Miksi meillä on niin paljon mielenterveys ongelmia Suomessa?

[QUOTE="nih";28732196]sä suosittelet aapeelle tapaamaan tuollaisia ihmisiä..
m'ä suosittelen sua tutustumaan Viron / Venäjän tilanteeseen ja vertailemaan vähän näitä 2 maata..

on meinaan vähän eri tasolla tuo asioiden hoito ja hoitoonpääsy..

Suomi viillät ranteesi - > hoitoon
Viro/venäjä viillät ranteesi-> ei mitään
Suomi joudut lastenkotiin/psyk laitokseen-> siellä saat apua
Viro -> samanlaisen laitoksen kuvissa tunnettu Suomalainen pedofiili istuu pieni poika sylissä...'
Venäjä -> arkipäivää venäjän mt hoidossa jos oot sattunut siihen asti pääsemään että suhun tyrkätään, troppia kilokaupalla ja lukitaan kellariin..

Sä luulet nähneesi jtn mutta suosittelen ihan oikeasti tutustumaan muuhunkin mailmaan, tää kansa on pieni kärpäsen paska tällä pallolla, ja kyllä ollaan jokainen lottovoittajia..

Loppu johtuu itsestään,. saahan jotkut törsättyä ne lottovoitotkin summista riippumatta, kaikki ei vaan voi olla elämän voittajia.-[/QUOTE]

Se että jossain on asiat vielä huonommin ei tarkoita että ne olisi täällä täydellisesti.

 

[QUOTE="huoh";28754307]Se että jossain on asiat vielä huonommin ei tarkoita että ne olisi täällä täydellisesti.[/QUOTE]

No missä suhteessa meillä ei ole asiat hyvin ja lähes täydellisesti? Ihan totta.

 

Suomessa kyllä pumpataan mahd. täyteen lääkkeitä mt-potilaat psyk.osastoilla.
Ensisijainen hoitomuoto on aina lääkkeet ja lääkkeiden sivuvaikutuksiin määrätään lisää lääkkeitä.
Terapia tai konkreettinen apu vaikkapa uupuneelle,sairastuneelle ihmiselle on todella kiven takana.
On helpompi huumata se lääkkeillä ja pistää eläkkeelle kun ei lääkepöllyissä enää kykene töihin.
Ennaltaehkäisevää hoitoa ei ole ja jos maito on jo kaatunut, ei vieläkään mietitä MIKSI se kaatui.
Troppeja vain naamaan niin ei v*tuta se maidon kaatuminen, eikä oikeastaan enää mikään muukaan.

 

[QUOTE="vieras";28754416]Suomessa kyllä pumpataan mahd. täyteen lääkkeitä mt-potilaat psyk.osastoilla.
Ensisijainen hoitomuoto on aina lääkkeet ja lääkkeiden sivuvaikutuksiin määrätään lisää lääkkeitä.
Terapia tai konkreettinen apu vaikkapa uupuneelle,sairastuneelle ihmiselle on todella kiven takana.
On helpompi huumata se lääkkeillä ja pistää eläkkeelle kun ei lääkepöllyissä enää kykene töihin.
Ennaltaehkäisevää hoitoa ei ole ja jos maito on jo kaatunut, ei vieläkään mietitä MIKSI se kaatui.
Troppeja vain naamaan niin ei v*tuta se maidon kaatuminen, eikä oikeastaan enää mikään muukaan.[/QUOTE]

Totta. Lääkkeita syö nykyään jopa lääkärit itse, mulle ainakin mielialalääkettä määrätessään lääkäri totesi aiheuttaneen sen ainakin hänelle hieman suun kuivumista sivuoireena. Ei minusta siinä ole mitään pahaa että niitä käytetään kun kerran mh-ongelmia riittää ja ne auttaa, mutta terapia olisi myös hyvä siinä rinnalla. Tosin pääseehän työterveyspsykologille - ja lääkärille tarvittaessa vaikka samana päivänä!

Mitä tarkoitat ennaltaehkäisevällä hoidolla?

 

katajainen kansa.. S-ruotsalaiset pärjää näissä onnellisuustutkimuksissa hyvin. Itä-suomalaisilla oli matalampi serotoniinitaso kuin muualla asuvilla. Ei varmaan ole yksiselitteistä selitystä.. kuin ankeuden sukupolvinen periytyminen?

