miksi on paha tai epäkohteliasta olla erakko/hiljainen/ujo?

[ap]

Huspati Huta, ja muutkin erakoksi tunnustautuneet. Miltä teistä tuntuisi, jos saisitte kutsun luokkakokoukseen? Olisiko se sellainen päivää piristävä- tuonne ainakin haluan - juttu. Vai sellainen, että alkaisi heti keksiä syitä, miksi ei ainakaan voi osallistua. Vaiko jotakin muuta..
En ole saanut kutsua, mutta jos saisin- pitäisin varmaan vaikka palstailuakin tärkeämpänä tekemisenä :ashamed:

mulle tulisi ihan HETI se etten mene. enkä edes miettisi mitään ns tekosyitä, olen sen vaiheen jo ylittänyt. tiedän etten viihdy, en mene. ilman tekosyitä.

 

[vieras]

Huspati Huta, ja muutkin erakoksi tunnustautuneet. Miltä teistä tuntuisi, jos saisitte kutsun luokkakokoukseen? Olisiko se sellainen päivää piristävä- tuonne ainakin haluan - juttu. Vai sellainen, että alkaisi heti keksiä syitä, miksi ei ainakaan voi osallistua. Vaiko jotakin muuta..
En ole saanut kutsua, mutta jos saisin- pitäisin varmaan vaikka palstailuakin tärkeämpänä tekemisenä :ashamed:

En menisi missään tapauksessa. Vähän jo pelkään että jos kutsu tulee. Mihin aikaan niitä luokkakokouksia yleensä järjestetään? 10 vuotta yläkoulun jälkeen vai miten?

 

[Ultramariini]

Olen ollut yhdessä luokkakokoksessa ja tunsin itseni siellä hyvin vaivatuneeksi. Kjell Westö kirjoitti
Yhteishyvä lehdessä ( vai mikä se on se S-etukortin haltijain lehti) osuvan kirjoituksen kolumnissaan luokkakokouksista. Luitteko?
Näin ohi aiheen. Uudelleen en kovin helpolla luokkakokoukseen menisi.

 

[Huspati Huta]

Huspati Huta, ja muutkin erakoksi tunnustautuneet. Miltä teistä tuntuisi, jos saisitte kutsun luokkakokoukseen? Olisiko se sellainen päivää piristävä- tuonne ainakin haluan - juttu. Vai sellainen, että alkaisi heti keksiä syitä, miksi ei ainakaan voi osallistua. Vaiko jotakin muuta..
En ole saanut kutsua, mutta jos saisin- pitäisin varmaan vaikka palstailuakin tärkeämpänä tekemisenä :ashamed:

Minä en taitaisi haluta mennä. Ammattiin valmistavan kurssin tapaamisissa olen muutamissa ollut, mutta se oli jotenkin eri juttu. Vaikken osaakaan sanoa miksi.

 

[erakkokans]

täällä myös yksi erakko : ) miten te muut joitten lapset on koulussa olette kokeneet lasten koulukaverien vanhemmat siis suhteet heihin,kyläilyt, vanhempainillat jne? mulla on kauheita paineita kouluun viemisestä jne kun tuntuu että jotain pitäisi rupatella muitten äitien kans. että pitääkö ne mua ihan outona jos en sano ja juttele niille mitään.. tervehdin tottakai ja hymyilen..

 

[Huspati Huta]

täällä myös yksi erakko : ) miten te muut joitten lapset on koulussa olette kokeneet lasten koulukaverien vanhemmat siis suhteet heihin,kyläilyt, vanhempainillat jne? mulla on kauheita paineita kouluun viemisestä jne kun tuntuu että jotain pitäisi rupatella muitten äitien kans. että pitääkö ne mua ihan outona jos en sano ja juttele niille mitään.. tervehdin tottakai ja hymyilen..

Minä olen kyllä selviytynyt ihan hyvin näistä kouluun liittyvistä jutuista. Olen pysytellyt melko sivussa, kuten yleensä muuallakin.

 

[ap]

täällä myös yksi erakko : ) miten te muut joitten lapset on koulussa olette kokeneet lasten koulukaverien vanhemmat siis suhteet heihin,kyläilyt, vanhempainillat jne? mulla on kauheita paineita kouluun viemisestä jne kun tuntuu että jotain pitäisi rupatella muitten äitien kans. että pitääkö ne mua ihan outona jos en sano ja juttele niille mitään.. tervehdin tottakai ja hymyilen..

nää menee ihan hyvin. kyllähän siellä joku aina juttelee tulee, mutta olen selvinnyt niistä. jotenkin ihmiset vaistoaa ettei tuolle kannata rupatella kamalasti....

