Petturi mies!!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nyyyyh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nyyyyh

Vieras
prkl, *ittu, *aatana! Onko todellista taasen tämä paska.
Olemme "onnellinen" perhe, kolme lasta, hyvä suhde miehen kanssa.
Kaikki asiat hyvin, pikkukolmonen syntyi kesällä, työhommat kunnossa, rakkautta ja huomoon ottamista miehen kanssa puolin ja toisin, onnellinen elämä.
Kaiken piti olla niin hyvin.
Mutta ei, tietenkään.
Kymmenen yhteistä vuotta ja kolme lasta ei sitten mitään merkinneetkään.
Mies on itsekäs paska! (anteeksi voimakkaat ilmaisuni)
Kun vauva oli muutaman kuukauden, mies alkoi lämmitellä välejään ala-asteen ihastukseensa.
Juttu syveni ja mies kohteli minua kuni pohjasakkaa.
Yöt ja päivät meni minulla itkiessä, paniikkikohtauksia, mie naureskeli vieressä.
Viimeiseen asti kielsi, vaikka kiinni oli jo jäänyt viestittelyistä. (kaikki asiat oli juteltu, myös minun henkilökohtaiset ja akka oli avautunut pettämisistään. Kaikki, mitä olla voi!!)
Mitään fyysistä ei tapahtunut, mutta siitä oli jo keskusteltu ja suunniteltu.
Lopulta alkoi kuulua että ei enää ole minusta kiinnostunut, saat painua sinne mistä tulitkin.
Olin epätoivoinen, yritin saada miehen tajuamaan, että se pilvilinna, jonka hän näkee toisen kanssa, sitä ei ole...
Ei älynnyt, halusi minusta ja lapsistamme eroon.
Halusi uuden naisen ja hänen lapsensa.. (ja halusi pian päästä pukille hänen kanssaan!!)
Tälle naikkoselle valehteli että olemme eronneet jo käytännössä ja hän on vapaa.
Minulle valehteli, että nainen on vain hyvä ystävä (kuten aina näissä tapauksissa)
Tämä akka oli myös minun kaverini ja kyllä hänelle kerroin että emme ole eronneet, silti se ei häntä estänyt, halusi hajoittaa perheen.
Juttu ei kuitenkaan edennyt miehen suunnitelmien mukaan, nainen pisti pelin poikki kun sai sovun miehensä kanssa.
Sitten minäkin taas kelpasin.

No jooo, ehkä olen heikko kun annoin periksi, annoin miehelle mahdollisuuden.
Tiedättehän sen anelun, itkun ja vollotuksen, katumuksen ja kaiken sen paskan mikä meihin naisiin vetoaa..
Mies sanoi että inhoaa tätä naista koska haukkui minua kaikesta (olemattomasta), minä olen syyllinen jos mies pettää ja minä olen se horo tämän naisen mielestä!!! (koskaan en ole miestä pettänyt!!)
Uskomatonta paskaa!!
Mies on nyt muutaman kuukauden joutunut vakuuttelemaan että tämä ämmä on unohdettu, juu olen uskonut..
Nyt hän kuitenkin siellä kirotussa fb:ssä oli hakenut sen ämmän kuvan ja katsellut sitä, ei ole hänellä kaverina ENÄÄ, halusi vain nähdä kuvan. (Myös puh.nron poisti mielikseni)
Siitä heti tiesin, kun hän oli poistanut sivuhistorian.
Taas valehteli, keksi peitetarinoita ja muuta mukavaa, mutta minä löysin linkin, jota kautta hän oli sinne mennyt.
Eikä myöntänyt taaskaan kun kysyin, valetta kaikki.
Jokohan on tullut sitä ikävä?!?
Miksi sen akan pärstä pitää nähdä, tietää kyllä miltä se näyttää.
Miksi senkin uhalla kun tietää että en hyväjsy tässä tilanteessa sitä.

