Miksi niin moni imetys epäonnistuu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nisäkäs
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mikä on epäonnistuminen?
Olisin joka kerta halunnut imettää pidempään, maitoa tuli, mutta joka kerta vauvan tullessa ikään, jolloin kaikki muu kiinnostaa ja syöminen ei onnistu jos joku sanoo sanankin, siihen on imetys pikkuhiljaa loppunut...
Mutta epäonnistunut? No jaa, vaikka olisin halunnut imettää pidempään, olen tyytyväinen että se on kuitenkin onnistunut 4-6kk ajan.
En 1-2v ikäistä kuitenkaan enää imettäisi, koska mielestäni siitä ei ole mitään hyötyä.
Onhan se 4-6kk paljon enemmän kuitenkin, kuin muutama viikko tai kuukausi.
 
mun imetys ei onnistunut tai "epäonnistunut" kun ei koskaan alkanutkaan. ah sitä autuutta kun tuon sai laitetuksi suoraan esitietolomakkeeseen. <3

mutta siis, oma kommenttini asiaan on se, että näin mutulla olen huomannut monen jo aloittavan imetyksen vastentahtoisesti..siis vähän siksi kun "niin kuuluu tehdä" jne., ja sitten melkein heti sairaalasta päästyä se lopetetaan. kun siis päästään valvovan silmän ja niiden hemmetin imetysIMETYSjulisteiden alta pois. ;) miksiköhän noin on..?

oma veikkaus on imetyksen hurja sitovuus verrattuna korvikkeiden helppouteen, epämukavuus imettää esim. julkisilla paikoilla, imettäessä helposti läsnä oleva epävarmuus maidon riittävyydestä jne...nämä siis vain omia veikkauksiani, mutta arvelisin että ainakin joidenkin kohdalla pitävät paikkansa. itselle imetys oli ihan vain perusteellisesti vastenmielistä, siihen päälle vielä nuo muut seikat ja siinä se sitten olikin.
 
ja edellinen lisää vielä, että yksi osa on varmasti just toi mieletön painostus imettämiseen. huh. sairaalassakin seinät on täynnä niitä julisteita ja kaikki neuvolasta ja sairaalasta saadut paperit käsittelee väh. 50% tuota autuutta. eikö niissä voisi kertoa vähän muistakin VAUVAAN liittyvistä asioista, btw? mutta moni siis ihan varmasti tuosta painostuksestakin ahdistuu ja jättää leikin kesken kun ei onnistukaan "täydellisesti" ja niin kuin kirjoista päätellen pitäisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos ei riitä että maito ei nouse, lapsi ei osaa imeä, saa muuta kuin äidin maitoa heti alkuun letkujen kautta.

ei ilmeisesti ikinä!!!imetä imetä imetä...ja olen itse imettänyt kumpaakin lasta 9kk, vaikeaa oli ja voin hyvin ymmärtää jos joku ei vaan jaksa. ja neuvolasta saa apua.
 
Suurin on varmasti tiedon ja ohjauksen puute.
Mutta sitten olen huomannut etenkin nuorien ( ei ole mollausta, olen itsekin nuori ) äitien piirissä sen, että osa ei halua imettää koska se sitoo liikaa. Ei pääse omiin menoihin. Sitten annetaan korviketta ja vähän ajan päästä sanotaan että maito loppui.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Suurin on varmasti tiedon ja ohjauksen puute.
Mutta sitten olen huomannut etenkin nuorien ( ei ole mollausta, olen itsekin nuori ) äitien piirissä sen, että osa ei halua imettää koska se sitoo liikaa. Ei pääse omiin menoihin. Sitten annetaan korviketta ja vähän ajan päästä sanotaan että maito loppui.