 

[Orion-]

Mä olen aika erakko, mutta haluaisin kyllä sillon tällöin mennä johonki illanistujaisiin. Ja luokkakokoukseen todellaki menisin, vaikka vois ollaki kamalaa. Häihin myös. Voi kyllä olla, että jonkin ajan päästä haluaisin sit lähteä kesken kaiken pois (ei ehkä häistä niin herkästi). En kyllä oikeastaan edes tiedä, ku moneen vuoteen ei oo mitään sellaisia ollu, paitsi anoppilassa jotain grillausta joskus, mut sielä on tuttua porukkaa ja ei kauan kestä, ni vaikka tulis tylsää ni ei ala ahistamaan kuitenkaan.

Sivusta seurailen. Puhun jos on puhuttavaa, tai jos kysytään. Tervehdyksiin vastaan, mutta tilanteesta riippuen se saattaa jäädä niin vaimeaksi että ei ehkä toinen huomaa jos ihan ohimennen vain tervehtii.

 

[Babylonin Riippuva Puutarha]

Erakko täälläkin. Osaan kyllä käyttäytyä tarvittaessa.
Toisinaan tunnen harmistusta, syyllisyyttä ja että olen pettymys joillekin.

 

[fobia]

sama täällä. jännittää kaikki sosiaaliset tilanteet, kaupassa käyn harvoin, vaatteet netistä, töitä teen yksin..

 

[fobia]

Erakko täälläkin. Osaan kyllä käyttäytyä tarvittaessa.
Toisinaan tunnen harmistusta, syyllisyyttä ja että olen pettymys joillekin.

samoin

 

[ap]

Erakko täälläkin. Osaan kyllä käyttäytyä tarvittaessa.
Toisinaan tunnen harmistusta, syyllisyyttä ja että olen pettymys joillekin.

täsä oli minusta tyhjentävä vastaus. juuri noin minullakin.

 

[Huspati Huta]

Erakko täälläkin. Osaan kyllä käyttäytyä tarvittaessa.
Toisinaan tunnen harmistusta, syyllisyyttä ja että olen pettymys joillekin.

Toisaalta, muut ihmiset ovat myös erakolle joskus pettymyksiä

 

[ap]

sama täällä. jännittää kaikki sosiaaliset tilanteet, kaupassa käyn harvoin, vaatteet netistä, töitä teen yksin..

noh... kerron jotain järkkyä..


minä annan kortin/rahat kassaneidille niin ettei hän joudu koskemaan minuun. olen niin vainoharhainen että luulen että sitä kassaneitiä ällöttäisi koskea minua....

 

[v]

En jaksa lukea aloitusta pidempään, mutta tiedäthän että apua "vaivaan" voi saada? Jos asia ei yhtään sinua häiritse, niin sitten avun hakeminen on turhaa, mutta jos häiritsee, niin tosiaan apua on saatavilla.
Itse olen samanlainen ollut ja lähdin terapiaan, nyt parin vuoden jälkeen voin jo hyvin olla ihmisten kanssa. Välttelen edelleenkin isoja massoja, mutta paljon olen muuttunut.

 

[Babylonin Riippuva Puutarha]

Toisaalta, muut ihmiset ovat myös erakolle joskus pettymyksiä

Niin, ehkäpä.

 

[...]

En ymmärrä minäkään.
Salaa ihailen dynaamisia ja ulospäinsuuntautuvia ihmisiä, joilla on paljon
ystäviä jne... Ja siltikin usein, kun kuuntelen tälläisten ihmisten juttuja mietin, että miten
tuostakin aiheesta saa noin paljon puhuttavaa aikaiseksi ja pidän kyseisiä ihmisiä ehkä vähän pinnallisina
Mutta ihan tosissaan olen itse vähän samanlainen kuin sinä.
Sain usein lapsena ja teininä kuulla kommentteja siitä, että olen "liian" hiljainen ja plaa, plaa.

Ihmisten tempperamenttierot vaan on synnynnäisiä, toiset on ulospäinsuuntautuvia toiset vetäytyviä. Ja pahinta mitä ujolle lapselle voi tehdä on pakottaa hänet olemaan "ei ujo" ja puhua siitä, että ujous on huono asia.
Tässä yhteiskunnassa vaan suositaan dynaamisuutta.

Mutta, joo, en tiedä, enkä osaa vastata kysymykseesi

Jaahas, että introvertteja pitää ymmärtää, mutta eksrtoverttejä voi haukkua pinnallisiksi. Kiva kiva. Miksihän sinua pidetään epäkohteliaana?

