Miksi moni inhoaa erikoisia nimiä?

Mä joudun aina tavaamaan sekä etu- että sukunimeni. Vaikka etunimi suht tavallinen onkin. Mutta ei toi mua haittaa. Miksei siis voisi antaa lapselle nimeä, jonka saattaa joutua tavaamaan vieraille? Tuskin siihen nyt elämästä kovin montaa minuuttia hukkaan menee...

 

Mä en erityisemmin inhoa erikoisia nimiä, ihmettelen just näitä Tähti Sade tyylisiä kyllä. Oma sukunimi on sen verran "outo" että lapset on saanet suht tavis-nimet siksi, että sukunimen tavaminen saa riittää. Ja on ihan suomalainen nimi, ei vaan mene usein jakeluun, vaikka olisi kirjoitettuna paperille saa kuulla erilaisia versioita. Ja lasten nimet on kuitenkin sellaisia, et ei kuulu top5 listalle tai paremminkin top100 listalle...

 

Se nyt vain on karhunpalvelus lapselle kun antaa hänelle nimen, joka pitää aina tavata kirjain kirjaimelta ja silti se kirjoitetaan väärin.

Niko/Nico, Nea/Neea, Miko/Mico/Mikko, jne

Entäs Miia/Mia, Tiia/Tia, Niina/Nina, Maria/Marja, Ari/Jari, Niina/Miina, Anna/Hanna? Niissä ei ole mitään ongelmaa?

 

Yleensähän aikuiset kritisoi, yökkäilee, paheksuu ja kauhistelee ns erikoisempia nimiä. Mutta lapsille nimet on nimiä, eikä ne erottele onko nimi erikoinen vai ei.
Mun 3 vee poika haluisi toiseksi nimekseen Hunajan. Ja tuttu 6 vuotias tahtoisi olla Kleopatra.
Itse muistan helpommin ne erikoisemmat nimet. Valitettavasti en koskaan oikein muista mikä jonkun nimi oli, jos kyseessä on todella yleinen nimi. Sitä vaan joutuu kysymään "Siis kuka Leevi?" Vaihtoehtoja kun on useita.

 

Kun on käynyt päiväkodin ja peruskoulustakin osan 80- luvulla niin että luokalla oli 3 Minnaa, kaksi Hennaa, 3 Hannaa, 3 Villeä ja 4 Mikkoa ja kun sukunimikin alkaa samalla kirjaimella kuin niillä kahdella muulla saman nimisellä, niin ihan taatusti varmistaa ettei oma lapsi saa nimeä joka löytyy jo joka naapurin mukulaltakin. Minun lapseni nimi tosin löytyy ihan almanakastakin ja tulee suvusta, mutta jostain syystä sitä on käytetty enää viimeiseen sataan vuoteen hyvin vähän kutsumanimenä muualla kuin Ruotsissa. Sukunimenikin on täysin suomalainen, muodostuen kahdesta selkeästi suomenkielisestä luontoaiheisesta sanasta, mutta silti sitäkin saa olla jatkuvasti selittämässä.

 

Yleensähän aikuiset kritisoi, yökkäilee, paheksuu ja kauhistelee ns erikoisempia nimiä. Mutta lapsille nimet on nimiä, eikä ne erottele onko nimi erikoinen vai ei.
Mun 3 vee poika haluisi toiseksi nimekseen Hunajan. Ja tuttu 6 vuotias tahtoisi olla Kleopatra.
Itse muistan helpommin ne erikoisemmat nimet. Valitettavasti en koskaan oikein muista mikä jonkun nimi oli, jos kyseessä on todella yleinen nimi. Sitä vaan joutuu kysymään "Siis kuka Leevi?" Vaihtoehtoja kun on useita.

Minulla oli hoidossa muutama vuosi sitten poika joka olisi ehdottomasti halunnut olla Juuso Jupiter. Olisipa sointuva nimi pojalle!

 

Mun mielestä se nyt on kummallista kun täytyy väkisin vääntää nimiä. Tyyliin "En tykkää nimestä Mikko, mutta Micco on tosi hieno. Jorma on ihan karsee mutta Yorma meidän pojasta voisi tulla". Mitä se on jos ei erikoisuuden tavoittelua? Ja näitä riittää tälläkin palstalla pilvin pimein. Oikein kysellään mikä mahtaisi olla sellainen nimi jota ei ole kenelläkään muulla, ja miten nimen saisi tuunattua erikoisemmaksi.

Ja kun on vaihtoehtoja myös muita kuin keksitty nimi vs top 10 nimi. Mutta sehän ei mammoille näytä menevän jakeluun, koska maailma on mustavalkoinen. :headwall:

Vähän samaa mietin.

Yksi tuttavani pohti lapsen nimeä viikkoja, kun ei löytänyt millään itselleen mieleistä nimeä, jonka kantajia olisi Suomessa vähemmän kuin 30 kappaletta "ettei tule joka kulmalla samaa nimeä vastaan". Lopulta valituksi tuli nimi, joita oli etunimihaun mukaan suomessa annettu 27 kappaletta. Vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään äidin suosikkinimi. Olipahan ihan kiva kuitenkin ja riittävän harvinainen.

Tätä ajattelutapaa itse vähän karsastan. Muuten ei aihe herätä mitään intohimoja minussa.

 

minusta on suorastaan mielikuvituksen puutetta antaa niin perusnimet lapsilleen. (ellei sitten tosissaan tykkää just siitä nimestä) ihana kun lapsella on persoonallinen nimi (kuitenkin kaunis ja ns. helppo lausua). en voisi itse ihan mitenkään antaa jotain suosikkinimiä ihan vain siksi, koska niitä on sitten niin monta samalla luokalla. minulla on niin harvinainen nimi, etten ole montaa tavnnut. ja on "pitänyt" monta kertaa kertoa uusiksi nimi, muttei se mua oo haitannu. ennemmin tämä harvinaisempi nimi kuin joku salla. tms.. mä annan nimen sen mukaan miltä lapsi näyttää ja mikä nimi on vaan niin kaunis, että haluan sen. ihan sama, vaikka olisi vain 2 kastettu suomessa. ja tiedoski; itse en kuitenkaan tykkää mistään esim: clarissa yms..

minusta harvinaisen nimen antaminen ei todellakaan tarkoita, että tavoittelisi jotain niin erikoista. (kateellisten ihmisten höpinää!). jos tykkää jostain nimestä, niin sen voi antaa lapselleen. ei tarvi aina kulkee persumassan mukana antaa niin tavis aadaa ja oliviaa, että...

 

meidän tytöstämme tuli senja, koska se on helppo lausua ja kirjoittaa sekä erittäin kaunis eikä se top tenissä keiku, tarkastin huvin vuoksi olen samaa mieltä että erikoiset nimet ovat ok kunhan eivät mene liian oudoiksi ! esim. joku sipsu tai orkkuli... tai kivi, princess tms on jo vähän liikaa :/ kun taas esim. usva, kaneli tms ovat mielettömän kauniita

 

meillä on Sinna. Ja muutaman kerran olen joutunut toistamaan nimen uudelleen, kun heti ei oo hokastu mikä se oli.

Mutta kun tuo tyttö oli niin Sinnan näköinen ja miehen ja mun molempien mielestä se nätein nimi, niin miksi ei oltaisi annettu? Mitään erikoisuutta ei olla tavoiteltu. Jos tää nyt on erikoinen nimi?

Minä tiedän yhden pienen Sinnan ja se on minusta ihan normaali nimi. En edes ole ajatellut, että se ei ole...

 

Minä en ainakaan inhoa. Minun näkökulmastani ne ovat rikkaus

 

Meidän tyttöjen nimet eivät olleet almanakassa silloin, kun tytöt on nimensä saaneet ja molemmat olivat silloin harvinaisia. Mutta meistä kauniita ja parhaat nimet tytöille.
Vanhin on Pinja ja nimi oli valmiina jo muutama vuosi ennen tyttöä.
Nuorempi on Pihla ja sen nimen keksin Pinjaa odottaessa. Nykyäänhan nimet ovat ihan tuttuja ja kalenterissakin, mutta edelleen hyvät nimet, koskaan ei nimistä ole kiusattu, eikä lempinimiä ole pakolla väännetty. Mutta ei erikoisuutta tavoiteltu vaan tykästyttiin nimiin.

