Miksi tytöt eivät saisi olla tyttömäisiä?

[Ultramariini]

Kahil Gibranilla on viisaita sanoja, tuossa aiemmin. =)
Kunpa aina itse sen muistaisikin, ettei yritä tehdä lapsistaan itsensä kaltaisia.
Minulla ei ole ongelmaa, ainakaan vielä ,lasten puketumisen suhteen, siinä että heidän vaatemakunsa sotisi omaani vastaan tai herättäisi minussa joitain tuntemuksia.
Mutta huomaan joskus syyllistyväni siihen, että yritän tahtomattani ohjailla heidän mieltymyksiään joissain ns. isomissa asioissa ehkä aivan liiaksikin.
Vaikka yritän vapauttaa itseni ja lapseni siitä kahleesta- tälläinen toivoisin sinun olevan- kahle, huomaan sitä silti joskus lapsiini kiinnittävän. :|

 

[huoh]

eikai nyt nelivuotiaasta ja naisellisuudesta puhuta yhtaikaa! herranjestas sentään. tyttömäisyys sentään vielä tuossa iässä.

 

[O.o]

eikai nyt nelivuotiaasta ja naisellisuudesta puhuta yhtaikaa! herranjestas sentään. tyttömäisyys sentään vielä tuossa iässä.

tytöistä kasvaa naisia ja tyttömäisyys on naisellisuuden ensi askel

 

[Kowalski]

eikai nyt nelivuotiaasta ja naisellisuudesta puhuta yhtaikaa! herranjestas sentään. tyttömäisyys sentään vielä tuossa iässä.

Huoh vaan, kyllä sä varmaan silti tajusit mistä on kyse, eikö? :saint:

 

[ailakki]

Mikä vastaa pojilla tyttöjen prinsessa-vaihetta? Kiinnostuuko ne esim. mustasta väristä ja jostain spiderman-kamasta tms. Itse tykkään pukea nyt 3,5-vuotiastani värikkäästi(esim. uusretrotyyliin). Tässä yksi päivä sitten katseltiin kaupassa vaatteita. Näytin pojalleni värikkäitä, omasta mielestäni kivoja vaatteita. poika meinasi että ei, haluaisin tuon mustan. "Tykkään mustasta ja harmaasta". Täytyy myöntää, että olin aivan että EEiii..
Jos tuo "homma" menee omalla pojallani ohi, niin myönnän, että saattaisin olla seuraavassa käänteessä se äiti, joka puhelee toiselle äidille, että onneksi meidän poika ei tykkää noista pääkallojutuista ja mustasta.. (ehkä kuitenkin katsoisin, ettei vieressä ole toisen äidin poitsu spidermaneissaan..).

 

[Kylkiluu]

Naisellisuudessa ja tyttömäisyydessä on jotakin sellaista, mitä moni nykyvanhempi kavahtaa. Poikatyttö nähdään tulevaisuuden pärjääjänä ja vaaleanpunaiseen pitseihin ja hörsöihin mieltynyt tyttö taas herättää mielikuvia herkästä kynnysmatosta, vaikka tämäntyyppiset lapsuuden mielenkiinnon kohteet eivät kerrokaan yhtään mitään siitä, millainen nainen tytöstä kasvaa.
Tietyn ikäiset tytöt ja pojat ovat usein korostuneesti poikia ja tyttöjä, siis ovat tietoisia sukupuoleensa liittyvistä asioista ja korostavat niitä leikeissään. Muistan lukeneeni joskus että se merirosvoa leikkivä poika ja prinsessaa leikkivä tyttö vain rakentavat identiteettiään ja heidän on annettava olla rauhassa sitä mitä haluavatkin olla, lannistamatta tai kannustamatta erityisesti mihinkään =)

Luultavasti mun tyttäreni jossakin vaiheessa mieltyvätkin erityisesti vaaleanpunaiseen ja rimssumekkoihin ja osittain ehkä siksikin, että minä olen harrastanut heillä kaikenvärisiä, suht. sukupuolettomia vaatteita ja välttänyt vaaleanpunaista, koska en henkilökohtaisesti oikein välitä siitä väristä. Mutta he saavat rauhassa olla leikeissään 50-luvun pikkurouvia tai autonasentajia =)

 

[Uska]

Joo. Sallin tytöilleni pinkin, hörhelöt ja joissain kohdin jopa hirveät kimaltavat kuteet... He ovat omia persooniaan, ei heidän tarvitse olla minun kopioitani. Yritän olla hyvä jousi noille nuolille.

