Miksi mies pakenee aina paikalta?

[vieras]

AP:lle

Miehesi tarvitsee nyt omaa tilaa ja aikaa eikä se suinkaan tarkoita sitä että hän tarvitsee sitä voidakseen pettää sinua heti tilaisuuden tullen.
Olen ollut miltei samassa tilanteessa, tosin itse olen nainen, joka ei jatkuvasti halua pohtia ja puntaroida suhdetta ja yhteistä tulevaisuutta.

Mieheni oli se, joka oli mustasukkainen ja epäili minua milloin mistäkin. Ja aivan syyttä.
Rakastan miestäni, mutta en pysty olemaan kenenkään "iholla" 24/7. Tarvitsen omaa aikaa ihan yksin ja jos en sitä saa, tuntuu kuin tukehtuisin ja otan sen oman ajan ja tilan vaikka riitelemällä. Sanoin ja sanon edelleen että rakastan. Näytän sen myös omalla tavallani.

Suhdehan muuttuu ajan kuluessa. On turha odottaa, että intohimoinen rakkauden roihu palaa vielä vuosien kuluttua. Mutta se mikä tulee tilalle ei ole yhtään sen huonompi kuin alkuaikojen ihastus.

Ketään ihmistä ei voi omistaa, voi kulkea rinnalla takertumatta. Antaa toiselle oma tila pelkäämättä. Luulen että luottamalla itseensä voi myöskin luottaa toiseen.

Voisiko olla, että miehesi on vain väsynyt teidän tilanteeseen? Ei sinuun. Anna hänelle tilaa olla yksin.

 

[anika harmaana]

Uh. Miksi tästä tuli pettämiskeskustelu?

Sehän on jo petos, kun toinen kääntää selkänsä ja ei ole läsnä, ei puhu silloin kun toisella on asiaa. Se on jotenkin väärin, jos toinen ei osaaa sanoa, mitä suhteelta haluaa, tai ettei osaa vastata siihen mitään, saatikka että vastaa jotain tyyliin akka hiljaa. :/

no meidän suurin syy näihin ongelmiin on se että uskon mieheni pettävän minua. minulla ei ole todisteita mutta vahav tunne siitä.

Lisäksi miehesi ei puhu, eikä ole ilmeisesti valmist todistamaan syyttömyyttään?

Miten ihmeessä voi todistaa ettei ole pettänyt?

 

[...]

Sehän on jo petos, ...Lisäksi miehesi ei puhu, eikä ole ilmeisesti valmist todistamaan syyttömyyttään?

Miten ihmeessä voi todistaa ettei ole pettänyt?

Sitähän tuolla jo vähän muutkin ihmetteli. Joidenkin ennakkoasenne vaikuttaa olevan sellainen, että kunhan vain keksii epäillä, niin toinen ON SYYLLINEN, kunnes syytetty toisin TODISTAA. Huhhahhei!

 

[vieras]

Sehän on jo petos, ...Lisäksi miehesi ei puhu, eikä ole ilmeisesti valmist todistamaan syyttömyyttään?

Miten ihmeessä voi todistaa ettei ole pettänyt?

Sitähän tuolla jo vähän muutkin ihmetteli. Joidenkin ennakkoasenne vaikuttaa olevan sellainen, että kunhan vain keksii epäillä, niin toinen ON SYYLLINEN, kunnes syytetty toisin TODISTAA. Huhhahhei!

sirkka nyt ei välttämättä ajatellut loppuun saakka kirjoittamaansa

 

[ap]

AP:lle

Miehesi tarvitsee nyt omaa tilaa ja aikaa eikä se suinkaan tarkoita sitä että hän tarvitsee sitä voidakseen pettää sinua heti tilaisuuden tullen.
Olen ollut miltei samassa tilanteessa, tosin itse olen nainen, joka ei jatkuvasti halua pohtia ja puntaroida suhdetta ja yhteistä tulevaisuutta.

Mieheni oli se, joka oli mustasukkainen ja epäili minua milloin mistäkin. Ja aivan syyttä.
Rakastan miestäni, mutta en pysty olemaan kenenkään "iholla" 24/7. Tarvitsen omaa aikaa ihan yksin ja jos en sitä saa, tuntuu kuin tukehtuisin ja otan sen oman ajan ja tilan vaikka riitelemällä. Sanoin ja sanon edelleen että rakastan. Näytän sen myös omalla tavallani.

Suhdehan muuttuu ajan kuluessa. On turha odottaa, että intohimoinen rakkauden roihu palaa vielä vuosien kuluttua. Mutta se mikä tulee tilalle ei ole yhtään sen huonompi kuin alkuaikojen ihastus.

Ketään ihmistä ei voi omistaa, voi kulkea rinnalla takertumatta. Antaa toiselle oma tila pelkäämättä. Luulen että luottamalla itseensä voi myöskin luottaa toiseen.

Voisiko olla, että miehesi on vain väsynyt teidän tilanteeseen? Ei sinuun. Anna hänelle tilaa olla yksin.

tää oli ihana tektsi. siis sillälailla et tuli jonkun sydämestä.

Mulla ei vaan oo sellastan tunnetta että voin luottaa mieheeni edes 90%:sti.

 

[vieras]

tuo typerä tripod:kin yrittää epätoivoisesti saada pakan sekaisin typerillä keskenkasvuisilla jutuillaan. Ja valitettava totuus on se etti hän ole vieläkään kohdannut aitoa rakkautta ja tuskin tulee koskaan kohtaamaankaan kun on tuollainen sika.

Kiitän osittain tätä keskenkasvuista avarakatseisuuttani että olen toimivassa parisuhteessa nyt neljättätoista vuotta. Palataan kymmenen vuoden päästä ja katsotaan kumman valitsema tie johti pysyvämpään onneen?

miten sä voit olla onnellisessa parisuhteessa? siksikö että saat nussia ketä tahdot, sillä en ylpeilisi. päinvastoin, sinuan häpeäisin itseäni.

ei osaa tripod vastata..!! hah. säälittävä pelle!! kun ei osaa elää parisuhteessa naimatta muita

 

[adölfmdflsög]

Olisiko sattumalta ap paikalla?
Täällä ihan samanlainen tilanne ilman yhteisiä lapsia, kommunikointi ja luottamus tökkii ym. täsmälleen sama.
Ja minun olotila myös.
Ratkesiko tilanne jotenkin??

 

["Jepa"]

Meissä naisissa on usein sllainene vika, etä me analysoidaan kaikki asiat rikki.
Alussa suhde on pusuttelua ja halimista ja "ah-niin-ihanaa" -tunnetta ihan koko ajan, sitten kun on vähän kauemmin oltu yhdessä, niin kehiin tulee arki. Tasainen, ehkä joskus jopa vähän tylsä arki. Ja siitäkös nainen sekoaa; kun pitäis miehen olla edelleen samanlainen alvariinsa puhuva ja pussaava yksilö kuin oli silloin alussa. Ja jos ei ole, niin takuulla pettää se sika.
Mies vaan on tyytväinen kun alkuhuuma on vähän tasaantunut ja saa olla rauhassa siinä suhteessa ilman jatkuvaa dramatiikkaa. Mies edelleen tykkää naisesta, ja jopa enemmän kuin suhteen alkuaikoina. Mies on tyytyväinen ja ihmettelee, miksi naisen pitää väkisin vääntää draamaa suhteeseen, miksei nainenkin voisi olla tyytyväinen siihen, että suhde on vakaalla pohjalla ja elämää mennään yhdessä eteenpäin.