Niin naulan kantaan!
[QUOTE="Hömelö";29569578]Kunhan sanon, minkä ikäinen se sun hoidossa oleva lapsi on? Ei se päivähoito lähtökohtasesti ole mikään jokaisen lapsen oikeus ihan vaan siksi, että pitää olla oikeus hoitoon, vaan päivähoito on veronmaksajille kallis palvelu, niitä hoitopaikkoja on muutenki liian niukasti ja resurssit varsin vähäiset, niin kyllä ne hoitopaikat pitäis lähtökohtasesti olla niitä varten, jotka TARVITSEE sitä, ei niitä varten, ketkä vaan haluaa sitä. Suunnilleen viskari-ikäisten mun mielestä on jo ihan aiheellista opetella olemaan isommassa ryhmässä, oli se sitte osapäivähoitoo tai kerhoon tms., mutta ei sekään kaikille ole välttämätöntä, vaan enempikin lapsikohtasta.[/QUOTE]
Tässä on asiallinen ja järkevä kirjoitus aiheesta!
Ihmettelen ensinnäkin näitä ihmisiä, jotka vievät isomman lapsen hoitoon "koska se haluaa mennä sinne leikkimään". Ainakin isommissa kaupungeissa on jos jonkinlaista leikkipuisto- ja kerhotoimintaa, miksi viedä hoitopaikka sellaisilta, jotka työssäkäynnin takia sen hoitopaikan (ja mieluummin lähipäiväkodista) tarvitsevat.
Päivähoito ei myöskään ole mitään ilmaista "lystiä", ihmettelen miten ihmisillä on varaa laittaa lapsensa virikehoitoon (kaupan päälle vielä matkakulut bensoineen, mikäli autoa joutuu käytämään), itse ainakin keksin sille rahalle hyödyllisempääkin käyttöä. Ja sitten vielä ihmetellään kun ei ole varaa hoitaa vauvaa kuin max. 1-vuotiaaksi kotona. Jos senkin rahan minkä isomman lapsen hoidosta maksaa, laittaisi säästöön, pystyisi varmasti olemaan pitempään kotona myös vauvan + kaikkien alle kouluikäisten lastensa kanssa.
Oma mielipiteeni on, että suurin osa käyttää päivähoitoa vain ja ainoastaan oman laiskuutensa ja mukavuudenhalunsa takia. Halutaan "omaa aikaa" vauvan kanssa. Ei viitsitä itse keksiä isommalle lapselle virikkeitä kotona ja kodin ulkopuolella, ei viitsitä edes ulkoilemaan lähteä sen isomman kanssa saatika tavat muita samnikäisiä lapsiperheitä, kerhoilla yms. Varhaiskasvatusta voi toteuttaa kotonakin, ei se siellä päiväkotielämässäkään mitään ydinfysiikkaa ole, max. tunti päivässä esim. askarrellaan tms.
Tunnen monta tällaista laiskaa äitiä, jotka ennemmin kuljettavat isomman lapsen hoitoon kuin viitsisivät olla oman lapsensa kanssa ja oppia tuntemaan oman lapsensa, tekemällä ja opettelemalla asioita yhdessä. Tunnen myös monta kotihoidettua lasta, jotka ensimmäisen kerran olivat hoidossa (ja silloinkin vain puolipäiväisesti) vasta eskari-iässä ja ihan normaaleja, sosiaalisia koululaisia heistäkin on kasvanut.
Tässä on asiallinen ja järkevä kirjoitus aiheesta!
Ihmettelen ensinnäkin näitä ihmisiä, jotka vievät isomman lapsen hoitoon "koska se haluaa mennä sinne leikkimään". Ainakin isommissa kaupungeissa on jos jonkinlaista leikkipuisto- ja kerhotoimintaa, miksi viedä hoitopaikka sellaisilta, jotka työssäkäynnin takia sen hoitopaikan (ja mieluummin lähipäiväkodista) tarvitsevat.
Päivähoito ei myöskään ole mitään ilmaista "lystiä", ihmettelen miten ihmisillä on varaa laittaa lapsensa virikehoitoon (kaupan päälle vielä matkakulut bensoineen, mikäli autoa joutuu käytämään), itse ainakin keksin sille rahalle hyödyllisempääkin käyttöä. Ja sitten vielä ihmetellään kun ei ole varaa hoitaa vauvaa kuin max. 1-vuotiaaksi kotona. Jos senkin rahan minkä isomman lapsen hoidosta maksaa, laittaisi säästöön, pystyisi varmasti olemaan pitempään kotona myös vauvan + kaikkien alle kouluikäisten lastensa kanssa.
Oma mielipiteeni on, että suurin osa käyttää päivähoitoa vain ja ainoastaan oman laiskuutensa ja mukavuudenhalunsa takia. Halutaan "omaa aikaa" vauvan kanssa. Ei viitsitä itse keksiä isommalle lapselle virikkeitä kotona ja kodin ulkopuolella, ei viitsitä edes ulkoilemaan lähteä sen isomman kanssa saatika tavat muita samnikäisiä lapsiperheitä, kerhoilla yms. Varhaiskasvatusta voi toteuttaa kotonakin, ei se siellä päiväkotielämässäkään mitään ydinfysiikkaa ole, max. tunti päivässä esim. askarrellaan tms.
Tunnen monta tällaista laiskaa äitiä, jotka ennemmin kuljettavat isomman lapsen hoitoon kuin viitsisivät olla oman lapsensa kanssa ja oppia tuntemaan oman lapsensa, tekemällä ja opettelemalla asioita yhdessä. Tunnen myös monta kotihoidettua lasta, jotka ensimmäisen kerran olivat hoidossa (ja silloinkin vain puolipäiväisesti) vasta eskari-iässä ja ihan normaaleja, sosiaalisia koululaisia heistäkin on kasvanut.