ja käydä vaikka siellä pizzalla, risteilyllä tai kapakissa. En tosiaan suostuisi, vaikka olenkin näiden eksien kanssa aikoinaan kokonut muutakin kuin sen lähiön karvakäsipizzerian Quattro stagionen ja ison kolanperjantai illan kunniaksi ja sen jälkeen hakenut Bondin leffan Makuunista.

Mitähän miehenikin sanoisi.Ja mitä minä sanoisin jos miehelleni joku entinen hoito alkaisi lirkuttamaan, johan siinä katsottaisiin suu auki hoo moilasella isona että mitä, onko tämä joku piilokamera.

 

Jos selitys exien tapaamiselle on se, että heidän kanssaan on koettu jotain ainutlaatuista, on se melkoinen loukkaus nyxälle. Miten hänen kanssaan voisi edes kuvitella kokevansa jotain, jos vaalii menneiden kokemusten muistoa sydämessään?

Ja pitäisihän se kokemus olla vielä jotain suurempaa ja mahtavampaa, että kuka pystyy sellaista tarjoamaan? Vielä ainutlaatuisempaa, että pystyy olemaan edes jotakuinkin edellä näitä erinomaisia exiä. Jos ei ole erinomaisempi, miksi hänen kanssaan edes olisi.

Tuo on nyxän kyykyttämistä ja aliarvioimista, asettamista kilpailutilanteeseen vaikka pitäisi olla kyse ihan muusta.

 

Moni kommentti on omasta katsantokannastani ajatellen todella outo. Mieleeni tulee, että eivätkö ne, jotka tuomitsevat ex-puolison tapaamisen, ole itse päässeet irti exästään tai onko heitä joku pettänyt exänsä kanssa, vai miksi suhtautuminen on niin jyrkkää ja mustavalkoista. Tämä seuraava kommentti, jota tässä lainaan, ei tokikaan ole ainoa ihmettelemäni, mutta lainaan nyt sitä siksi, että se on tuore viesti tässä ketjussa.

Jos selitys exien tapaamiselle on se, että heidän kanssaan on koettu jotain ainutlaatuista, on se melkoinen loukkaus nyxälle. Miten hänen kanssaan voisi edes kuvitella kokevansa jotain, jos vaalii menneiden kokemusten muistoa sydämessään?

Olen vahvasti eri mieltä! Mielestäni esimerkiksi jokainen lapsi on ainutlaatuinen, mutta se, että esimerkiksi on saanut ex-puolisonsa kanssa lapsia ei tarkoita sitä, että vaalisi EXÄÄ sydämessään. Se, että on ollut elämää ennenkin, ettei nykyinen avo/avioliitto ei ole se ensimmäinen, ei todellakaan tarkoita sitä, ettäkö haikailisi sitä vanhaa elämää ja ex-puolisoa (miksi ihmeessä haikailisi, jos se entinen elämä olisi se ihannetila, niin eihän silloin edes solmisi uutta avo/avioliittoa).

Ja pitäisihän se kokemus olla vielä jotain suurempaa ja mahtavampaa, että kuka pystyy sellaista tarjoamaan? Vielä ainutlaatuisempaa, että pystyy olemaan edes jotakuinkin edellä näitä erinomaisia exiä. Jos ei ole erinomaisempi, miksi hänen kanssaan edes olisi.

Nii'in, nimen omaan, JOS exän kanssa olisi tekemisissä siksi, että haikailisi häntä takaisin ja ellei kokisi nimen omaan nykyistä puolisoa erinomaisemmaksi, niin eihän nykyistä liittoa olisi olemassakaan! Totta kai jokainen uudessa liitossa oleva kokee uuden puolisonsa - ei vain ykköseksi, vaan - ainoaksi.

Läheskään kaikki aikuiset eivät ole naimisissa enää sen ensimmäisen puolisonsa kanssa - ja vielä harvempi ensimmäisen poikaystävänsä. Toki näitkin on, mutta usealla yli 30-vuotiaalla on meneillään edelleen se ihka ensimmäinen suhde. On siis hyvä ja aikuismaista, ettei saa raivokohtausta exän tavatessaan tai oman puolisonsa tavatessaan omaa exäänsä, sillä raivostuva ja tuomitseva useimmiten ei itse ole päässyt omasta erostaan irti, eikä sellainen helpota esimerkiksi lasten elämää.