Näin oli mullakin ja tulee olemaan. neuvolaan ja suvun vanhoille pieruille voi sanoa noin jos haluaa päästä vähällä, muuten olen rehellinen ja sanon suoraan että imetys on perseestä :)
 
Mä oon kans sitä mieltä, että esim. Afrikassa se imetys on niin LUONNOLLINEN juttu, että kukaan ei stressaa tai panikoi siitä, sitä ei juurikaan edes ajatella, vaan annetaan mennä omalla painollaan, niin silloin se varmaan onnistuukin. Turha stressaaminen ja murehtiminen, ja huoli siitä saako vauva tarpeeksi ruokaa, on varmaan iso syy, miksi sitten imetys ei onnistukaan.
 
Mä luulen, että ainakin stressi on iso tekijä. Mä kysyin neuvolan tätiltä sillon odotusaikana kun oli imetyskeskustelukerta, että onko imettämisen mahdollista onnistua, vai onko se aina hirveää itkua ja hammasten kiristystä, kun niin joka paikassa sanotaan.. Päätin sitten, että kahtellaan, jos maitoa tulee ja imettäminen tuntuu olevan ok, niin imetetään.

Nyt likka on melkein 9kk ja edelleen imetän. Minkään maailman ongelmia ei ole ollut, herun lapselle ja myös pumpulle. Korviketta likka on saanut kerran, senkin maitoaltistuksessa pumpulipuikolla.

Mutta syyksi epäonnistumiseen voisin kuvitella ainakin sen jo odotusaikana alkavan tuputuksen ja sen, että imettämisestä tehdään hirvä peikko. Kun SUURIMMALLA OSALLA se käsittääkseni kuitenkin onnistuu luonnostaan. Tai onnistuisi, jos siitä tehtäisi niin pirun vaikeaa, ihan kuin vauvan ruokkiminen tissillä olisi urbaani legenda, joka vaatii kamalasti toimenpiteitä.
 
Mikä ihmeen juttu tuo on, että imettävän täytyisi olla vauvassa kiinni 24/7, ja mihinkään ei pääse? Vaikka muuten imettäisikin, voi vauvan jättää pullon varassa hoitoon, omalla lypsymaidolla tai jopa korvikkeella. (Kunhan ei ihan alussa vielä totutellessa, tai esim. juuri tiheän imun kautena. Mutta muuten)
 
mä olen siis toi "imettämätön" joka tossa pari viestiä taaemmin kirjoitti tähän..

..ja vastaus on että imettämättä oleminenhan ei ole täällä hyväksyttävää koskaanIKINÄmilloinkaan. ei vaikka tissit helvetti puuttuisi kokonaan, silti varmaan kysyttäisiin, että NOH, mitenkäs se imetys sujuu??

tosissaan puhuen, minä olen aina sanonut kyselijoille että näyttääpä tuota maitoa riittävän tms, en ole lähtenyt suoraan korjaamaan jos ei ole suoraan imetyksestä kysytty. ja jos on, olen ottanut niin välttelevän asenteen että siinä tyhmempikin ymmärtää olla enempiä kyselemättä. joillekin tosi ärsyttäville tapauksille hehkutan ihan kiusallani pulloruokinnan autuutta. ;)
 
Peesailen muita.
Ykkösongelma on tiedon puute. Neuvolan tädeille pitäisi saada pakolliseksi säännölliset imetysvalmennuskurssit. Oikeesti tuntuu olevan tosi harvassa imetystietoinen neuvolahenkilökunta.
Esim. multa kysyttiin kuopuksen 4kk neuvolassa että paljonko syö korviketta. Vastasin että ei ollenkaan, kun on alusta asti ollut täysimetyksellä niinkuin heidän papereissaankin pitäisi lukea. Seuraava kysymys: Tuntuuko että maito riittää? :headwall: Joo kiitos, en kai muuten täysimettäisi. Seuraava kommentti: No mutta nyt onkin aika aloittaa kiinteät. Minä vastasin: Ei nyt ihan vielä, aion täysimettää 6-kuiseksi.
Siinä vaiheessa taisi tädiltä mennä pasmat sekaisin. Se rupes selittään että: Niin, voihan jotkut vauvat pärjätä jopa 6 kuukautta rintamaidolla mutta kyllä kaikki kuitenkin aloittavat kiinteät ruoat 4-kuisina. Johon vastasin vain, että mua ei kiinnosta kuinka moni toimii suositusten vastaisesti, itse aion toimia niiden mukaisesti.
Ja kuopus ei todellakaan nähnyt nälkää vaan kasvoi/kasvaa yläkäyrillä.

Toinen ongelma on tää nykyinen minäMinäMINÄ-ajattelu. Onhan se imetys jonkin verran sitovampaa kuin korvikkeen anto. En kyllä pistäis vain nuorten äitien ongelmaksi tuota Pakko päästä viihteelle heti synnäriltä-mentaliteettia.

Suurin ongelma on kuitenkin yleinen imetysvastaisuus, joka Suomessa vallitsee. Moni ei uskalla/kehtaa imettää ihan vaan sen takia, kun kukaan muukaan tuttavapiiristä ei imetä.
Plääh.
Mä oikeasti kauhistuin siitä ryöpytyksen määrästä mitä eilenkin sain kokea kun erehdyin antamaan imetysneuvoja niitä tarvitsevalle yhessä ketjussa. Ihan kuin olis rikos imettää tai kannustaa imettämään. :(
 
Mun pikkuinen ei koskaan oppinut syömään rinnasta koska joutui syömään pullosta heti synnyttyään ja eihän lasta voi oikeasti nälässä pitää jos tippaakaan ei maitoa tule. Lisäksi sellaista imetysasentoa ei vaan kertakaikkiaan löytynyt mikä olisi toiminut. Kätilötkin sanovat että ei lapsi vaan pysty saamaan mun tissistä otetta millään jos en pysty olemaan ollenkaan pystyasennossa. Näissä asioissa on niin monta monessa.
 
minulla E kupit muutenkin,no nännit nousi hyvin pystyyn muulloin kun tissi tyhjä mutta silloin kuin täysi tai puolitäysi niin nänninpää ei noussut ollenkaan.Hoitajat jopa katkasi muviruiskun kärjen ja koitti imemällä vetää tissinpäätä esiin (sattu niin vi***ti) ja sain kuulla kuinka huono äiti olen kun en voi imettää ja ei rintakumi ole mikään ratkaisu että siinä teille syytä ja kiva sitä joka kerta selostaa kun eihän sitä uskota ennen kuin omalle kohdin sattuu,
isotissinen akka on kuin lehmä joten pakko sillä on maitoa riittää ja helppoa silloin muka imettää ammuuuu ja märehdin taas heinää
 
Minä luulen, että siihen on monta syytä, osalla niitä kasautuu useampi.

Huono imetysohjaus on tietysti yksi. Monikaan ei tiedä tiheänimunkausista, ei osaa oikeaa imetysotetta (vauva ja äiti joutuvat opettelemaan molemmat sen imetyksen ja jos sitä ei jaksa niin ei onnistu), rintaraivat yms. voi olla ihan vieraita asioita.

Neuvolassa useinkaan ei tiedetä, että täysimetetyn vauvan paino/pituus notkahtaa tietyssä vaiheessa ja se on ihan normaalia, ei huolestuttavaa. Monille sanotaan tässä kohtaa, että anna lisäruokaa tai korviketta.

Sitovuus on myös yksi, johon minä uskon että tyssää. Hoetaan niin vahvasti sitä isän osallistumista syöttämiseen, että se imetys jää jalkoihin.

