miksi taivutte lastenne oikkuihin nukuttaessanne heitä?

[järkevä]

Mä olen ihmetellyt tätä jo pidempään. Miksi niin monissa perheissä lapset opetetaan siihen että vanhemmat vääntyvät vaikka minkälaiselle mutkalle, kunhan lapset käyvät nukkumaan? Miksi siinä tilanteessa ei voi käyttää sitä auktoriteettiaan. Kuulopuheiden mukaan suurin osa vanhemmista kykkii lastensa huoneessa kunnes lapset ovat nukahtaneet. Yksi joutuu silittämään lastaan kunnes tämä nukahtaa, toinen lukee tuntitolkulla satuja,kolmas esittää nukkuvaa kunnes lapsikin nukahtaa jne. Yhdessäkin perheessä molemmat vanhemmat makaavat hipihiljaa taaperonsa vieressä välillä useammankin tunnin ennen kuin tämä nukahtaa. Itse ihmettelen kuka viitsii pelleillä noin, ja eikö heillä muka ole iltaisin parempaa tekemistä?

Oma lapsemme on opetettu mahdollisimman pienestä asti nukahtamaan itse. Oikeastaan en ole ikinä varsinaisesti nukuttanut häntä, vauvana nukahti tissille, ja n. 9kk ikäisenä alettiin opettelemaan itsekseen nukahtamista tassuttelun avulla. Koskaan en ole lastani joutunut tämän takia huudattamaan, hänen tarpeisiinsä ja kaipuuseensa on aina vastattu, mutta ei ylimääräisellä hössäämisellä ja voivottelulla. Lapsi on nukkunut omassa huoneessa vuoden ikäisestä alkaen, ja aina myöskin nukahtanut alle vartissa, itsekseen. Illalla pestään hampaat, luetaan satu ja lauletaan iltasatu. Sen jälkeen poika jää itsekseen nukahtamaan, ja99% nukkuu yönsä yhteen pötköön. Koskaan ei poika oo pyrkinyt aikuisten sänkyyn kesken yön,eiedes silloin kun vaihdettiin pinnasängystä matalalaitaiseen sänkyyn.

Eikö teillä vanhemmilla ole tarvetta omaan aikaan iltaisin, ette halua esim. hoitaa parisuhdetta"ylimääräisellä ajalla, vai tykkäättekö muuten vaan hypätä iltaisin lastenne pillin mukaan? Vai mikä siinä on kun muutoin jämptit vanhemmat muuttuu illan tullen lastensa joka oikun toteuttaviksi vässyköiksi?

 

["Vieras"]

Useampi lapsi niin mustavalkoisuus hälvenee.. Pointti on ok mutta lapset on tosi erilaisia tämänkin suhteen. Oon ainakin omalta kohdalta todennut että mitä useampi lapsi, sen vähemmän on tarvetta äimistellä muiden tapoja

 

[LUSH]

Ekan kohdalla meni juuri noin oli ns. Helppo lapsi ja itsekkin sorruin silloin muita arvostelemaan ja ohjeistamaan. Sitten syntyi kaksoset ja meininki oli pikkasen eri samoin lasten luonteet.

 

["vieras"]

Vanhemmat saattavat olla illalla itsekin niin väsyneitä, ettei vain jaksa pitää kiinni säännöistä. Itsehän kärsivät, jos joustavat ja lapset tämän oppivat. Turha siitä on kenenkään ulkopuolisen valittaa.

 

[a.p.]

[QUOTE="Vieras";28206529]Useampi lapsi niin mustavalkoisuus hälvenee.. Pointti on ok mutta lapset on tosi erilaisia tämänkin suhteen. Oon ainakin omalta kohdalta todennut että mitä useampi lapsi, sen vähemmän on tarvetta äimistellä muiden tapoja [/QUOTE]

höpö höpö, itselläni on uusperheen myötä kolme minua reilu 15v nuorempaa sisarusta, ja samoin biologisilla sisaruksillani on myös lapsia, kahdella useampiakin, ja kaikissa näissä perheissä tuo menettely on toiminut. Itse oon lähinnä sitä mieltä että vanhemmat ovat erilaisia tämän asian suhteen, toiset on lepsumpia kuin toiset. Jokaisella lapsella on kyllä mahdollisuus oppia samat asiat kuin kaikilla muillakin, se oppimistahti on vain johdonmukaisesta opettamisesta kiinni.