Kliseemäisesti, jos sallitte; Kahlil Gibran:

Sinun lapsesi eivät ole
sinun lapsiasi,
he ovat itsensä
kaipaavan elämän
tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi
ja vaikka he ovat
sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi,
mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän
omat ajatuksensa.

Voit pitää luonasi heidän
ruumiinsa, mutta et
heidän sielujaan, sillä
heidän sielunsa
asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä,
ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan
heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä heistä tehdä
itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje
taaksepäin eikä
takerru eiliseen.

Sinä olet jousi
josta sinun lapsesi
lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen
käden voimasta,
taivu riemulla.

OT;
Eräs rakas ystäväni on montavuotta sitten kirjoittanut tämän runon minulle

 

[Mahza]

Meillä tytöt saa pukeutua prinsessamekkoon, tai olla pukeutumatta. Eipä nuo juuri oo kiinnostunut vielä vaatteista, mutta ovatkin vielä pieniä. Poika haluaa pukeutua hienosta, eli kauluspaitaan, aina kun on aihetta.
Meillä lapset leikkii samoilla leluilla, eli välillä pojan huoneessa kaikuu siderman ja superman huudot, seuraavassa hetkessä ne on kotileikkiä pikkulikan huoneessa, kundi menee vauva kainalossa töihin ja tyttö lähtee shoppailemaan Sitten mennään merirosvoina ympäsi kylää, tai ollaan niitä prinsessoja.
Mä en jaksa ymmärtää tota, että vaatteista tehdään niin suuri ongelma. Jokainen pukeutuu niinkuin haluaa, ainakin meidän perheessä. Poika käytti toissakesänä mekkoa pari kertaa, kun välttämättä halusi. En ite kyllä tykänny ideasta, mutta minkäs sille mahtaa. Nykyään se suostuu vaan mustiin vaatteisiin... Tytöille siis käy vielä kaikki, ja mulla on onneks iso repertuaari vaatteita retrosta prinsessaan, eli voivat ite valita mitä pukevat.
Ole ap ylpeä pienestä prinsessastasi, kaikkine hörhelöineen ja hello kittyineen, ja anna muiden elää omalla tavallaan!

 

[LisaMarie]

Jostain syystä elää sinnikkäästi käsitys, että tasa-arvo=miehen näköinen nainen. Mun mielestä se vaan ei ole mitään tasa-arvoa, jos lapselle opetetan, että "tyttöjen jutut" on jotain pahaa ja "poikien jutut" hienoa, tasa-arvoista ja reipasta :|

 

[nyyh]

Joo. Sallin tytöilleni pinkin, hörhelöt ja joissain kohdin jopa hirveät kimaltavat kuteet... He ovat omia persooniaan, ei heidän tarvitse olla minun kopioitani. Yritän olla hyvä jousi noille nuolille.

Kliseemäisesti, jos sallitte; Kahlil Gibran:

Sinun lapsesi eivät ole
sinun lapsiasi,
he ovat itsensä
kaipaavan elämän
tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi
ja vaikka he ovat
sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi,
mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän
omat ajatuksensa.

Voit pitää luonasi heidän
ruumiinsa, mutta et
heidän sielujaan, sillä
heidän sielunsa
asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä,
ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan
heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä heistä tehdä
itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje
taaksepäin eikä
takerru eiliseen.

Sinä olet jousi
josta sinun lapsesi
lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen
käden voimasta,
taivu riemulla.

alkoi itkettämään...

