Miksi tyttöystäväni pitää mukanaan ison pataljoonan entisiä poikaystäviään?

hmmm.. Kerropa millainen on se ero, missä seurustelusuhde päättyy jatkuen ystävyytenä. Ei se ainakaan voi olla riitaisa ero ja tuskin kai siinä erossa toinen on tullut jätetyksi, koska pettymys voi olla valtaisa. Erottu on siis todennäköisesti hyvässä yhteisymmärryksessä ja todettu, että meistä ei tule paria, vaikka seksisuhteessa olimmekin. Sitten kun seksisuhteita on enemmänkin ilman vakavampaa tarkoitusta, niin ap:n esteeksi suhteen jatkumiselle tulee moraali?

Sinulla näköjään onkin jo vahva käsitys asiasta, mutta kerronpa oman kantani. Olen seurustellut kaksi kertaa useamman vuoden vakavasti. Kummallakin kerralla mukana on ollut seksiä ja rakkautta ja yhdessä on asuttu ja elämää rakennettu. Kummallista kyllä, jossakin vaiheessa kummassakin suhteessa on tullut vastaan piste jossa on todettu etteivät yhteiset intressit enää kohtaa. Intohimo ja seksi on kuihtunut pikkuhiljaa pois ja suhde on muutenkin "lääpsähtänyt". Kun tuota on aikansa jatkunut ja kaikki kortit katsottu loppuun niin yhdessä on todettu, että suhdetta ei kannata jatkaa. Pettymys toki on aina valtava muttei yllätys, kun asioista on matkan varrella puhuttu ja kumpikin on tiennyt täsmälleen toisen tunteet ja suhteen tilanteen. Ei liene siis vaikea käsittää miksi tuollaisen eron jälkeen ystävyys on mahdollinen, onhan suhde muuttunut intohimoisesta rakkaudesta ystävyydeksi jo silloin kun yhdessä on vielä eletty. Tietysti kummankin eron jälkeen on ollut ns. vetäytymisvaihe, jossa kumpikin on nuollut haavansa. Sitten on taas lähdetty rakentamaan uudenlaista ystävyyttä. Ja voin sanoa että kummassakaan tapauksessa vanha suola ei ole kertaakaan eron jälkeen janottanut. Oikeastaan päinvastoin, ajatuskin siitä tuntuu jotenkin vastenmieliseltä.

 

Voisi ajatella niinkin, että ihminen jolla on uskollisina ystävinä vain näitä kiistanalaisia exiä, on vähän rajoittunut. Miksi ei muita, mikä mättää ystävyyssuhteiden luomisessa, miksi ovat tärkeimpiä, vaatiiko läheinen ystävyys "läpikotaisen" tutustumisen?

Minä en ole uhrautunut enkä luopunut mistään vaikka en hengailekaan exieni kanssa.
Matkalla on jäänyt mukaan ihania ja neutraaleja ystäviä muutenkin, puhumattakaan loistosisaruksista. En minäkään näistä luopuisi, mutta en myöskään edes yrittäisi seurustelua miehen kanssa, joka niin vaatii. Tai onko sellaisia miehiä edes olemassa, en ole kuullut ikinä?

 

Voisi ajatella niinkin, että ihminen jolla on uskollisina ystävinä vain näitä kiistanalaisia exiä, on vähän rajoittunut. Miksi ei muita, mikä mättää ystävyyssuhteiden luomisessa, miksi ovat tärkeimpiä, vaatiiko läheinen ystävyys "läpikotaisen" tutustumisen?

Minä en ole uhrautunut enkä luopunut mistään vaikka en hengailekaan exieni kanssa.
Matkalla on jäänyt mukaan ihania ja neutraaleja ystäviä muutenkin, puhumattakaan loistosisaruksista. En minäkään näistä luopuisi, mutta en myöskään edes yrittäisi seurustelua miehen kanssa, joka niin vaatii. Tai onko sellaisia miehiä edes olemassa, en ole kuullut ikinä?

Kuka sanoi että ystävinä on pelkkiä exiä? Kysehän oli nimenomaan siitä, että joillekin exät ovat vain ystäviä muiden joukossa. Ja silloinkin ne parhaat ystävät ovat yleensä muita kuin exiä. Hyväksymistä huutelet mutta kova tarve sinulla näyttää olevan todistaa, että exien kanssa ystävyyden säilyttävät ovat jotenkin viallisia. Jos ei muuten niin eivät raukat varmaan pysty muita ystävyyssuhteita rakentamaan.