 

[Babylonin Riippuva Puutarha]

Oudointa on se, että työhöni liittyy melko paljon kontaktitilanteita, jotka taas hoituvat ihan kuin itsestään, mukavasti ja puheliaastikin - ilman mitään paineita, kaiketi koska tiedän tasan tarkkaan mitä multa odotetaan ja voin olla vapautunut siinä tilanteessa. :xmas:

 

[ap]

En ymmärrä minäkään.
Salaa ihailen dynaamisia ja ulospäinsuuntautuvia ihmisiä, joilla on paljon
ystäviä jne... Ja siltikin usein, kun kuuntelen tälläisten ihmisten juttuja mietin, että miten
tuostakin aiheesta saa noin paljon puhuttavaa aikaiseksi ja pidän kyseisiä ihmisiä ehkä vähän pinnallisina
Mutta ihan tosissaan olen itse vähän samanlainen kuin sinä.
Sain usein lapsena ja teininä kuulla kommentteja siitä, että olen "liian" hiljainen ja plaa, plaa.

Ihmisten tempperamenttierot vaan on synnynnäisiä, toiset on ulospäinsuuntautuvia toiset vetäytyviä. Ja pahinta mitä ujolle lapselle voi tehdä on pakottaa hänet olemaan "ei ujo" ja puhua siitä, että ujous on huono asia.
Tässä yhteiskunnassa vaan suositaan dynaamisuutta.

Mutta, joo, en tiedä, enkä osaa vastata kysymykseesi

Jaahas, että introvertteja pitää ymmärtää, mutta eksrtoverttejä voi haukkua pinnallisiksi. Kiva kiva. Miksihän sinua pidetään epäkohteliaana?

no eihän hän noin sanonut. se oli vaan hänen oma kokemuksensa. myönnän että minäkin pidän niitä ylisosiaalisia vähän pinnallisina, kun voivat puhua vaikka naapurin pihan kunnosta tunnin ja päivitellä sitä...

 

[Sosiaalinen]

En ymmärrä minäkään.
Salaa ihailen dynaamisia ja ulospäinsuuntautuvia ihmisiä, joilla on paljon
ystäviä jne... Ja siltikin usein, kun kuuntelen tälläisten ihmisten juttuja mietin, että miten
tuostakin aiheesta saa noin paljon puhuttavaa aikaiseksi ja pidän kyseisiä ihmisiä ehkä vähän pinnallisina
Mutta ihan tosissaan olen itse vähän samanlainen kuin sinä.
Sain usein lapsena ja teininä kuulla kommentteja siitä, että olen "liian" hiljainen ja plaa, plaa.

Ihmisten tempperamenttierot vaan on synnynnäisiä, toiset on ulospäinsuuntautuvia toiset vetäytyviä. Ja pahinta mitä ujolle lapselle voi tehdä on pakottaa hänet olemaan "ei ujo" ja puhua siitä, että ujous on huono asia.
Tässä yhteiskunnassa vaan suositaan dynaamisuutta.

Mutta, joo, en tiedä, enkä osaa vastata kysymykseesi

Jaahas, että introvertteja pitää ymmärtää, mutta eksrtoverttejä voi haukkua pinnallisiksi. Kiva kiva. Miksihän sinua pidetään epäkohteliaana?

no eihän hän noin sanonut. se oli vaan hänen oma kokemuksensa. myönnän että minäkin pidän niitä ylisosiaalisia vähän pinnallisina, kun voivat puhua vaikka naapurin pihan kunnosta tunnin ja päivitellä sitä...

Ekstroverttina ja puheliaana ihmisenä puolustan vähän meitä, enkä tarkoita mollata ujoja:

Minusta on aivan ihanaa keskustella vaikka paidan napista jonkun kaltaiseni kanssa. Tärkeää ei ole niinkään se paidan nappi, vaan se juttelu, sosiaalinen kanssakäyminen ja meidän välisen "yhteyden" vahvistaminen. Rakastan esimerkiksi suunnitella kauppalistaa yhdessä jonkun kanssa, sillä silloin kaupassakäynti ei ole vain tylsä yksinäinen rutiini vaan "sosiaalinen prosessi" jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Jutustelu on paljon muutakin nuin naapurin aidan värin kommentointia, se antaa henkistä mielihyvää ja yhteenkuuluvuutta.

 

[Sosiaalinen]

Ekstroverttina ja puheliaana ihmisenä puolustan vähän meitä, enkä tarkoita mollata ujoja:

Minusta on aivan ihanaa keskustella vaikka paidan napista jonkun kaltaiseni kanssa. Tärkeää ei ole niinkään se paidan nappi, vaan se juttelu, sosiaalinen kanssakäyminen ja meidän välisen "yhteyden" vahvistaminen. Rakastan esimerkiksi suunnitella kauppalistaa yhdessä jonkun kanssa, sillä silloin kaupassakäynti ei ole vain tylsä yksinäinen rutiini vaan "sosiaalinen prosessi" jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Jutustelu on paljon muutakin nuin naapurin aidan värin kommentointia, se antaa henkistä mielihyvää ja yhteenkuuluvuutta.

