Mulla käynnistettiin ihan "yhtäkkiä" jollain pillerillä joka laitettiin kohdunsuulle kahentoista aikaan päivällä. Pari tuntia meni ja ajattelin että eihän tää nyt paha oo...
Laittoivat toisen ja vielä kolmannenkin pillerin sinne kohdunsuulle. Alkoi yheksän aikaan illalla kovat supistukset jotka olivat epäsäännölliset mutta parin- 5 minuutin sisällä kuitenkin.
Menin suihkuun jonne meinasinkin sitten pyörtyä, kipuun, silmissä jo sumeni. Raahautusin takaisin sänkyyni ja sain särkylääkkeitä (!) pelkästään. Suihkun jälkeen supistuksia tuli taukoamatta ja kouristelin hulluna. Ihan kuin olisi ollut joku sairaskohtaus tuntikaupalla. Kaikki kivunlievityspillerit oksensin sen siliän tien heti ulos. Silmät pyöri päässä ja tuntui kun joku iskisi puukkoa vatsaan, kipu oli ihan sietämätön ja sairas (omaan kyllä muuten ihan hyvän kivunsieto-kyvyn).
9 tuntia yhtä soittoa kouristusta ja supistusta, kunnes lopuksi pääsin synnytys-saliin kun olin 7cm auki. Äkkiä laitettiin epiduraali, mikä helpotti oloa huimasti ja lopuksi sai alkaa ponnistamaan. epiduraali ehti heikkenemään mutta uudestaan sitä ei annosteltu kun synnytys oli jo käynnissä. Mutta se ponnistuskipu oli kyllä pientä siihen avautumisvaiheen kipuun varrattuna.
Kolme tunnin päästä syntyi vauva

Eli vaikka kipu oli sietämätön niin kyllä se silti kannatti. Jos joskus toisen kerran tulen raskaaksi niin pidän huolen että saan kivunlievitystä ajoissa. Mutta aika hyvin aika kultaa muistot
Hoitajakin osastolla sanoi kun sain luvan lähteä synnytyssaliin että sillä kävi minua säälilksi kun niin paljon kärsin eikä mitenkään pystynyt auttamaan. Sanoi siis vasta kun siirrettiin synnytyssaliin ja sain epiduraalin että sääliksi kävi..
Aikasemmin ei päässyt synnytyssaiin ja saanut epiduraalia kun oli kuulemma niin täyttä. Sillon ei naurattanut kyllä.