Ja voi kuule, kyllä on miehiä jotka eristävät tyttöystävänsä kaikista ystävistä. Ensin tietysti lähdetään existä ja vähitellen laajennetaan kaikkiin ystäviin. Lähipiirissäni on tälläinen tapaus. (Tietenkään kyseinen nainen ei saa enää tavata entisiä parhaita ystäviään.) Ja juuri tästä syystä olen erittäin tarkka siitä, että mies hyväksyy jokaisen ystäväni olemassaolon.

 

TIEDOKSI, että viimeinen kirjoittamani (nimimerkin hmmmm...) viesti on ollut tuo, jonka aloitan, etten oikein jaksaisi toistaa itseäni! Sen jälkeen hmmm-nimimerkillä on kirjoitellut eri henkilö, nimimerkeissä on vain yhden m-kirjaimen ero. En ole siis sama henkilö kuin hmmm, vaikkakin hänen ajatusmaailmansa ei ole kovinkaan kaukana minun ajatusmaailmastani..

Jos joku toinen oli jo ottanut hmmmm nimimerkin käyttöönsä, mikä pakko sun on ottaa melkein sama. Ota vaikka Paula tai Pera tai mikä vain!

 

Ja todellakin, tyttö- ja poikaystäviä voi tulla ja mennä ja syytä onkin siinä vaiheessa jos aletaan sanelemaan kenen kanssa toinen saa olla ystävä. Kannattaa ihan oikeasti miettiä kertooko toisen tahtoon täydellisesti alistuminen sitoutumisesta vai siitä, että edessä on onneton tulevaisuus. Olisi myös kiva kuulla perustelu sille miksi kumppanin pitäisi saada sanella kenen kanssa toinen saa olla ystävä ja kenen kanssa ei.

niin ja ystäviksi valikoituu entisiä panokumppaneita, jostain syystä ei hivele mieltä ap:n kumppanin ystäväpiiri, jonka kanssa hän haluaa viettää aikaansa.

Niin ja kun niitä sen ystäviä sillä tyttiksellä ei ole juuri muuta kuin nuo entiset panot, niin johan on???!??!?!????

 

Jos jollekin sen yhden ihmisen, exän, ystävyys on niin tärkeää, että muut suhteet saavat kaatua, voisi miettiä mitkä omat tunteet tätä ihmistä kohtaan ovat. Minulle näin tärkeät olisivat vain omat lapset. Siis maailman rakkaimmat ihmiset, ei pelkät ystävät.

Käsitinkö oikein, että sulle on lapset ykkössijalla, ja aviomies vasta kakkonen? Toivottavasti ymmärsin vain väärin.

Tiedän että niitkin naisia on, ja ei tarvitse sen jälkeen ihmetellä miksi maassamme voi perheet niin huonosti, jos miehellä ei ole muuta virkaa kuin lompakko ja kyytimies ja talonrakentaja.

 

hmmm.. Kerropa millainen on se ero, missä seurustelusuhde päättyy jatkuen ystävyytenä. Ei se ainakaan voi olla riitaisa ero ja tuskin kai siinä erossa toinen on tullut jätetyksi, koska pettymys voi olla valtaisa. Erottu on siis todennäköisesti hyvässä yhteisymmärryksessä ja todettu, että meistä ei tule paria, vaikka seksisuhteessa olimmekin. Sitten kun seksisuhteita on enemmänkin ilman vakavampaa tarkoitusta, niin ap:n esteeksi suhteen jatkumiselle tulee moraali?

Sinulla näköjään onkin jo vahva käsitys asiasta, mutta kerronpa oman kantani. Olen seurustellut kaksi kertaa useamman vuoden vakavasti. Kummallakin kerralla mukana on ollut seksiä ja rakkautta ja yhdessä on asuttu ja elämää rakennettu. Kummallista kyllä, jossakin vaiheessa kummassakin suhteessa on tullut vastaan piste jossa on todettu etteivät yhteiset intressit enää kohtaa. Intohimo ja seksi on kuihtunut pikkuhiljaa pois ja suhde on muutenkin "lääpsähtänyt". Kun tuota on aikansa jatkunut ja kaikki kortit katsottu loppuun niin yhdessä on todettu, että suhdetta ei kannata jatkaa. Pettymys toki on aina valtava muttei yllätys, kun asioista on matkan varrella puhuttu ja kumpikin on tiennyt täsmälleen toisen tunteet ja suhteen tilanteen. Ei liene siis vaikea käsittää miksi tuollaisen eron jälkeen ystävyys on mahdollinen, onhan suhde muuttunut intohimoisesta rakkaudesta ystävyydeksi jo silloin kun yhdessä on vielä eletty. Tietysti kummankin eron jälkeen on ollut ns. vetäytymisvaihe, jossa kumpikin on nuollut haavansa. Sitten on taas lähdetty rakentamaan uudenlaista ystävyyttä. Ja voin sanoa että kummassakaan tapauksessa vanha suola ei ole kertaakaan eron jälkeen janottanut. Oikeastaan päinvastoin, ajatuskin siitä tuntuu jotenkin vastenmieliseltä.

Joojoojoo!! Mutta kuin ap:n tilanne ei ollut se että tyttis oli ollut monta vuotta asumassa jonkun äijän kanssa vaan pari kertaa käynyt panemassa jonkun pitsaillan päätteeksi! JA sellaista on vähänkyseenalaista roikottaa iänkaiken enää mukanaan varsinkin kun tulee uuskin siippa kuvioon mukaan!!!!

 

hmmm.. Kerropa millainen on se ero, missä seurustelusuhde päättyy jatkuen ystävyytenä. Ei se ainakaan voi olla riitaisa ero ja tuskin kai siinä erossa toinen on tullut jätetyksi, koska pettymys voi olla valtaisa. Erottu on siis todennäköisesti hyvässä yhteisymmärryksessä ja todettu, että meistä ei tule paria, vaikka seksisuhteessa olimmekin. Sitten kun seksisuhteita on enemmänkin ilman vakavampaa tarkoitusta, niin ap:n esteeksi suhteen jatkumiselle tulee moraali?

Sinulla näköjään onkin jo vahva käsitys asiasta, mutta kerronpa oman kantani. Olen seurustellut kaksi kertaa useamman vuoden vakavasti. Kummallakin kerralla mukana on ollut seksiä ja rakkautta ja yhdessä on asuttu ja elämää rakennettu. Kummallista kyllä, jossakin vaiheessa kummassakin suhteessa on tullut vastaan piste jossa on todettu etteivät yhteiset intressit enää kohtaa. Intohimo ja seksi on kuihtunut pikkuhiljaa pois ja suhde on muutenkin "lääpsähtänyt". Kun tuota on aikansa jatkunut ja kaikki kortit katsottu loppuun niin yhdessä on todettu, että suhdetta ei kannata jatkaa. Pettymys toki on aina valtava muttei yllätys, kun asioista on matkan varrella puhuttu ja kumpikin on tiennyt täsmälleen toisen tunteet ja suhteen tilanteen. Ei liene siis vaikea käsittää miksi tuollaisen eron jälkeen ystävyys on mahdollinen, onhan suhde muuttunut intohimoisesta rakkaudesta ystävyydeksi jo silloin kun yhdessä on vielä eletty. Tietysti kummankin eron jälkeen on ollut ns. vetäytymisvaihe, jossa kumpikin on nuollut haavansa. Sitten on taas lähdetty rakentamaan uudenlaista ystävyyttä. Ja voin sanoa että kummassakaan tapauksessa vanha suola ei ole kertaakaan eron jälkeen janottanut. Oikeastaan päinvastoin, ajatuskin siitä tuntuu jotenkin vastenmieliseltä.

Joojoojoo!! Mutta kuin ap:n tilanne ei ollut se että tyttis oli ollut monta vuotta asumassa jonkun äijän kanssa vaan pari kertaa käynyt panemassa jonkun pitsaillan päätteeksi! JA sellaista on vähänkyseenalaista roikottaa iänkaiken enää mukanaan varsinkin kun tulee uuskin siippa kuvioon mukaan!!!!

No eiköhän tämä keskustelu ole jo aika pitkään käsitellyt muitakin tilanteita kuin pelkkää ap:n että ota ihan rauhallisesti siellä vaan. Sinun kypsästi ilmaistu kantasi on kyllä luettu jo moneen kertaan. Keksi välillä jotain muutakin.

 

Jos jollekin sen yhden ihmisen, exän, ystävyys on niin tärkeää, että muut suhteet saavat kaatua, voisi miettiä mitkä omat tunteet tätä ihmistä kohtaan ovat. Minulle näin tärkeät olisivat vain omat lapset. Siis maailman rakkaimmat ihmiset, ei pelkät ystävät.

Käsitinkö oikein, että sulle on lapset ykkössijalla, ja aviomies vasta kakkonen? Toivottavasti ymmärsin vain väärin.

