Miksi käynnistetty synnytys on kamalampi kuin spontaani??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "jona"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"jona"

Vieras
Kun itse niiiin pelkään tulevaa synnytystä. Eka vauva painoi sen 4200g ja toinen 3900g..Pelottaa niin että tää on kans niin julmetun suuri:( Halkean tähän pelkoon, siis siihen että joudun kestämään taas sen jäätävän kivun, jos vauva on niin suuri...Haluaisin käynnistyksen, syntyis pienempänä hyvissä ajoin...
 
Mulla käynnistetty 2 kertaa ja yksi sektio, eli ei vertailukohtaa spontaaniin synnytykseen, mutta ei se nyt musta niin kamalaa ollut. Sanovat kyllä, että suppsrit ois luonnollisia voimakkaampia, mutta tiedä sitte. Hengissä noistakin selviää :)
 
Voi riippua myös miten käynnistetään. Mun eka käynnisteltiin 2 cm:n avautumisen jälkeen oksitosiinitipalla, synnytys oli helvetillinen. Toinen oli spontaani ja hyvä kokemus, kolmas käynnistettiin jollain kohdunsuulle laitettavalla lääkkeellä, ja sitten vielä joudutettiin kalvojen puhkaisulla. Ei ollut sekään paha kokemus :)
 
Kai se vaihtelee. Mun käynnistetty kesti 10h pidempään ja kivut olivat aivan järkyttävät. Ensimmäinen epiduraali oli pakko laittaa kun oli 1cm auki... Ei käynnistetty menikin ihan luomuna kun odottelin vaan että koskas ne kivut tulevat koviksi..
 
Mulla takana käynnistetty ja spontaani, enkä käynnistystä toivo kenellekkään. Koko päivän olin tipassa, eikä mitään tapahtunut. Kun sitten yömyöhällä alkoi supistukset, oli ne aivan kamalan kivuliaita heti eikä meinanneet ohi mennä millään. Jouduin kipushokkiin. Kivunlievitykseen tarjolla ilokaasua ja lämmintä suihkua kun ei muuta keretty, niin nopeasti lähti etenemään.
 
Joku sanoo, että käynnistetty synnytys on ronskimpi kokemus, kun supistuksia napakoitetaan oksitosiinilla. Toisaalta mun toka synnytys ei kestänyt ihan luomunakaan kaikkineen kuin 3h ja oli melko "tiukat" 3h, vaan olipa nopsemmin ohitse. :)

Onnea tulevasta pikkuisesta!
 
Kolme synnytystä ja viimeisin käynnistettiin. Oli todella raju. Kesto kuitenkin ihan sama 1 h 27 minuuttia mikä toisessakin synnytyksessä. Toinen synnytys oli helppo ja oli jo 5 cm auki kun kipua alkoi olla. Kolmas synnytys oli melkoinen kokemus ja ajattelin silloin, että ei enää koskaan.
 
...riippuu varmaan niin siitä ihmisestä itsestään, että miten asiaan suhtautuu :). Jos oikeesti imee itseensä ne kaikki kauhu- ja pelottelukokemukset jokaikisestä tuutista ;), niin kyllä siitä semmoisen sa myös itselleen aikaiseksi. Avoimin mielin vain :)...

Mun mielestä käynnistetty synnytys oli mulla todella nopea mutta se kaikista kivuttomin ja ehkä hienoin kokemus ikinä (kaksi ensimmäistä spontaanisti, viimeisin käynnistettynä) :).
 
Mulla tuli alusta asti supistukset 2 minuutin välein, välillä tauotta. Saatanallinen kokemus. 6 tunnin jälkeen sain epiduraalin, vaikkei ollut auennut vielä yhtään. Myöhemmin leikattiin.
 
Itse olen synnyttänyt vain kerran ja synnytys käynnistettiin. Supistukset olivat todella rajuja ja tuntui että koko ajan supisti eikä voinut yhtään rentoutua siinä välillä. Synnytys eteni todella hitaasti vaikka koko ajan oli kovia supistuksia ja kalvot puhkaistiin, synnytys kesti kokonaisuudessaan vuorokauden. Mulla oli voimat niin lopussa että ponnistusvaiheessa jouduttiin auttamaan imukupilla.

En haluaisi uudestaan käynnistettyä synnytystä, oli sen verran kamala kokemus.
 
Kiitos vastauksista...Enemmän vain pelottaa...:) Täytyy nyt yrittää olla ajattelematta koko asiaa. Toivon niiin että kaikki menee hyvin. Välillä ihan harmittaa kun on taas ajanut itsensä tähän, ja tajuaa että se synnytys on ihan varmasti edessä hyvin pian jokatapauksessa.
 
