Miksi Suomessa joku jättää imettämättä?

Koska se ei kaikkien mielestä ole niin kivaa ja helppoa, ihanaa jne. Mä päätin jo kun kuopusta odotin, että en aio imettää. En halua. En tykkää. Se on mun mielestä epäkäytännöllistä, vaikeaa, inhottavaa, kivuliasta ja kaikin puolin vastenmielistä.

Fiksua päättää jo odotusaikana, ettei anna äidinmaitoa tulevalle vauvalleen. Julmaa? Ottakaa kantaa. Vauva saa rinnalta hellyyttä, lohtua, lämpöä, ruokaa, lähellä oloa, tuoksun äidistä, joka välittää jne.

Eli jos ei imetä, ei pidä myöskään sylissä. Vai?

 

Koska se ei kaikkien mielestä ole niin kivaa ja helppoa, ihanaa jne. Mä päätin jo kun kuopusta odotin, että en aio imettää. En halua. En tykkää. Se on mun mielestä epäkäytännöllistä, vaikeaa, inhottavaa, kivuliasta ja kaikin puolin vastenmielistä.

Fiksua päättää jo odotusaikana, ettei anna äidinmaitoa tulevalle vauvalleen. Julmaa? Ottakaa kantaa. Vauva saa rinnalta hellyyttä, lohtua, lämpöä, ruokaa, lähellä oloa, tuoksun äidistä, joka välittää jne.

Meillä on varmaan erillainen käsitys sanasta julma, mielestäni ihminen joka ei anna lapselleen ruokaa on julma,ihminen joka lyö/haukkuu lastaan on julma,murhaajat on julmia,pedofiilit on julmia jne.

Ja hellyyttä,lohtua,lämpöä,ruokaa,lähell' oloa,tuoksua äidistä joka VÄLITTÄÄ, ei toki voi saada muuten kuin tissiä lutkuttaen, vai mitä?

 

Koska se ei kaikkien mielestä ole niin kivaa ja helppoa, ihanaa jne. Mä päätin jo kun kuopusta odotin, että en aio imettää. En halua. En tykkää. Se on mun mielestä epäkäytännöllistä, vaikeaa, inhottavaa, kivuliasta ja kaikin puolin vastenmielistä.

Fiksua päättää jo odotusaikana, ettei anna äidinmaitoa tulevalle vauvalleen. Julmaa? Ottakaa kantaa. Vauva saa rinnalta hellyyttä, lohtua, lämpöä, ruokaa, lähellä oloa, tuoksun äidistä, joka välittää jne.

Kyllä mullakin on kokemusta kahdenkin lapsen imetysyrityksistä että helposti voisin päättää nyt etten tätä tulokasta imetä.
Ja kyllä se lapsi siitä sylissä olosta saa lohtua, lämpöä, ruokaa, lähellä oloa, välittämistä ja mikä parasta kun antaa sen ruuan pullosta ni sitä lämpöä ja läheisyyttä voi saada myös isästä!
Kyllä musta on ihanaa että voidaan samanlailla syötellä vaavelia pullosta, sekä isä että äiti ja ollaan siinä asiassa samalla viivalla ja vauva oppii sen että ruokaa tulee molemmilta!

 

Koska se ei kaikkien mielestä ole niin kivaa ja helppoa, ihanaa jne. Mä päätin jo kun kuopusta odotin, että en aio imettää. En halua. En tykkää. Se on mun mielestä epäkäytännöllistä, vaikeaa, inhottavaa, kivuliasta ja kaikin puolin vastenmielistä.

Fiksua päättää jo odotusaikana, ettei anna äidinmaitoa tulevalle vauvalleen. Julmaa? Ottakaa kantaa. Vauva saa rinnalta hellyyttä, lohtua, lämpöä, ruokaa, lähellä oloa, tuoksun äidistä, joka välittää jne.

Meillä on varmaan erillainen käsitys sanasta julma, mielestäni ihminen joka ei anna lapselleen ruokaa on julma,ihminen joka lyö/haukkuu lastaan on julma,murhaajat on julmia,pedofiilit on julmia jne.

Ja hellyyttä,lohtua,lämpöä,ruokaa,lähell' oloa,tuoksua äidistä joka VÄLITTÄÄ, ei toki voi saada muuten kuin tissiä lutkuttaen, vai mitä?

Eli onko fiksua päättää jo odotusaikana ettei imetä lastaan?Vastaapa!

 

Eli onko fiksua päättää jo odotusaikana ettei imetä lastaan?Vastaapa!

No minä vastaan, elä hikeenny

Vastaukseni: ON, jos se OIKEALTA tuntuu!

 

Mulla ei oo lapsia vielä plus kolmekymppisenä, eikä oo suunnitelmissakaan. Ajatus äidinmaidosta ja imettämisestä älllöttää. Ja asiakkaana en tasan ymmärtäs, et asiakaspalvelussa työskentelevän pitäs päästä viralliselle "lypsytauolle". Julkisesti imettävät naiset ärsyttää myös - jos vauvan kanssa lähtee ulos, voinee varautua myös tuttipullolla ellei välttämättä ole fetissejä niitä rintoja paljastella julkisesti. Moni nainen kärsii ns. tubulaaririntojen ulkonäöstä - imettämisen rupsahduttamat rinnat on yleinen valituksen aihe. Ja tälläkin palstalla neuvotaan geishakuulienkäyttöä vaikkei omassa elämässä olisi mitään haittaa, mutta kun miestä pitää miellyttää. Rintojen ulkonäköön ei saa puuttua, vaikka media tyrkyttää silikonimallia tienvarsimainoksia myöten. Onnellisia ovat ne, jotka oikeasti saavat elää "turvallisesti" turhamaisuuksien ulkopuolella, mutta luulempa, että suurin osa painiskelee näiden vaatimusten kanssa kuitenkin.

 

Mulla ei oo lapsia vielä plus kolmekymppisenä, eikä oo suunnitelmissakaan. Ajatus äidinmaidosta ja imettämisestä älllöttää. Ja asiakkaana en tasan ymmärtäs, et asiakaspalvelussa työskentelevän pitäs päästä viralliselle "lypsytauolle". Julkisesti imettävät naiset ärsyttää myös - jos vauvan kanssa lähtee ulos, voinee varautua myös tuttipullolla ellei välttämättä ole fetissejä niitä rintoja paljastella julkisesti. Moni nainen kärsii ns. tubulaaririntojen ulkonäöstä - imettämisen rupsahduttamat rinnat on yleinen valituksen aihe. Ja tälläkin palstalla neuvotaan geishakuulienkäyttöä vaikkei omassa elämässä olisi mitään haittaa, mutta kun miestä pitää miellyttää. Rintojen ulkonäköön ei saa puuttua, vaikka media tyrkyttää silikonimallia tienvarsimainoksia myöten. Onnellisia ovat ne, jotka oikeasti saavat elää "turvallisesti" turhamaisuuksien ulkopuolella, mutta luulempa, että suurin osa painiskelee näiden vaatimusten kanssa kuitenkin.

 

Arvasin, että joku imetyshörhöfanaatikko tulee ja selostaa että lapsi ei saa lohtua, lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta jos äiti ei imetä.
Mun mielestä SYLI on se paikka, jossa lapsi saa noi edellä mainitut asiat. Ja kerronpa yllättävän asian: lapsi on ihan yhtä lähellä äitiä, vaikka se ruoka tuleekin pullosta!
Rakkauttani lapsiani kohtaan ei todella mitata siinä, minkälaisesta astiasta se maito heille annetaan. Mutta jos lasten syöttäminen on tavalla tai toisella miellyttävämpää mulle niin, että en imetä, niin minkä hiton takia mun pitäisi hampaat irvessä ja itku kurkussa imettää? Kerropa mulle se?
Onko masentunut ja väsynyt äiti parempi kun äiti, joka syöttää pullosta? Onko se sama masentunut ja väsynyt äiti parempi kun kaksi onnellista vanhempaa, jotka molemmat voivat hoitaa lasta tasapuolisesti?

 

On tullut nähtyä niin monet kerrat ja koettua, että kuinka paljon esim vauvan vastustuskykyyn ja sairasteluun vaikuttaa imetys tai sen pois jättäminen. Jos maitoa ei yksinkertaisesti tule/riitä ja tekee sen eteen parhaansa niin se on eria asia mutta tuo tissien pysyminen kuosissa on mun mielestä semmonen veruke, että silloin ei olla ajateltu lapsen parasta.

Mä imetin tasan kolme viikkoa,poika on kerran ollut kuumeessa päivän ollessaan puolivuotias,muuten täysin terve eikä allergioita ole. Siskon kanssa olemme molemmat "korvikelapsia" eikä olla sen kipeämpiä tai allergisempia kuin muutkaan. Että se siitä ennakkoluulosta.

 

ekan kohalla sain imettää pari päivää, mutta likka oli niin pieni ettei pystyny ja viikon päästä kun päästiin sairaalasta niin en viittiny alkaa tappeleen lapsen ja rintaruokinnan välillä niin annoin pullosta ja totesin sen meille kaikille paremmaksi. mies tekee reissuhommia niin silläkin kannalla oli pullo parempi vaihtoehto niin sain itelleni aina lauantaisin vapaapäivän tuulettuu seuraavaa viikkoa varten... eli puoleksi mun päätös ja puoleksi luontoäidin päätös!
nytten en oikein tiedä miten tekis... toisesta rinnasta vaan tulee maitoo, välillätarpeeksi välillä ei.... helpommallahan pääsee ku antaa yölläkin vaan tissin suuhun,mutta.... t

 

ei se kyllä terveyteen vaikuta onko rinta- vaiko pulloruokinnalla... eka kun oli vaan pullolla ja nyt 3-vee:2kertaa käyty lääkäris ja eka kerta oli vajaa vuosi sitte

 

Koska se ei kaikkien mielestä ole niin kivaa ja helppoa, ihanaa jne. Mä päätin jo kun kuopusta odotin, että en aio imettää. En halua. En tykkää. Se on mun mielestä epäkäytännöllistä, vaikeaa, inhottavaa, kivuliasta ja kaikin puolin vastenmielistä.

Fiksua päättää jo odotusaikana, ettei anna äidinmaitoa tulevalle vauvalleen. Julmaa? Ottakaa kantaa. Vauva saa rinnalta hellyyttä, lohtua, lämpöä, ruokaa, lähellä oloa, tuoksun äidistä, joka välittää jne.

Ja niin, huomasitkos, että kyse oli TOISEN lapseni odotusajasta. Esikoista imetin. Ja itkin. Ja voin huonosti. Ja otin paineita. Ja kärsin. ja meinasin tulla hulluksi kun imetys ei ollut niin ihanaa kun "kuuluisi" olla. EN halunut toisen lapseni kanssa kokea niitä tunteita uudelleen, vaan halusin NAUTTIA vauva-ajasta, toisin kun esikoisen kanssa jolloin pelkkä perustarpeen tyydyttäminen (eli syöttäminen) oli mulle niin hirveää.
Mun mielestä oli siis todella kyllä fiksua jo raskausaikana päättää, että siihe rumbaan en enää lähde, kun se helvetti oli jo kerran nähty ja koettu.

 

Fakta on, että vauvalle äidinmaito on parasta, että luulisi äitien anakin yrittävän imettämistä.

Ja mulla tämä lausahdun ainakin vain lisäsi ahdistusta siinä vaiheessa kun tajusin, ettei tämä imetys nyt vain onnistunutkaan niinkuin raskaana ollessa vielä ajattelin.

Samoin kuin korvike on vain korviketta tai imetys suojaa sairastamisilta ja allergioilta!

Erittäin ahdistavia lauseita siinä vaiheessa kun tajuat, että imetys ei onnistu pa*kan vertaa...

(anteeks, vähän OT )

 

Fakta on, että vauvalle äidinmaito on parasta, että luulisi äitien anakin yrittävän imettämistä.

Ja mulla tämä lausahdun ainakin vain lisäsi ahdistusta siinä vaiheessa kun tajusin, ettei tämä imetys nyt vain onnistunutkaan niinkuin raskaana ollessa vielä ajattelin.

Samoin kuin korvike on vain korviketta tai imetys suojaa sairastamisilta ja allergioilta!

Erittäin ahdistavia lauseita siinä vaiheessa kun tajuat, että imetys ei onnistu pa*kan vertaa...

(anteeks, vähän OT )

Eikä ollut OT, sopi tähän keskusteluun kun nyrkki silmään!

 

Arvasin, että joku imetyshörhöfanaatikko tulee ja selostaa että lapsi ei saa lohtua, lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta jos äiti ei imetä.
Mun mielestä SYLI on se paikka, jossa lapsi saa noi edellä mainitut asiat. Ja kerronpa yllättävän asian: lapsi on ihan yhtä lähellä äitiä, vaikka se ruoka tuleekin pullosta!
Rakkauttani lapsiani kohtaan ei todella mitata siinä, minkälaisesta astiasta se maito heille annetaan. Mutta jos lasten syöttäminen on tavalla tai toisella miellyttävämpää mulle niin, että en imetä, niin minkä hiton takia mun pitäisi hampaat irvessä ja itku kurkussa imettää? Kerropa mulle se?
Onko masentunut ja väsynyt äiti parempi kun äiti, joka syöttää pullosta? Onko se sama masentunut ja väsynyt äiti parempi kun kaksi onnellista vanhempaa, jotka molemmat voivat hoitaa lasta tasapuolisesti?

Imetys ei ole äitiyden mittari, mutta imettämättä jättamis päätös jo ennen kuin lapsi syntyy ei ole lapsen kannalta kovin fiksua. Miksi ei voi edes yrittää? Keneltä se on pois?Suositus on ,että imeväisikäinen saisi rintamaitoa. Lapselle tahdotaan muutenkin antaa parasta, miksi ei siis vauva vaiheessa äidinmaitoa?Imettävä äiti ei aina ole masentunut ja väsynyt äiti, eikä imetys ole isältä pois mitenkään, tasapuolisuutta löytyy muutenkin. Enkä ole hörhö. Lasten parasta ajattelen. Moni uusi, nuorikin äiti lukee näitä palstoja, ja voi ottaa mallia: enpä viitsi edes yritää imettää, kun ei ehkä miellytä, rinnat rupsahtaa tms. Voi jestas mitä tekosyitä.

 

Koska se ei kaikkien mielestä ole niin kivaa ja helppoa, ihanaa jne. Mä päätin jo kun kuopusta odotin, että en aio imettää. En halua. En tykkää. Se on mun mielestä epäkäytännöllistä, vaikeaa, inhottavaa, kivuliasta ja kaikin puolin vastenmielistä.

Fiksua päättää jo odotusaikana, ettei anna äidinmaitoa tulevalle vauvalleen. Julmaa? Ottakaa kantaa. Vauva saa rinnalta hellyyttä, lohtua, lämpöä, ruokaa, lähellä oloa, tuoksun äidistä, joka välittää jne.

Kummallista... Mun lasten isällä on lapsiin todella lämmin ja läheinen suhde. Vauvaa nukutti sylissään iho ihoa vasten, lohdutti, silitteli, hyssytteli... Miten ihmeessä tää voi olla mahdollista, kun mun mieshän ei voinut imettää??!

 

[Imetys ei ole äitiyden mittari, mutta imettämättä jättamis päätös jo ennen kuin lapsi syntyy ei ole lapsen kannalta kovin fiksua. Miksi ei voi edes yrittää? Keneltä se on pois?Suositus on ,että imeväisikäinen saisi rintamaitoa. Lapselle tahdotaan muutenkin antaa parasta, miksi ei siis vauva vaiheessa äidinmaitoa?Imettävä äiti ei aina ole masentunut ja väsynyt äiti, eikä imetys ole isältä pois mitenkään, tasapuolisuutta löytyy muutenkin. Enkä ole hörhö. Lasten parasta ajattelen. Moni uusi, nuorikin äiti lukee näitä palstoja, ja voi ottaa mallia: enpä viitsi edes yritää imettää, kun ei ehkä miellytä, rinnat rupsahtaa tms. Voi jestas mitä tekosyitä.

Olen täysin samaa mieltä!

 

Arvasin, että joku imetyshörhöfanaatikko tulee ja selostaa että lapsi ei saa lohtua, lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta jos äiti ei imetä.
Mun mielestä SYLI on se paikka, jossa lapsi saa noi edellä mainitut asiat. Ja kerronpa yllättävän asian: lapsi on ihan yhtä lähellä äitiä, vaikka se ruoka tuleekin pullosta!
Rakkauttani lapsiani kohtaan ei todella mitata siinä, minkälaisesta astiasta se maito heille annetaan. Mutta jos lasten syöttäminen on tavalla tai toisella miellyttävämpää mulle niin, että en imetä, niin minkä hiton takia mun pitäisi hampaat irvessä ja itku kurkussa imettää? Kerropa mulle se?
Onko masentunut ja väsynyt äiti parempi kun äiti, joka syöttää pullosta? Onko se sama masentunut ja väsynyt äiti parempi kun kaksi onnellista vanhempaa, jotka molemmat voivat hoitaa lasta tasapuolisesti?

Imetys ei ole äitiyden mittari, mutta imettämättä jättamis päätös jo ennen kuin lapsi syntyy ei ole lapsen kannalta kovin fiksua. Miksi ei voi edes yrittää? Keneltä se on pois?Suositus on ,että imeväisikäinen saisi rintamaitoa. Lapselle tahdotaan muutenkin antaa parasta, miksi ei siis vauva vaiheessa äidinmaitoa?Imettävä äiti ei aina ole masentunut ja väsynyt äiti, eikä imetys ole isältä pois mitenkään, tasapuolisuutta löytyy muutenkin. Enkä ole hörhö. Lasten parasta ajattelen. Moni uusi, nuorikin äiti lukee näitä palstoja, ja voi ottaa mallia: enpä viitsi edes yritää imettää, kun ei ehkä miellytä, rinnat rupsahtaa tms. Voi jestas mitä tekosyitä.

Mä en puhukaan niiden nuorten, uusien äitien puolesta, vaan ihan omasta puolestani. Päätöstä tehdessäni olin ollut äiti jo neljä vuotta, joten ihan uunituoreesta äitiydestä ei ollut mun kohdalla kyse.
Ja minä voin kyllä väittää, itseni kuitenkin tuntien parhaiten, että mun osalta oli pelkästään vaan positiivinen juttu että päätin heti kättelyssä että en imetä, enkä edes anna sille mahdollisuutta.
Se ei ollut mikään helppo päätös, ja velä synnärille lähtiessäni pohdin päätöstäni. Synnytyssalissa annoin lapsen imeä rintaa, mutta se vanha tuttu ahdistus hiipi taas varjona mun taakse. Päätin silloin, että haluan nauttia äitiydestäni, enkä tehdä siitä taakkaa.

Ja tiedätkö, mun mielestä se on vaan hyvä, että nuoret uudet äidit lukee näitä palstoja ja huomaa, että imetys ei ole ainoa oikea vaihtoehto. On pelkästään hyvä, että tietävät jo ennen kun itse alkavat imettämään, että se ei aina toimi (syystä tai toisesta) ja että vaikka he eivät imetä, ovat he silti aivan yhtä hyviä äitejä, parhaita äitejä mitä heidän lapsillaan koskaan voi olla.
Mun mielestä on väärin, että imetystä ja imettäviä äitejä ylistetään. Turha aiheuttaa imettämättömille äideille paineita ja huonon olon tunteita.