Ja sitten tämä yleinen paine asiassa. Eli vaikka imetys luonaisikin niin se loppuu aiemmin kuin tarvitsisi sen takia, että ei ole rohkeutta jatkaa edes sitä onnistunutta imetystä, koska ulkopuoliset pällistelee että "vieläkö sä imetät vaikka vauva on jo 5kk?!?!". Ja muita vastaavia kommentteja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jellicat:
Suurin ongelma on kuitenkin yleinen imetysvastaisuus, joka Suomessa vallitsee. Moni ei uskalla/kehtaa imettää ihan vaan sen takia, kun kukaan muukaan tuttavapiiristä ei imetä.
Plääh.
Mä oikeasti kauhistuin siitä ryöpytyksen määrästä mitä eilenkin sain kokea kun erehdyin antamaan imetysneuvoja niitä tarvitsevalle yhessä ketjussa. Ihan kuin olis rikos imettää tai kannustaa imettämään. :(

Tähän imetysvastaisuuteen olen itsekin kiinnittänyt huomiota. Täälläkin kommentoidaan hirveän hyökkäävästi imetystä/imettäviä äitejä kohtaan.
 
tosta prosenttiluvusta tuli mieleeni ne prosentit "näin moni aloittaa imetyksen sairaalassa" jne.. toi luku taisi olla reilusti yli 90%. olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon niitä sitten on, ketkä kyllä tohon aloitusprosenttiin pääsevät, mutta imetys lopahtaa melkein heti kotiin päästyä syystä tai toisesta. eli imetys aloitetaan vähän siksi, kun "niin kuuluu tehdä". omasta tuttavapiiristä tiedän tosiaan monta.

se ettei halua imettää voi johtua myös siitä, että ko homma on oikeasti niin vastenmielistä ettei vain pysty. parempi se vauvan ja äidin suhde on, jos äiti ei suurta osaa vuorokaudesta käytä syvästi vastenmieliseen asiaan. kun sen voi niillä korvikkeillakin korvata..
 
Vaikka neuvolassa ja lapsivuodeosastolla hoettiin kokoajan imettämisestä, seinät täynnä imetysjulisteita, ja ties mitä imettämislappusia mielinmäärin, niin ainakaan itse en koe saaneeni opastusta/avustusta/mitään.
Lapsivuodeosastollakin kun pyysi hoitajaa tulla neuvomaan miten imetetään (esikoinen, ylläri), niin hoitaja tuli käymään huoneessa, vilkaisi, "hyvin se näyttää imevän", ja lähti. Joopajoo. Lapsi on nytten 3kk, syö kyllä hyvin, ja kasvaa, mutta koska asentoja tai mitään ei viitsitty neuvoa, niin oma selkä on tuusannuuskana - epämiellyttävää jokseenkin, ja en epäile että kaikki ei jaksa (ties vaikka itselläkin mielenkiinto loppuisi, eihän sitä koskaan tiedä).
Vähän sama asia kun neuvolassa kysyy imettämisestä mitään, niin "joojoo" - vaikka kysymys olisi mikä.
Eli aika ristiriitaista, että joka puolella tuputetaan sitä imetystä, mutta mistään et apua saa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja se imettämätön:
tosta prosenttiluvusta tuli mieleeni ne prosentit "näin moni aloittaa imetyksen sairaalassa" jne.. toi luku taisi olla reilusti yli 90%. olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon niitä sitten on, ketkä kyllä tohon aloitusprosenttiin pääsevät, mutta imetys lopahtaa melkein heti kotiin päästyä syystä tai toisesta. eli imetys aloitetaan vähän siksi, kun "niin kuuluu tehdä". omasta tuttavapiiristä tiedän tosiaan monta.

se ettei halua imettää voi johtua myös siitä, että ko homma on oikeasti niin vastenmielistä ettei vain pysty. parempi se vauvan ja äidin suhde on, jos äiti ei suurta osaa vuorokaudesta käytä syvästi vastenmieliseen asiaan. kun sen voi niillä korvikkeillakin korvata..

Mä olen sitä mieltä ettei kenenkään tarvitse imettää, jos kokee sen todella vastenmieliseksi.
Kuitenkin musta olis mielenkiintoista tietää mistä se johtuu, että niin moni nykypäivänä kokee imetyksen vastenmieliseksi. Imetyksen pitäisi olla niin luonnollinen juttu, nisäkäs huolehtii jälkikasvunsa ravinnonsaannista.
Voisko olla niin, että tää nyky-yhteiskunta on niin seksuaalisviritteinen/painoitteinen, että jollain alitajunnan tasolla imetys koetaan "vääräksi"? Ja tosiaan tarkoitan ihan tiedostamattomia mielleyhtymiä, tuskin kukaan kuitenkaan tietoisesti ajattelee että imetys olisi luonnotonta tai sairasta.

Ketään en sitten syyllistä vaan ihan tosissaan haluaisin tähän vastauksen. (en odota sitä vastausta tältä palstalta saavani...)
 
mulla syynä imettämättömyyteen pitkälti koettu seks. väkivalta teininä, syömishäiriöt ja muut kehonkuvaongelmat. ei ikinä edes osannut kuvitella siihen puuhaan ryhtyvänsä eikä onneksi pakko ollutkaan.

musta imettäminen tosiaan ois tuntunut luonnottomalta/sairaalta, vaikka sitä varmaan niin sanotun normaalin ihmisen on vähän hankala käsittää. on vähän friikahtanut tää suhde omaan kroppaan muutenkin, lapsiin onneksi terve ja hyvinvoiva suhde siitä huolimatta. ;)
 
Tässä on nyt vastannet jotkut, ettei halunnut imettää. Sehän on ihan ok, jokaisella on omat syynsä. Mutta hain tässä nimenomaan, miksei imetys onnistu niiltä, jotka haluavat.

Taitaa tosiaan olla paljon korjaamista noissa sairaaloiden ja neuvoloiden tiedoissa ja asenteissa. Mutta mites niitä korjataan? Voisikohan asialle oikeasti tehdä jotain? Jos ottaisi yhteyttä johonkin imetysjärjestöön ja pyytäisi niitä kampanjoimaan asiasta - tai kaipa ne jo tekevätkin sellaista? Tai sähköpostia sosiaali- ja terveysministerille?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Efria Magia:
Se nyt vaan ei onnistu kaikilla.

Ei niin - mutta tässä kysyttiinkin, miksi? Ei mitenkään voi olla luonnollinen tuo määrä joilta imetys epäonnistuu. Johan ihmislaji olisi kuollut sukupuuttoon jos ongelmaton imettäjä olisi ollut näin harvinaisuus. On niitä toki sellaisiakin, jotka eivät vain pysty, ja mitään ei asialle mahtaisi, mutta niitä on vähän.
 
No meillä siksi että kaksoset syntyivät ennenaikaisina ja heillä alku oli todella hankala meinas henkikin lähteä toiselta ja letkuruokinnassa olivat pitkään eivät osanneet ja jaksaneet imeä. Lypsin kuukauden mutta maitoa ei silti tullut juuri ollenkaan ehkä jäi nousematta kun oli se alkustressi en tiedä, olin peloissani lapseni puolesta ja väsynyt.... En sitten jaksanut pidempään lypsää ja tuskin olisivat oppineet imemään pitkään aikaan kun ensin letkulla ruoka ja sitten alettiin opettaan pulloon... Ja voin kertoa että tuntui kamalalta kun joku imetys fanaatikko tuli ja lyttäs mun äitiyden kun en imettänyt..ei kysynyt miksi lapseni eivät ole rinnalla vaan suoraan tuomitsi..itku meinas tulla kun muutenkin olin herkillä..Älkää koskaan tuomitko tietämättä asioiden oikeaa laitaa, siitä voi tuoreella äidillä jäädä trauma ja itkun aiheet pitkäksi aikaa. Lapsemme ovat nyt terveitä ja kaikki on hyvin olen onnellinen lapsistamme.
 

Yhteistyössä