 

katajainen kansa.. S-ruotsalaiset pärjää näissä onnellisuustutkimuksissa hyvin. Itä-suomalaisilla oli matalampi serotoniinitaso kuin muualla asuvilla. Ei varmaan ole yksiselitteistä selitystä.. kuin ankeuden sukupolvinen periytyminen?

Niin.. Suomenruotsalaiset ovat kyllä ihan oma 'rotunsa' - vaikuttavat vähän tekopirteiltä jne. Turussa myös on paljon mielenterveysongelmia ja masennusta (ja hoito on myös hyvää).

 

Suomalainen luonne, meidän historiamme, geenitkin ehkä selittää jotakin, kummallinen tapa samaan aikaan puutua toisten asioihin ja olla puutumatta oikein mihinkään, puhumattomuus, on pärjättävä yksin. Hoitojärjestelmä jossa ensin opetetaan esim. neuvolassa että kaikesta ottaa järjestelmä vastuun lapsuusiän (kouluiän jälkeen 16 ikävuoden tietämissä) oikeastaan kaikesta terveyden- ja sairaanhoidosta vastuu siirtyy kerralla ja yhtäkkiä täysin itselle (jos siis siinä ei auta vanhemmat, perhe tai muut yhteisölliset järjestelmät).

 

[QUOTE="aapee";28754448]Totta. Lääkkeita syö nykyään jopa lääkärit itse, mulle ainakin mielialalääkettä määrätessään lääkäri totesi aiheuttaneen sen ainakin hänelle hieman suun kuivumista sivuoireena. Ei minusta siinä ole mitään pahaa että niitä käytetään kun kerran mh-ongelmia riittää ja ne auttaa, mutta terapia olisi myös hyvä siinä rinnalla. Tosin pääseehän työterveyspsykologille - ja lääkärille tarvittaessa vaikka samana päivänä!

Mitä tarkoitat ennaltaehkäisevällä hoidolla?[/QUOTE]

Paitsi että lääkkeet eivät useinkaan auta.
Onhan se ihan tutkittu juttu että iso osa masennuslääkkeiden vaikutuksistakin on plaseboa.
Uskon että joitakin se auttaa ja se on hieno juttu,en halua mitenkään vähätellä!
Kritisoin kuitenkin tätä nykytrendiä kun psyykenlääkkeitä määrätään todella herkästi vaivaan kuin vaivaan eikä kukaan tunnu ottavan sivuvaikutuksia tosissaan saatika kyseenalaistavan sitä toimintaa.
Siinä helposti käy niin, että ihmiset syövät vain lääkkeitä oireisiin mutta jättävät oireiden syyn selvittämättä ja hoitamatta.
On helpompi vetää troppeja naamaan ja jatkaa samaa rataa, kuin kyseenalaistaa ajatuksiaan/toimintamallejaan tai tehdä elämäntapamuutoksia.


Yksinkertainen esimerkki; potilas sairastuu masennukseen eläessään huonossa ja kuormittavassa parisuhteessa sekä työpaikassa ---> saa mielialalääkkeet,unilääkkeet ja rauhoittavat lääkäriltä ---> lääkkeet auttavat kestämään olosuhteita mutta olosuhteet ja masennuksen syy ei ole poistunut, ihminen vain "douppaa" itsensä toimintakykyiseksi.
Vertaisin sitä huumeidenkäyttöön tai alkoholismiin.
Kyseessä voi myös olla joku käsittelemätön trauma tms. joka ihmisen oikeasti pitäisi kohdata ja käsitellä parantuakseen, eheytyäkseen(missä terapia olisi oiva keino).
On kuitenkin helpompi olla kohtaamatta itseään koska se on niin hel*tin kivuliasta,vetää rauhoittavia ja kuvitella ettei ongelmaa koskaan ollutkaan.


On aina parempi jos ihminen pärjää lääkkeettä tai mahd.vähällä lääkityksellä mielensairauksissa.
Lääkkeet tulisi mielestäni säästää kaikkein vakavimpiin tapauksiin terapian rinnalle, terapian ollessa ENSISIJAINEN hoitomuoto kaikille.
Se on ehkä totta että työterveyshuollon kautta pääsee nopeasti psykologillekin, mutta usein varsinkaan ne pahimmat tapaukset eivät ole töissä ja heille hoitoonpääsy ja sen saaminen on tehty mahdollisimman vaikeaksi.
He jäävät kotiinsa lääketokkurassa ja lamaantuneina katsomaan kun elämä menee ohi.

 

En lukenut kaikkia vastauksia, joten en tiedä, joko tätä asiaa on puitu. Mutta olen jostakin joskus lukenut, että masentuneisuus johtuisi Suomen sodista. Ihmiset ovat tuolloin masentuneet ja ongelmat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Uskon kyllä itse tähän. Omat isovanhempani ovat sodan läpikäyneet, joten ei mitenkään kaukaa haettua.

Toisaalta en ole siitä todisteita nähnyt, että Suomessa olisi enemmän masennusta, kuin muualla. Mutta todella paljon sitä on.

 

[QUOTE="vieras";28754564]Paitsi että lääkkeet eivät useinkaan auta.
Onhan se ihan tutkittu juttu että iso osa masennuslääkkeiden vaikutuksistakin on plaseboa.
Uskon että joitakin se auttaa ja se on hieno juttu,en halua mitenkään vähätellä!
Kritisoin kuitenkin tätä nykytrendiä kun psyykenlääkkeitä määrätään todella herkästi vaivaan kuin vaivaan eikä kukaan tunnu ottavan sivuvaikutuksia tosissaan saatika kyseenalaistavan sitä toimintaa.
Siinä helposti käy niin, että ihmiset syövät vain lääkkeitä oireisiin mutta jättävät oireiden syyn selvittämättä ja hoitamatta.
On helpompi vetää troppeja naamaan ja jatkaa samaa rataa, kuin kyseenalaistaa ajatuksiaan/toimintamallejaan tai tehdä elämäntapamuutoksia.


Yksinkertainen esimerkki; potilas sairastuu masennukseen eläessään huonossa ja kuormittavassa parisuhteessa sekä työpaikassa ---> saa mielialalääkkeet,unilääkkeet ja rauhoittavat lääkäriltä ---> lääkkeet auttavat kestämään olosuhteita mutta olosuhteet ja masennuksen syy ei ole poistunut, ihminen vain "douppaa" itsensä toimintakykyiseksi.
Vertaisin sitä huumeidenkäyttöön tai alkoholismiin.
Kyseessä voi myös olla joku käsittelemätön trauma tms. joka ihmisen oikeasti pitäisi kohdata ja käsitellä parantuakseen, eheytyäkseen(missä terapia olisi oiva keino).
On kuitenkin helpompi olla kohtaamatta itseään koska se on niin hel*tin kivuliasta,vetää rauhoittavia ja kuvitella ettei ongelmaa koskaan ollutkaan.


On aina parempi jos ihminen pärjää lääkkeettä tai mahd.vähällä lääkityksellä mielensairauksissa.
Lääkkeet tulisi mielestäni säästää kaikkein vakavimpiin tapauksiin terapian rinnalle, terapian ollessa ENSISIJAINEN hoitomuoto kaikille.
Se on ehkä totta että työterveyshuollon kautta pääsee nopeasti psykologillekin, mutta usein varsinkaan ne pahimmat tapaukset eivät ole töissä ja heille hoitoonpääsy ja sen saaminen on tehty mahdollisimman vaikeaksi.
He jäävät kotiinsa lääketokkurassa ja lamaantuneina katsomaan kun elämä menee ohi.[/QUOTE]


Aivan samaa mieltä. Lääkkeitä määrätessä ei varsinaisesti hoideta ongelmien aiheuttajaa ja syytä pois, vaan helpotetaan ja minimoidaan ne oireet. Se on väärin pitkässä juoksussa, koska tottakai ne masennusta aiheuttavat tekijät ei lähde tuhka tuuleen (samoin kun oireet lääkityksellä). Se on tosi sääli, että terapiaa ei enempää suositella - ja jossain lääkärin/psykologin nopealla käynnillä ei kerkeä käymään riittävästi asioita läpi. Ei päästä lapsuuden aikaisiin traumoihin jne.. Kaikki mitkä vaikuttaa siihen yksilöön, ne jää hoitamatta ja huomaamatta!

Lääkkeitä määrätessä tulisi tosiaan yksilöllisyys muistaa. Monille sopii mielialalääke, mutta myös se voi aiheuttaa liiallista vauhdikkuutta ja jopa manian oireita. Jos saataisiin pitkäaikainen ja luotettava terapeutti masentuneelle, hoitoennuste olisi varmasti pitkällä juoksulla paras.

 

Mulle heräsi sellainenkin ajatus, että voi olla myös että useimmat meistä tuntee olevansa riittämättömiä (tai ainakin minä tunnen joskus ) ja tuntevat että etteivät kelpaa sellaisina kuin ovat.

Vai onko kyse siitä että jotkut ihmiset eivät osaa ottaa kritiikkiä vastaan? Ja sitten miten se kritiikki pitäisi ottaa vastaan?

 

Mulle heräsi sellainenkin ajatus, että voi olla myös että useimmat meistä tuntee olevansa riittämättömiä (tai ainakin minä tunnen joskus ) ja tuntevat että etteivät kelpaa sellaisina kuin ovat.

Vai onko kyse siitä että jotkut ihmiset eivät osaa ottaa kritiikkiä vastaan? Ja sitten miten se kritiikki pitäisi ottaa vastaan?

No varmasti tuo vaikuttaa meidän jo tarpeeksi matalaan itsetuntoon. Suomalaiset on niin vaatimattomia ja itsensä pienikin kehuminen on meidän mielestä ylimielisyyttä ja itserakkautta? Aina täytys olla masiksessa ja vähätellä itseään.. :O

 

[QUOTE="aapee";28754690]
Lääkkeitä määrätessä tulisi tosiaan yksilöllisyys muistaa. Monille sopii mielialalääke, mutta myös se voi aiheuttaa liiallista vauhdikkuutta ja jopa manian oireita. Jos saataisiin pitkäaikainen ja luotettava terapeutti masentuneelle, hoitoennuste olisi varmasti pitkällä juoksulla paras.[/QUOTE]

Totta!
Tunnen parikin tapausta jotka ovat joutuneet oikeasti suljetulle asti mielialalääkkeiden laukaiseman manian ja psykoosin vuoksi.
Tätä lääkärit eivät kuitenkaan mielellään myönnä, että mania ja/tai psykoosi voisikin olla seurausta mielialalääkityksestä.

 

[QUOTE="vieras";28756499]Totta!
Tunnen parikin tapausta jotka ovat joutuneet oikeasti suljetulle asti mielialalääkkeiden laukaiseman manian ja psykoosin vuoksi.
Tätä lääkärit eivät kuitenkaan mielellään myönnä, että mania ja/tai psykoosi voisikin olla seurausta mielialalääkityksestä.[/QUOTE]

No jos on psykoosin oireita tai maanisuutta ilmenee niin lääke tulee ehdottomasti vaihtaa toiseen eli lääkäriin vain välittömästi tällöin! Kokeilemalla se vain selviää mikä (mieliala)lääke sopii kullekin parhaiten.

 

[QUOTE="aapee";28756571]No jos on psykoosin oireita tai maanisuutta ilmenee niin lääke tulee ehdottomasti vaihtaa toiseen eli lääkäriin vain välittömästi tällöin! Kokeilemalla se vain selviää mikä (mieliala)lääke sopii kullekin parhaiten.[/QUOTE]

Sepä se, mutta harvemmin varmaan ensimmäistä kertaa maniaan sairastuva tajuaa että on maaninen tai psykoottinen olevansa psykoottinen..
Voi vain ajatella että masennuslääkkeet toimivat niinkuin pitääkin kun mieli on korkealla ja vauhtia riittää..