 

[ööh]

Olisko siksi että me muut vanhemmat pidetään lapsiamme ihmisinä ja ymmärrämme lapsen turvan kaipuun? Ei se ole mitään pelleilyä että auttaa lastaan nukahtamaan. Ja toiset nukahtaa helpommin kuin toiset kun katsos jokainen on erilainen yksilö.
Aika outoa ettei lapsenne ole koskaan pyrkinyt teidän luokse? Ei kuulosta normaalilta eikä edes ihanteelta. Onko kiintymyssuhteessa vikaa?

Ja oikeesti, meitä vanhempia on jotka tykkäämme olla lasten kanssa kunnes nukahtavat. Olisi sääli jos ne hetket olis jääneet elämättä ja vain häivytty kylmästi paikalta. Siinä tulee isompien lastenkin kanssa juteltua asioita, ehkä niitäkin jotka painaa mieltä. Iltahetki lapsen kanssa on yksi parhaita mitä voi olla.

Ja mä en käsitä ihmisiä jotka puhuu tisseistä ja tassutteluista.

 

[Aatamin akka]

Tuo on enemmän lapsen luonteesta kiinni kuin vanhemmista.Meillä esikoinen ja kuopus ovat aina olleet hyviä nukkumaan ja alle vuoden ikäisestä nukahtaneet itse, mutta keskimmäinen saattoi puoleen yöhön asti kukkua jos ei ollut nukuttamassa. Eli sillä juuri turvasin sen oman ajan, että nukutin tuota sen puoli tuntia iltaisin.

 

[a.p.]

[QUOTE="vieras";28206544]Vanhemmat saattavat olla illalla itsekin niin väsyneitä, ettei vain jaksa pitää kiinni säännöistä. Itsehän kärsivät, jos joustavat ja lapset tämän oppivat. Turha siitä on kenenkään ulkopuolisen valittaa.[/QUOTE]

näin juurikin. En mä kellekään tästä ole valittanut, kunhan nyt tässä ihmettelen miksi muuten jämptit vanhemmat muuttuvat iltaisin pullataikinaksi.

 

["vieras"]

Olisko siksi että me muut vanhemmat pidetään lapsiamme ihmisinä ja ymmärrämme lapsen turvan kaipuun? Ei se ole mitään pelleilyä että auttaa lastaan nukahtamaan. Ja toiset nukahtaa helpommin kuin toiset kun katsos jokainen on erilainen yksilö.
Aika outoa ettei lapsenne ole koskaan pyrkinyt teidän luokse? Ei kuulosta normaalilta eikä edes ihanteelta. Onko kiintymyssuhteessa vikaa?

Ja oikeesti, meitä vanhempia on jotka tykkäämme olla lasten kanssa kunnes nukahtavat. Olisi sääli jos ne hetket olis jääneet elämättä ja vain häivytty kylmästi paikalta. Siinä tulee isompien lastenkin kanssa juteltua asioita, ehkä niitäkin jotka painaa mieltä. Iltahetki lapsen kanssa on yksi parhaita mitä voi olla.

Ja mä en käsitä ihmisiä jotka puhuu tisseistä ja tassutteluista.

voii yyh, kolahtiko kalikka....

 

["Vieras"]

Tuo on enemmän lapsen luonteesta kiinni kuin vanhemmista.Meillä esikoinen ja kuopus ovat aina olleet hyviä nukkumaan ja alle vuoden ikäisestä nukahtaneet itse, mutta keskimmäinen saattoi puoleen yöhön asti kukkua jos ei ollut nukuttamassa. Eli sillä juuri turvasin sen oman ajan, että nukutin tuota sen puoli tuntia iltaisin.

