Miksi pitää olla kunnianhimoinen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Trix"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"Trix"

Vieras
Niin miksi?
Mulla ei ole ammatillista koulutusta, enkä halua opiskella mitään. Olen siivooja. Elätän itseni ja lapseni (yhdessä mieheni kanssa), sossussa ei tarvitse käydä. Aion olla siivooja varmaan loppuelämäni, tämä sopii minulle. Mutta monille muille ei sovi... jatkuvasti saan kuulla halveksivia kommentteja "eikö sulla ole yhtään kunnianhimoa?" ja "miten voit tyytyä tuohon?" sekä "etkö pysty parempaan?" yms.
Miksi en saa olla tyytyväinen elämääni tällaisena kuin se on? Miksi muiden pitää halveksia minua ja elämääni?
 
Ei pida olla kunnianhimoa - toisilla on ja toisilla ei. JOkainen saa olla onnellinen ja tyytyvainen omaan elamaansa kun se on juuri se elama jonka haluaa itselleen. Typeraa muilta halveksia ja vaheksya muitten elamanvalintaa!
 
no sinuna hankkisin sen laitoshuoltajan ammattitutkinnon, koska sitten sulla paremmat mahdollisuudet "todistaa" osaavasi asiasi. Ja mä perustelen tätä sillä että jos siivoojat hankkisivat tämän tutkinnon nousisi siivousalan arvostus myös asiakkaiden ja muiden silmissä.
 
Ei tietenkään tarvitse olla, itse asiassa tuntuu, että naiset on aika harvoin kunnianhimoisia. Mutta mielestäni jos ei ole kunnianhimoa, ei saisi myöskään kadehtia ihmisiä, jotka ovat menestyneen kunnianhimonsa ansiosta.
 
En tiedä. Jotenkin se kuulostaa sananakin mun mielestä jotenkin hirveän negatiiviselta, vaikka sitä pidetään tosi hyvänä piirteenä.

Me ollaan miehen kanssa ajateltu työasiat ja sellaset enempi siltä kantilta, et me halutaan elää, eikä pelkästään tehdä työtä. Ei me haluta työtä, joka on meille henki ja elämä, vaan päinvastoin työn siksi, jotta voisimme elää mahdollisimman paljon ja tarpeeksi mukavasti.

Ja siis siivoushommia ollaan kanssa tehty ja talonmieshommia myös. Ei kiinnosta, mitä joku ajattelee meistä sen perusteella, vaan kiinnostaa se, että viikonloppuina meidän ei ole pakko olla töissä, saadaan itse päättää meidän töistä, saadaan olla yhdessä tosi paljon, kun töissäkin ollaan jne. Jää aika harrastuksille ja toimeentulo on riittävä.
 
[QUOTE="leppis";22354781]Mutta mielestäni jos ei ole kunnianhimoa, ei saisi myöskään kadehtia ihmisiä, jotka ovat menestyneen kunnianhimonsa ansiosta.[/QUOTE]

Tästä olen samaa mieltä, ihmetyttää ihmiset, jotka kadehtii ja on katkeria ihmisille, jotka ovat esim. opiskelleet paljon ja luoneet uraa, kaikillahan on siihen yhtäläinen mahdollisuus. Itse en harmi kyllä kunnianhimoisiin lukeudu...
 
Äitiyslomallani olen pohtinut tätä asiaa aika paljon ja olen tullut siihen tulokseen, että vaikka olen kunnianhimoinen ihminen, se ei tee minua eikä perhettäni onnelliseksi.
Olen valmis luopumaan urastani ja etsimään työn, jota mun ei tarvitse miettiä kellon ympäri ja stressata jatkuvasti. Vielä kun joku suostuisi palkkaamaan mut, ei ole mun työtaustalla helppoa vakuuttaa että "joojoo, mä ihan OIKEASTI haluan varastomieheksi".
 
