miksi näin

[4xäiti]

menetin ensimmäisen sapseni 32rv kun istukka irtosi pahoinpitelyn seurauksena,synnytin 10 pisteen pjan 03,toisen terveen pojan sain 05 ja nyt taas vauva kuoli kohtuun 20rv miulla samoja kokemuksia millon tää ikävä häviää

 

[metalli-sydän71]

Hei! Itselläni ei ole kokemusta tuosta surusta joka on sinua kohdannut,mutta tuskin ikävä koskaan häviää.Se muuttaa vaan muotoaan ja etsii oman paikkansa sydämestäsi.Iloitse näistä pienokaisista,joita sinulle nyt on suotu ja sure enkelilapsia silloin ,kun siltä tuntuu.Nauti elämästäsi ja lapsistasi.Voimia sinulle!

 

[outoo]

Miten joku voi elää sellasen miehen kaa joka ei kunnioita raskaana olevaa naista?!

 

[vipe]

Kyllähän se välillä itteäki ihmetyttää, mut se ei aina oo niin helppoa.
Meitä on monia.

 

[Darelbeida]

:hug: Minun esikoinen syntyi yliaikaisena ja hyvä oli etten enää odottanut kun oli niin paljon juonut lappsivettä että oli vaikea tulehdus ja sydän ei ollut ihan rytmissään...nyt poika on 11v. Tyttären sain 98 ja neiti sievistyy päivä päivältä...perheen herkules on jo 4v ja niin voimakas jässikkä että isikin lähtee karkuun ja sitten kolahti ...kevät talvesta 04 huomasin olevani raskaana ja iloinen olo ei pitkään kestänyt... 12rv menin niskaturvotus seulaan.. siellä kätilö paukautti suoraan päin naamaa ettei sydän ääniä näy eikä kuulu.Keskeytynyt keskenmeno! Suru ei ole poissa mutta ei päällimmäsenäkään kun keväällä 05 syntyi kuopus poika...suru muuntuu ei katoa. :'( Isäni kuoli kesällä syöpään ja suren nyt kahta mennyttä vaikka elämä jatkuu pois menneet ovat aina mukana!
Kaikille menetyksen kokeneille ja muillekkin paljon onnellisempaa tulevaa vuotta!!!! :flower: :heart: :hug: