Miksi te lisäännytte jotka laitatte vauvan tullessa isomman lapsen päiväkotiin?

[QUOTE="Hömelö";29569578]Kunhan sanon, minkä ikäinen se sun hoidossa oleva lapsi on? Ei se päivähoito lähtökohtasesti ole mikään jokaisen lapsen oikeus ihan vaan siksi, että pitää olla oikeus hoitoon, vaan päivähoito on veronmaksajille kallis palvelu, niitä hoitopaikkoja on muutenki liian niukasti ja resurssit varsin vähäiset, niin kyllä ne hoitopaikat pitäis lähtökohtasesti olla niitä varten, jotka TARVITSEE sitä, ei niitä varten, ketkä vaan haluaa sitä. Suunnilleen viskari-ikäisten mun mielestä on jo ihan aiheellista opetella olemaan isommassa ryhmässä, oli se sitte osapäivähoitoo tai kerhoon tms., mutta ei sekään kaikille ole välttämätöntä, vaan enempikin lapsikohtasta.[/QUOTE]

Tässä on asiallinen ja järkevä kirjoitus aiheesta!

Ihmettelen ensinnäkin näitä ihmisiä, jotka vievät isomman lapsen hoitoon "koska se haluaa mennä sinne leikkimään". Ainakin isommissa kaupungeissa on jos jonkinlaista leikkipuisto- ja kerhotoimintaa, miksi viedä hoitopaikka sellaisilta, jotka työssäkäynnin takia sen hoitopaikan (ja mieluummin lähipäiväkodista) tarvitsevat.

Päivähoito ei myöskään ole mitään ilmaista "lystiä", ihmettelen miten ihmisillä on varaa laittaa lapsensa virikehoitoon (kaupan päälle vielä matkakulut bensoineen, mikäli autoa joutuu käytämään), itse ainakin keksin sille rahalle hyödyllisempääkin käyttöä. Ja sitten vielä ihmetellään kun ei ole varaa hoitaa vauvaa kuin max. 1-vuotiaaksi kotona. Jos senkin rahan minkä isomman lapsen hoidosta maksaa, laittaisi säästöön, pystyisi varmasti olemaan pitempään kotona myös vauvan + kaikkien alle kouluikäisten lastensa kanssa.

Oma mielipiteeni on, että suurin osa käyttää päivähoitoa vain ja ainoastaan oman laiskuutensa ja mukavuudenhalunsa takia. Halutaan "omaa aikaa" vauvan kanssa. Ei viitsitä itse keksiä isommalle lapselle virikkeitä kotona ja kodin ulkopuolella, ei viitsitä edes ulkoilemaan lähteä sen isomman kanssa saatika tavat muita samnikäisiä lapsiperheitä, kerhoilla yms. Varhaiskasvatusta voi toteuttaa kotonakin, ei se siellä päiväkotielämässäkään mitään ydinfysiikkaa ole, max. tunti päivässä esim. askarrellaan tms.

Tunnen monta tällaista laiskaa äitiä, jotka ennemmin kuljettavat isomman lapsen hoitoon kuin viitsisivät olla oman lapsensa kanssa ja oppia tuntemaan oman lapsensa, tekemällä ja opettelemalla asioita yhdessä. Tunnen myös monta kotihoidettua lasta, jotka ensimmäisen kerran olivat hoidossa (ja silloinkin vain puolipäiväisesti) vasta eskari-iässä ja ihan normaaleja, sosiaalisia koululaisia heistäkin on kasvanut.

 

Mistäs te tiedätte onko vauva äidin kanssa kotona ja äiti laiskottelee vai opiskeleeko äiti vauvan päiväuniajat ja muut liikenevät hetket. Myös moni vauvan äiti tekee töitä yrittäjänä. Laiskotteleeko se vauvaa hoitava yrittäjä?
Vaikea sitä on arvioida toisen tilannetta, mutta helppo katsoa pahasti tai haukkua.

 

Hoitajat on naama virneessä kun lapset viedään hoitoon, mutta kun ovensaranat narahtaa, niin ilme on toinen. Lapsia ja vanhempia haukutaan. Nähty on, moneen kertaan, ja kuultukin pitkän pk uran tehneiltä.