Kuinka sitä voi taas niin pistää vihaksi, joko pakkaan kamppeet ja häivyn???
Jos kaikki on taas valetta ja tyhmä uskoo!!
 
Mä oikeesti toivon,että tämä olisi vitsi.Tai huvi-provo.Tai jotain.
ÄLÄ ANNA NAINEN KENENKÄÄN KOHDELLA SUA TOLLALAILLA!!!!!Tekisi mieli tulla linjojen läpi,ravistella sua ja antaa selkää miehelles.Kauhee ukko.
Mä en todellakaan suostuis olemaan "kakkos vaihtoehto",jos ei saakaa mitä haluaa,ni sitten kyllä vaimo kelpaa.
Ja niinkun otsikossa sanoit:petturi mies.Pettää sua sata varmasti,jos ei ole vielä,ni taatusti heti kun tilaisuus tulee.
Anteejs suora puheeni,mutta HERÄTYS!
 
Mitäpä tässä voi vielä tehdä tai sanoa ukolle..
Kurkkua kuristaa, itku meinaa tulla..
Kun olen jotenkin laittanut oman elämäni ja onneni syrjään ja ajatellut että lasten vuoksi kärsin ja itken..
Kuitenkin kaikille muille sanon että lasten takia ei koskaan kannata olla yhdessä jos asit on huonosti, lapsethan kärsivät siitä myös kun äiti on siinä tilassa, jossa itse olin..
Terapiassa ollaan käyty nyt pari kuukautta, mies on vannonut että nyt ei enää ikinä, ei ikinä loukkaa..
Kun sitä tahtoo niin kovasti uskoa!!
Ei mies sitä näe edes niin pahana asiana, ei näe sitä kipua, joka minulla oikeasti on..
Jos mies haluaa jättää sinut ja kolme pientä lasta, joista nuorin vasta muutaman kuukauden, niin eikö se satu?? Eikö loukkaa?
Hän ei sitä käsitä ehkä kunnolla. Se kohtelu oli niin raakaa.
En ymmärrä itsekkään, en jaksa miettiä enää, en tiedä miten jaksan edes suunnitella mitään lähtöä kun on niin poikki ja väsynyt tähän koko hommaan.
 
munkin mies jäi kiinni ku oli lähetelly sopimattomia meilejä KAIKILLE exilleen yläasteelta lähtien facebookissa... Kyllä se kirpasi ja siihen loppui meidän suhde ja häät peruuttiin. Ja ei sillä että ne meilit olis olleet niin kauheita, vaan se että mies tietoisesti satutti minua... Miksi olla miehen kanssa joka kuitenkin haikailee muiden perään? On siellä jossain hyviäkin miehiä jotka osaavat arvostaa omaa naistaan :)
 
Ihminen joka kykenee nauramaan toiselle paniikkikohtauksen aikana on todellakin sairas. Älä missään nimissä anna sellaisen olla lastesi lähellä, täydellinen empatian puute ei ole mikään pieni asia.

Pettäminen ja vanhojen heilojen lämmittely on normaalia ja sitä tekee melkein kaikki sukupuoleen katsomatta.
 
Tämä teksti kolahti minuun enemmän kuin osasin edes ajatella.. :(
Mieheni petti mua n. vuosi sitten. Sain kuulla asiasta suoraan kaveriltani.
Annoin anteeksi, mutta en ole unohtanut.
Nyt olen siinä tilanteessa että tuntuu kuin tää vuosi olisi väkisin yrittämistä, on ollut hienoja hetkiä. Uudelleen rakastumisia. Mutta silti tunnen etten ole enään onnellinen tässä elämäntilanteessa.
Olen miettinyt monesti lähteväni tästä perheestä. Olo on kuin vika olisi mun.
Kun ei seksi yhtäkkiä kiinnostakkaan, kuivilla ollaan oltu nyt yli kk. Ei jutella tuntikausia, toivotetaan vaan hyvät yöt ja aletaan nukkumaan.
Mä uskoin meihin! Mä uskoin että kyllä se mies on oikeasti pahoillaan hairahduksestaan. Mä en halunnut vetää viemäriin pitkää suhdettamme yhden känniääliön takia.
Mutta nyt olen samassa tilanteessa, ehkä enemmän turtana kuin uutisen kuullessani. Luovuttanut. Mä en jaksa yrittää kun ei mieskään mun mielestä yritä suhdetta piristää.