 

Läheskään kaikki aikuiset eivät ole naimisissa enää sen ensimmäisen puolisonsa kanssa - ja vielä harvempi ensimmäisen poikaystävänsä. Toki näitkin on, mutta HARVALLA yli 30-vuotiaalla on meneillään edelleen se ihka ensimmäinen suhde.

 

"Läheskään kaikki aikuiset eivät ole naimisissa enää sen ensimmäisen puolisonsa kanssa - ja vielä harvempi ensimmäisen poikaystävänsä. Toki näitkin on, mutta usealla yli 30-vuotiaalla on meneillään edelleen se ihka ensimmäinen suhde. "

Häh??????

 

"Läheskään kaikki aikuiset eivät ole naimisissa enää sen ensimmäisen puolisonsa kanssa - ja vielä harvempi ensimmäisen poikaystävänsä. Toki näitkin on, mutta usealla yli 30-vuotiaalla on meneillään edelleen se ihka ensimmäinen suhde. "

Häh??????

Okei. Luin vasta nyt edelleisen korjauksesi.

Mutta eihän tässä ole ollut kyse "lapsellisten" suhteista. Alkuunkaan. Niin toivon ja uskon.

 

Moni kommentti on omasta katsantokannastani ajatellen todella outo. Mieleeni tulee, että eivätkö ne, jotka tuomitsevat ex-puolison tapaamisen, ole itse päässeet irti exästään tai ... jne....

Jos luet ap:n alkuperäisen tekstin ja myöskin hänen kommenttejaan ketjussa, huomaat, ettei ole laisinkaan kyse mistään eks puolisosta, vaan jostain satunnaisesta jormasta, jonka kanssa pari kertaa on nähty, pantu ja tolleen ja silleen. Ei ole ihan sama kuin entinen puoliso, jonka kanssa oltiin 24 vuotta yhdessä, yhteiset lapset ja kaikki, ja sitten erottiin lopulta. Pieni vivahde-ero.

 

mitään järkeä olla suhteessa naisen kanssa, joka pitää yhteyttä kaikenmaailman pizzatuttuihin ja varsinkin, kun ne ovat niiiiiin tärkeitä.

No ei olekaan. Jotkut tällä ketjulla vaan yrittävät puolustella että olisi. Taitaa olla omat lehmät ojassa pahemman kerran.

Ja sanamuodot että "olen eksieni ystävä ja jollei nyksä sitä siedä, saa nyksästäkin tulla eksä" mitä noikin kertovat... kunnioitus pyöreä 0.

Mitä mielestäsi kertoo kunnioituksesta se että ryhdytään suhteeseen ja välittömästi halutaan toisen luopuvan kavereistaan. Siinähän se kunnioitus oikein loistaakin. Todellista kumppanin hyväksymistä. Jostain syystä joillain näyttää nyt unohtuneen se että suhteessa toinen hyväksytään sellaisena kuin tämä on ja jos ei pysty toista omana itsenään hyväksymään niin voi siirtyä seuraavaan suhteeseen.

Kunpa joku voisi perustella miksi esimerkiksi minun pitäisi miehen takia muuttaa itseäni tai tapaani elää? Enkö ansaitse rinnalleni miestä joka rakastaa minua sellaisena kuin olen ja hyväksyy minut kokonaisena pakettina?

 

En jaksanut lukea koko ketjua kun oli tullut niin paljon vastauksia mutta pari sivua luin. Ihan mielenkiinnosta aloin oikein miettimään että miten on exien status itsellä ja kaveripiirissä. Täytyy sanoa että en tiedä ketään, jolla olisi exiä ystävänä, saati sitten historiasta niinkin pitkälle että ihan kahta exää.

Pari sellaista tapausta on ollut, että poikaystävä ex on halunnut kovasti suhteen jälkeen pysyä ystävinä "kun on ollut yhteinen ystäväpiiri muutenkin jne"...Mutta sitten vähän myöhemmin on paljastunut, että ovatkin elätelleet toivoa suhteen jatkumisesta ja puheet ystävinä pysymisestä on ollut täyttä tuubaa.

Minun periaate tuosta exäystävyydestä on sellainen että; e i. Jos ei tarvi olla yhteyksissä esim. lasten takia niin sitten ei tarvi olla yhteyksissä. Minulla ei ole mitään kiinnostusta eikä halua tietää tai jakaa kuulumisia, se juttu on historiaa ja pysyköön se siellä. Exän kanssa moikataan kun tavataan ja se on siinä eikä muuta tarvi, miksi ihmeessä tarvisikaan?

 

ap:n tyttöystävä tullut jätetyksi näiden exin taholta, koska jos hän olisi jättäjä, niin hän joutuisi repäisemään itsensä irti ja ei haluaisi olla missään tekemisissä, että suhde ei alkaisi uudelleen. Vaikea kuvitella, että olisi jossakin mies, joka lempattaisiin pihalle ja sitten hänelle soiteltaisiin ja meilailtaisiin; missä on itsekunnioitus. Tai sitten ap:n tyttöystävä lohduttaisi näitä miehiä. Hoh hoijaa...

Mitäpä jos ap:n tyttöystävä ajattelee suhteista lähinnä seksiä ja olemista, aivan kuin hakisi rautakaupasta nauloja; siinä tapauksessa ap on ketjussa seuraavana... tai voihan hän kunnioittaa nauloja, mutta siihen en heti usko, kun niitä vaihtelee...

 

mitään järkeä olla suhteessa naisen kanssa, joka pitää yhteyttä kaikenmaailman pizzatuttuihin ja varsinkin, kun ne ovat niiiiiin tärkeitä.

No ei olekaan. Jotkut tällä ketjulla vaan yrittävät puolustella että olisi. Taitaa olla omat lehmät ojassa pahemman kerran.

Ja sanamuodot että "olen eksieni ystävä ja jollei nyksä sitä siedä, saa nyksästäkin tulla eksä" mitä noikin kertovat... kunnioitus pyöreä 0.

Mitä mielestäsi kertoo kunnioituksesta se että ryhdytään suhteeseen ja välittömästi halutaan toisen luopuvan kavereistaan. Siinähän se kunnioitus oikein loistaakin. Todellista kumppanin hyväksymistä. Jostain syystä joillain näyttää nyt unohtuneen se että suhteessa toinen hyväksytään sellaisena kuin tämä on ja jos ei pysty toista omana itsenään hyväksymään niin voi siirtyä seuraavaan suhteeseen.

Kunpa joku voisi perustella miksi esimerkiksi minun pitäisi miehen takia muuttaa itseäni tai tapaani elää? Enkö ansaitse rinnalleni miestä joka rakastaa minua sellaisena kuin olen ja hyväksyy minut kokonaisena pakettina?

Itselläni on noita Pizza-Jormia kerääntynyt myös 3 kpl plakkariin. Olen sinkku. Jos tapaisin elämäni miehen, kyllä noi pizzajormat jäisi kuin nalli kalliolle. Jos seukkaus loppuisi, kyllä ne sieltä taas takaisin saa aktiiviselle tasolle, on kokemusta, enkä ole ainoa muija. Noi epätoivoiset jannut kyllä sanoo Jees, aina kun naisseuraa on tarjolla.

 

ap:n tyttöystävä tullut jätetyksi näiden exin taholta, koska jos hän olisi jättäjä, niin hän joutuisi repäisemään itsensä irti ja ei haluaisi olla missään tekemisissä, että suhde ei alkaisi uudelleen. Vaikea kuvitella, että olisi jossakin mies, joka lempattaisiin pihalle ja sitten hänelle soiteltaisiin ja meilailtaisiin; missä on itsekunnioitus. Tai sitten ap:n tyttöystävä lohduttaisi näitä miehiä. Hoh hoijaa...

Mitäpä jos ap:n tyttöystävä ajattelee suhteista lähinnä seksiä ja olemista, aivan kuin hakisi rautakaupasta nauloja; siinä tapauksessa ap on ketjussa seuraavana... tai voihan hän kunnioittaa nauloja, mutta siihen en heti usko, kun niitä vaihtelee...

Kyllä ne entiset ovat kyllä jättäneet armaani. Mistäs muuten arvasitkin, yleensähän naiset jättävät meidät miehet? Taas tulossa viikonloppu, ja "voi olla" että armaani käy huomenna kaupunkiostoksilla ja "saattaa nähdä" yhden näistä he-maneista. Arrgh.

 

Montako näitä exiä loppujen lopuksi ystävinä on?

 

Ja montako kertaa tässäkin asiassa PITÄÄ toistaa itseään:

On eri asia jos se eksä on sellainen jonka kanssa on yhteisiä lapsia, on ollut naimisissa tai vaikka 20 vuotta yhdessä, toki sellaisiin voi yhteyttä pitää, mutta täällä on vastaillut PALJON meitä nuorempia, alle 3-kymppisiäkin, joilla ne suhteet ovat kestäneet korkeintaan sen vuoden, ja siksi taas näissä tapauksissa en ymmärrä, että miksi pitäisi jotain kaveruutta koittaa kehitellä, kun ei siihen ole mitään syytä tai tarvetta?

 

ap:n tyttöystävä tullut jätetyksi näiden exin taholta, koska jos hän olisi jättäjä, niin hän joutuisi repäisemään itsensä irti ja ei haluaisi olla missään tekemisissä, että suhde ei alkaisi uudelleen. Vaikea kuvitella, että olisi jossakin mies, joka lempattaisiin pihalle ja sitten hänelle soiteltaisiin ja meilailtaisiin; missä on itsekunnioitus. Tai sitten ap:n tyttöystävä lohduttaisi näitä miehiä. Hoh hoijaa...

Mitäpä jos ap:n tyttöystävä ajattelee suhteista lähinnä seksiä ja olemista, aivan kuin hakisi rautakaupasta nauloja; siinä tapauksessa ap on ketjussa seuraavana... tai voihan hän kunnioittaa nauloja, mutta siihen en heti usko, kun niitä vaihtelee...

Kyllä ne entiset ovat kyllä jättäneet armaani. Mistäs muuten arvasitkin, yleensähän naiset jättävät meidät miehet? Taas tulossa viikonloppu, ja "voi olla" että armaani käy huomenna kaupunkiostoksilla ja "saattaa nähdä" yhden näistä he-maneista. Arrgh.

Ihan oikeasti. Säästä kaikkien naisten aikaa äläkä elä suhteessa jos olet noin mustasukkainen jostain kaupunkireissusta. Hohhoijaa.

 

...että onko armaasi pettänyt sinua jonkun (exänsä tai jonkun muun) kanssa, tai epäiletkö hänen vahvasti aikovansa pettää, vai mistä moinen kammo sitä kohtaan, että hän sattuu olemaan ystävä jonkun kanssa, jonka kanssa on yrittänyt seurustella, mutta (luultavasti) todennut, että eipä tässä tunteet riitä parisuhteeseen, että olkaamme mieluummin kavereita?

Jos hän on pettänyt, niin ymmärrän täysin, ettei luottamusta ole helppo rakentaa uusiksi, minä en tiedä, että pystyisinkö siihen ylipäätään. Jos hän ei ole pettänyt, niin oletko itse "petturiluonne", vai miksi oletat sellaista käytöstä kaikilta?

Teidän nyt kannattaisi ottaa kissa pöydälle ja keskustella vakavasti sisimmistä tunnoistanne.

 

ap:n tyttöystävä tullut jätetyksi näiden exin taholta, koska jos hän olisi jättäjä, niin hän joutuisi repäisemään itsensä irti ja ei haluaisi olla missään tekemisissä, että suhde ei alkaisi uudelleen. Vaikea kuvitella, että olisi jossakin mies, joka lempattaisiin pihalle ja sitten hänelle soiteltaisiin ja meilailtaisiin; missä on itsekunnioitus. Tai sitten ap:n tyttöystävä lohduttaisi näitä miehiä. Hoh hoijaa...

Mitäpä jos ap:n tyttöystävä ajattelee suhteista lähinnä seksiä ja olemista, aivan kuin hakisi rautakaupasta nauloja; siinä tapauksessa ap on ketjussa seuraavana... tai voihan hän kunnioittaa nauloja, mutta siihen en heti usko, kun niitä vaihtelee...

Kyllä ne entiset ovat kyllä jättäneet armaani. Mistäs muuten arvasitkin, yleensähän naiset jättävät meidät miehet? Taas tulossa viikonloppu, ja "voi olla" että armaani käy huomenna kaupunkiostoksilla ja "saattaa nähdä" yhden näistä he-maneista. Arrgh.

Ihan oikeasti. Säästä kaikkien naisten aikaa äläkä elä suhteessa jos olet noin mustasukkainen jostain kaupunkireissusta. Hohhoijaa.

Tuskin kovinkaan monen mies pitäisi ajatuksesta, jos vaimo lähtee ostoksille kaupungille yksin ja tapailee siellä näitä eks-hoitojaan kahdenkesken. Siis mun mies ihmettelisi ainakin ihan täysillä että olenko seonnut. Ja samaa ajattelisin jos minun mieheni moisia puhuisi.

Jos vakavasta seurustelusta puhutaan, silloin ei näitä Pizza Jormia tai Jaanoja kertakaikkaan kuulu trefailla. Tai jos niin silloin on oma siippa mukana. Piste ja aamen.

 

ap:n tyttöystävä tullut jätetyksi näiden exin taholta, koska jos hän olisi jättäjä, niin hän joutuisi repäisemään itsensä irti ja ei haluaisi olla missään tekemisissä, että suhde ei alkaisi uudelleen. Vaikea kuvitella, että olisi jossakin mies, joka lempattaisiin pihalle ja sitten hänelle soiteltaisiin ja meilailtaisiin; missä on itsekunnioitus. Tai sitten ap:n tyttöystävä lohduttaisi näitä miehiä. Hoh hoijaa...

Mitäpä jos ap:n tyttöystävä ajattelee suhteista lähinnä seksiä ja olemista, aivan kuin hakisi rautakaupasta nauloja; siinä tapauksessa ap on ketjussa seuraavana... tai voihan hän kunnioittaa nauloja, mutta siihen en heti usko, kun niitä vaihtelee...

Kyllä ne entiset ovat kyllä jättäneet armaani. Mistäs muuten arvasitkin, yleensähän naiset jättävät meidät miehet? Taas tulossa viikonloppu, ja "voi olla" että armaani käy huomenna kaupunkiostoksilla ja "saattaa nähdä" yhden näistä he-maneista. Arrgh.

Ihan oikeasti. Säästä kaikkien naisten aikaa äläkä elä suhteessa jos olet noin mustasukkainen jostain kaupunkireissusta. Hohhoijaa.

Tuskin kovinkaan monen mies pitäisi ajatuksesta, jos vaimo lähtee ostoksille kaupungille yksin ja tapailee siellä näitä eks-hoitojaan kahdenkesken. Siis mun mies ihmettelisi ainakin ihan täysillä että olenko seonnut. Ja samaa ajattelisin jos minun mieheni moisia puhuisi.

Jos vakavasta seurustelusta puhutaan, silloin ei näitä Pizza Jormia tai Jaanoja kertakaikkaan kuulu trefailla. Tai jos niin silloin on oma siippa mukana. Piste ja aamen.

Pisteet ja Aamenet vain itsellesi. Satut nyt vaan julistamaan totuutta joka ei ole totuus laisinkaan. Tunnen lukuisia ihmisiä jotka tapailevat exiänsä esim. juuri ostoksilla käymisen merkeissä. Jos tuollaisesta huolestuu niin kannattaa varmaan keskittyä enemmän oman itsetunnon kehittämiseen kuin toisen käytöksen muuttamiseen.

 

[quote="HuohTuskin kovinkaan monen mies pitäisi ajatuksesta, jos vaimo lähtee ostoksille kaupungille yksin ja tapailee siellä näitä eks-hoitojaan kahdenkesken. Siis mun mies ihmettelisi ainakin ihan täysillä että olenko seonnut. Ja samaa ajattelisin jos minun mieheni moisia puhuisi.

Jos vakavasta seurustelusta puhutaan, silloin ei näitä Pizza Jormia tai Jaanoja kertakaikkaan kuulu trefailla. Tai jos niin silloin on oma siippa mukana. Piste ja aamen.
[/quote]

Pisteet ja Aamenet vain itsellesi. Satut nyt vaan julistamaan totuutta joka ei ole totuus laisinkaan. Tunnen lukuisia ihmisiä jotka tapailevat exiänsä esim. juuri ostoksilla käymisen merkeissä. Jos tuollaisesta huolestuu niin kannattaa varmaan keskittyä enemmän oman itsetunnon kehittämiseen kuin toisen käytöksen muuttamiseen. [/quote]

Niin. Entä jos minä lähtisin kaupungille ja tapaisin siellä tällaisen Pizzajorman tai ihan vain pelkän Jorman ilman pizzaakin niin, pitäisikö mun siitä ilmoittaa miehelleni vai ei? Ellen ilmoita, ja treffaan näin "salaa" tämän jorman, entäs jos joku näkeekin meidät siellä kahvilassa, esim. appiukkoni tai mieheni sisko, joka asuu kaupungissa?

Salaa vai ei?

 

Niin. Entä jos minä lähtisin kaupungille ja tapaisin siellä tällaisen Pizzajorman tai ihan vain pelkän Jorman ilman pizzaakin niin, pitäisikö mun siitä ilmoittaa miehelleni vai ei? Ellen ilmoita, ja treffaan näin "salaa" tämän jorman, entäs jos joku näkeekin meidät siellä kahvilassa, esim. appiukkoni tai mieheni sisko, joka asuu kaupungissa?

Salaa vai ei?

Jos minä lähden kaupungille ilman miestäni (oletan tämän tarkoittavan siis shoppailemista, niin silloin menen juuri ilman miestäni), lähden yleensä jonkun kaverini kanssa, josta mieheni tietää etukäteen. Jos törmään jossakin kaupassa johonkin, saatan sopia hänen kanssaan tapaamisesta tai ainakin totean, että soitellaan ja katsellaan, sillä en nyt muista ulkoa mieheni aikatauluja. Jos ex tempore menenkin sitten siellä kaupungilla syömään sen Jorman kanssa, niin totta kai sanon siitä miehelleni, kerron, että törmäsin kaupungilla Joreen ja käytiin pizzalla. Mieheni ei tuumaisi siitä sen kummempaa kuin että "mitäs Jorelle kuului". Me luotamme toisiimme ja tiedämme, että pizzan syönti tarkoittaisi vain pizzan syöntiä, eikä mitään muuta.

Ovatko ihmiset "petturiluonteita", kun pitävät täysin viatonta tapaamista - ainakin usean tämän ketjun viestin perusteella - maailmanluokan syntinä?

 

Niin. Entä jos minä lähtisin kaupungille ja tapaisin siellä tällaisen Pizzajorman tai ihan vain pelkän Jorman ilman pizzaakin niin, pitäisikö mun siitä ilmoittaa miehelleni vai ei? Ellen ilmoita, ja treffaan näin "salaa" tämän jorman, entäs jos joku näkeekin meidät siellä kahvilassa, esim. appiukkoni tai mieheni sisko, joka asuu kaupungissa?

Salaa vai ei?

Jos minä lähden kaupungille ilman miestäni (oletan tämän tarkoittavan siis shoppailemista, niin silloin menen juuri ilman miestäni), lähden yleensä jonkun kaverini kanssa, josta mieheni tietää etukäteen. Jos törmään jossakin kaupassa johonkin, saatan sopia hänen kanssaan tapaamisesta tai ainakin totean, että soitellaan ja katsellaan, sillä en nyt muista ulkoa mieheni aikatauluja. Jos ex tempore menenkin sitten siellä kaupungilla syömään sen Jorman kanssa, niin totta kai sanon siitä miehelleni, kerron, että törmäsin kaupungilla Joreen ja käytiin pizzalla. Mieheni ei tuumaisi siitä sen kummempaa kuin että "mitäs Jorelle kuului". Me luotamme toisiimme ja tiedämme, että pizzan syönti tarkoittaisi vain pizzan syöntiä, eikä mitään muuta.

Ovatko ihmiset "petturiluonteita", kun pitävät täysin viatonta tapaamista - ainakin usean tämän ketjun viestin perusteella - maailmanluokan syntinä?

Sinulla ei taida olla ihan oikeasti ihan oikeita kokemuksia vakavasta ihmissuhteesta, jota rakennetaan loppuelämää varten? Siihen ei kuulu Jormat eikä Jaanat, muuta kuin yhteisiksi tuttaviksi.

