Mää on tämmöinen tunneilmaisussani rajoittununi kivien kanssa seurusteleva ingenjööri ja persjalkainen suomalainen naisihminen, jonka kokemus ihmissuhteista perustuu käytäntöön, ei teoriaan.
Omalle suomalaiselle ukonturjakkeelle eivät toimi mitkään eroottiset vihjailut, joissa piilotellaan mutta vihjataan mutta halutaan mutta ei liikaa eikä liian vähän ja ja ja ja ja ja... Mies ei todennäköisesti edes huomais, jos alkaisin pelaamaan sen kanssa jotakin peliä, painuis varmaan vessaan paskalle. Seksuaalisen toiminnan pitäisi olla suoraviivaista, mutta ei verbaalisesti liian päällekäyvää (alkuperäinen virheeni).
Suomessa kuten muuallakin on varmaan monenmoista hiihtäjää, miestä ja naista ja vielä pari mummot, pappat, lapset ja teinit päälle. Jokainen on oma uniikki yksilönsä ja on yksilöllisiä toimintapoja, toivottavasti jokainen löytää mieluista seuraa. Ehkä on kuitenkin tiettyjä tyypillisiä tapoja toimia, joita voidaan vaikka kansanluonteeksi sanoa, esimerkiksi tietty suoraviivaisuus ja "karuus". Onhan se ihan totta, että suomalaiset noin keskimäärin ei ole esimeriksi kovin hyviä flirttailijoita.
Pitääkö meidän muuttua? Ja miksi? Mikä on hyöty ja haitta? Jotta suomalaiset naiset muuttuisivat enemmän nimimerkin "mies" kuvailemaan suuntaan, niin se tarkoittaisi omalta mutu-pohjaltani ylempää, laajempaa muutosta suomalaisten käytöksessä ja suhtautumisessa asioihin. Hyvä vai huono?