Vinkkini sulle on siis että pettäminen tulee vaikuttamaan suhteeseen todella kauan, vaikka itse luulis olevan päässyt yli. Sitten se kumpuaa jostain muista jutuista. Ja taas ollaan liki samassa tilanteessa kuin silloin; eroa miettimässä..

Paljon voimia, mitä ikinä päätäkin. Kuuntele itseäsi, ja tee päätöksesi kaikessa rauhassa. Tsemppiä!
 
No jooo, ehkä olen heikko kun annoin periksi, annoin miehelle mahdollisuuden.
Tiedättehän sen anelun, itkun ja vollotuksen, katumuksen ja kaiken sen paskan mikä meihin naisiin vetoaa..

Ei, en tiedä. Eikä moni muukaan nainen mene kuule noin halpaan, eli syytä ihan vain itseäsi ja omaa tyhmyyttäsi, älä koko naissukupuolta.
Jos olet niin idiootti, että tuollaisen otat takaisin, niin ihan saat vain itseäsi syyttää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nyyyyh:
Juttu syveni ja mies kohteli minua kuni pohjasakkaa.
Yöt ja päivät meni minulla itkiessä, paniikkikohtauksia, mie naureskeli vieressä.

Lopulta alkoi kuulua että ei enää ole minusta kiinnostunut, saat painua sinne mistä tulitkin.

Kuinka sitä voi taas niin pistää vihaksi, joko pakkaan kamppeet ja häivyn???

Katkoin tuota tekstiä vähän. Pettäminen on tietysti ongelma sinänsä, mutta jo tuo, että kohtelee kuin pohjasakkaa ja naureskelee vieressä, pitäisi olla ihan tarpeeksi "paksua" ilman pettämistäkin.
 
Mitäpä tässä voi vielä tehdä tai sanoa ukolle..
Kurkkua kuristaa, itku meinaa tulla..
Kun olen jotenkin laittanut oman elämäni ja onneni syrjään ja ajatellut että lasten vuoksi kärsin ja itken..
Kuitenkin kaikille muille sanon että lasten takia ei koskaan kannata olla yhdessä jos asit on huonosti, lapsethan kärsivät siitä myös kun äiti on siinä tilassa, jossa itse olin..
Terapiassa ollaan käyty nyt pari kuukautta, mies on vannonut että nyt ei enää ikinä, ei ikinä loukkaa..
Kun sitä tahtoo niin kovasti uskoa!!
Ei mies sitä näe edes niin pahana asiana, ei näe sitä kipua, joka minulla oikeasti on..
Jos mies haluaa jättää sinut ja kolme pientä lasta, joista nuorin vasta muutaman kuukauden, niin eikö se satu?? Eikö loukkaa?
Hän ei sitä käsitä ehkä kunnolla. Se kohtelu oli niin raakaa.
En ymmärrä itsekkään, en jaksa miettiä enää, en tiedä miten jaksan edes suunnitella mitään lähtöä kun on niin poikki ja väsynyt tähän koko hommaan.

Hei herää,miks annat miehes kohdella sua noin? En enää kahtelis tuollaista paskaa.Sinä ja lapsesi ansaitsette parempaa!
 
No jooo, ehkä olen heikko kun annoin periksi, annoin miehelle mahdollisuuden.
Tiedättehän sen anelun, itkun ja vollotuksen, katumuksen ja kaiken sen paskan mikä meihin naisiin vetoaa..

Ei, en tiedä. Eikä moni muukaan nainen mene kuule noin halpaan, eli syytä ihan vain itseäsi ja omaa tyhmyyttäsi, älä koko naissukupuolta.
Jos olet niin idiootti, että tuollaisen otat takaisin, niin ihan saat vain itseäsi syyttää.