Kun minä lähden yksin shoppailemaan, sovitaan yleensä kuka syö ja missäkin etukäteen.
Jos mies esim. jäsi kotiin jatkamaan kylppäriremppaa, ja minä luuhaisin shoppailun sijaan jonkun ex-hoitoJoren kanssa pizzalla, tuntisin itseni melkoiseksi roistoksi. Menisinkö sitten kylmän pizzan kanssa kotiin ja selittäisin, kuinka kivaa mulla oli tämän jonkun ex-ex-kikkelinkantotelineen kanssa? ja sähän tykkäät tästä frutti di maresta, mä voin laittaa mikroon?
Et usko kun meillä oli hauskaa pitkästä aikaa, se oli niin freesin näkönen, miten sulla muuten sujuu toi remppa, eikö ne vanhat kaakelit nyt vieläkään ole pois seinästä, mitä sä olet oikeen tehnyt?

 

Ja montako kertaa tässäkin asiassa PITÄÄ toistaa itseään:

On eri asia jos se eksä on sellainen jonka kanssa on yhteisiä lapsia, on ollut naimisissa tai vaikka 20 vuotta yhdessä, toki sellaisiin voi yhteyttä pitää, mutta täällä on vastaillut PALJON meitä nuorempia, alle 3-kymppisiäkin, joilla ne suhteet ovat kestäneet korkeintaan sen vuoden, ja siksi taas näissä tapauksissa en ymmärrä, että miksi pitäisi jotain kaveruutta koittaa kehitellä, kun ei siihen ole mitään syytä tai tarvetta?

No jos itsellä ei ole tarvetta niin ei tietenkään tarvitse. Mutta jos haluaa ymmärtää miksi jotkut niin tekevät, olisi hyvä kuunnella sitä vastapuoltakin.

Sillä ei ole mitään väliä ollaanko hankittu jotain yhteistä omaisuutta (jota täällä niin kovasti peräänkuulutetaan merkitykselliseksi asiaksi) suhteen aikana vai ei. Saati sitten kauanko seurustelu on kestänyt. Tuskinpa monellakaan on ystäviensäkään kanssa yhteistä omaisuutta muuta kuin se yhdessä vietetty aika.

Sama se on exienkin suhteen. Halutaan pitää yhteyttä niihin, jotka tuntevat sinut pitemmältä ajalta. Monet suhteet alkavat ystävyydestä ja välissä saattaa olla pätkä jolloin on kokeiltu olisiko siitä seurusteluksi. Jos/kun ei ole ja erotaan sovussa, se ystävyys ei välttämättä katoa mihinkään jos sitä ei itse halua. Ei se välttämättä tee ihmisestä luotaantyöntävää kaverimielessä jos seurustelukokeilu on epäonnistunut jostain syystä.

 

[quote="HuohTuskin kovinkaan monen mies pitäisi ajatuksesta, jos vaimo lähtee ostoksille kaupungille yksin ja tapailee siellä näitä eks-hoitojaan kahdenkesken. Siis mun mies ihmettelisi ainakin ihan täysillä että olenko seonnut. Ja samaa ajattelisin jos minun mieheni moisia puhuisi.

Jos vakavasta seurustelusta puhutaan, silloin ei näitä Pizza Jormia tai Jaanoja kertakaikkaan kuulu trefailla. Tai jos niin silloin on oma siippa mukana. Piste ja aamen.

Pisteet ja Aamenet vain itsellesi. Satut nyt vaan julistamaan totuutta joka ei ole totuus laisinkaan. Tunnen lukuisia ihmisiä jotka tapailevat exiänsä esim. juuri ostoksilla käymisen merkeissä. Jos tuollaisesta huolestuu niin kannattaa varmaan keskittyä enemmän oman itsetunnon kehittämiseen kuin toisen käytöksen muuttamiseen. [/quote]

Niin. Entä jos minä lähtisin kaupungille ja tapaisin siellä tällaisen Pizzajorman tai ihan vain pelkän Jorman ilman pizzaakin niin, pitäisikö mun siitä ilmoittaa miehelleni vai ei? Ellen ilmoita, ja treffaan näin "salaa" tämän jorman, entäs jos joku näkeekin meidät siellä kahvilassa, esim. appiukkoni tai mieheni sisko, joka asuu kaupungissa?

Salaa vai ei? [/quote]

Miksi tuollaista pitäisi salata? Kyllä meillä ainakin homma toimii ihan niinkuin muidenkin kaverien kanssa että jos nyt menee johonkin ex:än kanssa/ex sattuu olemaan esim samoissa juhlissa, niin ihan avoimesti kotona asiasta sanotaan. Kerronhan minä muutenkin miehelleni kenen kanssa menen ja mihin.