 

[pox]

Jostain syystä elää sinnikkäästi käsitys, että tasa-arvo=miehen näköinen nainen. Mun mielestä se vaan ei ole mitään tasa-arvoa, jos lapselle opetetan, että "tyttöjen jutut" on jotain pahaa ja "poikien jutut" hienoa, tasa-arvoista ja reipasta :|

Olisko aika jo kyseenalaistaa sitä, että mitä pidetään tyttöjen juttuina ja mitä poikien juttuina? :/ Ja se sinnikkäästi elävä käsitys elää mun oman kokemuksen mukaan lähinnä niiden ihmisten keskuudessa, joiden käsitys tasa-arvosta liittyy lähinnä mutuun ja siihen, että nauretaan muiden tasa-arvolle. Eikä tytöissäkään sen enempää kuin pojissa elä sisällä mitään värikoodistoa tai mieltymystä tiettyihin asioihin, kyllä ne on esimerkkien ja tarjonnan kautta opittuja asiota.

 

[mielipide]

No mutta suomessahan kaiken pitää olla unisex,vaatteiden ym ym.
Naisellisuus/tyttömäisyys mielletään hömpötykseksi- ja pinnalliseksi.

Kun sain tytön pojan jälkeen,niin poikien vaatteet jäi luonnollisesti vähemmälle käytölle.
Ostin ihania mekkoja ja tyttömäisiä vaatteita.Muutaman ihmisen mielestä se oli typerää...
ostaa nyt tyttömäisiä vaatteita...olis pitänyt kierrättää kaikki.Olin siis turhamainen ja pinnallinen.En tajua miten toisten rahankäyttö voi häiritä niin paljon.

 

[LisaMarie]

Jostain syystä elää sinnikkäästi käsitys, että tasa-arvo=miehen näköinen nainen. Mun mielestä se vaan ei ole mitään tasa-arvoa, jos lapselle opetetan, että "tyttöjen jutut" on jotain pahaa ja "poikien jutut" hienoa, tasa-arvoista ja reipasta :|

Olisko aika jo kyseenalaistaa sitä, että mitä pidetään tyttöjen juttuina ja mitä poikien juttuina? :/ Ja se sinnikkäästi elävä käsitys elää mun oman kokemuksen mukaan lähinnä niiden ihmisten keskuudessa, joiden käsitys tasa-arvosta liittyy lähinnä mutuun ja siihen, että nauretaan muiden tasa-arvolle. Eikä tytöissäkään sen enempää kuin pojissa elä sisällä mitään värikoodistoa tai mieltymystä tiettyihin asioihin, kyllä ne on esimerkkien ja tarjonnan kautta opittuja asiota.

Ehkä ei värikoodistoa -meidänkin poika tykkää väreistä- mutta kyllä ne vaan erilaisia on ja eri asioila leikii, ainakin vähän isompana. Eli 10 v isosisko ei enää kovin mielellän leiki 9v:n pikkuveljen kanssa, kun siinä likastuu ja sattuu ja se on ihan YÖK...POika ei olekkaan yhtä tarkka, sille kelpaa tyttöjen touhuissa mukana oleminen, mutta kyllä se on tyttöihin sisäänrakennettu ominaisuus, että "yäk, toi on likanen" -vaikka se äidiltä puutuisikin :saint:
Mun mielestä tasa-arvoa on myös se, että tyttö/nainen saa olla reilusti feminiininen ja tykätä kaikesta nätistä ja turhasta ja olla ylpeä siitä että on feminiinen, ei tarvi olla poikamainen kelvatakseen.

 

[pox]

Ehkä ei värikoodistoa -meidänkin poika tykkää väreistä- mutta kyllä ne vaan erilaisia on ja eri asioila leikii, ainakin vähän isompana. Eli 10 v isosisko ei enää kovin mielellän leiki 9v:n pikkuveljen kanssa, kun siinä likastuu ja sattuu ja se on ihan YÖK...POika ei olekkaan yhtä tarkka, sille kelpaa tyttöjen touhuissa mukana oleminen, mutta kyllä se on tyttöihin sisäänrakennettu ominaisuus, että "yäk, toi on likanen" -vaikka se äidiltä puutuisikin :saint:
Mun mielestä tasa-arvoa on myös se, että tyttö/nainen saa olla reilusti feminiininen ja tykätä kaikesta nätistä ja turhasta ja olla ylpeä siitä että on feminiinen, ei tarvi olla poikamainen kelvatakseen.

Mutta kyllä ne lapset oppii sitä käyttäytymismallia muiltakin, kuin äideiltään. Toiselta vanhemmalta, isovanhemmilta ja muilta lapsista, jossain vaiheessa varsinkin se toisten lasten malli on kaikkein tärkein.

Kyllä munkin mielestäni tasa-arvoa on se, että saa olla sellainen kun on, oli sitten tyttö tai poika, mutta se ei ole enää tasa-arvoa että on joku tietty tyttö- tai poikamalli, jolloin on tyttömäinen tai poikamainen, ja jos on jotain muuta niin on jotenkin vääränlainen. Kun se tyttö on tyttö ja poika on poika, vaikka olisi enemmän feminiininen tai maskuliininen.

En mä oikeastaan ihmettele sitä, että jos jollekin tulee reaktio siihen, eli vetää sen siihen toiseen ääripäähän jossa pitää olla jotain muuta kuin sellainen oletus. Mutta en mä sitä pidä mitenkään oikeampana ratkaisuna (enkä väärempänäkään)

 

[tuutilulla]

Saa olla tyttömäisiä ja meijen ainokainen onkin niin kauan kun äiti pystyy päättämään :saint: Kaikki on punaista tai vaaleanpunaista. Isi tuota manaa aika ajoin mut saa pitää suunsa kiinni. Kyllä tulee aika jolloin tyttö itse pyytää/haluaa sinistä tms. Mutta sihen asti äiti määrää

Meillä on 7v pojan lempiväri kirkas punainen ja niitä vaatteita on muutama. Nyt vaan on tullut esiin eskarin myötä että punainen on tyttöjen väri :/ No pojalle on hankittu punaisia vaatteita poikien hurjilla kuvilla. Saa haluamaansa väriä mutta vaate ei ole "tyttömäinen". Ja nuorimman pojan lempiväri on kirkas oranssi. Niitä onneks löytyy molemmille suunnattuina ei pelkästään "tyttömäisillä" kuvilla

 

[Lentokala]

Meillä ei ole tyttöjä
mutta jos olisi niin saisi kyllä pukeutua halutessaan vaaleanpunaiseen
( vaikka itse inhoankin sitä väriä ).

Mä en tykkää oikein mistään lasten "lokeroinnista"; tytöt tyttömäisiä pojat poikamaisia- jutuista.
Meillä pojilla on vaatteissa esim. paljon keltaista, oranssia ja punaista.
Esikoisen reppukin on Marimekon vaaleanapuna-harmaakuosinen Itse hän juuri sitä toivoi.
Nukkeja meillä ei ole, eivät ole pyytäneet, mutta pehmoleluja löytyy.
Samoin keittiöleikit kiinnostavat molempia. Jos ne nyt sitten on enempi tyttöjen leikkejä

 

[LisaMarie]

Meillä on 7v pojan lempiväri kirkas punainen ja niitä vaatteita on muutama. Nyt vaan on tullut esiin eskarin myötä että punainen on tyttöjen väri :/ No pojalle on hankittu punaisia vaatteita poikien hurjilla kuvilla. Saa haluamaansa väriä mutta vaate ei ole "tyttömäinen". Ja nuorimman pojan lempiväri on kirkas oranssi. Niitä onneks löytyy molemmille suunnattuina ei pelkästään "tyttömäisillä" kuvilla

Meillä juuri 9 täytäneen pojan lempiväri on valeanpunainen ja sehän on olu nyt sillai muotia, että pojillekin on paitoja löytyny.
Kerran sitten joku tuli sanomaan koulussa pojan valeanpunaisesta takista (on oikeasti poikien, Bennettonilta poika itse löysi ja osti vaikka vihjailin että joku voi sanoa sen olevan tyttöjen) niin joku tytöistä sanoi heti että "on mullakin musta takki, vaikka oon tyttö" Se kommentointi loppu siihe, tai ainakaan poika ei oo kotona muutsa kertonu.