Ei päiväkoti ole yleensä se ihanteellisin paikka lapsille, vaikka moni niin valheellisesti luuleekin. Kortit, askartelut ja retketkin tehdään usein kiireellä ja joskus jopa lapsille tiuskien.

Oletko sinä itse ollut hoitajana päiväkodissa vai ihan vaan kyliltä kuullut juttuja?

 

Oletko sinä itse ollut hoitajana päiväkodissa vai ihan vaan kyliltä kuullut juttuja?

En ole Ken guru, mutta kyllähän tuon nyt jokainen älyllinen ihminen tajuaa. Puhuvathan kaupan kassatkin asiakkaistaan asiakkaan lähdettyä selän takana ja hoitohenkilökunta potilaistaan.

Ihmiset ova pohjimmiltaan aika kieroja ja selän takana puhutaan, harvassa ovat ne jotka eivät tuota harrasta!

Ja hoitopaikoissa tosiaankin tiuskitaan lapsille, varmasti kaikissa! Omien lasteni ja kaveriden suusta olen kuullut näitä kokemuksia, esim. lasta tuotaessa hoitoon eteisessä olen monesti kuullut kun viereisessä huoneessa hoitajat ovat karjuneet kurittomalle lapselle (ei siis kyse ollut omastani, sillä kertaa ), kun ovat luulleet minun jo lähteneen tai eivät ole huomanneet tuloani. Nolon näköisiä ovat kyllä olleet, kun tajunneet minun kuulleen.

 

Nyt vähän peräänkuuluttaisin lapsien oikeuksia! Juu onhan kaikilla VANHEMMILLA oikeus laittaa ne lapsensa päiväkotiin, mutta missä näkyy se lapsen oikeus olla kotona vanhempiensa kanssa?? Ei niitä lapsia ole pakko tehdä, jos niitä ei jaksa/viitsi kotona hoitaa.

Meillä mies tekee yrittäjänä pitkää päivää ja arjen pyöritys on pääosin minun vastuullani. Olisihan se toinen lapsi mukava juttu, mutta ajattelen asiaa käytännön kannalta. Yhden kanssa on paljon helpompaa hoitaa kauppareissut, koiran lenkitykset jne jne. Kuitenkin se, että tyrkkäisin esikoisen päiväkotiin vain sen takia että voitaisiin toinen lapsi "hankkia" on aivan naurettava ajatus.

Eli sinä et halua toista lasta, kun se häiritsee sun koiran lenkityksiä? Ja sanot meitä itsekkäiksi?! Voi helvetti, sanon minä. Eiköhän jokainen lapsi valitsisi mieluummin osa-aikaisen hoidon ja sisaruksen, kuin yksinään olon ja koiran lenkitykset.

 

Tämä siinä onkin niin hassua, että esim. anoppini yli 30 vuoden päiväkotiurallaan, päiväkoteja kiertäneenä ei tiedä yhtään päiväkotia missä ei joku/jotkut hoitajat lapsia ja vanhempia haukkuisi. Ette vaan tiedä.

Ei mitään väliä, mitän ne siellä minusta puhuvat kun hoitavat lastani niin hyvin

 

[QUOTE="Mona";29570636]Harva lapsi kai hoitopaikasta valittaa kun ei muusta tiedä. En mä ajattele et päiväkoti on mikään vahingollinen paikka eikä olekaan mut onhan se outoa jos lapsen on parempi olla suurin osa ajasta hoidossa eikä kotona. Et kyllähän sitä joskus miettii itsekin et miksi niitä lapsia tehdään lisää jos lapsi on koko ajan hoidossa vaikka olisi mahdollisuus olla kotona enemmän. Osa-aikainen hoito ja kerhot on jees.[/QUOTE]

Ei lapseni olekaan suurinta osaa ajasta hoidossa, joten kohdistat nyt kommenttisi väärälle ihmiselle Ihan hullua viedä kerhoon, jos hyvä hoitopaikka on olemassa. Ja laskettuna taaksepäin, vähemmän aikaa mun lapseni on siellä hoidossa ollut kuin jos olisin vienyt säännöllisesti sen sijaan kerhoon. Mutta meillä siis osa-aikaisena.