Esikoinen lähti tulemaan spontaanisti, vedet meni ja kokonaisuudessaan synnytys kesti 4,5h. Kuopus käynnistettiin vesien tihkumisen (tulehdusriskin) takia, synnytys kesti 4,5h.

Käynnistetty oli vähän rankempi ehkä sen takia, että sinnittelin pidempään ilman kivunlievitystä ja silloin kun vihdoinkin koin tarvitsevani epiduraalia, olinkin jo täysin auki ja puudutus vei ponnistusvaiheen kivun pois kokonaan. Spontaani synnytys oli avautumisvaiheeltaan iisimpi koska sain epiduraalin jo 6cm:ssa. Ponnistus taasen teki enempi tiukkaa koska puudute oli siinä vaiheessa menettänyt jo tehonsa.

Puolensa kummassakin synnytyksessä, tsemppiä kovasti tulevaan äläkä anna pelolle sijaa!
 
Mulla käynnistettiin ihan "yhtäkkiä" jollain pillerillä joka laitettiin kohdunsuulle kahentoista aikaan päivällä. Pari tuntia meni ja ajattelin että eihän tää nyt paha oo...
Laittoivat toisen ja vielä kolmannenkin pillerin sinne kohdunsuulle. Alkoi yheksän aikaan illalla kovat supistukset jotka olivat epäsäännölliset mutta parin- 5 minuutin sisällä kuitenkin.
Menin suihkuun jonne meinasinkin sitten pyörtyä, kipuun, silmissä jo sumeni. Raahautusin takaisin sänkyyni ja sain särkylääkkeitä (!) pelkästään. Suihkun jälkeen supistuksia tuli taukoamatta ja kouristelin hulluna. Ihan kuin olisi ollut joku sairaskohtaus tuntikaupalla. Kaikki kivunlievityspillerit oksensin sen siliän tien heti ulos. Silmät pyöri päässä ja tuntui kun joku iskisi puukkoa vatsaan, kipu oli ihan sietämätön ja sairas (omaan kyllä muuten ihan hyvän kivunsieto-kyvyn).

9 tuntia yhtä soittoa kouristusta ja supistusta, kunnes lopuksi pääsin synnytys-saliin kun olin 7cm auki. Äkkiä laitettiin epiduraali, mikä helpotti oloa huimasti ja lopuksi sai alkaa ponnistamaan. epiduraali ehti heikkenemään mutta uudestaan sitä ei annosteltu kun synnytys oli jo käynnissä. Mutta se ponnistuskipu oli kyllä pientä siihen avautumisvaiheen kipuun varrattuna.

Kolme tunnin päästä syntyi vauva :) Eli vaikka kipu oli sietämätön niin kyllä se silti kannatti. Jos joskus toisen kerran tulen raskaaksi niin pidän huolen että saan kivunlievitystä ajoissa. Mutta aika hyvin aika kultaa muistot :P

Hoitajakin osastolla sanoi kun sain luvan lähteä synnytyssaliin että sillä kävi minua säälilksi kun niin paljon kärsin eikä mitenkään pystynyt auttamaan. Sanoi siis vasta kun siirrettiin synnytyssaliin ja sain epiduraalin että sääliksi kävi..

Aikasemmin ei päässyt synnytyssaiin ja saanut epiduraalia kun oli kuulemma niin täyttä. Sillon ei naurattanut kyllä.
 
Ei mulla ole ollut kamalampia, ainoastaan nopeampia. Käynnistetty on viisi synnytystä kahdeksasta.

Viimeisimmässä laitettiin ensin epiduraali ja vasta sitten puhkaistiin kalvot synnytyksen käynnistämiseksi. En tiennytkään että noin voi tehdä, mutta tällä varmistettiin, että ehdin kivunlievitystä saada aikaisempien nopeiden synnytysten perusteella.
 
Käynnistyksiä voi tehdä monilla menetelmillä riippuen muun muassa kohdunsuun tilanteesta. Käynnistely voi kestää päiväkausia ja mennä kokonaan mönkään, tai sitten lapsi on sylissä hetkessä.

Minun kohdallani kohdunsuu oli jo varsin hyvin auki. Vaihtoehtoina olivat kalvojen puhkaisu tai käynnistely Cytotec-kapseleilla. Lääkäri arveli, että kalvojen puhkaisu saisi synnytyksen etenemään liiankin nopeasti. Sain yhden kapselin, jolla säännölliset supistukset käynnistyivät. Kaikki sujui rauhallisesti ja luonnollisesti, oksitosiinitippaa tai kipulääkitystä en tarvinnut, lapsi oli sylissä noin 12 h kapselin saamisesta. Hyvä synnytyskokemus.
 

Yhteistyössä