Itse olen kerran itkenyt suhteeni kuntoon, meni pari kuukautta ja jatkoin samaa pettämistä.. Se oli niin helppoa, anteeksi tuli kun katui.. Tai siis sanoi katuvansa.

Pitkän itsetutkiskelun ja ammattiavun jälkeen sain oman pääni kuntoon. Avioero tapahtui lopulta suhteellisen sopuisasti, en enään olettanut omistavani toista ja hänen tunteita.. Nyt elän onnellisesti sinkkuna ja vuoroviikoin kahden lapsen isänä.
 
Ei nämä kommentit täällä tulleet yllätyksenä..
Kai sitä on sokeutunut ettei tämän parempaa ole minulle tarjolla..
Vaikka itsestänihän se on kiinni.
En vain näe elämää eron jälkeen, onnea siis. Ainakin siihen menee vuosia.. jos sitä onnea oikeastaan on nytkään.
Itselleni vakuutan koko ajan että on meillä hyvä olla, yritän unohtaa sen paskan.
Yritän, mutta en pysty. Nytkin olen valvonut monta yötä miettiessä.
Sitä kun luulee olevansa toiselle tärkeä ja rakas, se olikin yksipuolista.
Miten voi rakastaa toista niin silmittömästi, miten tuommoista ihmistä vielä?????
Olen itselleni vakuutellut että olen vahva, jaksaa jaksaa, kyllä se palkitaan.
Ei se herätys ole mukava, ei se mene niin, miksi muuten ihmisiä eroaa..
Mutta minäkin?

Kaikki tämä tuntuu niin kauhealta että en varmaan itse edes ymmärrä, untahan tämän täytyy vain ollakin? Eikö niin?
Kyllä minä tietäisin, minkä neuvon antasin jos tämä kaikki olisi tapahtunut jollekkin toiselle: jätä se sika..
Niinhän ajattelen...
Ei se ole helppoa, yrittää pelata aikaa ja katsoa jos sittenkin. Toivoo, että on se mies muuttunut, sama rakashan se olikin, oli vain hukassa.
En halua huomata että olin väärässä, tai oikeastaan oikeassa, sikahan se on.
Tämä on petosta itselle, valehtelemista, ei kovinkaan hyvin tuloksin, olen sulkenut silmät ja ajatellut vain hyvää.
Ei se auta, ei mikään auta.

Minäkin haluan miehen, joka on uskollinen. Olisin halunnut juuri tuon miehen... =(
Mutta sitten tajuan, että ei hän ole, joksi häntä luulin..
Tämä saivartelu on jo niin kyllästyttävää!!! Miksi sitä ei saa pois mielestä, miksi tämän pitää tuntua niin hirveältä?

Anteeksi nämä vuodatukset ja kiitos vastauksista!
 
muukin elämässä heittää häränpersettä..
Koko ajan huonoja uutisia =(
Haluatteko edes tietää? Kaikki on päin mäntyä ja pitäisi revetä tukemaan omia sisaruksia ja perhettä tämän oman kriisin keskellä..
 
Voi minua pientä.. Olisimpa tuolloin tiennyt, kuinka vielä toinen voi loukata.. Olisimpa uskonut viisaampia täällä!! Onneksi en tuolloin tiennyt, olin jo valmiiksi maassa enkä olisi kestänyt. Mutta kyllä tuli koettua, että kun kaadut, niin toinen sylkee päälle ja painaa vieläkin alemmas, jos vielä mahdollista, jotta et enää jaksaisi nousta. Kaikki rakkaudesta. Saat anteeksi, mutta älä enää ikinä kysy minulta, miksi kävi näin ja miksi lähdin. Olen tutkinut itseäni ja helvetin tyhmä reppanahan minä olen ollut. Onneksi päätin tuon henkisen helvetin ja ehkä minullakin on vielä elämä edessä.
 

Yhteistyössä