Lukematta koko ketjua vastaan miksi minun hitusta vajaa 3-vuotiaani on hoidossa 2-3 päivää viikossa, vaikka olen 9 kuukauden ikäisen vauvan kanssa kotona.
Alkuperäinen painavin syy oli se, että lapsella oli paikka maailman parhaalla pph:lla eikä haluttu menettää sitä, joten päätettiin jättää tyttö puolipäiväiseksi. Hän oli ollut hoidossa puolitoistavuotiaasta, kun menin töihin. Tarkoitus oli, että olisin toisen lapsen synnyttyä noin vuoden kotona ja sitten haettaisiin pikkusiskollekin paikkaa samalta hoitajalta. Raskauteni loppu oli kuitenkin tosi vaikea, makasin kotona 3 viimeistä kuukautta sairaslomalla. Onneksi saatiin järjestymään niin, että tytön paikka hoidossa säilyi kokopäiväisenä vauvan syntymään asti, kun alunperin sen piti muuttua puolipäiväiseksi heti kun jään kotiin.
No, vauva olikin kovin mahavaivainen ja itkuinen ja itselleni tuli myös synnytyksen jälkeinen masennus. Kaiken tämän lisäksi vauva on myös nyt vähän isompana sairastellut hurjasti sikainfluenssasta korvatulehduksiin, keuhkokuumeeseen ja kaikenmaailman viruksiin. Nyt kun katson taaksepäin, meidän perhe ei olisi jaksanut ilman tuota vanhemman lapsen hoitopaikkaa (hyvä kun on selvitty nyt edes näin). Asumme korvessa, naapureita, kerhoja tai leikkiseuraa ei ole eikä minulla ole autoa päivisin saati julkisia kulkuneuvoja. Mies kulkee muutaman kymmenen kilometrin työmatkaa autollamme ja vie sekä hakee tytön samalla hoitoon ja hoidosta.
Ulkopuoliset eivät välttämättä ole havainneet esim. masennustani tai muita vaikeuksiamme, ja usein ihmetellään miksi lapsemme on hoidossa. Olen juuri jäänyt hoitovapaalle ja tuntuu, että vasta nyt alkaa se varsinainen kotiäitiaikani. Tähän asti kaikki on mennyt sumussa. Olenkin ajatellut olla pidempään kotona ja harkitsemme luopumista vanhemman lapsen hoitopaikasta, jos kaikki jatkuu nyt vähän sujuvammin. Toisaalta hän viihtyy hoidossa mainiosti ja on hyvin kiintynyt hoitokavereihin sekä perhepäivähoitajaansa. Todennäköisesti saisimme helpommin molemmat tytöt kyseiselle hoitajalle, jos pitäisimme vanhemman tytön paikan koko ajan. Saa nähdä miten teemme.
Yhteenvetona voisi todeta, että jokainen perhe tehköön oman ratkaisunsa. Sitä paitsi, niin kauan kuin meillä on subjektiivinen hoito-oikeus, on kuntien velvollisuutena järjestää kaikille tarvitseville hoitopaikat! Että sikäli on minusta turha osoitella sormella tarhapaikan täyttäjiä.
Saa itselleen muka paremman mielen, mutta on silti naapurin laihasta; kaksi lasta synnyttäneestä kropasta kateellinen? Tai autosta ja talosta ja miehestä...;D