 

[vieras]

Mulla on vaan tyttöjä ja täytyy kyllä sanoa että naisena sulatan kyllä paremmin tyttöjen hörsylät kuin poikien pääkallo ja hämähäkkijutut, vaikka en itse olekaan laittautuvaa äitityyppiä. Minusta tyttöjen prinsessavaihe on kuitenkin siinä mielessä hyvin hankala, että suomen keliolosuhteet eivät oikein sovi röyhelöihin. Meillä on tapeltu kovasti lasten kanssa siitä,, voiko 30 asteen pakkaseen mennä pelkkä prinsessamekko ja kruunu päässä. Että tuossa mielessä odotan kovasti rinsessavaiheen ohimenemistä. En toki pidä tyttömäisyyttä tai poikamaisuutta syntinä. Jokainen tavallaan!

 

[Villivadelma]

Mulla on 7kk vanha tyttö.Vielä tässä vaiheessa kun tyttö ei itse osaa päättää pukeutumisestaan,niin puen tytön mielelläni vihreään,ruskeaan,oranssiin,punaiseen,keltaiseen yms.Välillä myös vaaleanpunaiseen.Vaikka vihaankin sitä väriä.Vaaleanpunaiset vaattet ovat lahjaksi tulleita kummeilta ja mummoilta.
Yritän kasvattaa tyttöä mahdollisimaan sukupuolineutraalisti.Leluja pyrin myöhemmin ostamaan sekä autoja että nukkeja.
En myöskään halua koko ajan korostaa tytölle,että tytöt leikkii näillä leluilla ja nuo on poikien leluja yms.

MUTTA jos tyttö haluaa jossain vaiheessa pukeutua pelkkään pinkkiin ja röyhelömekkoihin,niin toki siihen suostun.Suostun myös pääkallokuoseihin tai hirviöpaitoihin.

Silti vähän toivon,että tytölle ei tulisi prinsessa vaihetta.Ehkä se johtuu siitä,että itse on aina ollut "poikatyttö" ja skipannut tuon prinsessa vaihteen omassa lapsuudessani.Tulee jos on tullakseen!
=)

 

[siinäse]

Rakas ihminen hyvä. Voisit määritellä ihan hyvin myös vaikka niin, että tyttömäisyyttä on sininen, paskakasan kuvalla varustettu paita, neljä kettinkiä kaulassa ja askeettinen. Yhtä lailla ne ovat materialistisia määreitä, ja ihmettelen että miksi tyttömäisyys on olevinaan jotain ulkokohtaista ja materialistista. Itsehän sinä määrittelit, että tyttö ei saa olla tyttömäinen, jos joku "kieltää" luettelemiasi asioita.

Minä itse en asettanut vaaleanpunaista tai muitakaan luettelemiasi asioita minkäänlaiseen arvojärjestykseen. Kun ihmettelin sitä, että miksi ja missä vaiheessa tyttömäisyys rinnastuu juuri kaikkeen sellaiseen. (Ja kyllähän tyttö voi olla tyttömäinen, vaikka kulkisi päivät sinisissä kumppareissa ja jätesäkki päällään).

Mutta en minä todellakaan ala tästä vääntää, jos minua ei edes yritetä ymmärtää.

Sä et näköjään ymmärrä, mitä mä tällä avauksella ajan takaa.
En väitä, että tyttö olisi miesmäinen, jos ei tykkäisi vaaleanpunaisesta ja muista luettelemistani jutuista. En määritellyt mitä tyttömäisyys on. Kirjoitin esimerkkejä näistä asioista, mitä moni pitää ilmeisesti liian tyttömäisinä ja siksi niistä ei saisi tytöt tykätä.

Ihmettelen vaan, miksi se, että tyttö ei tykkää ko. jutuista, on niin hienoa että äidit käyttää lausetta "meillä ei ONNEKSI tykätä...". Siis mikä niissä on niin pahaa, kamalaa, noloa tai mitä liekään, että on tosi hyvä juttu jos tyttö ei sellaisista tykkää? Ja miksi pikkutyttö ei saisi näyttää satuprinsessalta pitkine hiuksineen, koruineen ja hörhelöineen?

