Miksi sinä rakastuit juuri mieheesi?

[-rakastunut-]

Mikä hänessä oli se että rakastuit korviasi myöten häneen?

Mä en ainakaan osaa perustella miksi olen rakastunut mieheeni.. Sen takia minä en ystäväni mukaan ole oikeasti rakastunut

 

[Aamuäree]

Mä olin kännissä |O

 

["Leona"]

Ulkonäköön siitä se sit lähti.

 

["mä"]

en rakastunutkaan. Se nyt sattui olemaan tarjolla, ja mä olin epätoivoinen, joten yritin rakastua. Mutta en onnistunut.

 

["minttu"]

Katselin tunnilla, että onpa todella hyvännäköinen nuori mies tuossa viereisessä pulpetissa.... Sitten tustuimme hieman, ja huomasin, että onpa todella fiksukin vielä.

Saan olla onnellinen, että juuri minä sain hänet. Tämän miehen perässä juoksi "muutama" muukin opiskelutoverini...

 

["vieras"]

Ihastuin miehen ulkonäköön ja itsevarmuuteen. Itsevarmuus olikin vain esitystä eikä ulkonäkö pitänyt suhdetta kasassa. Seuraavan kerran en halua ihastua salamana.

 

[Blue]

Se seurusteli yhden tosi ärsyttävän muijan kanssa ja mä sit päätin pokata sen.

Teinimeininkiä joo, mutta teinejä me oltiinkin, 15-vuotiaita..

 

["hop"]

Sama aaltopituus meillä ainakin on. Esimerkkejä vain on vaikea antaa, kun ne vaikuttavat aivan typeriltä, tämä on näitä juttuja, jotka vain tietää, muttei pysty oikein jakamaan kokemusta muiden kanssa. Syy, miksi lähestyin poikaporukasta juuri tätä yksilöä oli ensisijaisesti se, että fyysinen ulkomuoto viehätti saatavilla olevista vaihtoehdoista eniten ja mulla kävi järjetön tuuri, kun kuoren sisältökin oli jotain niin ihanaa.

Olin 15v ja muistan, kun kaverit vaihtoivat poikaystävää melko tiuhaan ja juttelivat, miten ja koska jättävät seuraavan. Mä mietin hiki hatussa ja panikoin, kun tajusin, etten mä keksi yhtään hyvää tapaa tai selitystä, jolla jättäisin oman löytöni, kun se hetki koittaisi. :ashamed: "Apua, mä en pääse tästä eroon!" Jossain vaiheessa, onneksi varsin pian, mä keksin, miksen mä onnistunut löytämään sopivaa tapaa dumpata poikaystävääni, mä en yksinkertaisesti halunnut! :heart:

Tänä vuonna meillä tulee täyteen 15 vuotta yhdessä.

 

["hömppä"]

Synkkas het kertalaakista niin totaalisesti! Huomattiin että huumorintaju mätsää täydellisesti ja arvomaailmakin on samanlainen, paljon yhteistä muutenkin ja sitten sitä jo huomasi ettei voi eikä edes halua ajatella elämää ilman tätä miestä. Ei vain yksinkertaisesti ole muuta mahdollisuutta. Papin edessä ollaan sanottu "tahdon" ja tuosta tahtomisesta pidetään kiinni ikuisesti! Rakastan niiiiiin sanoinkuvaamattoman paljon :heart:

(Ja musta on tullut oikea ällötysrakkaushömppäimelä ton miehen takia )

 

["sama"]

[QUOTE="mä";26031409]en rakastunutkaan. Se nyt sattui olemaan tarjolla, ja mä olin epätoivoinen, joten yritin rakastua. Mutta en onnistunut.[/QUOTE]

Sama täällä. Tyhmää ja idioottimaista

 

["Vieras"]

Rakastuiko?

En tiedä. Sitä tässä koko ajan mietin, että rakastuinko tuohon ihmiseen ollenkaan, vai vain siihen tunteeseen, että on joku.

Se joku oli toki sellainen, jonka kanssa tuntui olevan jotakin yhteistä. Jälkikäteen olen tajunnut, että ne yhtäläisyydet olivat meidän kummankin ideaaliminäkuvien yhtäläisyyksiä, ja oikeasti emme niin samanlaisia olekaan.

Tunnen olevani miehelleni mitä suurimmassa määrin second choice, eikä hänkään ole sellainen mies, jollaisista yleensä kiinnostun. Siksi arkirakkauskin vaatii ponnisteluja, eikä se anna kovin hyvää ennustetta parisuhteelle.

 

["vieras"]

Miehen seurassa tuli ihan valtava hyvänolontunne, hän oli myös mielestäni hurmaavan näköinen, kiltti, huumorintajuinen ja turvallinen sekä puhelias mitä itse en ole. Ajattelen edelleen samoin. Mutta ensimmäisenä tuli siis todella hyvä ja kutkuttava tunne hänen pelkästä fyysisestä läheisyydestään. Muistan vieläkin miten iho meni kananlihalle

 

["emäntä"]

Ihastuin miehen elämänkokemuksen tuomaan viisauteen ja itsevarmuuteen. Siihen, että vaikka soittaa suutaan joka käänteessä (hyvällä tavalla), on mitä kunnollisin mies. Välillä on ärsyttävän raivostuttava, mutta kuitenkin mukava. Sellainen tavallinen mies, ei mikään kovin komeakaan. Luonne on se juttu tuossa miehessä. Tunnen oloni mukavaksi ja turvalliseksi mieheni seurassa.

 

[*******]

Koska hän oli hän ja minä olin minä ja se kaikki oli tähtiin kirjoitettu!

 

["hanna"]

Ulkonäkö toki ensimmäisenä, mutta sen jälkeen rakastuin miehen persoonaan - siihen miten iloinen, avoin, kohtelias ja huomioonottava hän oli. Meillä vaan kolahti heti, pystyttiin puhumaan tunteja. Ja kun suhde eteni niin rakastuin myös miehen älykkyyteen ja romanttisuuteen. Oon nyt ihan lälly ja herutan, mutta jotenkin tuo mies on vaan niin täysi paketti - älykäs, komea, urheilullinen, musikaallinen ja romanttinen.

 

[....]

7-vuoden yhdessäolon jälkeen mun pitää sanoa etten enää muista miksi häneen rakastuin. ehkä se oli vaan fyysistä vetovoimaa? no enää ei homma toimi... pelkkä fyysinen vetovoima ei riitä..

 

[Björn]

Mun mies vaan osaa olla niin koominen, posket aina iltasin ihan kipeinä nauramisesta

 

["vieras"]

Silmiin, ja sit ihan mahtavaan luonteeseen. Meillä on samanlainen huumorintaju, arvot ja kaikki vaan toimii.
Rakkautta ensisilmäyksellä. <3

 

[min]

Kaikeen. En osaa sanoa. Se oli niin yltiöpäistä kun löysi aivan sattumalta ihmisen joka vastasi kaikkiin haaveisiin... ja ollut vielä jotain paljon parempaakin. Huumori, fiksuus, tunneäly - käytännöntaidot/kädentaidot hallussa, sopivan itsevarma, huomioon ottava...Kuottutettuna tumman karheaan ulkomuotoon, työllä tehtyyn kroppaan (ei mikään pumpattu vaan luonnollinen) ja suuriin vihreisiin silmiin.

 

[Rähinä-Reetta]

Mulle tulee mieleen yksi puhelu, kun hän sanoi että on menoja, ja kertoi sitten että on lähdössä isänsä kanssa viemään polttopuuta jollekin vanhalle mummolle. Oltiin kaksikymppisiä.