En itsekään ymmärrä niitä, joiden lapset on viitenä päivänä viikosta siellä tarhassa kun äiti/isä on kotona. Se on minustakin ihan hullua. Tosin se on hullua myös silloin, kun vanhemmat ovat töissä ja lapsi on pieni. Meillä eivät tule olemaan täyttä päivää hoidossa vielä vuosiin, jos ollenkaan ennen kuin menevät kouluun

 

[QUOTE="mie";29570774]En ole Ken guru, mutta kyllähän tuon nyt jokainen älyllinen ihminen tajuaa. Puhuvathan kaupan kassatkin asiakkaistaan asiakkaan lähdettyä selän takana ja hoitohenkilökunta potilaistaan.

Ihmiset ova pohjimmiltaan aika kieroja ja selän takana puhutaan, harvassa ovat ne jotka eivät tuota harrasta!

Ja hoitopaikoissa tosiaankin tiuskitaan lapsille, varmasti kaikissa! Omien lasteni ja kaveriden suusta olen kuullut näitä kokemuksia, esim. lasta tuotaessa hoitoon eteisessä olen monesti kuullut kun viereisessä huoneessa hoitajat ovat karjuneet kurittomalle lapselle (ei siis kyse ollut omastani, sillä kertaa ), kun ovat luulleet minun jo lähteneen tai eivät ole huomanneet tuloani. Nolon näköisiä ovat kyllä olleet, kun tajunneet minun kuulleen.[/QUOTE]

Joo, hoitoalalla olen itsekkin ja kyllä potilaista puhutaan selän takana mutta ei tiuskita päin naamaa tai kohdella muutenkaan huonosti. Jumalavita jos joskus kuulisin hoitajan tiuskivan viattomalle lapselle niin asia ei siihen jäisi. Minusta saa kyllä puhua niin paljon kuin haluaa mutta minun tai kenenkään muunkaan lapsia ei kohdella huonosti.

 

Minusta järkevä ja vastuullinen ihminen miettii ne omat henkiset, fyysiset, taloudelliset ja ajalliset resurssinsa ennen kun alkaa tehdä lisää lapsia. Se sisaruskaan ei aina ole esikoisen onni, toisilla se lapsuus on ihan yhtä tappelua eikä välttämättä tulla toimeen aikuisiälläkään. Saati jos se esikoinen joutuu kokemaan, että pikkusisarus on jotenki erilaisessa asemassa kun se saa jäädä kotiin äidin kanssa samalla kun hänet roudataan täpötäyteen päiväkotiin pois jaloista...

 

Oletko sinä itse ollut hoitajana päiväkodissa vai ihan vaan kyliltä kuullut juttuja?

Olen ollut, ja kuten tuolla aiemmin mainitsin, niin anoppi on ollut 30+ vuotta. Muun muassa. Ettei siis ole mitään tutun kaiman kissan näkemyksiä.

Ja Nuusa, tiuskii osa hoitajistakin potilaille. Jokainen vähintään pitkän hoitouran tehnyt tietää tämän. Vaikka lyhyempikin kyllä yleensä riittää. Joka väittää muuta, niin valehtelee tai kääntää tosi tehokkaasti selän tuolle asialle.

 

[QUOTE="näin meillä";29570779]Eli sinä et halua toista lasta, kun se häiritsee sun koiran lenkityksiä? Ja sanot meitä itsekkäiksi?! Voi helvetti, sanon minä. Eiköhän jokainen lapsi valitsisi mieluummin osa-aikaisen hoidon ja sisaruksen, kuin yksinään olon ja koiran lenkitykset.[/QUOTE]

Kyllä, juuri sitä minä tarkoitin... Ei kun hei, ehkä en kuitenkaan

Niin ja ei se sisarus aina onnelliseksi tee. Itse olin au pairina perheessä, jossa vanhimmat lapset vihasivat toisiaan.

 

Ite oon ajatellu, että moni kuvittelee sen olevan mahdotonta, siis yhdistää vauvan ja leikki-ikäisen hoito kotona. Aivan kuten moni kuvittelee olevansa kykenemätön synnyttämään ja pelkää alatiesynnytystä. Asiasta ei ole kokemusta, mutta jotenkin sen on annettu saada sellaiset mittakaavat, että pelko jyrää vallan, eikä ees haluta yrittää.