No silloin kun aloitin varhaisjakajana, niin moni mulle sanoi, että kauan minä tuota ajattelin tehdä ja nyt kun olen 6,5 vuotta ollut Itellalainen ja ihmiset ovat huomanneet, että minä viihdyn tuossa työssä, tosin tänä päivänä päiväpostin puolella ja tällä hetkellä ei ole aikomustakaan vaihtaa töitä.

Tosin olen opiskellut pukuompelijaksi, joka ei ole mun juttu, en pidä ompelemisesta, olen ylioppilas, olen myös taloushallinnon merkonomi ja käynyt taloushallinnon ammattitutkinnonkin, suorittaen osan niistä osioista hyväksytysti, mutta ei sekään ole mun juttu kuitenkaan.

Exälle mun kunnianhimottomuus oli ongelma ja siitä se jaksoi aina valittaa, kun sen mielestä mun olisi pitänyt pyrkiä ylemmäs ja ylemmäs. Itse se on kuljetusyrittäjä, tosin vain ammattikoulun käynyt, että enempi minä olen opiskellut.
 
[QUOTE="Trix";22354758]Niin miksi?
Mulla ei ole ammatillista koulutusta, enkä halua opiskella mitään. Olen siivooja. Elätän itseni ja lapseni (yhdessä mieheni kanssa), sossussa ei tarvitse käydä. Aion olla siivooja varmaan loppuelämäni, tämä sopii minulle. Mutta monille muille ei sovi... jatkuvasti saan kuulla halveksivia kommentteja "eikö sulla ole yhtään kunnianhimoa?" ja "miten voit tyytyä tuohon?" sekä "etkö pysty parempaan?" yms.
Miksi en saa olla tyytyväinen elämääni tällaisena kuin se on? Miksi muiden pitää halveksia minua ja elämääni?[/QUOTE]

Opiskeluun. Se voi liittyä eri asioihin, esim. sun nykyiseen työhön. Voit olla todella kunnianhimoinen työntekijä vaikkei koulutusta ookkaan. Koulu ei vaan sovi kaikille. (minä myös olen kunnianhimoinen vaikkei ole mitään koulutusta)
 
Mäkin miellän negatiivisena tuon sanan, kunnianhimo. Himoita kunniaa, ihailua ja arvostusta itselleen.
Mä näen sen enemmän sellaisena piirteenä, että sille ihmiselle on todella tärkeää mitä muut ajattelevat ja että häntä ihaillaan.
Ihmettelen jos ihmisellä ei ole halua kasvaa ja kehittyä, mutta kasvua ja kehitystä voi tapahtua(ja toivottavasti tapahtuukin) muualla kuin "uralla etenemisessä/ylenemisessä".
Kaikki eivät halua käyttää yhtä paljon aikaa työntekoon tai opiskella "mahdollisimman pitkälle".
Mitä jos ei pidä vaikkapa yliopisto-opiskelusta?
Mitä jos on aina halunnut olla kampaaja?
Tekeekö se laiskaksi ja kunnianhimottomaksi?
 
Lähde pohtimaan asiaa yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Yksilön kannalta kunnianhimo voi viedä sinua pois onnellisuudesta, kun taas kunnianhimoiset tavoittelevat työsuorikuksillaan taivaita ja näin ollen pönkittävät BKT:ta (ja osakkeenomistajat nauttivat sinun työpanoksestasi). Samalla tavoin voit jakaa asiat dualistisesti kun ajattelet kauneusihanteita, terveyttä, ruokavaliota jne. Eli kauneuteen panostaminen ei ole sinulle hyväksi, mutta businekselle kyllä, terveelliseksi mainostetut eivät välttämättä ole sinulle hyväksi, mutta businekselle kyllä jne.

Demokristosta lainatakseni, "se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä hänestä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on."

Eli: jos olet onnellinen, teit mitä hyvänsä (laillista), jatka samaa rataa.
 

Yhteistyössä