Ja lisään vielä, että kaikista kivointa minusta on saada joku ujonpuoleinen osallistumaan keskusteluun, eli aina ei tarvitse olla sitä "kaltaistani" pälättäjää seurassa Uskon, että moni ujokin on iloinen päästessään ääneen, sillä jotkut ujot varmasti haluaisivat jutustella enemmän mutta he jäävät helposti puheliaampien jalkoihin.

Toivon, ettei sosiaalisuuteni ole käynyt kovinkaan monen sellaisen ujon hermoille, jota ei höpöttely kiinnosta.

 

[Huspati Huta]

Oudointa on se, että työhöni liittyy melko paljon kontaktitilanteita, jotka taas hoituvat ihan kuin itsestään, mukavasti ja puheliaastikin - ilman mitään paineita, kaiketi koska tiedän tasan tarkkaan mitä multa odotetaan ja voin olla vapautunut siinä tilanteessa. :xmas:

Minulla on ihan samalla tavalla. Hoidan puheluita ja muita puhekontakteja satoja päivittäin, eikä tuota minkäänlaista tuskaa. Annapa kun pitää soittaa aika kampaajalle, jahkaan sitä kunnes tukka yltää vyötörölle (kuvainnollisesti)

 

[BR]

En ymmärrä minäkään.
Salaa ihailen dynaamisia ja ulospäinsuuntautuvia ihmisiä, joilla on paljon
ystäviä jne... Ja siltikin usein, kun kuuntelen tälläisten ihmisten juttuja mietin, että miten
tuostakin aiheesta saa noin paljon puhuttavaa aikaiseksi ja pidän kyseisiä ihmisiä ehkä vähän pinnallisina
Mutta ihan tosissaan olen itse vähän samanlainen kuin sinä.
Sain usein lapsena ja teininä kuulla kommentteja siitä, että olen "liian" hiljainen ja plaa, plaa.

Ihmisten tempperamenttierot vaan on synnynnäisiä, toiset on ulospäinsuuntautuvia toiset vetäytyviä. Ja pahinta mitä ujolle lapselle voi tehdä on pakottaa hänet olemaan "ei ujo" ja puhua siitä, että ujous on huono asia.
Tässä yhteiskunnassa vaan suositaan dynaamisuutta.

Mutta, joo, en tiedä, enkä osaa vastata kysymykseesi

Jaahas, että introvertteja pitää ymmärtää, mutta eksrtoverttejä voi haukkua pinnallisiksi. Kiva kiva. Miksihän sinua pidetään epäkohteliaana?

no eihän hän noin sanonut. se oli vaan hänen oma kokemuksensa. myönnän että minäkin pidän niitä ylisosiaalisia vähän pinnallisina, kun voivat puhua vaikka naapurin pihan kunnosta tunnin ja päivitellä sitä...

Ekstroverttina ja puheliaana ihmisenä puolustan vähän meitä, enkä tarkoita mollata ujoja:

Minusta on aivan ihanaa keskustella vaikka paidan napista jonkun kaltaiseni kanssa. Tärkeää ei ole niinkään se paidan nappi, vaan se juttelu, sosiaalinen kanssakäyminen ja meidän välisen "yhteyden" vahvistaminen. Rakastan esimerkiksi suunnitella kauppalistaa yhdessä jonkun kanssa, sillä silloin kaupassakäynti ei ole vain tylsä yksinäinen rutiini vaan "sosiaalinen prosessi" jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Jutustelu on paljon muutakin nuin naapurin aidan värin kommentointia, se antaa henkistä mielihyvää ja yhteenkuuluvuutta.

Mulla sama juttu. Nuorempana en ollut itse edes tajunnut asiaa, kun joku ihmetteli, että miten keksin puhuttavaa kenen kanssa tahansa. Jotenkin oletin, että niinhän kaikki tekevät. Nykyään osaan jopa arvostaa sosiaalisuuttani, sillä siitä on ollut paljon hyötyä työelämässä.

 

[Ultramariini]

Minä voin kyllä soittaa kampaajalle, tosin se vaatii aina sellaista orientoitumista.. ja siirtelen sitä joitakin päiviä. Tosin kampaajani on mukava mies, joka ei onneksi liiaksi lörpöttele.. on tajunnut etten sitä kaipaa.

 

[Huspati Huta]

Minä voin kyllä soittaa kampaajalle, tosin se vaatii aina sellaista orientoitumista.. ja siirtelen sitä joitakin päiviä. Tosin kampaajani on mukava mies, joka ei onneksi liiaksi lörpöttele.. on tajunnut etten sitä kaipaa.

Minun pitää myös päättämällä päättää hoitaa asiat. Tänään soitin puhelun, jonka olin aikonut soittaa jo noin kaksi viikkoa. Ihan helppo homma ja asian on nyt selvä. Mutta mietin aina näitä todella tärkeitä: onkohan siellä just nyt kahvitunti jne :ashamed: