Sanon nyt mikä ois ollut kaikista parhainta, se että kiusaajat ois lopettaneet ajoissa kiusaamisen ja en ois sairastunut. Sitten olisin jatkanut elämää normaalisti aikapäiviä sitten ja jäänyt ehkä jopa kotikonnuille ja jättänyt tämän kaiken helpommin taakse!
En valittaisi, en olisi ikävä ihminen enää ja en ois toistanut enää samoja virheitä.
Olisin ehkä naimisissa ensirakkauteni kanssa ja meillä ois ehkä 8v ja 5v lapset ja eläisin rauhallista ja onnellista elämää. Kävisin töissä, olisin saanut uusia ystäviä koska aikaisempia ihmissuhteita tuskin olisi enää voinut korjata ja en ois halunnutkaan olla heidän ystävä enää kiusaamisen jälkeen. Tuskin hekään minun ystäviä. Ois uus omakotitalo alla, kiva auto.
Nyt mä en ole enää mitään muuta kuin monisairas, rikkinäinen, ilman koulutusta ja töitä. Ilman perhettä, ilman oikeita ystäviä, ilman parisuhdetta, haave äitiydestä ei toteutunut silloin kun olisin halunnut. En ole harrastanut vieläkään seksiä, että varmasti sen asian puolesta myös weirdo. Tuntuu että nää rankat kokemukset ovat vaikuttaneet myös ulkonäköön ja aiheuttaneet ennen aikaisen rupsahtamisen.
KYLLÄ MUN TÄYTYY VISSIIN SITTEN OLLA TODELLA PAHA IHMINEN KUN KÄY TÄLLÄISTÄ, mä olen aivan hajalla, eikö kukaan nähnyt mussa tarpeeksi hyvyyttä että tuon kiduttamisen ois voinut jättää välistä? jotenkin epätodellinen olo että miten voi sössiä niin lapsena kuin 11-12v elämänsä niin pahasti että aiheuttaa sillä pysyvää vaurioo ja on syöksykierteessä vielä aikuisena? ja toinen mitä olen miettinyt paljon on se, että mitä olisin voinut tehdä toisin. Olisinko onnistunut olemaan psyykkeeltäni kovempi jollain tapaa? en usko, ei mulla ollut 11-12 vuotiaana harmainta aavistusta siitä että jotain näin pahaa voisi olla olemassa ja se mitä olisin voinut tehdä toisin ylä-asteella niin en olisi esim värjännyt hiuksiani ja yrittänyt keskittyä olemaan jotain muuta kuin olen vaan olisin pysynyt täysin omana itsenä niin ei ois mennyt voimavaroja esittämiseen ja olisin ehkä kestänyt paremmin kiusaamisesta aiheutuneen stressin! oisko sekään sit pelastanut mua loppujenlopuksi, ehkä jos kiusaajat ois nähneet että henkinen väkivalta ei riitä, olisi aika ollut siirtyä toisiin keinoihin, esim puukotukseen ja olisinko sitten enää edes täällä, tunsin sen vihan pelottavan suurena..