vierailija
Miksi kukaan ei anna empatiaa ja ymmärrystä tarpeeksi. En tarvitsisi kuin sen yhden ihmisen edes netissä, joka ei hylkää. Mä tajuan että ihmisillä on myös omat ongelmat ja oma elämänsä, mutta olen valmis antamaan samalla tavalla tukea takaisin ja oon antanutkin koska oon empaattinen, eikä mun hulluus oo näkynyt raivoavana käytöksenä. Pikemmin ahdistuneisuutena, jonka ihmiset vaistoo ja kun on OCD on paljon ollut myös aivan sairaita pakkoajatuksia! Joita mä kadun tosi, tosi, tosi paljon mutta ne on tietysti sellaisia joita en koskaan toteuttaisi ja kuuluu valitettavasti sairauden oirekuvaan :/ mielenterveysongelmat on näkyneet myös hygienian puutteena, kun ei jaksa huolehtia itsestään ja kodistaan. MÄ OON NIIN VÄSYNYT TÄHÄN KAIKKEEN. Toki nykyään voin paremmin kovien ponnistelujen ja työn jälkeen, mutta onko mikään minkään arvoista? Tuntuu että multa on mennyt kaikki ja ei ole mitään järkeä olla enää täällä maapallon päällä, EN VOI KÄSITTÄÄ TÄTÄ KAIKKEA. MÄ OLEN NIIN V*TUSTI MYÖS TÄYNNÄ VIHAA. Ihan olisin halunnut vaan elää normaalin elämän ja tulla arvostetuksi omana itsenä, ilmeisesti olen liian huono siihen.
Mut joo, lähdetään ensinnäkin liikkeelle siitä että synnyin perheeseen jossa äiti saa useita raivokohtauksia viikossa, huutaa ja kiljuu keskellä yötäkin, haukkuu isäöni, uhannut muutaman kerran tappaakin sen, välillä lyö oviin ja seiniin reikiä, isäni puolestaan juo joka ilta olutta ja kun on kännissä niin alkoi henkisesti aina kiusaamaan äitiäni ja äiti uhkaa joka kerta erolla mutta ei saa sitä ikinä aikaiseksi. Yhdessä haukuttiin isän kanssa aina äitiä, mummoa ja ukkia seläntakana tyyliin että eikö olekkin mummo ihan harakan näköinen, näin isäni sanoi mulle kun olin 8v ja sitten naurettiin yhdessä. Isovanhempani puolestaan löivät minua helposti, jos suuttuivat jostain ja pakottivat mummolaan joka päivä milloin milläkin ihme syyllä etten muka keskity tarpeeksi hyvin kotona koulunkäyntiin ja syö tarpeeksi hyvin ja jos en halunnut lähteä niin minut uhattiin viedä sinne vaikka niska p*rse otteella ja mummoni on syyttänyt mua sydänviastaan, hieronut likaisia stringejä naamaani kun olin 11v ja niihin oli tullut valkovuotoa, raivosi että kenen kanssa olet harrastanut seksiä ja kun olin 7-9v niin haukkui mulle isääni mitättömäksi juopoksi ja koin ettei mulla ollut aseita puolustautua vastaan ja puhkesin itkuun.. Vanhempani ja isovanhempani eivät myönnä tänäkään päivänä mitään tai ole pahoillaan mistään! Kun isäni osti mulle asunnon ja kysyin terapeutin "neuvon" mukaan että koittaako hän tällä yrittää hyvittää muka jotain niin ei ja kun puhuin suoraan isälleni miltä musta tuntuu niin hän oli täysin kykenemätön ottamaan tunnereaktiota vastaan. Alkoi puhumaan vaan toisesta vuokra-asunnostaan
Mut joo, lähdetään ensinnäkin liikkeelle siitä että synnyin perheeseen jossa äiti saa useita raivokohtauksia viikossa, huutaa ja kiljuu keskellä yötäkin, haukkuu isäöni, uhannut muutaman kerran tappaakin sen, välillä lyö oviin ja seiniin reikiä, isäni puolestaan juo joka ilta olutta ja kun on kännissä niin alkoi henkisesti aina kiusaamaan äitiäni ja äiti uhkaa joka kerta erolla mutta ei saa sitä ikinä aikaiseksi. Yhdessä haukuttiin isän kanssa aina äitiä, mummoa ja ukkia seläntakana tyyliin että eikö olekkin mummo ihan harakan näköinen, näin isäni sanoi mulle kun olin 8v ja sitten naurettiin yhdessä. Isovanhempani puolestaan löivät minua helposti, jos suuttuivat jostain ja pakottivat mummolaan joka päivä milloin milläkin ihme syyllä etten muka keskity tarpeeksi hyvin kotona koulunkäyntiin ja syö tarpeeksi hyvin ja jos en halunnut lähteä niin minut uhattiin viedä sinne vaikka niska p*rse otteella ja mummoni on syyttänyt mua sydänviastaan, hieronut likaisia stringejä naamaani kun olin 11v ja niihin oli tullut valkovuotoa, raivosi että kenen kanssa olet harrastanut seksiä ja kun olin 7-9v niin haukkui mulle isääni mitättömäksi juopoksi ja koin ettei mulla ollut aseita puolustautua vastaan ja puhkesin itkuun.. Vanhempani ja isovanhempani eivät myönnä tänäkään päivänä mitään tai ole pahoillaan mistään! Kun isäni osti mulle asunnon ja kysyin terapeutin "neuvon" mukaan että koittaako hän tällä yrittää hyvittää muka jotain niin ei ja kun puhuin suoraan isälleni miltä musta tuntuu niin hän oli täysin kykenemätön ottamaan tunnereaktiota vastaan. Alkoi puhumaan vaan toisesta vuokra-asunnostaan