Komps. Tän sisäistäminen vaatii useamman oman lapsen. Meillä vaikein oli allergikko, jolla nukkumaanmenessä kivut tietysti voimakkaimmillaan. Nuorin taas on aina vaan pistetty sänkyyn ja nukahtaa heti. Vaikeimmin nukahtavat ovat olleet myös muutoin haasteelisempia kasvattaa, temperamenttisia ja joustamattomia kaiken suhteen. Kelaavat paljon asioita illalla ja vaativat pitkän rauhoittumisajan ja läsnäoloa. Koululaisinakin täyty varata vielä aikaa illalla rauhassa jutusteluun vaikkei toki nukuttaa tartte.

Mä en oikein tajua mikä ongelma tämä edes on ulkopuolisille Meillä ainakin kaikki lapset oppineet nukahtamaan ennemmin tai myöhemmin, vaikeeta on ollut vain ekoina vuosina. Hitonko sillä väliä pidemmällä aikavälilä, sellasta se on kun lapset on pieniä.

 

["tyytyväinen"]

Ja oikeesti, meitä vanhempia on jotka tykkäämme olla lasten kanssa kunnes nukahtavat. Olisi sääli jos ne hetket olis jääneet elämättä ja vain häivytty kylmästi paikalta. Siinä tulee isompien lastenkin kanssa juteltua asioita, ehkä niitäkin jotka painaa mieltä. Iltahetki lapsen kanssa on yksi parhaita mitä voi olla.

Ja mä en käsitä ihmisiä jotka puhuu tisseistä ja tassutteluista.

Minulla on tosi hyvä mieli siitä, miten olemme hoitaneet lapsemme nukutukset, enkä valita kenellekään. Lapsemme on kyllä hyvä nukkumaan, nukahtaa yleensä nopeasti, eikä heräile öisin. Viereen olen mennyt aina kun lapsi on sitä oikeasti halunnut ja tarvinnut, mutta useimmiten tuo nukahtaa itsekseen. Joskus kun uni ei tule, hän huutelee sängystään, eikä rauhoitu vaikka isä tai minä käymme sanomassa "nyt nukutaan", niin en näe mitään syytä miksi en voisi mennä hänen viereensä 10-20 minuutiksi. Lapsen sänky on edelleen 3-vuotiaana meidän sängyn vieressä ja lapsi kömpii aamuisin minun viereeni silloin kun minulla on myöhäinen herätys ja mikä on sen ihanampaa kuin maata siinä lämmin ja uninen lapsi kainalossa! Jos minulla on iltaisin aikainen herätys, menen lapsen kanssa samaan aikaan nukkumaan eli n. 21-21.30 ja silloin hän tulee minun viereeni, josta siirrän hänet omaan sänkyynsä nukahtamisen jälkeen.

 

[a.o]

Olisko siksi että me muut vanhemmat pidetään lapsiamme ihmisinä ja ymmärrämme lapsen turvan kaipuun? Ei se ole mitään pelleilyä että auttaa lastaan nukahtamaan. Ja toiset nukahtaa helpommin kuin toiset kun katsos jokainen on erilainen yksilö.
Aika outoa ettei lapsenne ole koskaan pyrkinyt teidän luokse? Ei kuulosta normaalilta eikä edes ihanteelta. Onko kiintymyssuhteessa vikaa?

Ja oikeesti, meitä vanhempia on jotka tykkäämme olla lasten kanssa kunnes nukahtavat. Olisi sääli jos ne hetket olis jääneet elämättä ja vain häivytty kylmästi paikalta. Siinä tulee isompien lastenkin kanssa juteltua asioita, ehkä niitäkin jotka painaa mieltä. Iltahetki lapsen kanssa on yksi parhaita mitä voi olla.

Ja mä en käsitä ihmisiä jotka puhuu tisseistä ja tassutteluista.

no nyt oli jo aika paksua soopaa.

Ensinnäkin, mähän kerroin että oon aina vastannut lapseni tarpeisiin. Jos hän on illalla itkeskellyt, olen kyllä huoneeseen välittömästi palannut, laulanut lisää, ja sitten taas poistunut. Lapsemme ei pyri aikuisten sänkyyn, koska ei ole koskaan tottunut niin tekemään. Meillä ei ole koskaan ollut perhepetiä, lapsi on nukkunut aina omassa sängyssään. Hänellä ei siis ole tarvetta nukkua meidän sängyssä kun ei ole ennenkään sinne päässyt, ei sen kummempaa. Päivisin kyllä hakee ja tottakai saakin läheisyyttä, ei ole mitenkään poikkeava sen suhteen. Ja mun ihanne ei myöskään ole se etten koskaan sais olla varma omasta rauhasta meidän huoneessa. Eikö tuollaisesta jo seksielämäkin kärsi jos lapset voi milloin vaan paukata vanhempien makkariin?

Itselleen on helppo selitelläasioita parhain päin, mutta anteeksi nyt vaan kun mulle ei oikeasti mee läpi että sä tykkäisit tainnuttaa lapsias monta tuntia tuollaisella väsyttämistaktiikalla. Korkeintaan voin uskoa että oot alistunut kohtaloos ja yrität ajatella siitä positiivisesti, jaksaaksesi tuota rumbaa itse.

 

[Minerva McGarmiwa]

Mä en jotenkin osaa mieltää nukuttamista oikkuihin taipumisena, olen mieltänyt sen asiana joka helpottaa lapsen nukahtamista sillon kun sitä apua tarvii rauhottumiseen ennen nukahtamista.
Ei siinä kauheasti "aikuisten aika" kärsinyt jos 1/2 tuntia itsekin rauhottu vaan olemaan paikallaan.

 

["tyytyväinen"]

Noista iltajutuista, niin meidän kolmevuotiaskin alkaa välillä "avautua" sängyssä eli sieltä tulee juttua päivän tapahtumista ja jotain aivan kummallisia teorioita asioista kun logiikka ja puhetaito ei ole ihan täydellinen vielä tuon ikäisenä. Kun semmoisia sattuu kohdalle, en kyllä haluaisi menettää niitä hetkiä, ne ovat niin hellyyttäviä ja hilpeitäkin

 

[Aatamin akka]

Ensinnäkin, mähän kerroin että oon aina vastannut lapseni tarpeisiin. Jos hän on illalla itkeskellyt, olen kyllä huoneeseen välittömästi palannut, laulanut lisää, ja sitten taas poistunut.

Siis mikä idea tässä aloituksessa oli kun itse teet selvästi samalla tavalla kuin muutkin vanhemmat? Eihän se sinun lapsesikaan nukahda yksin jos kerran sinun täytyy juoksennella siellä laulamassa vielä sänkyyn laiton jälkeen.

 

[Data]

Tarvittaessa saatan vieläkin kömpiä viereen joksikin aikaa, jos on hätä. Nuorin on jo 8-vuotias.

 

[a.p.]

Mä en jotenkin osaa mieltää nukuttamista oikkuihin taipumisena, olen mieltänyt sen asiana joka helpottaa lapsen nukahtamista sillon kun sitä apua tarvii rauhottumiseen ennen nukahtamista.
Ei siinä kauheasti "aikuisten aika" kärsinyt jos 1/2 tuntia itsekin rauhottu vaan olemaan paikallaan.

puoli tuntia on eri asia, sen verran nyt kellä vaan menee laittaa lapsi unipuulle, minullakin. Puhun nyt enemmän näistä tunnin ja ylikin lastensa kanssa iltaisin painivista vanhemmista.

 

["Vieras"]

Hmmm..miks tää on ongelma? Ymmärtäisin jos olisi ongelma nukuttajalle.