Ymmärrän, jos joku sanoo että meillä ei onneksi ole allergioita tai korvatulehduskierrettä. Mutta mikä ihmeen ajatus on takana siinä, että ollaan yltiöonnellisia siitä että tyttö ei tykkää pinkistä ja prinsessoista?

mä olisin yltiöonnellinen joa tyttäreni ei hurahtaisi rinsessahörpötyksiin, koska itse en sietää mitään niin kaameeta tekohömppää.

 

[mie]

Jokainen omanlaisensa ja arvokas omana itsenään. Minusta lapsi täytyisi likimain aivopestä, jos tahtoisi lapsen sopivan tiettyyn muottiin. Aikuinen tietysti on se, joka loppupelissä päättää esim. pienen lapsen vaatehankinnoista: röyhelöistä prinsessamekkoa ei voi laittaa talvella päälle uloslähtiessä jne. Lapselle voi kuitenkin selittää syyt järkiperäisesti.

Lapsi on kuitenkin lapsi vain hetken aikaa. Sallitaan heille printtipaidat, kirkuvat värit jne., vaikkeivat ne aikuisen silmää niin miellytäkään.

P.S. Tämä yksi oikea prinsessa on kirjoittanut kirjan siitä, miksi kaikki prinsessat eivät käytä kruunua. Märtha Louisen kirja on nimeltään Miksi kuninkaallisilla ei ole aina kruunua?

 

[vieras]

on kiva että löydetään niitä muitakin värejä kuin vaaleanpunainen. Tytön voi pukea vaikka vaaleanpunaiseen paitaan ja ruskeisiin housuihin tai Punaiset housut ja vaaleanpunainen paita. Itseäni mielyttää enemmän reippaat värikkäät värit. Jos lapsi on puettu kokonaan vaan vaaleanpunaiseen se käy äklöttämään. Koska nykyään kaupat on pullollaan erilaisia vaatteita ja niistä saa yhdistelemällä hyvinkin tyttömäisiä. Mutta tämä olkoon minun mielipiteeni Meillä on myös hello kitty vaihe vaikka en itse kiteistä välitäkkään, ostan lapselle jotain kitty juttuja. Kitty on meillä ensimmäinen keräily juttu

 

[kerropas]

mä olisin yltiöonnellinen joa tyttäreni ei hurahtaisi rinsessahörpötyksiin, koska itse en sietää mitään niin kaameeta tekohömppää.

Mutta tässäpä ydin. Miksi ihmeessä prinsessaröyhelöt yms on TEKOhömppä??

 

[Kowalski]

on kiva että löydetään niitä muitakin värejä kuin vaaleanpunainen. Tytön voi pukea vaikka vaaleanpunaiseen paitaan ja ruskeisiin housuihin tai Punaiset housut ja vaaleanpunainen paita. Itseäni mielyttää enemmän reippaat värikkäät värit. Jos lapsi on puettu kokonaan vaan vaaleanpunaiseen se käy äklöttämään. Koska nykyään kaupat on pullollaan erilaisia vaatteita ja niistä saa yhdistelemällä hyvinkin tyttömäisiä. Mutta tämä olkoon minun mielipiteeni Meillä on myös hello kitty vaihe vaikka en itse kiteistä välitäkkään, ostan lapselle jotain kitty juttuja. Kitty on meillä ensimmäinen keräily juttu

No niin minunkin mielestäni on kivaa, että tytöillä on muutakin kuin pelkkää vaaleanpunaista.
Meidän neiti on tänään päiväkodissa mustavalkoisessa pingviinitunikassa ja valkoisissa legginseissä (ja pojalla on punainen koirapaita päällä ). Vaaleanpunainen on vähemmistönä tytön vaatekaapissa. Samoin Kittyt: suurin osa vaatteista ei ole Kittyä.
Mutta kun toisille ne vähäisetkin heloukitit ja vaaleanpunaiset vaatteet on liikaa. En ymmärrä, en.

 

[Keijumetsän Lilja]

Jos mulla olisi tyttö, hän saisi pukeutua ns. tyttömäisiin vaatteisiin, jos haluaisi.

Minulle ehkä enemmän "tärkeätä" on pukea lapseni toisiinsa sointuviin väreihin. Ei siis kaikkea sekaisin. Ymmärtääköhön joku mitä tarkoitan?