Tiedän että niitkin naisia on, ja ei tarvitse sen jälkeen ihmetellä miksi maassamme voi perheet niin huonosti, jos miehellä ei ole muuta virkaa kuin lompakko ja kyytimies ja talonrakentaja.

On myös niitäkin naisia, jotka rakkaudesta miestään kohtaan katsovat vuodesta toiseen muualle puuttumatta asiaan mitenkään, kun tämä pahoinpitelee tai jopa käyttää seksuaalisesti hyväksi hänen omia lapsiaan ja vielä kun asia tulee ilmi, puolustaa miestään ja syyttää lasta/lapsia valehtelusta. Tai jotka erottuaan ja löydettyään uuden miehen unohtavat lapsensa edellisestä liitosta, kakarat saavat luuhata kylillä illat ties missä seurassa ja kunnossa ja muuttaa keskenkasvuisina omilleen jos uusi mies ei siedä heitä kotona katsella. Sairaalta tuntuu, miten jollekin voi rakkaus miestä kohtaan mennä edelle omien lasten tarpeista. Ei varmasti voida kauhean hyvin näissäkään perheissä!

 

Jos jollekin sen yhden ihmisen, exän, ystävyys on niin tärkeää, että muut suhteet saavat kaatua, voisi miettiä mitkä omat tunteet tätä ihmistä kohtaan ovat. Minulle näin tärkeät olisivat vain omat lapset. Siis maailman rakkaimmat ihmiset, ei pelkät ystävät.

Käsitinkö oikein, että sulle on lapset ykkössijalla, ja aviomies vasta kakkonen? Toivottavasti ymmärsin vain väärin.

Tiedän että niitkin naisia on, ja ei tarvitse sen jälkeen ihmetellä miksi maassamme voi perheet niin huonosti, jos miehellä ei ole muuta virkaa kuin lompakko ja kyytimies ja talonrakentaja.

On myös niitäkin naisia, jotka rakkaudesta miestään kohtaan katsovat vuodesta toiseen muualle puuttumatta asiaan mitenkään, kun tämä pahoinpitelee tai jopa käyttää seksuaalisesti hyväksi hänen omia lapsiaan ja vielä kun asia tulee ilmi, puolustaa miestään ja syyttää lasta/lapsia valehtelusta. Tai jotka erottuaan ja löydettyään uuden miehen unohtavat lapsensa edellisestä liitosta, kakarat saavat luuhata kylillä illat ties missä seurassa ja kunnossa ja muuttaa keskenkasvuisina omilleen jos uusi mies ei siedä heitä kotona katsella. Sairaalta tuntuu, miten jollekin voi rakkaus miestä kohtaan mennä edelle omien lasten tarpeista. Ei varmasti voida kauhean hyvin näissäkään perheissä!

Kyllähän rakkauden lapsia kohtaan tulisi mennä kaiken muun edelle. Se taas ei tarkoita etteikö voisi miehen kanssa elää tasa-arvoisessa suhteessa toisiaan kunnioittaen. Lapset ja kumppani kuitenkin saavat hiukan erilaista rakkautta ja kunnioitusta.

 

Jos jollekin sen yhden ihmisen, exän, ystävyys on niin tärkeää, että muut suhteet saavat kaatua, voisi miettiä mitkä omat tunteet tätä ihmistä kohtaan ovat. Minulle näin tärkeät olisivat vain omat lapset. Siis maailman rakkaimmat ihmiset, ei pelkät ystävät.

Käsitinkö oikein, että sulle on lapset ykkössijalla, ja aviomies vasta kakkonen? Toivottavasti ymmärsin vain väärin.

Tiedän että niitkin naisia on, ja ei tarvitse sen jälkeen ihmetellä miksi maassamme voi perheet niin huonosti, jos miehellä ei ole muuta virkaa kuin lompakko ja kyytimies ja talonrakentaja.

On myös niitäkin naisia, jotka rakkaudesta miestään kohtaan katsovat vuodesta toiseen muualle puuttumatta asiaan mitenkään, kun tämä pahoinpitelee tai jopa käyttää seksuaalisesti hyväksi hänen omia lapsiaan ja vielä kun asia tulee ilmi, puolustaa miestään ja syyttää lasta/lapsia valehtelusta. Tai jotka erottuaan ja löydettyään uuden miehen unohtavat lapsensa edellisestä liitosta, kakarat saavat luuhata kylillä illat ties missä seurassa ja kunnossa ja muuttaa keskenkasvuisina omilleen jos uusi mies ei siedä heitä kotona katsella. Sairaalta tuntuu, miten jollekin voi rakkaus miestä kohtaan mennä edelle omien lasten tarpeista. Ei varmasti voida kauhean hyvin näissäkään perheissä!

No noita nyt on varmasti aika harvassa, marginaaliporukkaa sanoisin. Olisiko 5 % parisuhteessa olevista naisista. Mutta noita lapsiin epäterveen palvovasti suhtautuvia on varmasti 60%. (ja lastenlapsiin sitten aikanaan, mies unohtuu kuin kuollut jo olisi ikään).

 

Mies kuitenkin on aikuinen ihminen, joka ei ole kenenkään huolenpidosta ja rakkaudesta riippuvainen, mutta lasten terveelle kehitykselle ja alkuun hengissä säilymisellekin molemmat ovat välttämättömiä. Toistaalta luultavasti lapsille ja lapsenlapsille omistautuvat naiset kokevat myös saavansa heiltä jotain, mitä mieheltä ei saa, joku motivaattorihan tuohon käytökseen on oltava että se alkuun rakas mies jää perheessä sivuosaan.

 

Ehkä on niin, että mikäli tietää että oma ex muodostaa jonkunlaisen uhan uudelle suhteelle, esim. itsellä on edelleen tunteita exää kohtaan, kannattaakin olla tapaamatta. Jos taas tietää, että voi tavata exää vaikka maailman loppuun asti tuntematta enää koskaan mitään ystävyyttä kummempaa niin miksi ei voisi tavata. Yleensäkin kai suhteissa tarkoituksena on pysyä kaukana houkutuksista, ei suinkaan kaikista ihmisistä. Tyhmäähän se on tietentahtoen mennä hakemaan ongelmia uuteen suhteeseen jos tietää ettei ole päässyt exästä yli.

 

Mistä se johtuu, että minä arvostan parisuhteessa avoimuutta. Jollakin tapaa se ei toteudu, jos puoliso pitäisi kiinni joistakin ex seksitutuistaan ja tapailisi heitä kahdenkesken. Sinkulla voi ystäväpiiri olla vaikka mitä, mutta hieman ongelmalliseksi asia tulee silloin, kun sinkku pitää kiinni vanhoista tavoistaan ja puoliso on jossakin taka-alalla. Missä vaiheessa puoliso voisi tavata ystäviä ja liikuttaisiin parina.

En oikein osaa kuvitella tilannetta, että olisi sinun ystäviä ja minun ystäviä ja niitä tavattaisiin erikseen. Jotenkin tulee mieleen, että mikä on ap:n tyttiksen ikä?

 

Mies kuitenkin on aikuinen ihminen, joka ei ole kenenkään huolenpidosta ja rakkaudesta riippuvainen, mutta lasten terveelle kehitykselle ja alkuun hengissä säilymisellekin molemmat ovat välttämättömiä. Toistaalta luultavasti lapsille ja lapsenlapsille omistautuvat naiset kokevat myös saavansa heiltä jotain, mitä mieheltä ei saa, joku motivaattorihan tuohon käytökseen on oltava että se alkuun rakas mies jää perheessä sivuosaan.

Olisiko vaikka se, että naiset haluavat miehen suurimmaksi syystä siksi että haluavat lapsia. Ja kun jälkikasvua on nurkissa, jää miehelle enää sen lompakon rooli ja mamelit sen kuin paisuvat mammakerhoissaan.

 

Mistä se johtuu, että minä arvostan parisuhteessa avoimuutta. Jollakin tapaa se ei toteudu, jos puoliso pitäisi kiinni joistakin ex seksitutuistaan ja tapailisi heitä kahdenkesken. Sinkulla voi ystäväpiiri olla vaikka mitä, mutta hieman ongelmalliseksi asia tulee silloin, kun sinkku pitää kiinni vanhoista tavoistaan ja puoliso on jossakin taka-alalla. Missä vaiheessa puoliso voisi tavata ystäviä ja liikuttaisiin parina.

En oikein osaa kuvitella tilannetta, että olisi sinun ystäviä ja minun ystäviä ja niitä tavattaisiin erikseen. Jotenkin tulee mieleen, että mikä on ap:n tyttiksen ikä?

Ikä voi olla mitä vain 13 ja 90 välillä, ei se ikää katso jos oma napa on tärkein asia maailmassa.

 

Mies kuitenkin on aikuinen ihminen, joka ei ole kenenkään huolenpidosta ja rakkaudesta riippuvainen, mutta lasten terveelle kehitykselle ja alkuun hengissä säilymisellekin molemmat ovat välttämättömiä. Toistaalta luultavasti lapsille ja lapsenlapsille omistautuvat naiset kokevat myös saavansa heiltä jotain, mitä mieheltä ei saa, joku motivaattorihan tuohon käytökseen on oltava että se alkuun rakas mies jää perheessä sivuosaan.

Olisiko vaikka se, että naiset haluavat miehen suurimmaksi syystä siksi että haluavat lapsia. Ja kun jälkikasvua on nurkissa, jää miehelle enää sen lompakon rooli ja mamelit sen kuin paisuvat mammakerhoissaan.

Jos miehelle itselle kerta lapset eivät tule arvojärjestyksessä ykkösenä jolloin huoltajuuden menettäminen ei haittaa, luulisi tuosta kuviosta olevan aika helppoa poistua. Haiskahtaa kovasti siltä, ettei miehelläkään ole rakastava ja toista huomioiva yhteiselo naisen kanssa ollut päämotiivi suhteeseen, vaan esim. säännöllisen seksinsaannin varmistaminen tms. toista yhtälailla välineenä pitävä näkökulma. Ehkä jos nainen kokisi saavansa mieheltä enemmän kuin antavansa, tämän seura kiinnostaisi enemmän kuin niiden mammakerholaisten. Ei ihminen tyhmä ole, ihminen menee sinne mistä kaipaamansalaista huomiota helpoiten saa.

 

Mistä se johtuu, että minä arvostan parisuhteessa avoimuutta. Jollakin tapaa se ei toteudu, jos puoliso pitäisi kiinni joistakin ex seksitutuistaan ja tapailisi heitä kahdenkesken. Sinkulla voi ystäväpiiri olla vaikka mitä, mutta hieman ongelmalliseksi asia tulee silloin, kun sinkku pitää kiinni vanhoista tavoistaan ja puoliso on jossakin taka-alalla. Missä vaiheessa puoliso voisi tavata ystäviä ja liikuttaisiin parina.

En oikein osaa kuvitella tilannetta, että olisi sinun ystäviä ja minun ystäviä ja niitä tavattaisiin erikseen. Jotenkin tulee mieleen, että mikä on ap:n tyttiksen ikä?

Avoimuus toteutuu silloin kun kumppani tietää tasan tarkkaan missä toinen on ja mitä siellä tekee. Sitten voi jokainen päättää hyväksyykö kumppaninsa ystävineen kaikkineen vai vaihtaako toiseen. On kuitenkin väärin odottaa että toinen muuttuisi. Miksi parisuhteessa elääkseen pitäisi muuttua toisenlaiseksi ihmiseksi?

Ap:n tilanteesta en tiedä, mutta paljon on myös niitä ihmisiä joilla ex kuuluu elämään niin ettei häntä nykyiseltä puolisolta mitenkään piilotella. Ovat siis tavanneet ja tulevat toimeen jne. Itselläni esim. nykyinen on tavannut entisen mutta ei halua jokaiseen tapaamiseen mukaan aivan kuten minäkään en halua joka kerta mukaan kun nykyiseni tapaa kavereitaan.

Minä taas en ymmärrä parisuhdetta jossa sulaudutaan yhdeksi ihmiseksi. Suhdetta, jossa nainen ei voi tavata kavereitaan jos miestä ei huvita näitä tavata (tai päinvastoin). Tunnen tuollaisia ihmisiä ja he elävät todeksi pahinta pelkoani. Kumpikin on nimittäin luopunut täysin omista kavereistaan, jäljellä on vain tuo kahden ihmisen yhteensulautuma. Todella toivon että liitto kestää tai jäljelle jää kaksi hyvin yksinäistä ihmistä.

 

TIEDOKSI, että viimeinen kirjoittamani (nimimerkin hmmmm...) viesti on ollut tuo, jonka aloitan, etten oikein jaksaisi toistaa itseäni! Sen jälkeen hmmm-nimimerkillä on kirjoitellut eri henkilö, nimimerkeissä on vain yhden m-kirjaimen ero. En ole siis sama henkilö kuin hmmm, vaikkakin hänen ajatusmaailmansa ei ole kovinkaan kaukana minun ajatusmaailmastani..

Jos joku toinen oli jo ottanut hmmmm nimimerkin käyttöönsä, mikä pakko sun on ottaa melkein sama. Ota vaikka Paula tai Pera tai mikä vain!

Olin kirjoittanut jo monta viestiä nimimerkillä "hmmmm" (siis neljällä "ämmällä"), kun tänne tuli kirjoituksia nimimerkiltä "hmmm". Jos tämä kolmen "ämmän" hmmm oli kirjoittanut jo ennen minua, neljän "ämmän" hmmmm:tä, niin en ainakaan sitä huomannut - ja jos olisin huomannut, niin totta kai olisin valinnut jonkun toisen nimimerkin.

 

siitä onkin helppo laajentaa aihetta. Jotka ovat sitä mieltä, että on ihan ok tapailla ex:ä säännöllisesti, niin toteutuuko tämä oikeus myös toisinpäin. Eli mies käy säännöllisesti kahvilla ja meilailee neljän eri ex ämmän kanssa?
Siis kotona puolisosta näkyy vain selkä, kun hän tirskuu näyttöpäätteellä ja kertoo miten hyvän jutun helena kertoi. Tietysti hän jossain vaiheessa iltaa tulee oman kultansa kainaloon nukkumaan.

 

Nimimerkki "no", varmasti missään puheenvuorossa ei olla oltu sitä mieltä, että olisi ok ja ns. "normaalia" kummallekaan puolisolle se, ettei muuta tekisikään kuin viettäisi pelkästään ilman puolisoaan aikaansa kenenkään kaverinsa kanssa päivät pitkät, eikä ikinä kävisi kotona muuta kuin nukkumassa. Omasta mielestäni sellainen ei ole "normaali" parisuhde, että yhteistä aikaa ei ole ollenkaan, vaan kumpikin huitelee omissa menoissaan omien ystäviensä kanssa koko ajan - ja vaikka tämä ei ole minun mielestäni "normaalia" käytöstä parisuhteessa, voi sellaisiakin avo/aviopareja olla, joille tällainen elämäntyyli sopii, eikä ole minun asiani tuomita heidän valintaansa.

Sen sijaan mielestäni ei ole väärin, että kumpi tahansa puoliso käy kahvilla sattumalta kaupungilla tapaamansa kaverinsa kanssa, vaikka olisikin siellä kaupungilla ilman puolisoaan juuri sillä hetkellä. Tämäkin muuttuu mielestäni ns. "epänormaaliksi", jos kaupungilla on käymässä siitä syystä, että on hakemassa kotiin kylpyhuonetta kaakeloimaan jääneelle puolisolleen sitä pizzaa...

 

Jos jollekin sen yhden ihmisen, exän, ystävyys on niin tärkeää, että muut suhteet saavat kaatua, voisi miettiä mitkä omat tunteet tätä ihmistä kohtaan ovat. Minulle näin tärkeät olisivat vain omat lapset. Siis maailman rakkaimmat ihmiset, ei pelkät ystävät.

Käsitinkö oikein, että sulle on lapset ykkössijalla, ja aviomies vasta kakkonen? Toivottavasti ymmärsin vain väärin.

Kun asiat on hyvin, mies on ykkönen. Mutta jos pitää ruveta tekemään valintoja, niin lapset on ainoat, jotka merkitsee. Siis otetaan vaikka tilanne, että talo palaa. Mieheni pystyy pelastamaan joko minut tai lapset - en ikinä anna hänelle anteeksi, jos hän pelastaisi minut ja antaisi lasten palaa. (Tiedän, ettei silloin ehkä voi päättää, mitä valitsee, mutta tarkoitan että äärimmäisessä tilanteessa uskon, että meille molemmille lapset ovat tärkeimmät).

Se ei tarkoita, että arjessa palvoisin mukuloista ja mies toisi vaan rahaa pöytään. Ei. Arjessa mies nauttii perheen pään statusta. Hän kohtelee minua samalla kunnioituksella. Tajuamme toki, että yhdessä olemme enemmän kuin kaksi erillistä yksilöä.

PS. Tällaiseen kuvioon ei kaikenmaailman eksät mahdu.

 

Jos jollekin sen yhden ihmisen, exän, ystävyys on niin tärkeää, että muut suhteet saavat kaatua, voisi miettiä mitkä omat tunteet tätä ihmistä kohtaan ovat. Minulle näin tärkeät olisivat vain omat lapset. Siis maailman rakkaimmat ihmiset, ei pelkät ystävät.

Käsitinkö oikein, että sulle on lapset ykkössijalla, ja aviomies vasta kakkonen? Toivottavasti ymmärsin vain väärin.