Terveellä ihmisellä on todella laajat voimavarat ja niiden rajojen koettelu vain vahvistaa. Veeän mutulla ja epäilen, että suuri osa selviäisi lisätuella tai jollain sellasella, esmes jos avoimia päikkyjä ois enempi. Vanhemmat kuvittelevat, että päiväkodeilla on jokin salainen virike-varanto, jota saa vain päivähoidosta. Tällaisiin uskomuksiin ois hyvä puuttua.

Tässä on varmaan ainakin osan ihmisistä kohdalla totuuden siemen.

Itse olen (tällä hetkellä ainoan) lapseni syntymän jälkeen murehtinut kovasti sitä, voinko koskaan hankkia toista lasta, koska koen että en pystyisi antamaan vauvalle ja taaperolle samanaikaisesti sitä 100-prosenttista hoivaa ja huomiota jota kumpikin tarvitsisi. Tuntuu kamalalta se ajatus, että joutuisin joko laiminlyömään esikoistani siksi että vauva tarvitsisi minua 24/7, tai jättämään vauvan tarpeisiin vastaamatta koska esikoinen tarvitsisi minua. Ystäviltä olen kuullut juttuja, kuinka toista vauvaa on jouduttu pitämään sylin sijaan usein yksin lattialla möyrimässä, kun on ollut taapero samaan aikaan hoidettavana eikä syliä vain ole voinut antaa. En oikeasti usko, että minulla olisi sydäntä jättää pientä vauvaa ilman läheisyyttä ja turvaa. (Lattialla vietetty aika on toki tarpeen lapsen motorisen kehityksen kannalta, mutta silti mielestäni pienelle vauvalle paras paikka on syli.) Ja vastaavasti, miten voisin antaa taaperolle huomiota, jos vauva olisi tuntikausia putkeen rinnalla imetettävänä? Tuskin kovin helposti. Toisaalta ei tekisi mieli sysätä esikoista päiväkotiinkaan vain siksi, että voisin pesiä vauvan kanssa kaikessa rauhassa - en vain tajua, miten pystyisin keskittymään kahteen pieneen yhtä aikaa.

 

Mikä järki viedä isompi hoitoon tuossa tilanteessa! Lapset varmaan nauttii tuosta kiireestä...

Se järki, että täällä ei (edelleenkään) ole kerhotoimintaa, ei leikkipuistoja, ei kahviloita eikä kavereita lähettyvillä. Lapselle ryhmä on ennestään tuttu, eikä ole täysi ryhmä edes tässä vaiheessa vuotta. Tuo on meidän kerho, eikä tarvitse olla koko päivää isossa porukassa, vaan saa jäädä kahden tai kolmen muun lapsen kanssa leikkimään, pelaamaan, askartelemaan silloin kun muut nukkuvat. Sillä on siellä kaksi "bestistä", joista puhuu aina ja jotka odottavat kieli pitkällä niitä päiviä, kun meidän lapsi tulee hoitoon. Juoksevat jo eteiseen halaamaan ja hoitajien mukaan koko päivän leikkivät yleensä yhdessä. Eli hyvin on mukana, vaikka käykin maks. 2 krt viikossa 4h kerrallaan.

Jos veisin kerhoon ja kertoisin samasta kiireestä, niin olisinko saanut saman kommentin? Ennemminkin varmaan päänsilittelyä, miten se kerhotoiminta on niin kehittävää, että kannattaa vaan tsempata ja toki voi joskus pitää vapaapäiviä, jos tuntuu raskaalta, mut lapsen edun nimissä olis hyvä saada niitä kavereitakin.

Mun esikoinen on ollut tässä kuussa 3x 4h pk:ssa. Tarkoittaa sitä, että tässä kuluvassa helmikuussa, jonka puoliväliä nyt elellään, lapsi on ollut siis 12h hoidossa ja 324h kotona. Ensi viikolla saattaa mennä pariksi päiväksi, tai sitten pidetään suunnitellun kahden lomaviikon sijaan vaikka kolme Kesälomaa lapsi piti 4kk, kun pienempi syntyi loppukeväästä. Jouluna lomaili kuukauden ja miehen talvilomaviikkoa vietettiin toki juuri koko perhe yhdessä. Tulevana kesänä on lapsella taas tiedossa 4kk loma.

Oikeesti mä en tajua tätä tuomitsemista ja jaksan aina kyllä hämmästellä, et miten kerhoäidit on jotain ylempää kastia. Maailmaan mahtuu kyllä mielipiteitä ja ääntä. Halusin vaan tuoda esille sen, että pk:ssa hoidattaminen ei ole aina tuntimäärällisesti sen kummempaa kuin kerholapsilla.

Palaan ensi vuonna töihin ja järkkään asiani siten, että lapsieni ei tarvitse edelleenkään olla päiväkodissa kuin 10-14 päivää kuussa ja niistäkin osa lyhyempiä päiviä. Kaikki tämä tekee minusta varmaan kamalan äidin, koska The_TosiÄitihän hengaisi kotona kunnes pahnanpohjimmainen on sen kolme vuotta, jonka jälkeen tämä piipero lykättäisiin päiväkotiin ihan kylmiltään viideksi päiväksi viikossa ja 8-10h päiviksi. Mutta se on hei ihan ok, kun kolmevuotiaana ne lapset kehittyy yhdessä yössä päiväkotiälämölöä ja liian pitkiä päiviä hienosti sietäviksi.

 

Tämä siinä onkin niin hassua, että esim. anoppini yli 30 vuoden päiväkotiurallaan, päiväkoteja kiertäneenä ei tiedä yhtään päiväkotia missä ei joku/jotkut hoitajat lapsia ja vanhempia haukkuisi. Ette vaan tiedä.

Onneksi tälllä palstalla on käynyt heidän omasta toimestaan hyvin selväksi millaisia mulkeroita tämä ala pitääkin sisällään. Haukutaan vanhempia ja LAPSIAKIN selän takana, ei viitsitä tehdä työtään sydämellä, syytetään kiireestä kaikkea resursseja, mut sensijaan, että asialle tehtäis yhdessä jotain oikeasti merkityksellistä, tyydytään vaan haukkumaan äitejä selän takana ja netissä. Niin, aina haukutaan äidit. Iseille ollaankin sitten varmaan mielinkielin.

 

Eikö voisi tehdä lapsia isommilla ikäeroilla niin ei tarvitsisi sitä taaperoikäistä viedä hoitoon?

Minulla on aina ikävä olo, kun joudun hoitamaan pieniä, hoitoon tuotuja esikoisia. Ehkä viisivuotiaiden on jo tarvis olla osapäivähoidossa, jos ei ole muita vaihtoehtoja, mutta kaksi-neljävuotiaiden on turha tulla päiväkotiin.

Alkaa tuntua että meillä Suomessa on oikeasti surkeat vanhemmat, jotka eivät ymmärrä lastenkasvatuksesta mitään, eivätkä haluakaan ymmärtää Eivätkä nämä hämmentävän pihalla olevat ole siis kaikki suomalaisia, vaan kaikki Suomessa asuvat ovat ihmeissään lastensa kanssa. Kielen oppiminenkin on vain tekosyy kaksi-kolmevuotiaan esikoinen hoitoonlaittamiselle.

Kun pieni lapsi saa sisaruksen, hän on todella vaikeassa ja herkässä tilanteessa, ja monet ovat ne tuskankyyneleet, joita hän vuodattaa erotuskassaan äidistä/isästä ja kuopuksesta.

 

Mun mielestä tässä keskustelussa on menny puurot ja vellit osalla aika pahasti sekasin. Täällä arvosteltiin sitä, että taaperoita viedään päiväkotiin vaikka VANHEMPI on kotona ja kykenevä hoitamaan lastaan, arvosteltiin sitä, että jotkut lapset (isot tai pienet) on siellä päiväkodissa vielä älyttömän pitkiä päiviä viitenä päivänä viikossa. Ei suinkaan sitä, että isompi lapsi on kerhossa tai kerhon kaltaisesti päiväkodissa lyhyen päivän kerrallaan muutamana päivänä viikossa. Ei myöskään arvosteltu niitä, jotka on sairaita, masentuneita, opiskelee tai tekee töitä täyspäiväsesti kotoo käsin, tai niitä, joille on suositeltu lapsen kehityksen kannalta erityishoitoa, tai niitä, ketkä laittaa lapsensa pakon edessä hoitoon alle kolmevuotiaana ja tekee kaikkensa ettei hoitopäivät olis kauheen pitkiä. Samoin jälleen kerran alettiin minusta saivartelemaan kun joku jälleen nosti tämän isä-kortin esiin. Useimmiten kotona lasten kanssa on äiti, edelleenkin. Eiköhän kutakuinki joka kirjoituksessa olis voitu sana "äiti" korvata sanalla "vanhempi", ja ihan oikeesti jos tuohon jaksaa takertua niin aika vähissä on ne pätevät syyt millä yritetään puolustella niitä "meidän perheen valitsemia meille parhaita hoitomuotoja" eli sitä että VANHEMPI on kotona ja silti vie 2-vuotiasta päiväkotiin.

