K
Kerttu
Vieras
Kertokaahan minulle ,viisaisna ulkopuolisina, miltä tämä teidän mielestänne vaikuttaa??
Olemme molemmat nuoria, vain 18 vuotiaita. Tutustuin mieheen 4kk sitten selvinpäin illanvietossa.Myös hän oli selvinpäin ja juttua riitti heti.Sen jälkeen käytiin treffeillä monta kertaa ja ne oli sitä luokkaa että viidennellä kerralla vasta pussattiin.Tultiin tosi hyvin juttuun, meillä oli samanlaiset mielipiteet ja käsitykset asioista, kunnioitettiin ja arvostettiin toisiamme.
Sitten juttu edeni niin, että menin hänen luokseen yöksi.Menimme sänkyyn.En olisi ollut vielä valmis, mutta en saanut sanottua sitä vaikka mies sanoi että minun täytyy sanoa heti jos en jostain pidä tai halua jne.. Jälkeenpäin olen sanonut tämän asian mihelle ja pahoitellut etten saanut sanottua silloin suoraan. Kuvittelin tyhmästi,että mies osaa lukea ajatuksiani..Siinä oli ensimmäinen mokani.
Sitten tapailimme, ja mies oli ihan lätkässä minuun. Minun tunteeni syttyivät hitaasti, mutta varmasti.
Lopulta, kysyin haluaisiko mies vielä seurustella kanssani niinkuin alkuaikoina oli ehdottanut. Itse en ollut aiemmin vielä varma ja olin jopa sanonut etten tiedä pystynkö koskaan seurustelemaan kenenkään kanssa. Ajattelin todella silloin niin.Nyt tunteeni ja tilanne oli kuitenkin muuttunut. Mies oli kysymyksestä ällikällä lyöty ja järkyttynyt, mutta suostui kuitenkin.
Nyt parin viikon jälkeen hän sanoo ettei tiedä mitä haluaa, että haluaako olla kanssani vai ei ja että tämä juttu ahdistaa häntä koska seurustelu on kuitenkin vakava asia ja ei tiedä onko sittenkään vielä valmis siihen..
Itse olen ihan sekaisin menettämisen pelosta ja hänen tykkäämisensä vähenemisestä..
Mitä voin tehdä??
Tiedän, että painostaminen olisi paha virhe .Tuntuu vain pahalta, kun hän ei enää olekaan minun,vaan että tämä juttu on katkolla. Enkä oikein tiedä kehtaisinko nyt olla muiden miesten kanssa vai en.Toisaalta en ketään muita haluaisikaan.
Syytän itseäni tavallaan jutun mokaamisesta, sillä on toinen selvä käännekohta miehen käytöksessä seurustelu-kysymyksen jälkeen.. se vain tuntui silloin oikealta, tai olisin itse ollut valmis siihen, ja luulin että mieskin olisi kun oli ""jahdannut"" minua kuukausia..
Mies on unelmamieheni, kiltti,fiksu ja hyvännäköinen.Olen mustasukkainen tällä hetkellä, mutta yritän olla näyttämättä sitä sillä se on lapsellista.
Tuntuu, että mun pitäisi nyt olla jotenkin ""vähemmän saatavilla"". Mutta mä en halua alkaa pelaamaan mitään pelejä! Siihenkö tässä on ryhdyttävä?
Toisaalta, jos mies oli aiemmin lätkässä minuun ja nyt kun tavallaan saisi minut niin ei haluakaan, ei hänen kiinnostuksensa koskaan ole aitoa ollutkaan.
Ja ,ainiin ,emme enää tule juttuun niin hyvin,mikä on minusta aika järkyttävää. Liikaa tunteita sotkemassa. Mutta yritän kuitenkin muistaa olla avoin ja rehellinen aina keskustellessamme.Ja niin on hänkin.
Olemme molemmat nuoria, vain 18 vuotiaita. Tutustuin mieheen 4kk sitten selvinpäin illanvietossa.Myös hän oli selvinpäin ja juttua riitti heti.Sen jälkeen käytiin treffeillä monta kertaa ja ne oli sitä luokkaa että viidennellä kerralla vasta pussattiin.Tultiin tosi hyvin juttuun, meillä oli samanlaiset mielipiteet ja käsitykset asioista, kunnioitettiin ja arvostettiin toisiamme.
Sitten juttu edeni niin, että menin hänen luokseen yöksi.Menimme sänkyyn.En olisi ollut vielä valmis, mutta en saanut sanottua sitä vaikka mies sanoi että minun täytyy sanoa heti jos en jostain pidä tai halua jne.. Jälkeenpäin olen sanonut tämän asian mihelle ja pahoitellut etten saanut sanottua silloin suoraan. Kuvittelin tyhmästi,että mies osaa lukea ajatuksiani..Siinä oli ensimmäinen mokani.
Sitten tapailimme, ja mies oli ihan lätkässä minuun. Minun tunteeni syttyivät hitaasti, mutta varmasti.
Lopulta, kysyin haluaisiko mies vielä seurustella kanssani niinkuin alkuaikoina oli ehdottanut. Itse en ollut aiemmin vielä varma ja olin jopa sanonut etten tiedä pystynkö koskaan seurustelemaan kenenkään kanssa. Ajattelin todella silloin niin.Nyt tunteeni ja tilanne oli kuitenkin muuttunut. Mies oli kysymyksestä ällikällä lyöty ja järkyttynyt, mutta suostui kuitenkin.
Nyt parin viikon jälkeen hän sanoo ettei tiedä mitä haluaa, että haluaako olla kanssani vai ei ja että tämä juttu ahdistaa häntä koska seurustelu on kuitenkin vakava asia ja ei tiedä onko sittenkään vielä valmis siihen..
Itse olen ihan sekaisin menettämisen pelosta ja hänen tykkäämisensä vähenemisestä..
Mitä voin tehdä??
Tiedän, että painostaminen olisi paha virhe .Tuntuu vain pahalta, kun hän ei enää olekaan minun,vaan että tämä juttu on katkolla. Enkä oikein tiedä kehtaisinko nyt olla muiden miesten kanssa vai en.Toisaalta en ketään muita haluaisikaan.
Syytän itseäni tavallaan jutun mokaamisesta, sillä on toinen selvä käännekohta miehen käytöksessä seurustelu-kysymyksen jälkeen.. se vain tuntui silloin oikealta, tai olisin itse ollut valmis siihen, ja luulin että mieskin olisi kun oli ""jahdannut"" minua kuukausia..
Mies on unelmamieheni, kiltti,fiksu ja hyvännäköinen.Olen mustasukkainen tällä hetkellä, mutta yritän olla näyttämättä sitä sillä se on lapsellista.
Tuntuu, että mun pitäisi nyt olla jotenkin ""vähemmän saatavilla"". Mutta mä en halua alkaa pelaamaan mitään pelejä! Siihenkö tässä on ryhdyttävä?
Toisaalta, jos mies oli aiemmin lätkässä minuun ja nyt kun tavallaan saisi minut niin ei haluakaan, ei hänen kiinnostuksensa koskaan ole aitoa ollutkaan.
Ja ,ainiin ,emme enää tule juttuun niin hyvin,mikä on minusta aika järkyttävää. Liikaa tunteita sotkemassa. Mutta yritän kuitenkin muistaa olla avoin ja rehellinen aina keskustellessamme.Ja niin on hänkin.