Lasten tarpeet on erilaisia, ennalta ei voi tietää millanen paketti tulee. Mä tiesin lapsista kaiken silloin kun niitä oli yksi, nykyään ei kiinosta enää muiden menetelmät. ja lasten kasvaessa huomaa yhä useammin, ettei olekaan enää niin varma miten kanattaisi toimia ja hyväksyy sen faktan, että hyvään lopputulokseen voi päästä montaa reittiä.

Mikähän meihin naisiin iskee äitiyden myötä kun tuntuu että mielipiteet kovene ja kapenee ihan mitättömissä jutuissa

 

[a.p.]

Siis mikä idea tässä aloituksessa oli kun itse teet selvästi samalla tavalla kuin muutkin vanhemmat? Eihän se sinun lapsesikaan nukahda yksin jos kerran sinun täytyy juoksennella siellä laulamassa vielä sänkyyn laiton jälkeen.

normi-iltoina en joudu palaamaan huoneeseen kertaakaan, ehkä kerran viikossa käyn yhden kerran huoneessa jos poika ei meinaa oikein aktiivisen päivän päätteeksi nukahtaa.

 

[Madicken04]

Siksi ettei nuo nukahda noin vain?

Omassa lapsuudenkodissani nukutukset sujuivat helposti, samoin silloin vielä kun isommat lapset olivat 3-4v. Silloin itse joskus ihmettelin toisten iltashowta, ajattelin että hyvillä rutiineilla tuokin sujuu itsestään...

Sittemmin noiden erityislasten kanssa on kokeiltu yhtä ja toista, lisäksi 2v on aina ollut ns huono nukahtamaan ja varmaan myös huomannut varhain isompien iltatouhut. Tällä hetkellä olen taas saanut luotua illat jolloin kaikki neljä nukkuvat siinä 20.30 paikkeilla. Saa nähdä kuinka kauan jatkuu näin...

 

[a.p.]

[QUOTE="Vieras";28206618]Hmmm..miks tää on ongelma? Ymmärtäisin jos olisi ongelma nukuttajalle.

Lasten tarpeet on erilaisia, ennalta ei voi tietää millanen paketti tulee. Mä tiesin lapsista kaiken silloin kun niitä oli yksi, nykyään ei kiinosta enää muiden menetelmät. ja lasten kasvaessa huomaa yhä useammin, ettei olekaan enää niin varma miten kanattaisi toimia ja hyväksyy sen faktan, että hyvään lopputulokseen voi päästä montaa reittiä.

Mikähän meihin naisiin iskee äitiyden myötä kun tuntuu että mielipiteet kovene ja kapenee ihan mitättömissä jutuissa[/QUOTE]

niin, tai sitten useamman lapsen vanhemmat vaanantaa helpommin periksi kun kolmen lapsen kanssa on raskaampi pitää päänsä kuin yhden lapsen...

 

["tyytyväinen"]

no nyt oli jo aika paksua soopaa.


Itselleen on helppo selitelläasioita parhain päin, mutta anteeksi nyt vaan kun mulle ei oikeasti mee läpi että sä tykkäisit tainnuttaa lapsias monta tuntia tuollaisella väsyttämistaktiikalla. Korkeintaan voin uskoa että oot alistunut kohtaloos ja yrität ajatella siitä positiivisesti, jaksaaksesi tuota rumbaa itse.

Meilläkään ei ole ollut perhepetiä, mutta sivuvaunu aina. Minulle tuli jonkinlainen herätys tähän läheisyysasiaan synnärillä, kun lapsi oli päässyt pois teholta ja otin hänet ekaa kertaa sängylle viereeni makaamaan. Pistin käteni hänen vartalonsa päälle ja huomasin kuinka lapsen syke ja hengitys hidastui heti eli hän rauhoittui selvästi, vaikka oli koko ajan nukkunut. Sen jälkeen minulle syntyi vasta sellainen suojelunhalu, että haluan antaa mahdollisimman paljon läheisyyttä ja turvaa lapselleni, kun se tekee hänelle niin hyvää. En tiedä olisinko minäkin toisessa huoneessa nukuttaja, jos ei olisi tuollaista kokemusta. Ennen lapsen syntymää työkaverini kertoi kuinka kätevää on kun pistää heti vastasyntyneen omaan huoneeseensa ja kuinka hyvin vanhemmat silloin nukkuvat ja minusta se oli ihan ok silloin, mitä nyt ihmettelen kovasti.

 

[Fakta juttu]

Nooo, nykyvanhemmista suuri osa on muutenkin kuin velliä räsyssä lastensa suhteen.

 

[Aatamin akka]

normi-iltoina en joudu palaamaan huoneeseen kertaakaan, ehkä kerran viikossa käyn yhden kerran huoneessa jos poika ei meinaa oikein aktiivisen päivän päätteeksi nukahtaa.

No, jos sinut tekee onnelliseksi se, että pääset pätemään arvostelemalla muiden kasvatustapoja niin onnea vaan valitsemallesi tielle. Itse en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä joiden elämä on niin sisällötön että sitä sisältöä tarvitsee etsiä arvostelemalla muita ihmisiä. Kuitenkin ihmiset ovat yksilöitä ja lapset ovat yksilöllisiä nukahtamistavoissaan.

 

[ööh]

no nyt oli jo aika paksua soopaa.

Ensinnäkin, mähän kerroin että oon aina vastannut lapseni tarpeisiin. Jos hän on illalla itkeskellyt, olen kyllä huoneeseen välittömästi palannut, laulanut lisää, ja sitten taas poistunut. Lapsemme ei pyri aikuisten sänkyyn, koska ei ole koskaan tottunut niin tekemään. Meillä ei ole koskaan ollut perhepetiä, lapsi on nukkunut aina omassa sängyssään. Hänellä ei siis ole tarvetta nukkua meidän sängyssä kun ei ole ennenkään sinne päässyt, ei sen kummempaa. Päivisin kyllä hakee ja tottakai saakin läheisyyttä, ei ole mitenkään poikkeava sen suhteen. Ja mun ihanne ei myöskään ole se etten koskaan sais olla varma omasta rauhasta meidän huoneessa. Eikö tuollaisesta jo seksielämäkin kärsi jos lapset voi milloin vaan paukata vanhempien makkariin?

Itselleen on helppo selitelläasioita parhain päin, mutta anteeksi nyt vaan kun mulle ei oikeasti mee läpi että sä tykkäisit tainnuttaa lapsias monta tuntia tuollaisella väsyttämistaktiikalla. Korkeintaan voin uskoa että oot alistunut kohtaloos ja yrität ajatella siitä positiivisesti, jaksaaksesi tuota rumbaa itse.

Ehkäpä se oletkin sinä joka selittelet En ole alistunut kohtalooni, meillä nukutusrumbat ovat jo takana toistaiseksi ainakin. Katsotaan nyt miten kuopus tuosta kehittyy kun jossain vaiheessa siirtyy luultavasti isomman sisaren kanssa samaan huoneeseen. Yksin ei ole ketään lasta laitettu nukkumaan omaan huoneeseen, se olisi aika tylyä pienelle lapselle.
Ja mitä näihin "nukutusrumbiin" tulee, niin ne ovat edelleen lämpimiä muistoja mielessä ja vähän jo harmittaakin kun isommat ovat sen verran isoja että se vaihe on jäänyt taakse. Mutta nyt käyn välillä lukemassa jotain mieluista kirjaa tai satua, saatetaan vähän jutellakin. Pienin käy vieressä kuuntelemassa hetken ja kömpii sitten omaan sänkyynsä meidän vanhempien makkariin.

Ja tosiaan, kannattaa olla useampi lapsi niin tulee hiukan enemmän perspektiiviä näihin asioihin

P.S. Oletko se joka et lue lapsellesi iltasatua?