Joka haluaa imettää, imettää, joka ei halua / voi imettää ei imetä. Piste.

Mun mielestä ihan verrattavissa kesto- ja kertisvaippoihin. Valintakysymys, joka ei kuulu kellekään muulle, ja jonka takia ei kenelläkään ole varaa tulla kertomaan "faktoja" ja arvostelemaan äitiä.

 

On tullut nähtyä niin monet kerrat ja koettua, että kuinka paljon esim vauvan vastustuskykyyn ja sairasteluun vaikuttaa imetys tai sen pois jättäminen. Jos maitoa ei yksinkertaisesti tule/riitä ja tekee sen eteen parhaansa niin se on eria asia mutta tuo tissien pysyminen kuosissa on mun mielestä semmonen veruke, että silloin ei olla ajateltu lapsen parasta.

.

No sittenhän mä voisin omalla kokemuksella sanoa tähän että kannattaa antaa korviketta imettämisen sijasta, vai mitä haet tällä kommentillasi?

Lapsella ei minkäänlaisia allergioita,koliikkia tai mitään ole koskaan ollut.

2 kertaa elämänsä aikana kipeänä 1 korvatulehdus ja 1 kerran kuumeessa.

Ei ole saanut edes oksennustautia vaikka me muut ollaan sitä sairastettu.
Tai vauvarokkoa vaikka ystävämme vauvalla se oli kun kylässä käytiin, ei flunssaa tjs ole ollut, huono vastustuskyky? Juu niin on

Musta on todella typerää väkisin imettää jos ei tahdo imettää.

 

On tosiaan surullista että imetyksestä menee niin hirveesti "urbaanilegendaa" että uusi äiti ahdistuu jos se ei ole heti "ihanaa". vaikka olenkin kaikkia kolmea lastani imettänyt yli vuosikkaaksi niin voin todellakin sanoa että ne ensimmäiset päivät ovat kaikkea muuta kuin ihania. Pakottaa, suorastaan koskee...turvottaa jne.

Mutta kun hankalasta alusta pääsee aina etteenpäin niin ennenkaikkea imetys on helppoa ja vaivatonta. Ei tartte häärätä pullojen kanssa ja kantaa korviketta selkä vääränä kaupasta jne. Mutta ei kai se nyt arjessa mitään niin ihmeellisen ihanaa ole...kokoajan.

 

Koska se ei kaikkien mielestä ole niin kivaa ja helppoa, ihanaa jne. Mä päätin jo kun kuopusta odotin, että en aio imettää. En halua. En tykkää. Se on mun mielestä epäkäytännöllistä, vaikeaa, inhottavaa, kivuliasta ja kaikin puolin vastenmielistä.

Fiksua päättää jo odotusaikana, ettei anna äidinmaitoa tulevalle vauvalleen. Julmaa? Ottakaa kantaa. Vauva saa rinnalta hellyyttä, lohtua, lämpöä, ruokaa, lähellä oloa, tuoksun äidistä, joka välittää jne.

Kummallista... Mun lasten isällä on lapsiin todella lämmin ja läheinen suhde. Vauvaa nukutti sylissään iho ihoa vasten, lohdutti, silitteli, hyssytteli... Miten ihmeessä tää voi olla mahdollista, kun mun mieshän ei voinut imettää??!

Mä en kanssa käsitä, meillä nimittäin sama homma..

 

On tosiaan surullista että imetyksestä menee niin hirveesti "urbaanilegendaa" että uusi äiti ahdistuu jos se ei ole heti "ihanaa". vaikka olenkin kaikkia kolmea lastani imettänyt yli vuosikkaaksi niin voin todellakin sanoa että ne ensimmäiset päivät ovat kaikkea muuta kuin ihania. Pakottaa, suorastaan koskee...turvottaa jne.

Mutta kun hankalasta alusta pääsee aina etteenpäin niin ennenkaikkea imetys on helppoa ja vaivatonta. Ei tartte häärätä pullojen kanssa ja kantaa korviketta selkä vääränä kaupasta jne. Mutta ei kai se nyt arjessa mitään niin ihmeellisen ihanaa ole...kokoajan.

Mun mielestä taas imetys on todella hankalaa. En tykännyt imettämisestä varsinkaan julkisilla paikoilla, ja mun mielestä oli todella rasittavaa olla aina se ainoa, joka lasta voi syöttää.
Pullojen tiskaamista jne en koskaan ole kokenut hankalaksi, siinähän ne menee muiden tiskien joukossa.

 

On tosiaan surullista että imetyksestä menee niin hirveesti "urbaanilegendaa" että uusi äiti ahdistuu jos se ei ole heti "ihanaa". vaikka olenkin kaikkia kolmea lastani imettänyt yli vuosikkaaksi niin voin todellakin sanoa että ne ensimmäiset päivät ovat kaikkea muuta kuin ihania. Pakottaa, suorastaan koskee...turvottaa jne.

Mutta kun hankalasta alusta pääsee aina etteenpäin niin ennenkaikkea imetys on helppoa ja vaivatonta. Ei tartte häärätä pullojen kanssa ja kantaa korviketta selkä vääränä kaupasta jne. Mutta ei kai se nyt arjessa mitään niin ihmeellisen ihanaa ole...kokoajan.

Mun mielestä taas imetys on todella hankalaa. En tykännyt imettämisestä varsinkaan julkisilla paikoilla, ja mun mielestä oli todella rasittavaa olla aina se ainoa, joka lasta voi syöttää.
Pullojen tiskaamista jne en koskaan ole kokenut hankalaksi, siinähän ne menee muiden tiskien joukossa.

mun mielestä pullojen kanssa sählääminen on ollut paljon hankalampaa kuin imetys, mutta se on vain minun mielipide.

 

On tosiaan surullista että imetyksestä menee niin hirveesti "urbaanilegendaa" että uusi äiti ahdistuu jos se ei ole heti "ihanaa". vaikka olenkin kaikkia kolmea lastani imettänyt yli vuosikkaaksi niin voin todellakin sanoa että ne ensimmäiset päivät ovat kaikkea muuta kuin ihania. Pakottaa, suorastaan koskee...turvottaa jne.

Mutta kun hankalasta alusta pääsee aina etteenpäin niin ennenkaikkea imetys on helppoa ja vaivatonta. Ei tartte häärätä pullojen kanssa ja kantaa korviketta selkä vääränä kaupasta jne. Mutta ei kai se nyt arjessa mitään niin ihmeellisen ihanaa ole...kokoajan.

Tähän vielä sen verran et kyllä mäkin esikon imetyksen kanssa taistelin muutamankin kuukauden ja niin vaan se ei helpottanut, että ei se kaikille helppoa ole sen hankalan alunkaan jälkeen.

 

On tosiaan surullista että imetyksestä menee niin hirveesti "urbaanilegendaa" että uusi äiti ahdistuu jos se ei ole heti "ihanaa". vaikka olenkin kaikkia kolmea lastani imettänyt yli vuosikkaaksi niin voin todellakin sanoa että ne ensimmäiset päivät ovat kaikkea muuta kuin ihania. Pakottaa, suorastaan koskee...turvottaa jne.

Mutta kun hankalasta alusta pääsee aina etteenpäin niin ennenkaikkea imetys on helppoa ja vaivatonta. Ei tartte häärätä pullojen kanssa ja kantaa korviketta selkä vääränä kaupasta jne. Mutta ei kai se nyt arjessa mitään niin ihmeellisen ihanaa ole...kokoajan.

Tähän vielä sen verran et kyllä mäkin esikon imetyksen kanssa taistelin muutamankin kuukauden ja niin vaan se ei helpottanut, että ei se kaikille helppoa ole sen hankalan alunkaan jälkeen.

Peesi Sipulille. Mulla esikoisen kanssa sama homma. Taistelin aikani kunnes totesin et koko perhe voi paremmin jos lopetan taistelun.