 

Mä en tunne ketään kuka tekisi noin. Ei ainakaan täälläpäin ole yleistä. Uskoisin, että sille on yleensä aika vahvat perustelut, jos joku noin tekee. Siinähän täytyy sitten kestää melkoisesti paheksuntaa myös, jos ei joka vastaantulijalle halua tai voi niitä omia syitä alkaa perustella.

 

Ymmärrän kyllä jos toinen lapsi jatkaa tarhassa käyntiä kun perheeseen tulee vauva. Mutta vissiin tätä ei pitäs ymmärtää.

 

[QUOTE="Hömelö";29573781]Mun mielestä tässä keskustelussa on menny puurot ja vellit osalla aika pahasti sekasin. Täällä arvosteltiin sitä, että taaperoita viedään päiväkotiin vaikka VANHEMPI on kotona ja kykenevä hoitamaan lastaan, arvosteltiin sitä, että jotkut lapset (isot tai pienet) on siellä päiväkodissa vielä älyttömän pitkiä päiviä viitenä päivänä viikossa. Ei suinkaan sitä, että isompi lapsi on kerhossa tai kerhon kaltaisesti päiväkodissa lyhyen päivän kerrallaan muutamana päivänä viikossa. Ei myöskään arvosteltu niitä, jotka on sairaita, masentuneita, opiskelee tai tekee töitä täyspäiväsesti kotoo käsin, tai niitä, joille on suositeltu lapsen kehityksen kannalta erityishoitoa, tai niitä, ketkä laittaa lapsensa pakon edessä hoitoon alle kolmevuotiaana ja tekee kaikkensa ettei hoitopäivät olis kauheen pitkiä. Samoin jälleen kerran alettiin minusta saivartelemaan kun joku jälleen nosti tämän isä-kortin esiin. Useimmiten kotona lasten kanssa on äiti, edelleenkin. Eiköhän kutakuinki joka kirjoituksessa olis voitu sana "äiti" korvata sanalla "vanhempi", ja ihan oikeesti jos tuohon jaksaa takertua niin aika vähissä on ne pätevät syyt millä yritetään puolustella niitä "meidän perheen valitsemia meille parhaita hoitomuotoja" eli sitä että VANHEMPI on kotona ja silti vie 2-vuotiasta päiväkotiin.[/QUOTE]Eli taidetaan arvostella loppupeleissä aika marginaali-ilmiötä?

 

Hömelö kirjoitti asiallisesti ja totuudenmukaiseti. Tosin tuon viimeisen lauseen ikä-määritelmän voisi nostaa 4 -vuotaiaaseen...

 

Meillä syntyi kakkonen kun ensimmäinen oli 1v5kk, mutta eipä käynyt mielessäkään että esikoinen menisi hoitoon. Vaan molemmat olivat kotona siihen saakka kun lähdin töihin ja olivat siis tuolloin 3v7kk ja 2v.2kk. Eivät siis edes kerhoilleet, kuin satunnaisesti minun kanssani muutamia kertoja. Silti hyvin viihtyi kaikki, eikä ollut ongelmia, vaan minun mielestäni tää oli ihanaa aikaa ja nautimme kaikki tästä ajasta : ) .

 

[QUOTE="vieras.";29573829]Eli taidetaan arvostella loppupeleissä aika marginaali-ilmiötä?[/QUOTE]

Niinpä niin. Mutta jokainen palstamamma tuntee toki 135 äitiä lähipiiristään, jotka näin toimivat.