Kun asiat on hyvin, mies on ykkönen. Mutta jos pitää ruveta tekemään valintoja, niin lapset on ainoat, jotka merkitsee. Siis otetaan vaikka tilanne, että talo palaa. Mieheni pystyy pelastamaan joko minut tai lapset - en ikinä anna hänelle anteeksi, jos hän pelastaisi minut ja antaisi lasten palaa. (Tiedän, ettei silloin ehkä voi päättää, mitä valitsee, mutta tarkoitan että äärimmäisessä tilanteessa uskon, että meille molemmille lapset ovat tärkeimmät).

Se ei tarkoita, että arjessa palvoisin mukuloista ja mies toisi vaan rahaa pöytään. Ei. Arjessa mies nauttii perheen pään statusta. Hän kohtelee minua samalla kunnioituksella. Tajuamme toki, että yhdessä olemme enemmän kuin kaksi erillistä yksilöä.

PS. Tällaiseen kuvioon ei kaikenmaailman eksät mahdu.

Juuri näin, että jos kyseessä on erittäin vaikea tilanne, lasten etu on ensin. Mieheni ei ole lasteni isä ja hänet olen tuntenut vasta n. 5 v. Miksi hän menisi synnyttämieni lasteni edelle?

Tässä asiassa, kuten monessa muussakin, on muitakin variaatioita kuin ON tai OFF.
Meillä on hyvä yhteiselämä eikä tästäkään asiasta käydä mitään vääntöä.
Tämä on vain yksi tosiasioista vaikka lapset eivät kuulu edes arkeemme enää.

 

siitä onkin helppo laajentaa aihetta. Jotka ovat sitä mieltä, että on ihan ok tapailla ex:ä säännöllisesti, niin toteutuuko tämä oikeus myös toisinpäin. Eli mies käy säännöllisesti kahvilla ja meilailee neljän eri ex ämmän kanssa?
Siis kotona puolisosta näkyy vain selkä, kun hän tirskuu näyttöpäätteellä ja kertoo miten hyvän jutun helena kertoi. Tietysti hän jossain vaiheessa iltaa tulee oman kultansa kainaloon nukkumaan.

Heh, kiitos hymystä. Mutta ihan todentotta... Tai sitten se mies ei edes sano kirjoittavansa Helenan ja Ullan kanssa, vaan tirskahtelee ja näppää viestiä menemään yökaudet. Ja sitten kun illalla kone suljetaan, sama jatkuu vielä tunnin epäsäännöllisin hyvänyön toivotuksin tekstarein. Ja tirskahdukset yritetään vaimentaa ettei vaimo epäile mitään.

nää on niin näitä, kun aletaan sooloilemaan parisuhteessa.

 

Jos jollekin sen yhden ihmisen, exän, ystävyys on niin tärkeää, että muut suhteet saavat kaatua, voisi miettiä mitkä omat tunteet tätä ihmistä kohtaan ovat. Minulle näin tärkeät olisivat vain omat lapset. Siis maailman rakkaimmat ihmiset, ei pelkät ystävät.

Käsitinkö oikein, että sulle on lapset ykkössijalla, ja aviomies vasta kakkonen? Toivottavasti ymmärsin vain väärin.

Kun asiat on hyvin, mies on ykkönen. Mutta jos pitää ruveta tekemään valintoja, niin lapset on ainoat, jotka merkitsee. Siis otetaan vaikka tilanne, että talo palaa. Mieheni pystyy pelastamaan joko minut tai lapset - en ikinä anna hänelle anteeksi, jos hän pelastaisi minut ja antaisi lasten palaa. (Tiedän, ettei silloin ehkä voi päättää, mitä valitsee, mutta tarkoitan että äärimmäisessä tilanteessa uskon, että meille molemmille lapset ovat tärkeimmät).

Se ei tarkoita, että arjessa palvoisin mukuloista ja mies toisi vaan rahaa pöytään. Ei. Arjessa mies nauttii perheen pään statusta. Hän kohtelee minua samalla kunnioituksella. Tajuamme toki, että yhdessä olemme enemmän kuin kaksi erillistä yksilöä.

PS. Tällaiseen kuvioon ei kaikenmaailman eksät mahdu.

Kuulostatte tasapainoiselta perheelta, mukaan lukien että eksät ei mahdu teidän suhteeseen.

Tiedän kuitenkin näitä perheitä missä miehellä on VAIN lompakon ja maksajan osa, ei siis mitään muuta. No toivotaan että heitä on vain vähän, ihan lastenkin takia.