 

[QUOTE="vieras";28756588]Sepä se, mutta harvemmin varmaan ensimmäistä kertaa maniaan sairastuva tajuaa että on maaninen tai psykoottinen olevansa psykoottinen..
Voi vain ajatella että masennuslääkkeet toimivat niinkuin pitääkin kun mieli on korkealla ja vauhtia riittää..[/QUOTE]

Kun lääke määrätään ja potilas alkaa sitä käyttämään, sen vaikutusta seurataan aina lääkärin valvonnassa. Tosin tiedän ihmisiä keille ne on vaan annettu eikä siitä ole seurannut lääkäriaikaa.. Kyllähän se on ihan normaalia, että vointi ja innostuneisuus menee hiukan manian puolelle, mutta ei tarkoita että lääke on väärä.

 

[QUOTE="aapee";28756643]Kun lääke määrätään ja potilas alkaa sitä käyttämään, sen vaikutusta seurataan aina lääkärin valvonnassa. Tosin tiedän ihmisiä keille ne on vaan annettu eikä siitä ole seurannut lääkäriaikaa.. Kyllähän se on ihan normaalia, että vointi ja innostuneisuus menee hiukan manian puolelle, mutta ei tarkoita että lääke on väärä.[/QUOTE]

"Hiukan manian puolelle" on kuitenkin vähän eri asia kuin olla ihan kunnolla maaninen, tuhlata rahansa,sekoittaa ihmissuhteensa ja menettää yöunensa.
Mania voi hiipia niin salakavalasti, tiedän lähipiiristä.
Ja kun mania tarpeeksi kauan jatkuu hoitamattomana, psykoosiinhan siitä lipsahtaa jos ihminen ei enää syö eikä nuku ja ongelmat kasaantuvat.
Lääkärinvalvonta periaatteessa varmaan pitäisi olla aina kun lääkkeitä määrätään, mutta useinkaan se ei toteudu vaan potilas kotiutuu lääkkeittensä kanssa ja pärjää miten pärjää.
Ei kukaan huolehdi ihmistä sinne lääkäriin tai lääkäri soita perään, jos potilaasta ei kuulu.

 

[QUOTE="vieras";28756673]"Hiukan manian puolelle" on kuitenkin vähän eri asia kuin olla ihan kunnolla maaninen, tuhlata rahansa,sekoittaa ihmissuhteensa ja menettää yöunensa.
Mania voi hiipia niin salakavalasti, tiedän lähipiiristä.
Ja kun mania tarpeeksi kauan jatkuu hoitamattomana, psykoosiinhan siitä lipsahtaa jos ihminen ei enää syö eikä nuku ja ongelmat kasaantuvat.
Lääkärinvalvonta periaatteessa varmaan pitäisi olla aina kun lääkkeitä määrätään, mutta useinkaan se ei toteudu vaan potilas kotiutuu lääkkeittensä kanssa ja pärjää miten pärjää.
Ei kukaan huolehdi ihmistä sinne lääkäriin tai lääkäri soita perään, jos potilaasta ei kuulu.[/QUOTE]

On äärettömän tärkeää, että lääkettä määrätessä sovitaan uusi lääkäriaika ja ihminen ei jää yksin pärjäilemään. Joskus voi joutua vaihtamaan useaankin otteeseen lääkettä, mutta pääasia että löytyy se itselle sopivin, se kun on yksiöllistä. Jos manialta alkaa vaikuttaa niin se on jo päivysasia ja lähipiirin täytyy ehdottomasti viedä ihminen hoitoon.

Lääkäri itse asiassa soittaa perään jos et saavu sovitellu ajalle ja heillä on myös puhelinaika jolloin voi soittaa jos tarvitsee konsultoida lääkäriä.

En siis pidä lääkkeitä enkä lääkäreitä syypäänä, että osalle ihmisistä ne vaikuttavat eri tavoin. Ihmisen täytyy lääkärin kanssa neuvotella, sopia ehkä psykiatrille aika ja lähipiirin myös olla tukena.

 

paska ilmasto jonka takia keskitalvella ei jaksaisi tehdä mitään.edes töitä. Myös suomalainen ylpeys ja ajattelutapa, että aina mietitään mitä muut ajattelee minusta ja kelpaanko. Nopein tie hulluuteen on ajatella mitä muut sinusta ajattelevat.

 

Koska suomessa vanhukset elävät niin pitkään, että muisti ja mieli vaivoja kerkeää tulla. Kuten muissakin pitkä ikäisyys maissa.