 

Mie taas tykkään erikoisemmista nimistä mut mun mielestä siinä ei oo mitään hienoa jos joku normi nimi muunnetaan erikoisemmaksi just muuttamalla k --> c:ksi. Esim. just Mikko --> Micco jne. Tai sit ne nimet jotka on muuten vaan outoja ja ruman kuuloisia esim. Raili, Yrjö, Björn, Muta, Raita, Kontio...

No eikös se ole perinteistä antaa suvussa kulkenut nimi lapselle? esim. Railia löytyy suvusta useampikin kappale

 

minusta on suorastaan mielikuvituksen puutetta antaa niin perusnimet lapsilleen. (ellei sitten tosissaan tykkää just siitä nimestä) ihana kun lapsella on persoonallinen nimi (kuitenkin kaunis ja ns. helppo lausua). en voisi itse ihan mitenkään antaa jotain suosikkinimiä ihan vain siksi, koska niitä on sitten niin monta samalla luokalla. minulla on niin harvinainen nimi, etten ole montaa tavnnut. ja on "pitänyt" monta kertaa kertoa uusiksi nimi, muttei se mua oo haitannu. ennemmin tämä harvinaisempi nimi kuin joku salla. tms.. mä annan nimen sen mukaan miltä lapsi näyttää ja mikä nimi on vaan niin kaunis, että haluan sen. ihan sama, vaikka olisi vain 2 kastettu suomessa. ja tiedoski; itse en kuitenkaan tykkää mistään esim: clarissa yms..

minusta harvinaisen nimen antaminen ei todellakaan tarkoita, että tavoittelisi jotain niin erikoista. (kateellisten ihmisten höpinää!). jos tykkää jostain nimestä, niin sen voi antaa lapselleen. ei tarvi aina kulkee persumassan mukana antaa niin tavis aadaa ja oliviaa, että...

Olen aivan samaa mieltä =)

 

Monestakin syystä. Nimen pitää mielestäni olla sellainen, joka sointuu myös sukunimeen eli ei esim. Vincent Hämäläinen (perinteinen suomalainen sukunimi ja erikoinen ulkomaalainen etunimi = KAMALA!). Sen pitää olla myös helposti ymmärrettävä, jotta sitä ei tarvitse joka välissä ihmisille erikseen tavata miten se kirjoitetaan. Todennäköisesti se joka tapauksessa kirjoitetaan väärin...

Meidän pojalla on perinteinen suomalainen etunimi eikä ole vielä kertaakaan tarvinnut ihmisille tavata miten se kirjoitetaan? Eikä se silti ole mitenkään yleinen, joten koulussa tuskin tulee olemaan paljon saman nimisiä lapsia. Ps. Helpottaa muuten myös nimen muistamista, jos nimi ei ole kovin "outo"! =)

Mutta mitä se sulle kuuluu tai sinua haittaa vaikka ne nimet ei sointuisikaan?
Ethän sinä joudu sitä nimeä hokemaan?
Ja jos et sinä ymmärrä helposti jotain nimeä, niin ei se tarkoita etteikö muut ymmärtäisi. Ja edelleen et sinä ole sitä nimeä tavaamassa uudelleen ja uudelleen.

Mutta jos ulkomaille joskus lähdette tai lapsesi lähtee, niin varaudu siihen ettei monikaan osaa sanoa lapsesi nimeä oikein.Minä tavailen sukunimeäni joka viikko jollekin ja ei se elämääni haittaa.
Elämässä on kuule suurempiakin asioita kuin sointuvat suomalais nimet.

Tottahan kansainvälisyys on otettu huomioon meidän pojalle nimeä annettaessa. Meidän pojan nimi on perinteinen suomalainen nimi, mutta samaa nimeä käytetään tosin myös ulkomailla, joten sitä ongelmaa ei ole, etteikö myös ulkomailla sitä osata lausua. Ja ulkomaillakin tiedetään jopa kummasta sukupuolesta on kyse - toisin kuin oman nimeni kohdalla... :headwall: